Viittä vaille jälkikoira

Huh heijaa, mikä viikko! Joka ikinen ilta on ollut jotain koirajuttuja, tosin kovin jälkipainotteista puuhaa tällä kertaa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä, eli tunnistusjäljestä! Päästiin pelastuskoiraporukalla moista touhua kokeilemaan, osa oli tokikin tehnyt sitä jo aiemmin. Maanantaina järjestettiin aiheesta teoriapläjäys, käytiin läpi tunnistusjäljen opetustyylejä jenkkilässä, Euroopassa ja Suomessa. Tapoja on monia, ja ilmeisesti itse kunkin on vähän vaikea ymmärtää sitä toisen tapaa. ;) Tarkemmin käytiin sitten läpi sitä, miten Suomessa hommaa on lähdetty kouluttamaan. Lyhyesti sanottakoon, että Suomessa homma alkaa esineisiin reagoimisella ja esineet tulevat mukaan kuvioon ihan heti, jenkkilässä taas pelataan pitkälti makkaralla.

Keskiviikkona päästiin sitten kokeilemaan touhua käytännössä. Jos välillä taajamaetsinnässä on tuntenut itsensä ääliöksi kökkiessään lumikasassa ihmisten kävellessä ohi, niin eipä tämäkään touhu ulkopuolisten silmin ihan fiksulta näytä. Etenkin alkuvalmistelut olivat varmasti varsin epäilyttävän näköistä touhua, kun jotain valkoista sisältävät minigrip-pussit vaihtoivat omistajaa kadunkulmassa. Pusseissa siis sideharsoa höystettynä omilla aromeilla. Ihan vasta-alkajat, joilla ei minkäänlaista jäljestystaustaa ollut, aloittivat hajustettuihin esineisiin tutustumalla ja niihin reagoimalla, varsinaista jäljestystä tämä ei vielä ollut. Ne, joilla jäljestystaustaa oli, pääsivät jäljestämään pienet, ihan muutaman metrin pätkät asfaltilla. Jälkeä helpotettiin suihkuttamalla sille jäljentekijän hajustamaa vettä. Jäljen päässä aina pieni, metallinen esine, johon reagoimisesta palkka. Ideana on, että tuota veden määrää hiljalleen vähennetään, kunnes sitä ei tarvita enää ollenkaan. Ennen jälkeä koira ottaa minigrip-pussissa olevasta sideharsosta lähtöhajun, ja ideana on, että kaikkien muiden hajujen seasta koira etsii tämän kyseisen hajun ja lähtee sitä seuraamaan. Hajuerottelu koiralle opetetaan siis erikseen ns. purkkiradalla. Sekavaa ja monimutkaista, mutta ah, niin mielenkiintoista.

Novalle tehtiin alkuun muutama toisto esineeseen reagoimista, meillä esineenä avain. Esine kiinnosti kovasti eikä tässä mitään ihmeellistä ollut. Sitten päästiin jäljen pariin. Ensimmäinen jälki meni sikäli vähän vituralleen, että jäljen tekijä jäi aika lähelle, joskin piiloon, ja Nova haistoi kyllä koko ajan, missä kyseinen tyyppi lymyili. Eihän se meinannut ymmärtää, miksi sen pitää jäljestää, kun tasan tietää missä se ukko on. Hajustettu vesi kiinnosti lopulta sen verran, että päästiin jälki loppuun ja esinekin löytyi. Toinen jälki paljon parempi, vaikka Nova jälleen nappasi vainun jäljentekijästä. Malttoi kuitenkin jäljestää loppuun asti. Tätä olisi nyt sitten tarkoitus jatkaa aina silloin tällöin! Tarkoittaa myös sitä, että meidän jälkikausi jatkuu ihan ympäri vuoden, tätä kun on mahdollista tehdä talvellakin. Ja silloin se itse asiassa on helpompaakin, pienellä pakkasella hajut kun ovat puhtaimmillaan. Tosi mielenkiintoista touhua.

Torstaina pelastuskoiratreeneissä tehtiin alkuun ilmaisua. Novalle yksitellen kolme ukkoa, ihan sikahienot ilmaisut jokaisella ilman mitään apuja. Viimeisellä yritti kokeilla, josko se mamma sieltä kuitenkin tulisi ilman että itse tarttis liikkua, mutta nopeasti tyyppi tajusi, että ei, ei se vaan tule. ;) Novalle tehtiin myös jälki, se meni kyllä ihan haahuiluksi, mutta päästiin loppuun asti kuitenkin.

Perjantaina yhdistys järkkäsi kokeenomaisen tottistreenin, me mentiin tekemään BH:ta. Otettiin kaikki vimpan päälle koirien tarkastamisesta lähtien, oikein numerolaputkin saatiin rintaan, että varmasti jännittäisi. Meillä parina bokseri, Nova teki ensin liikkeet. Hihnassa seuraaminen oli vähän laiskahkoa, ei nyt varsinaisesti huonoa, mutta sellaista semityöskentelyä. Palkkasin sen jälkeen leikillä, jotta saataisiin virettä vähän ylöspäin. Loput liikkeet menikin vireen osalta ihan saakelin hyvin, yhtään ei himmaillut sen hirveän seuraamismaratonin jälkeenkään. Kontakti piti ihan koko ajan eikä täyskäännöksetkään ihan paskoja olleet. Henkilöryhmäkin oli ekalla kierroksella vähän kökkö, kun ihmiset niin kiinnosti, toisella kerralla ei vilkaissutkaan. Luoksetulossa meinasi tulla taas suoraan sivulle, ja siihen jouduin käsiavuin lopulta puuttumaan. Kaiken kaikkiaan ihan helkkarin upeasti meni! Kovin olen tyytyväinen. Mutta mutta, paikkamakuuseenhan meillä se touhu sitten kosahtikin, kuten osasin jo odottaa. Nova pysyi kyllä siihen asti, kunnes tuli se luoksetulo, siinä lähti. Appari piti Novaa liinassa, koska tosiaan epäilinkin sen lähtevän tuossa kohtaa, joten ei sössitty toisten suoritusta. Otettiin heti perään sama uusiksi, toisella kerralla Nova pysyi hienosti. Mutta ehdottoman positiivista paikkamakuussa kuitenkin se, että Nova kesti koko muun suorituksen ajan, mukaan lukien seuraamisten juoksuosuudet, joiden voisin kuvitella olleen myös tiukka paikka, sekä toisen koiran leikittämisen ja riekkumisen seuraamisten välissä. Tää saakelin paikkamakuu nimenomaan tuossa luoksetulokohdassa on nyt meillä se kriittinen piste, eipä siinä kokeessa muuta kauheen ihmeellistä ole. Mutta  kyllä tämä tästä, treeniä vaan!

