Hakuilua ja yöllisiä vieraita

Oltiin tänään taas Novan kans hakutreeneissä. Porukkaa oli tasan yhtä vähän kuin viime viikolla, mutta silti siellä lähemmäs 4h vierähti. Novan kanssa etsiskeltiin maalimiehiä ison montun pohjalla, olosuhteet olivat haastavat olemattomasta tuulesta johtuen. Joku teoria tässä montun pohjalla harjoittelemisessa oli, mutta ehdin jo unohtaa sen. Jotenkin se niihin ilmavirtoihin ja ilman kosteuteen liittyi. Matkalla monttuun Nova kunnostautui mustikan syömisessä jopa siinä määrin, ettei maalimiehille olisi heti malttanut lähteä. Jossain vaiheessa puppeli kuitenkin hokasi, mitä tänne metikköön oltiin tultu tekemään, ja paineli hommiin. Minkäänlaisia näkö- tai ääniapuja ei Novalle olla missään vaiheessa käytetty, puhtaasti ilmavainulla ollaan menty. Kun päästin Novan liinasta irti, se kimposi heti hyvin määrätietoisesti useamman kymmenen metrin päähän. Harmi vain, että satuin tietämään ekan maalimiehen olevan ihan muualla, joten kutsuin sen hetken päästä takaisin, kun se jatkoi patsastelua siellä kaukana. Ja tätä ei olisi pitänyt tehdä. Nova oli nimittäin ampaissut suoraan toisella maalimiehelle, ei ollut vielä sitä löytänyt, mutta nuuskutteli kuitenkin kovasti. Kutsuessani Novaa, se oli kuulemma vikissyt kovin harmissaan, mutta lähtenyt sitten kuitenkin tulemaan takaisin mun luo. Voi rähmä sentään, että harmitti! Eka maalimies olikin sitten tosi vaikea, siitä Nova ei meinannut saada vainua millään. Lopulta se ukkeli kuitenkin löytyi, ja Novan itsevarmuus kasvoi silmissä. Tokalle maalimiehelle se ampaisi hyvin määrätietoisesti, hienosti kaarteli hetken piilon ympärillä, kunnes ukko sitten löytyi. Samaan tapaan sujui myös kolmas piilo. Neljäs ja viimeinen piilo oli kyllä kaikkein paras. Nova seurasi nenä ilmassa tuoretta hajuvanaa lähestulkoon suoraan maalimiehen syliin. Hauskaa tässä oli se, että itse olin ehtinyt edetä ehkä 10 metriä, jos sitäkään, kun alkoi kaukana puskassa käydä ryminä Novan löydettyä ukkelin. Irtoamisongelmaa meillä siis ei ainakaan ole ;) Suunnatessamme takaisin autolle, Nova rymisteli edelleen menemään pitkin puskia nenä ilmassa tuhisten. Kovasti se nuuskutteli etenkin yhtä kohtaa, jossa olin itse ollut aiemmin maalimiehenä. Huomasin muuten kävelleeni koko tämän ajan ääliömäinen hymy korvilla, kun kattelin toisen innokasta menoa metsässä. On se kyllä niin upea pakkaus. Kuulemma älyttömän hyvin se osaa etsiä, ottaen huomioon, että nämä olivat kolmannet treenit. Lauantaina uusiksi!

Viime yönä meillä koettiin vähän jänniä hetkiä, taisi murtovarkaat käydä pyörimässä pihalla. Stella alkoi huutaa keskellä yötä ihan hiilenä, hetken ajattelin sen menevän vielä ikkunasta läpi! Minähän säikähdin niin paljon, etten uskaltanut edes mennä katsomaan, näkyisikö ulkona jotain. Varmaan minuutin annoin koiran räyhätä, kunnes käskin lopettaa. Lienee tarpeetonta sanoa, että loppuyön unet jäi melko vähiin... Miten kukaan uskaltaa asua maalla ilman koiraa??

