Tottiskatsaus II

Tänään oltiin taas tottistreeneissä. Tehtiin oikeastaan vaan samoja juttuja, mitä ennenkin ja ne kaikki sujui vieläkin yhtä hyvin. Päästiin Novan kans näyttämään pari kertaa oikein esimerkkiä muille. ;) Luoksetuloissa Nova on oppinut olemaan hiljaa sekä poukkoilematta hihnassa, kun lähden kävelemään pois. Kovin valppaana se kyllä on. Ainoana uutena juttuna aloitettiin tänään BH-kokeen versiota liikkeestä maahanmenosta (vai mikä sen nimi on BH-kokeessa?). Tajusin oikeasti vasta nyt, että niin, sehän on muuttunut ihan samalla tavalla kuin "liikkeestä" istuminenkin. Eli maahan mennäänkin istumisen kautta. Voi helvata sentään nää uudet säännöt on ihan arsesta! En nyt sitten tiiä, mitä tän maahanmenon kanssa tekis ja miten sen opettais. Koska kuitenkin se liikkeestä maahanmeno on nopeempi seisomisen kautta plus TOKO:n kaukoissakin pitäis niin tehdä. Huoh. Mutta niin, ohjeena oli maahanmenon jälkeen ottaa puolikas askel koiran eteen. Mä otin kokonaisen, koska tiesin, että Nova pysyy maassa. Vaan kouluttajapas sanookin mulle, että "älä vaadi siltä liikaa". Touché! :D Meidän seuraaminen on edistynyt hurjasti, otettiin jo 10 askelta ja täyskäännös oikealle. Muuten meni hyvin, mutta sain ohjeeksi tehdä käännökset enemmän saaliin kautta niin tulee lisää vauhtia. Nyt se vähän jäi jälkeen.

Tottistreeneistä innostuneenä piti sitten väsätä uusi tottiskatsaus, à la Nova 4kk:

Istuminen
Pelkkää istumista tulee nykyään treenailtua hirveän vähän. Pitäisi harjoitella etenkin häiriössä. Nyt työn alla on liikkeestä istuminen (tai se BH-kokeen versio siitä), tähän tarvitsee käsiavun sekä vartalonkäännön että pysyy. Se on jo niin ehdollistunut siihen, että perusasennosta lähdetään aina mun mukaan...

Maahanmeno
Tää on ehkä tavallaan isoin haaste tällä hetkellä, ongelmana on käsimerkin häivyttäminen. Musta tuntuu, että jumitetaan samassa jamassa, heti jos enemmän häivyttää, liikkuu kyynärpäät eteenpäin. Testasin tätä niin, että istun itse lattialla, silloin sujuu ajoittain jopa niin että mun kädet pysyy selän takana. Toinen ongelmakohta on kestossa. Tai ei kestossa sinänsä, vaan siinä, että Nova lösähtää tosi nopeasti lonkka-asentoon. Siinä se kyllä on pysynyt parhaimmillaan jopa minuutin (ja vielä häiriössä), mutta pitäisi varmaan saada tuo kitkettyä pois heti alkuunsa. Vai pitäisikö, onko sillä väliä?

Perusasento
Edelleen hyvä, samoin kesto. Voisin jopa sanoa, että meidän vahvin liike. Käännös vasemmalle vaatii vahvan avun, oikealle ei enää mitään. Käännösten jälkeen voi joskus tulla vinoon ja oikein innoissaan liian eteen.

Seuraaminen
Hitaasti mutta varmasti. Kättä pidän vihjeenä mun vatsan päällä, näin menee sen 10 askelta. Käsi oikealla paikalla sujuu ehkä 3-4 askeleen verran, sen jälkeen usein jo alkaa vilkuilla sitä. Istuu automaattisesti perusasentoon mun pysähtyessä. Korkeassa vireessä voi edistää ja usein myös poikittaa.

