Epiksii

Nyt on tullut taas tehtyä niin paljon kaikkea, ettei jaksa samaan postaukseen sulloa koko stooria. Joten aloitetaan epiksillä. Osallistuttiin viime viikolla epävirallisiin rallykisoihin voittajaluokkaan. Piti käydä kokeilemassa, kehtaako sitä syksyllä jo siellä startata... Kylmä oli ku mikä, ja totta kai me oltiin Novan kanssa koko illan viimeinen koirakko. Ja totta kai kylmän ilman lisäksi alkoi vielä sataa, kun meidän luokka starttasi. Tuossa vaiheessa takana oli yli 4h talkoilua ja aloin olla kohtalaisen jäässä, joten kummasti alkoi koko idea kaduttaa... Ja tuli myös opittua, että ei ole hyvä idea istuttaa koiraa 4h autossa ja viedä se sitten suoraan kehään. Mutta hei, aivot oli jäässä.

Kohtalaisen synkistä fiiliksistä huolimatta mulla oli kehässä ihan sikakivaa! Oho, ehkä eka kerta ikinä. Nova oli alussa ihan kuutamolla, ja ensimmäinen liike jouduttiinkin uusimaan. Ekana oli siis pyörähdys, ja Nova teki jonku ihmeellisen, parin metrin loikan eteenpäin ja kääntyi sitten katsomaan, että "ai näinkö, oliks hyvä?" :D Tokasta käskystä pyörähtikin jopa, mutta koska olin itse tässä vaiheessa joutunut jo pysähtymään, piti tämä uusia. Muuten olisi napsahtanut -10p heti alkuun. Mutta se loikka ja Novan sen jälkeinen ilme oli niin pöljän näköistä, ettei siinä voinut kuin nauraa. :D

Katariina oli salaa kuvannut meidän radan, joten tässäpä se tulee. Ensin kyllä mietin, ettei sitä kehtaa julkaista, mutta toimikoon se vaikka itsetunnon kohottajana muille lajin harrastajille! Alun loikka ei videolla näy, mutta kaikki muut törttöilyt kyllä.

Nova otti yllättävän paljon häiriötä sateenvarjon alla kökkivästä tuomari+kellottaja+sihteeri -ryppäästä. Pitänee alkaa raahata sateenvarjoja treeneihin mukaan... Tuplasaksalaisessa meinasi nukkua ja tarvitsi aika roimat käsimerkit. Yleensä tuo liike sujuu ihan sulavasti. Samoin eteentulot tökki. Mutta houkutuksessa se skarppasi taas ihan samalla tavalla kuin viime kisoissa! Loistavaa. Houkutuksena namirasia ja nännikumi. Aika pahat siis. :D Houkutuksen aikana lähti sitten homma kuitenkin niin sanotusti lapasesta, ja Nova muuttui kenguruksi. Onneksi rata loppuikin sitten pian. Käytösruudussa ei sitten ongelmaa ollutkaan, paitsi että Nova meinasi pompata pystyyn aina, kun rataa tekevää koiraa pyydettiin istumaan. Mutta pysyi maassa kuitenkin, kun vähän sihisi... ;)

Kaikkiaan tuloksena siis 85/100p ja sijoitus 1./3. Treeniä tarvitaan vielä, mutta eiköhän meidät syksyllä nähdä ihan virallisissakin voittajaluokan kisoissa.

Ja nyt ollaan sitten korkattu epistely agilitynkin osalta! Olipa jänskää. Mölliradalle osallistuttiin, siellä ei hylsyjä jaettu vaan jokaisesta "hylsystä" rapsahti 10vp. Mentiin sama rata kahteen kertaan, mutta jälkimmäistä ei enää arvosteltu. Mä olin etukäteen ajatellut mölliradan olevan ihan läpihuutojuttu ja piece of cake, mutta yllättävän kinkkisiä kohtia se kuitenki sisälsi! Tai kinkkisiä lähinnä maksikoirien ohjaajille, tulipa nimittäin KIIRE.

Alussa oli kaksi hyppyä tosi pienellä välillä, ei siinä maksikoira ehinyt kuin ehkä yhden laukka-askeleen ottaa. Muutenki tuo alku oli mun mielestä vähän hankala, päädyin lopulta aloittaan ohjauksen toisen hypyn takaa ja siitä pakkovalssi putkeen, mikä toimikin hyvin. Kaikki muut aloitti ohjaamisen hyppyjen välistä, mutta siinä monet koirat juoksi putkesta ohi. Seiskalle tuli ihan jumalaton kiire tekeen päällejuoksua, just ja just ehdin. Ja kolmas kinkkinen kohta oli sitten tuo mutkaputki, putken päät oli tooosi lähekkäin ja moni meni väärään päähän.

Eka rata meillä meni tosi kivasti, nollarata oli hyvin lähellä, kunnes sitten oman ohjauskämmin vuoksi koira jätti 16. hypyn väliin ja rynnisti suoraan puomille. Ihanneaika radalla oli 45s ja meidän aika 34s. Tällä suorituksella irtosi 2. sija. Uusintaradalla Nova kävi ihan hirveillä kierroksilla ja tiesin heti, ettei radasta tule hevon helvettiäkään. Ja eihän siitä tullutkaan. Hylsyjä ei sentään tullut, mutta tuo possu roiski rimoja ihan huoletta, varmaan puolet rimoista lenteli pitkin kenttää. Hip hei vaan... :D Mutta oli kiva mennä sama rata uusiksi, pääsi kokeileen eri ohjaustyyliä alussa ja muutenki nyt osasin keskittyä paremmin rytmitykseen muutamassa paikassa.

Täysiiiiiii

Ja tulipahan opittuakin jotain heti ekoissa epiksissä: kannattaa vaan luottaa siihen omaan tyyliin, eikä tehdä niin kuin kaikki muutkin tekee. Tuon alun tein ihan eritavalla kuin kaikki muut, ja se meni tosi hyvin. Sitten uusintakierroksella tein kuten muutkin ja kappas, rima tipahti. Tosi kivaa oli kyllä, ens viikolla oiskin seuraavat karkelot jo tiedossa.

Mä olin jo ehtinyt ajatella, että voisi virallisenkin kisauran korkata syksyllä, kun alkaa keinukin oleen kondiksessa. No nämä suunnitelmat hautautuivat hyvin syvälle. :D Ehkä me vaan epistellään tämä vuosi.