Hämmennystä tottistreeneistä

Tänään meillä oli Novan kans ensimmäiset ohjatut tottikset, ja olen nyt kohta pari tuntia yrittänyt prosessoida pääkopassani kyseisiä treenejä. Kovin on ambivalentit fiilikset. Mistähän sitä aloittaisi... Mulla on siis ollut tietty ajatus/visio siitä, miten haluan lähteä Novalle tottista rakentamaan. Tänään sitten tuli todettua, että tämä mun ajatus ja tottiksia järjestävän yhdistyksen käytäntö eroavat toisistaan ihan totaalisesti. Mun ajatus oli se, että olisin käyttänyt muutaman ekan kuukauden lähinnä kentällä leikkimiseen ja vireen nostamiseen, ja vasta korkeassa vireessä lähtenyt asioita vaatimaan.Mun aikaisempi kokemus tottiksista perustuu siis SPL:n treeneihin, joissa kentällä treenaa yksi koira kerralla, ja joissa viretila on ykkösasia. Fail. Näissä treeneissä kaikki koirat ovat kentällä yhtä aikaa, jaettuna pienryhmiin. Vireen nostamisen sijaan ohjaaja pyysi yhtä koirakkoa useamman kerran rauhoittumaan. Että se siitä ajatuksesta sitten :D Enkä nyt yhtään sano sitä, että tämä tyyli olisi millään lailla huonompi tms, se on vaan tosi erilainen. Ja etujakin sillä toki on, esim. koira tottuu siinä samalla keskittymään tekemiseen muiden koirien läsnäollessa, nytkin paikalla oli kymmeniä koiria. Yksin treenatessa tätä pitäisi harjoitella taas erikseen. Lisäksi yksi kerrallaan treenatessa kentän laidalla saa seisoa sen 3h, josta oma koira treenaa ehkä 10 min. Nyt selviää tunnissa, ja itse voi treenata sen koko ajan. Tästä tavasta kuitenkin puuttuu kokonaan se toisilta oppiminen ja muiden seuraaminen, kun keskittyy vain siihen omaan suoritukseen.

Yksi asia erityisesti näissä treeneissä jäi häiritsemään, nimittäin seuraamisen opettaminen. Tämä on nyt mun ihan henkilökohtainen mielipide, mutta minusta ei ole hirveästi järkeä esim. vaatia koiralta kymmenien metrien seuraamista täyskäännöksineen, jos sen kontakti tippuu jatkuvasti, se haahuilee puolen metrin päässä ohjaajasta ja on ihan pallo hukassa täyskäännöksissä. Saatan toki olla yksinkertainen nepsy-ihminen, kun en tajua, mutta itse kyllä palaisin tuossa tilanteessa ihan perusjuttuihin. Me ollaan Novan kanssa tehty yhden askeleen seuraamista, muutaman kerran koitettu kahta askelta. Treeneissä meitä pyydettiin tekemään 3 askelta, ja kun se meni tosi upeasti, annettiin ohjeeksi alkaa harjoitella 5 askelta. Hemmetti, tuo koira on alle 4kk ja meikäläinen oli ihan onnesta soikeana jo tuosta kolmesta askeleesta! Mikä kiire tässä mihinkään on? Paikoillaan on tietysti ihan turha junnata, jos koira jo osaa, mutta itse haluan olla 100% varma siitä, että se myös osaa ennen kuin alan enempää vaatimaan.

Mutta sitten valittamiset ja spekuloinnit sikseen ja vähän siirappimaista hehkutusta loppuun. Nimittäin Nova oli ihan hirmuisen hyvä! <3 Se piti upeasti kontaktia, handlasi perusasennot hyvin ja kuten jo mainitsin, seurasi 3 askelta loistavassa kontaktissa. Luoksetulot se teki vauhdilla, eteen istuminen onnistui (mun murheenkryyni) ja maassakin se pysyi niin tiukasti, vaikka ekaa kertaa siirryin koiran sivulle käskyn jälkeen. Kesto oli jotain yli minuutin luokkaa, palkkasin toki välissä. Ja asia, mistä olin kaikkein ylpein: se leikki niin perhanan hyvin, vaikka oli myös nakkeja taskussa! Ihan täydellinen otus.