Liikkeestä seisominen 
Edistymme! Etäisyyttä voi ottaa sen 3-4 askelta käsimerkin turvin, kestoa en ole uskaltanut lisätä 5 sekuntia enempää. Ollaan tehty enimmäkseen niin, että kuljen koiran edellä, nyt pitäisi tehdä samaa koiran vierellä. Pari kertaa ollaan koitettu ja vartalonkäännön avustuksella sujui.

Eteen istuminen
Tässäkin ollaan menty eteenpäin. Herkästi tulee vaan vinoon, pitää aika paljon ohjailla. Tottiskentällä joskus tulee niin vauhdilla, että törmää. Nyt työn alla on tekniikkan hiominen siirryttäessä eteen istumisesta perusasentoon. Tätä vasta aloitellaan, mutta hyvin on lähtenyt käyntiin.

Ja asenne on edelleen kohdillaan! Upea ukkeli.

Rakkauspakkaus

Manly Man

Novasta on tullut mies. Se yritti tässä hiljattain astua Stellaa - kahdesti. Stella oli itsekin sen verran hämmentynyt tilanteesta, että ei saanut edes pistettyä vastaan, piti mun sitten palauttaa pikku-ukko takaisin maanpinnalle. Olin paria tuntia aiemmin ollut hakutreeneissä maalimiehenä juoksuiselle nartulle, en tiedä olisiko se voinut vaikuttaa. Mutta Nova myös merkkailee. Olen jo muutaman viikon seurannut, että voisko kyse olla jo merkkailusta vai eikö se vaan malta tyhjentää rakkoaan kerralla, kun kuseksii useamman kerran yhden lenksun aikana. Mutta kyllä se vaan merkkaa, tätä kun tapahtuu joka ikinen päivä. Jalan nostamisen se on kuitenkin unohtanut, sitähän se harrasti jo 8-viikkoisena. Niin se vaan kasvaa. :(

Iso mies

 Sitten vähän treenikatsausta. Torstaina oltiin hakuilemassa ja saatiin porukkaan uusi labbispentu, piakkoin on myös pieni tollerivauva tulossa. Junnuenergiaa! Novalle otettiin 3 maalimiestä, kaikki valmiiksi piiloissa. Aluksi Novalla oli vähän "liikaa" intoa päällä (liika into pennulle on ehkä huono termi, mutta anyways), ja se juoksi hetken päättömästi alueella nenä ilmassa tuhisten. Em. labbispentu kun oli ollut niin rauhallinen ja harkitseva, niin kontrasti oli aika iso. :D Nova ei heti saanut hajua ukoista, jolloin se palasi mun luo ihmettelemään. Jatkettiin matkaa eteenpäin ja taas se sinkosi jonnekin, sai hajun ja löysi ukkelin hienosti. Toisesta maalimiehestä Nova sai hajun nopeasti, mutta sen paikallistaminen kesti hetken. Hajua seuratessaan Nova säntäsi kahdesti päin verkkoaitaa, kunnes totesi, että siitä ei todellakaan pääse läpi. Maalimies löytyikin sitten pian, kun vähän malttoi asiaa funtsia. Kolmannelle ukolle lähdettäessä Nova kävi tarkastamassa vanhan piilon, totesi sen tyhjäksi ja jatkoi matkaa. Mä en itse tiennyt yhtään tämän kolmannen ukon piiloa. Se löytyi lopulta ison kontin takaa, Nova sai siitä hajun kontin toiselta puolelta, lähti kiertämään konttia, mutta ukkoa ei vastakkaisella puolella näkynytkään. Silloin se oli pari kertaa vinkaissut, lähtenyt kiertämään toiseen suuntaan ja löysi kadonneen. Novalla on alusta asti ollut jännä taipumus mennä luontaisesti maahan maalimiehen löydettyään, mikä helpottaa hommaa tosi paljon.

