Paimenporsaasta rauniorakiksi

Käytiin viime viikolla taas ihmettelemässä vähän lampaita. Novahan oli edelliskerralla päässyt vähän rälläämään isolle radalle niin kuin oikeat paimenet konsanaan, ollen ihan hirrrveen, hirrrrveen pätevä. Doh, nyt taisi sitten käydä niin, että oli pojalla noussut vähän pissa hattuun tämän johdosta. Mä en kuulemma saanut blogata, että mun koira oli ihan paska, joten täytyy keksiä kiertoilmaisu... ;) No ei nyt ihan. Eihän se paska ollut. Se oli vaan...mulkku. Kusipää. Hirveä porsas. Mutta ei se paska ollut.

Jos koiralla olisi kyky näyttää keskisormea, niin sitä Nova olisi mulle tehnyt. Hyvä kun mahduin samaan pyöröaitaukseen sen egon kanssa. Lieneekö tarpeellista kertoa, että olin ehkä hieman...vittuuntunut. Ja sitten tuli Hilu maagisen auktoriteettinsa kanssa ja pisti koiran ruotuun. ;) Harjoiteltiin sitä, että koira lähtee kiertämään laumaa tarpeeksi kaukaa ja mielellään "luopuu" lampaista ennen kuin se päästetään kiertämään. Tämä lähti yllättävän nopeasti kyllä sujumaan, ottaen huomioon arvon herran mielentilan kyseisenä päivänä. Mun ei oikeastaan tarvinnut kuin ottaa askel tai pari kohti koiraa ennen kiertämään lähetystä, ja se lähti vähän niinku automaattisesti taaksepäin ja vasta sieltä kiertämään. Ongelmana olikin saada se sitten sen jälkeen pysähtymään, siinä se porsastelu lähinnä näkyi. Ens kerralla sitten pidempi liina mukaan niin pääsee paremmin tallomaan sen päälle...

Lopputreeneistä Nova onneksi sitten rauhoittui ja alkoi taas kuunnella, joten päästiin lopettaan oikeanlaiseen mielentilaan. Saas nähdä, mikä Novan sivupersoonista on mukana sitten taas ens kerralla... Tällä kertaa tyyppi ainakin näytti ihan jokaisen puolensa.

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa raunioilla käymään, ekat rauniotreenit tänä vuonna. Samaan syssyyn otettiin myös rakennusetsintää raunioradan vieressä sijaitsevassa 4-kerroksisessa rakennuksessa. Sehän olikin jännä paikka, ihan säkkipimeä ja paljon erilaisia alustoja ja jyrkkiä portaita - ja pullomeri! Sellainen muuutama metriä pitkä "käytävä" täynnä tyhjiä pulloja, joiden päältä piti kävellä päästäkseen eteenpäin. Meteli oli melkoinen.

Aloitettiin rakennusetsinnällä, Novalle 2 ukkoa piiloon. Ensimmäinen, Novalle entuudestaan täysin vieras ihminen, jäi ekaan kerrokseen, toinen kiipesi ylimpään. Ja niinhän siinä kävi, että eka jäi ilmaisematta. Nova oli käynyt nuuskaisemassa jalasta ja jatkanut sitten etsimistä ihan muina miehinä. Ei mitään reaktiota, ihan kuin sillä ei vaan ois lanttu leikannu. Ja kuitenkin edellisellä viikolla se ilmaisi metsässä pari vierasta ihmistä ihan hyvin. Ota siitä sitte tolkkua, voi huoh. Ehkä se sitten oli tuo outo ympäristö (=rakennus) yhdistettynä outoon ihmiseen? Ehkä mä vaan laitoin sen liian pahaan paikkaan ja oletin, että kyllä se sen handlaa. Ei ollut nimittäin mikään helppo paikka tuo rakennus.

Toisesta maalimiehestä Nova sai hajun jo ekassa kerroksessa ja kirjaimellisesti rynni ylimpään kerrokseen hyvin määrätietoisesti hajuvanaa seuraten. Ei paljon haitanneet jyrkät portaat tai mitkään muutkaan, mä olin vielä ensimmäisiä rappusia kiipeämässä kun kuulin koiran kolistelevan pullomeressä ylimmässä kerroksessa. Siihen pullomereen tyssäsi koiran tie, tarvitsi vähän äänellistä tsemppausta että uskalsi moiseen surmanloukkuun hypätä. Mutta sinnehän se sitten sujahti ja huomasi, ettei käynyt kuinkaan. Maalimieskin nousi ja ilmaisu pelasi.

Sitten siirryttiin raunioille. Kun rakennuksessa koiraa kiusattiin tyhjillä pulloilla, niin raunioilla kiusattiin sitten starttipistoolilla. Eka laukaus tuli heti alkuun, kun koira oli edennyt vasta jokusen metrin. Ampuja ei ollut nähnyt koirassa mitään reaktioita, mutta tarkkaavaiset perässä hiippailijat saattoivat huomata sinisten silmien laajenemisen lautasten kokoisiksi. ;) Novalla tosiaan nuo silmät laajenee ihan hillittömästi, kun tapahtuu jotain outoa/kiihdyttävää/milloin mitäkin. Mutta toimintakykyyn ampuminen ei vaikuttanut mitenkään, hyvin jatkoi poika touhua. Eka maalimies oli syvällä putkessa, ja sinne se tarvitsi vähän rohkaisua taas että uskalsi ryömiä sisään. Ilmaiseminen oli tosin vähän hankalaa ahtaassa putkessa. :D

Toinen ampuminen tuli pian ensimmäisen löydön jälkeen. Silloin Nova vähän jopa säpsähti, mutta jatkoi taas hienosti hommia. Toinen ukko oli keskellä raunioita ja koira joutui vähän taitelemaan ilmaisun kanssa. Ja sitten minä ryssin kaiken. Nova sahasi hienosti, mutta minä olin sitä mieltä, ettei sinne maalimiehelle tuota kautta pääse - ja lähdin kompuroimaan toista reittiä Novan sinnikkäästi sahatessa omaa reittiään. Tämä oli taas niitä mieltä ylentäviä hetkiä, voi juma. No mutta, ei se näyttänyt ottavan siitä nokkiinsa, ja mukautui lopulta mun tahtoon ja kipitti ukolle mun näyttämää tietä. Kolmas ukkeli lymyili sitten sekin putkessa, ja sinne Nova uskalsi jo ryömiäkin ilman tsemppaamista. Erittäin kiva ja opettavainen päivä.