U talking to me?

Jos metsään haluat mennä nyt

Tänään ollaan hengailtu koirien kans metsässä useampaan otteeseen. Aamulenksulle raahasin kameran mukaan, mutta metsässä sitten tajusin, että muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen (tapahtuu mulle todella usein). Niinpä piti myöhemmin tehdä toinen reissu muistikortin kans. Onneks meiltä ei ole pitkä matka metsään ;) Nova sai pieniä hepuleita metikössä, kirmaili ympäriinsä ja teki syöksyjä pensaisiin. Nova irtoaa kyllä tosi pitkälle, hyvin hämmentävää kun on tottunut tollaseen perskärpäseen joka ei pentuna lähtenyt 10m kauemmas jaloista. Hakukoiran elkeet selkeästi!

Hiipivä tiikeri

Novan kans käytiin illalla vielä metsäjäljellä. Tein 60 askeleen jäljen, jätin askelten väliin 5-15cm. Alussa Novalla oli kiire ja sitä sai vähän jarrutella. Novaa myös hämmensi jäljen vieressä ollut iso keppi, jonka olin siirtänyt tieltä pois, sitä se jäi nuuskimaan pitkäksi aikaa. Kepin jälkeen alkoi homma sujumaan hyvin ja suorastaan parani koko ajan. Ehkä pientä epäröintiä/haparointia oli havaittavissa askeleilla, joilla oli tollanen 15cm rako, mutta hienosti tyyppi selvitti tien loppuun asti.

Nova on kingi <3

Onnellinen pentu

Käytiin tänään myös leikkimässä treenikentällä. Paikalle tuli pari muutakin koiraa, joista toinen räkytti ihan koko ajan. Nova välillä vilkuili koiriin päin, mutta jatkoi kuitenkin leikkiä. Lähtiessämme pois yritti Nova kovasti mennä tekemään tuttavuutta kyseisen räkyttäjän kans ja unohti siinä hötäkässä patukankin maahan, yleensä se kantaa sen hyvin ylpeänä autolle asti.

Stellan vointi otti vähän takapakkia pari päivää sitten. Se sai ilmeisesti antibiooteista rajut reaktiot, oksenteli esim. koko yön tunnin välein eikä mikään pysynyt sisällä. Jätettiin sitten kyseiset pillerit pois ja olo normalisoitui sen myötä. Alkuviikosta pitäisi sitten testata jotain muuta antibioottia, vähän hirvittää..  

Sharing is caring

          

Herra Etsivä

Tänään oltiin Novan kans taas hakuilemassa Asikkalan pusikoissa. Porukkaa oli vähän, mutta kyllä siinä treenit saatiin aikaan. Novan kanssa lähdettiin metsään kuljeskelemaan, reitin varrelta löytyi Ihania Ihmisiä herkkujen kera. Nova oli aivan täpinöissään, sitä ei meinannut saada lähtemään maalimiehiltä pois! Novasta näki selvästi, kuinka se nappasi ilmasta vainun ja sitten mentiin. Nova myös irtosi melkoisen kauas, kävi tarkistamassa vanhojakin piiloja välillä ja tuli sitten takaisin. Vitsit miten ihana katsoa, kun toinen niin nauttii. Novaa kehuttiin oikein lupaavaksi pelastuskoiran aluksi, se on kyllä niin ylitsepursuavan ihmisrakas tyyppi eikä tippaakaan arastele yhtään ketään. Metsässä kun oltiin ennen treenien alkua, meitä lähestyi Novalle ihan tuntematon ihminen. Ja mitäs pikkujätkä tekee? No juoksee vastaan, hyppää vasten ja kierähtää selälleen kerjäämään rapsutuksia. Kyllä tää haku on todellakin meidän juttu. Uudesta harrastuksesta innostuneena saatoin myös alustavasti lupautua maalimieheksi pimeäkokeeseen. Ajatuksenahan oli, että olisi kiva nähdä enemmän kokeneiden koirien työskentelyä. Mutta tosiaan, siellähän on sitten pimeä, mitäpä siellä muka näkee. Toiset käy vähän hitammalla.