Nenä käy

Tänään tehtiin taas jälkeä, nurmikolle 75 askelta ja n. vartin vanheni. Nami jälleen jokaiselle ja nyt ekaa kertaa oli peräti 4 keppiä jäljellä. Ekat 20 askelta oli melkoista touhottamista ja kaahailua, sitten tuli keppi vastaan. Siinä pyysin Novan maahan, palkkasin kädestä ja matka jatkui. Sen jälkeen Nova pikkuisen rauhoittui, välillä sai jarruttaa mutta välillä meni pitkiäkin pätkiä, ettei hihna kiristynyt yhtään. Ajoittain se jäljesti taas vaan toisen jalan askelia, mutta pääsääntöisesti kuitenkin meni siksakkia. Keppeihin jäljellä se ei reagoinut yhtään ennen kuin menin viereen ja pyysin maahan, mutta viimeisen kohdalla mun piti vain huikata koiran takaa käsky ja hienosti meni maahan silloin. En tiedä, pitäiskö noita keppejä harjoitella niin, että ruoka tulee vain niiden kohdalla, silloin niiden merkitys kasvaisi olennaisesti. Mutta kokeiltiin nyt näin.

Jälkeä ja tottistelua

Viikonloppuna tein Novalle 50+ askeleen jäljen metsään, namin laitoin joka askeleelle. Kas kummaa, rynniminen is back! Alku oli melkoista kaahailua, mutta kyllä se pätkittäin osasi jäljestää ihan rauhassakin. Loppua kohden lähti helpottamaan. Nova selvisi loivasta kaarteestakin hienosti, jonka olin onnistunut vahingossa tekemään. Jäljen päässä taas keppi ja siinä iso palkka maahanmenosta. Eilen tehtiin sitten toinen jälki ihan vaan omalle pihalle, 65 askelta ja jälleen namit jokaiselle. Sama homma kuin viikonloppuna, jarruttaa sai. Nurmi oli eilen tosi märkä, vettä tihkutti ja hämärääkin oli, mutta hienosti Nova handlasi homman. Huomasin näillä parilla jäljellä, että Nova jäljestää välillä "toispuoleisesti", eli seuraa hetken vaan toisen jalan askeleita. Välillä se kuitenkin siksakkaa tosi hyvännäköisesti. Pitää seurailla tätä, jos siinä olis joku logiikka.. Eilen Nova myös hieman reagoi keppiin jäljellä, kun hetken sitä seurailin. Ei se maahan mennyt, mutta näki kyllä selvästi, kuinka pienet aivot kovasti raksuttivat.

Hurmuri

Tänään oltiin sitten tottistelemassa. Nova melkeinpä kiljui matkalla kentälle, en katsonut aiheelliseksi vaimentaa toisen intoa. Nova pysyy treeneissä perusasennossa jo ihan kivasti ohjeita annettaessa, palkkailen kyllä aina säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka kouluttajan mielestä niin ei varmaan saisi tehdä. Teen silti. Treeneissä oli myös havaittavissa pientä (hyväntahtoista) vittuilua meidän tynkäseuraamisesta, kun muut vetelee ziljoonaa askelta ja täyskäännöksiä ihan surutta. Me mennään muutama askel, mutta mennään kunnolla ja hyvässä kontaktissa. Meidän seuraaminen edistyy sellaista askel per viikko -tahtia, tänään otettiin jo 6. Hiljaa hyvä tulee, tällä vauhdilla me handlataan vielä BH:n seuraamismaraton siinä 2020 keväällä. :D Maahanmenoa tehtiin perusasennosta, tai siis muut teki. Minä tein röyhkeästi seisomisen kautta. En halua istumisen kautta opettaa, ennen kuin tuo sujuu hyvin. Ei tullut noottia tästäkään, taitaa kouluttaja tykätä Novasta kun kaikkia muita se kyllä kurmuuttaa. Tai sanoohan se meillekin aiheesta, mutta ei puutu tollasiin juttuihin. Hyvä niin. Liikkeestä istumista jatkettiin samaan malliin kuin viimeksi, kontaktikävelyä tehtiin taas sekä luoksetuloja. Kaikki meni tosi hienosti ja luoksetulossakin Nova oli hipihiljaa, vaikka poukkoilikin hihnassa. Taas kontaktikävelyn aikana Nova tarjosi kuumeisesti seuraamista ja kaikkea mahdollista, "kato mamma nyt kun tapitan sinua näillä ihanilla sinisimmuilla". Homman idea oli, että kontaktin tippuessa koira pyydetään eteen istumaan. No, meillä ei kontakti tippunut, joten oli vähän sikäli vaikeaa. :D Kouluttajakin naureskeli, että anna sen sitten tulla siihen eteen istumaan ilmankin, kun se sitä niin haluaa. Lopussa Nova oli kovin vastahakoinen lähtemään pois, hidasteli matkalla ja katseli kaihoisasti takaisin kentälle. Vähänkö tuo on mahtava.