Perämoottori persiissä ;)

Viikonloppu vietettiinkin sitten pitkälti metsäjäljen parissa, kun yhdistys järkkäsi jälkiviikonlopun, kouluttajina Raimo Viitanen ja Pirjo Kinnunen. Kovin silmiä avartava koulutus, tykkäsin tosi paljon heidän ideologiasta jäljellä. He painottavat nimenomaan sitä, että koira saa itse oivaltaa asioita, ei sitä ohjailla jäljellä (autetaan sitten jos oikeasti on pakko) vaan jos/kun koira lähtee harhailemaan, sen annetaan itse löytää jälki uudestaan.  He eivät merkkaa jälkiään eivätkä keppien paikkoja, jotta eivät vahingossakaan ohjaisi koiraa. Jos keppejä jää maahan, niitä jää maahan. Ajatuksena heillä on kasvattaa koiran itseluottamusta touhuun ja rakentaa koiralle sitä fiilistä, että jumalauta mä osaan tän!! Jos ohjaaja puuttuu liikaa koiran työskentelyyn, ohjaa jäljellä ja "pakottaa" ilmaisun jokaisella kepillä, koira voi alkaakin tukeutumaan enemmän ohjaajaan ja sellainen itsevarmuus ja itsenäisyys voi kärsiä. Tapoja on toki tässäkin monia eikä kaikki sovi kaikille, mutta tää ideologia sopii kyllä just mun ajatusmaailmaan. Vaikkakin kovasti joutuu meikäläinen töitä tekemään, että tämä toteutuisi myös käytännössä eikä vain teoriassa. (Oikeasti olen kontrollifriikki ja ohjaan koiraa ihan liikaa.)

Lauantaina siis Novalle reilun 200m jälki, jolla kolme keppiä ja kolme kulmaa. Viljelin satunnaisesti nameja jäljelle, kulmat namitin tiheämmin. Jälki vanheni noin tunnin. Mulla oli jälkeä tehdessä sattunut joku kämmi jossain kohdin, eikä jälki mennytkään ihan siellä, missä sen oli tarkoitus mennä.  Eipä siinä sitten auttanut kuin lukea koiraa ja mennä sen mukana. Parissa kohtaa harhaili pitkäänkin, mutta työskenteli ihan hemmetin hyvin eikä luovuttanut missään vaiheessa, aina löysi lopulta jäljelle. Ja jumankekka, se ilmaisi ne kepitkin! Enpä olis uskonu, että se edes bongaa niitä.

Sunnuntaina about saman pituinen namiton jälki, neljä kulmaa ja 7-8 keppiä (en muista enää itekään). Oli haastavaa tunkea lyhyelle jäljelle kulmia ja keppejä, ja osa kepeistä olikin ihan liian lähellä joko toisiaan tai kulmaa. Mutta Nova oli ihan super! Ihan perkuleen upea. Jäljen hukatessaan se teki duunia tasan niin kauan, että löysi takaisin. Kulmat meni pitkiksi, mutta aina se jäljen löysi uudestaan, keppejä Nova nosti 5. Toinen kouluttajista kommentoi suorituksen jälkeen, että Nova on jäljen osalta jo valmis alokasluokkaan, toinen oli sitä mieltä, että voisihan sillä vielä pari jälkeä ajaa ennen koetta. ;) Vielä olisi kuitenkin pari pientä muuttujaa tässä välillä, nimeltä esineruutu ja tottis...

Päällimmäiset opit jälkiviikonlopulta:

• namit jäljeltä helvettiin, ne vaan sekottaa
• enemmän keppejä jäljelle, niiltä palkka
• kulmissa voi alkuun auttaa koiraa vähän tamppaamalla niitä
• pysy kauempana koirasta
• luota koiraan, älä ohjaa!!!

Viikonlopun aikana ehdittiin tekemään myös esineruutua. Nova ei taaskaan olisi alkuun halunnut ottaa mitään ällöttäviä kuolasia tavaroita suuhun, mutta lauantaina alkoi jo pikkusen saamaan homman ideasta kiinni. Sunnuntaina toi esineitä jo useamman metrin, wuhuu! :D Erityisen ällö oli nahkainen, metallireunainen rahapussi. Treenin lopussa kouluttaja lähti viemään esineitä takaisin paikoilleen, Nova seuraili mukana. Kun esineet oli ripoteltu maahan, Nova noukki sen samaisen ällöttävän lompakon ja toi sen mulle takakulmasta asti täysiä pinkoen! Jotain sillä taisi loksahtaa paikoilleen.