Maasta löytyi omppu

Tötteröpää ja Nuuskunenä

Meidän aamu alkoi tänään eläinlääkärireissulla Stellan kans. Näin pitkää väliä meillä ei näillä reissuilla ole ennen ollutkaan, 6kk!! Tsiisus. Stellalla alkoi iho menemään tosi huonoon kuntoon ja käytiin sitä näyttämässä, tulehdushan se siellä muhi. Kolmet eri putelit mukaan, kauluri päähän ja kotiin. Jos niillä ei lähde, aletaan tekemään lisätutkimuksia. Halleluja ja miljoona kirosanaa. Jos joku ihmettelee vahvaa reagointia yhteen tulehdukseen, niin sanottakoon sen verran, että vajaan vuoden kestäneen ontumiskierteen aikana on näitä lekurireissuja ja lisätutkimuksia plakkarissa jo ihan kiitettävästi.

"Mikä ihme sulla on päässä?!" 

Sitten muihin aiheisiin. Aloitetaan vaikka jäljestä. Maanantaina tein 50 askeleen jäljen niitylle, nameja oli ehkä 7-8 matkalla. Meni tosi hyvin, vauhtia oli mutta ei rynnimistä. Tänään samalle paikalla 60 askeleen jälki, taas nameja satunnaisesti välille. Aloin nyt pidentää askelten väliä, tähän asti askeleen on olleet kiinni tai max parin sentin päässä toisistaan. Ihan muutamia senttejä jätin väliin, ei tuntunut vaikuttavan ollenkaan työskentelyyn. Hyvin meni siis tänäänkin, loppua kohden vauhti kasvoi ja joutui jo vähän himmaamaan. Alan itse oppia tuota ohjaamista hiljalleen, se näkyy kyllä koirassa. Olen nyt pyrkinyt siihen, että välittömästi koiran reagoidessa hihnan kiristymiseen annan löysää, tämä toimii ihan loistavasti. Kas kun en heti tätä tajunnut. Harmi vaan, että tuolla niityllä alkaa olla jo aivan liian pitkä nurmi, sinne tuskin kannattaa enää jälkeä tallata.

Eilen meillä oli sitten viimeinen pentukurssikerta. Kerrattiin opittuja asioita, harjoiteltiin toisten koirien ohittamista ja varmaan paljon muutakin, minkä olen jo totaalisesti unohtanut. Ensi viikolla sitten tottiksiin, jänskää. Nova oli tänään myös ehtinyt hieman toteuttaa itseään työpäivän aikana. Luovuudentuskissaan se oli pistänyt sängyn kulman ihan uuteen uskoon. Näppärä kaveri.

Paimenpoika Nova

Sunnuntaiaamun kunniaksi herätys klo 6 ja matka kohti Loppea ja lampaita! Vettä tuli kuin aisaa lähes koko matkan, mutta onneksi perillä selkeni. Ei tarvinnut kärvistellä sateessa tuntitolkulla. Myös velipoika Hoppu tuli ihmettelemään päkäpäitä Lauran kans. Lampaat eivät tänään olleet kuulemma kovin yhteistyöhaluisia edellispäivän höykkyytyksestä johtuen, ja niiden saaminen aitaukseen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sinne ne lopulta kuitenkin sujahtivat.