Kriiseilyä

Olen kehittänyt hakuharrastuksesta itselleni kriisin. Nyt aletaan nimittäin olla siinä pisteessä, että pitäisi kohta päättää, haluanko kisata siinä vaiko enkö. Meidän ultimate-tavoite on päästä Novan kans hälyryhmään joskus hamaassa tulevaisuudessa, mutta koska se on niin kovin kaukainen juttu, alkuperäinen ajatus oli kisata siinä välissä PEKO-puolella. Välitavoitteet ja silleen. Mutta nyt, kun olen päässyt seuraamaan entisten, nykyisten ja tulevien hälykoirien + ohjaajien työskentelyä aitiopaikalta, on saattanut mieli vähän muuttua. Nämä kaksi asiaa kun hengailee pikkuisen erilaisissa sfääreissä. Plus kisaaminen PEKO-kokeissa siirtäisi jo valmiiksi kaukaista tavoitetta vieläkin kauemmas, kun pitäisi ensin opettaa koiralle pistot ja sitten vielä se partiointi. Ja jos pistoja haluaa opettaa, ne olisi vähän niinkuin pakko opettaa ensin. Voihan plääh.

Kriiseily lähti liikkelle siis siitä, kun alkoi hajottaa ajatus pistojen ja risteilyn opettamisesta koiralle. Koko lajin kulmakivet kisoissa, mutta joilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä tositoimissa. Miks koiran pitää osata tehdä suoria pistoja? Miks hakualueella ei saa palata taaksepäin? Miks pitää tehdä risteilyä? Miks ohjaajan pitäisi pysyä jollain etsintälinjalla, mikä idea siinäkin on? Miks niitä ukkoja ei voi vaan etsiä partioimalla? Eniten noissa pistoissa tökkii varmaankin se, että haluaisin pitää näköavut minimissä (ja kuuloapuja en kyllä halua käyttää ollenkaan), mutta noistahan ne (suorat) pistot rakentuu. Tarttis varmaan päästä noita kisoja seuraamaan niin sais vähän paremman käsityksen, miltä noiden kisaajien työskentely näyttää ja kuinka pilkun viilausta ne pistot siellä on. Meidän porukassa kaikki on partioivia koiria, niin ei pääse tuota oikein näkemään.

