Homekoulut hyötykäyttöön

Homekoulut on kaikin puolin ikävä juttu, mutta nämä läpimädät ja lievästi haiskahtavat rakennukset tarjoavat meille vinksahtaneille koiraihmisille hirveästi sekä hupia että hyötyä. Tällä viikolla tiedossa oli siis rakennusetsintää tyhjässä homekoulussa, ja eihän siinä vierähtänytkään kuin 5h. Olipahan kivaa, mielenkiintoista, opettavaa ja ja ja...noh, siistiä! Lisäksi sattui vielä niin kivasti, että vieraan ympäristön lisäksi sain hyödynnettyä tuiki tuntemattomat maalimiehet koiralle. Huippua, ja niin harvinaista herkkua.

Rakennuksissa haisi ja oli kuuma, lisäksi lattiat oli niin liukkaat, että välillä teki ihan pahaa yli-innokkaiden koirien puolesta. Nova liikkui liukkaalla alustalla järkevästi ja varmasti. Ekalla kierroksella mulla ei ollut kunnollista etsintäsuunnitelmaa, joten mentiin vähän summamutikalla siksakkia. Ei hyvä, mutta tästä opittiin. Eka maalimies oli ihan ensimmäisessä luokkahuoneessa umpinaisessa kaapissa. Koira oli ehkä vähän reagoinut huoneesta lähtiessä, mutta multa tämä meni ohi. Käytiin ensin noukkimassa yksi maalimies kotitalousluokasta pöydän päältä, koira kävi hakemassa hajun toiselta seinältä ja seurasi nenäänsä kohteeseen. Ilmaisu toimi, vaikka välimatka oli tosi lyhyt.

Hetken rakennuksessa seikkailtuamme palattiin siihen ensimmäiseen luokkaan, ja nyt koira reagoi selvästi. Se nuuski kovasti ikkunoiden luona kaappia vastakkaisella seinällä ja oli sitä mieltä, että siellä haisee. Ei kuitenkaan osannut tarkentaa kaappiin ja turhautuessaan tuli ilmaisemaan hajua. Hetken siinä pyörittiin, mutta tarkentaminen ei onnistunut, joten kaappi raolleen ja uusi yritys. Sieltä se kadonnut sitten löytyi. 

Toinen kierros otettiin toisessa rakennuksessa, joka olikin piilojen suhteen paljon monipuolisempi. Tuntemattomia maalimiehiä riitti myös tälle kierrokselle. Ekasta kierroksesta oppineena mulla oli nyt etsintäsuunnitelma, ja edettiin rakennus järjestelmällisesti. Ainakin melkein. Eka ukko löytyi pimeän komeron perimmäisestä nurkasta. Siellä Nova oli käynyt nuuskuttelemassa maalimiehen edessä ollutta lankakerää, ja maalimies oli luullut, että koira edes hoksannut tätä. Mutta niin se vain tuli ilmaisemaan ja johdatti mut komeroon (jossa mun piti näyttää kännykällä valoa, että löysin sen ihmisen sieltä :D). Tiedä sitten, oliko se kunnolla tarkentanut vai ei, mutta eipä sillä hirveästi ole väliäkään. Toinen ukko löytyi sitten rakennuksen perimmäisestä nurkasta ja sielläkin ilmaisu pelitti vallan hienosti. Jäi hyvät fiilikset kyllä.

Rakennusetsintä on kyllä ihan hirveän jännää puuhaa. Siinä jos missä korostuu taito lukea koiraa ja samalla joutuu itsekin käyttämään vähän pääkoppaa, kun koira nyt esimerkiksi ilmaisee vaikka oven saranaa, koska siihen se haju vaan tulee. Kertova koira voi raunioilla olla pieni haaste, mutta rakennuksessa ilmaisu toimii mun mielestä oikein hyvin.

Kiva olisi päästä useamminkin rakennuksiin treenaamaan. Meidän hoodeilla näitä tyhjiä koulu- sun muita rakennuksia kyllä olisi, mutta syystä x, y tai z niihin ei pääse. Mutta onneksi nyt on ainakin yksi homeinen koulu päässyt hyötykäyttöön, toivottavasti eivät ihan heti ole sitä jyräämässä maan tasalle.