Koirat pääsivät lampaille kahdesti, ensin pienessä aitauksessa ja lyhyessä hihnassa, sitten isommassa tarhassa ja pitkässä liinassa. Novalla oli ensimmäisellä kierroksella intoa kerrakseen, se suorastaan rrrrakasti lambeja - vähän liikaakin. Pienelle koiralle oli hyvin vaikea ymmärtää, että lampaisiin ei ollut lupa koskea, eikä niiden kanssa voinut myöskään leikkiä. Nova ei siis pelännyt uusia otuksia pätkän vertaa, päinvastoin. Pikkuinen tassutteli lampaiden perässä ihan luontevasti, enemmän sitä piti jarrutella kuin houkutella eteenpäin. Mamman lammaspaimen <3 Toisella kierroksella Nova oli jo vähän rauhoittunut, ja se meni ihan älyttömän hyvin. Kuljeteltiin lampaita aitausta ympäri muutaman kierroksen, mun ei tarvinnut juurikaan puuttua touhuun. Välillä piti vähän jarrutella, välillä hoputtaa etenemään houkuttelevien lantakasojen luota. Ohjaaja kehui Novan rohkeutta lampailla ja täytyy myöntää, että olin itsekin siitä vähän yllättynyt. Olin odottanut lähinnä pöhinää ja selän takana lymyilyä.

Mielenkiinto paimennusta kohtaan heräsi kyllä toden teolla, vaikka olenkin ihan ulalla koko touhusta. Ja se näyttääkin ihan tajuttoman vaikealta! Mutta vitsit, on se vaan niin vaikuttavan näköistä noilla kokeneemmilla koirilla ja ohjaajilla. Tätä lisää!

Velipoika Hoppu paimentaa

Tottiskatsaus

Käytiin tänään Novan kans tutustumassa tulevaan treenikenttään leikkimisen merkeissä. Patukkaleikkiä otettiin tyhjällä kentällä ja ilon ollessa ylimmillään lähettiin pois. Julmaa. Ensi viikolla alkais ohjatut tottikset, mutta ne asettuu juuri samaan aikaan viimeisen pentukurssikerran kanssa. Me hypätään siis messiin vasta parin viikon päästä. Tavoitteena olisi ehtiä käydä kentällä leikkimässä vielä pari kertaa ennen sitä. Tottisteluista ei olekaan tullut kirjoiteltua pitkään aikaan, joten piti alkaa ihan itselleki jäsentämään, missä siinä ollaan menossa (nepsy mikä nepsy).

Istuminen
Melko hyvällä mallilla. Ei tarvita käsimerkkiä paitsi isossa häiriössä. Kesto on myös hyvällä tolalla, sellaset 10 askelta ainakin voi ottaa ihan hyvin. Lyhyemmällä matkalla onnistuu myös selän kääntäminen muutamaksi sekunniksi. Sivuille mun ei kärsi liikkua askelta kauemmas, sitä treenaillaan nyt.

Maahanmeno
Käsiapua en ole edes alkanut vielä häivyttää, ollaan keskitytty kestoon ja välillä vauhtiin. Noin 5 askelta kärsii ottaa taaksepäin muutaman kerran peräkkäin, palkkaus välissä.

Perusasento
Käsiapu alkaa olla jo melko minimaalinen. Perusasennosta perusasentoon onnistuu hyvin ja vauhdilla, samoin 90 asteen käännökset oikealle. Vasemmalle käännyttäessä imuttelen vielä. Välillä ollessaan oikein innossaan saattaa tulla liian eteen. Vähän on alkanut myös nojailla liikaa jalkaan, tätä yritetään korjata. Katsekontaktia aletaan hakemaan myös siirtymissä.

Seisominen (liikkeestä)
Ei olla edistytty sitten aloituksen, tää on mulle jotenkin älyttömän vaikea.

Eteen istuminen
Kamalaa, en osaa tunkea sitä palkkaa naamaan oikealta korkeudelta tai asetella jalkoja oikein.

Asenne
Täys 10 <3

Pätevä ukkeli

Käytiin tänään myös PHPK:n järjestämissä mätsäreissä pyörimässä ja ihmettelemässä meininkiä. Tuttuja koiria olikin paikalla paljon. Huhu kiiri, että tiistain ryhmässä treenaisi Novaa muutaman kuukauden vanhempi red merle aussie. Toivottavasti päästään tapaamaan tyyppiä tässä joskus.

Illalla jos jaksaisi vielä käydä jäljen tallaamassa niin alkaisi olla päivän ohjelma pulkassa. Huomenna paimentelemaan..!