Jatketaan haun parissa, mutta jätetään nurinat pois. Minäpäs olin lauantaiyönä maalimiehenä pelastuskoirien pimeäkokeessa! Olipa melkoisen huisi kokemus. Osallistujia oli vain 4, mutta silti kello oli 3 kun kotiin pääsin. Olin maalimiehenä kolmelle koiralle, joista yksi jätti mut metsään. Kolmesti se siinä pyörähti, mutta ei vain saanut hajua. Tuo olikin kyseiselle koiralle peruskoe, muut olivat hälykoiria taidontarkistuksessa. Ainoastaan yksi koirakko läpäisi kokeen, kertoo jotain vaativuudesta. Metsässä oli pimeää. Ja kun pisti peiton päälle, oli vielä pimeämpää. Yllätyin vähän, että ei siellä kuitenkaan juurikaan pelottanut kökkiä yksin keskellä pimeää metsää. Yksi hetki oli kuitenkin melkoisen karmaiseva.. Koirilla oli siis liiveissään vilkkuvalot sekä kellot, joten niiden liikkeet vähintäänkin kuuli jonkin matkan päästä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että mun selän takana katkeilee oksia tasaiseen tahtiin. Valoja ei näy eikä kelloa kuulu. Se tunne kun tiedät, että sun selän takana on joku, mutta se joku ei ole koira, on aikas hirveä. Ei se joku mua kuitenkaan syönyt, joten nou hätä. Toisellekin maalimiehelle kävi samalla tavalla muutamaa tuntia myöhemmin. Kiva oli kuulla jälkeenpäin, että alueella liikkuu mm. ilveksiä. Pikkuisen pääsin näkemään hälykoirien ja ohjaajien työskentelyä, ja olihan se hienoa. Vaikka suurimmalla osalla menikin homma läskiksi. Iski kunnolla tajuntaan, kuinka paljon se ohjaajalta oikeasti vaatii. Ei riitä keskilinjalla kulkeminen ja koiran lähettäminen pistoille.

Kaiffarit

Nova täytti tänään 4kk <3. Kauheaa, ei se vielä saa kasvaa! Tottista ollaan tehty ja pari jälkeäkin, niistä lisää joskus, kun ajatus taas kulkee. Nyt siirryn pohtimaan elämän suuria kysymyksiä: kisatako vai eikö kisata?

Tottista, hakua ja vähän sohvapottuiluakin

Tiistaina meillä oli toiset tottistreenit. Nova oli ihan intona kentälle mennessämme ja ekaa kertaa koskaan myös haukkui toiselle koiralle. Älämölö oli kyllä melkoinen muutenkin, liekö siis tarttunut muilta. Viimeksi vähän kritisoin liian korkeaa vaatimustasoa/nopeaa etenemistä, mutta nyt mun täytyy syödä sanani. Seuraamista otettiin Novan kans 4 askeleen verran, eikä kouluttaja alkanut yhtään enempää vaatimaan, vaikka hurjasti kehuja saatiinkin. Nova piti kontaktia hyvin myös häiriössä, kerran nopeasti vielkaisi vierellä olevaa kouluttajaa. Luoksetulo oli nopea tälläkin kertaa, ekalla kerralla riuhtoi ja kiljui hihnassa, kun lähdin kävelemään poispäin. Toisella kerralla oli kuitenkin hiljaa. Alettiin harjoitteleen liikkeestä istumista niin, että otettiin pari askelta seuraamista, sitten lyhyt pysähdys ja puoli askelta viistosti koiran eteen. Tää meni ihan loistavasti, muutaman toiston jälkeen otin jo kokonaisen askeleen ja sekin sujui. Kontaktikävelyä tehtiin myös, siinä Nova peräti tarjosi seuraamista ihan oma-aloitteisesti. Leikkiminen namien jälkeen sujui myös tällä kertaa, lopussa Nova ei kuitenkaan malttanut kantaa patukkaa autolle asti. Viime kerran jälkeen jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat, mutta tästä kerrasta tuli tosi hyvä fiilis!

Keskiviikkona me vietettiin laiskimuspäivää, eikä tehty yhtään mitään aivonystyröitä vaativaa. Käytiin pitkällä metsälenksulla ja illan koirat vietti luita järsien. Novasta alkaa kuoriutua melkoisen topakka pakkaus, ensin se varasti Stellan luun ja sen jälkeen vielä ärähti sille raukan uskaltautuessa liian lähelle Novan valloittamaa aarretta. Ja tää ei ollut mitään pientä, varoittavaa murinaa, vaan ihan kunnon rähähdys! Jossain vaiheessa huomasin Novan haalineen molemmat luut itselleen, silloin piti jo vähän puuttua peliin. Stella ei noista luista kyllä hirveästi välittänyt, taisi lihapitoisuus olla liian pieni ;)

Tänään oltiin sitten taas hakuilemassa varikolla, koiria oli peräti 10. Novalle otettiin 4 maalimiestä. Koska viime kerralla varikolla alku oli melkoista haahuilua, aloitettiin näkölähdöllä, jotta Nova pääsisi heti kärryille siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja jumantsuikka sehän oli ihan onnesta soikeana heti alusta asti koko pentu. Kolme ekaa maalimiestä otettiin näkölähdöllä, piilot oli ehkä turhankin helppoja Novalle, mutta säilyipähän vire korkealla koko ajan. Viimeinen ukkeli oli sitten jo valmiiksi piilossa, vaan eipä tuolla montaa sekuntia nenä tuhissut, kun se jo äkkäsi hajun ja juoksi namiautomaatille herkuttelemaan. Kaiken kaikkiaan siis ehkä vähän turhankin helppoa oli tänään, mutta pääasia, että oli huisin kivaa koko ajan ja Nova tiesi jo heti alussa, mitä siltä halutaan. Lopuksi otettiin vielä muutaman minuutin tottikset sekä luoksepäästävyystreenit kaikkien kans, hienosti meni!

Sukukokous

Meilläpäs oli eilen toinen virallinen pentumeeting, josta kehkeytyikin lopulta kunnon sukukokous. Paikalla olivat yhtä luukuunottamatta kaikki pennut sekä äippä, iskä ja velipuoli. Mentiin Novan kanssa paikalle vähän etuajassa katselemaan TOKO-kisoja ja treffattiin Raiku-sisko pienen painimatsin merkeissä. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli jäljestys, Nova pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan vieraan tekemää jälkeä. Parissa kohtaa pääsi jälki hukkumaan, mutta kyllä me maaliin asti kuitenkin päästiin. Upeasti jäljesti koko poppoo! Olen myös hionut uutta jäljestysstrategiaa, ja me taidetaan palata takaisin siihen nami-joka-askeleelle-systeemiin. Tuo namien harventaminen toimi hetken aikaa rynnimiseen, kun Nova keskittyi tarkasti tutkimaan, että eikö siinä askeleella muka olekaan mitään syötävää. Nyt kun se on hoksannut, että namit tulevat harvemmin, se on alkanut syöksähtelemään joidenkin askelten ohi ruokaa etsiessään. Tästä lisää sitten jossain vaiheessa, kun ehditään taas jäljestelemään.

Ryhmä Rämä

Jälkihommien jälkeen suunnattiin koko poppoon kanssa pellolle rymyämään. Taidettiin kääntää vähän katseita, kun moisen rymyjengin kanssa painettiin tietä pitkin menemään. ;) Pennut saivat painia keskenään pitkät tovit, ja taisi sitä Musti-veikkaakin alkaa vähän lapsettaa vauvojen keskellä. Koko porukasta saatiin jopa mahtava yhteiskuva aikaiseksi! Olipas kyllä tosi hauska päivä, ihana nähdä sisaruksiakin aina välillä.

Mulle tupsahti tänään sähköpostiin hyviä uutisia, päästään Novan kans lokakuun lopussa pentuagility-kurssille! Saapa nähdä, mitä siitäkin tulee..

Teollisuusalue-etsintää

Novan kanssa oltiin tänään ekaa kertaa hakuilemassa Lahden varikkoalueella. Alueen vieressä on ennen ollut hieno rauniorata, jonka Lahden kaupunki päätti pistää matalaksi ja rakentaa tilalle talon. Kiitos tästä. Eli raunioiden sijaan me treenaillaankin teollisuusalueella. Otettiin treenien aluksi hieman tottista, Nova oli oikein pätevä. Itse etsinnöissä oli kuitenkin alku hieman tahmeaa, uudella paikalla kun oltiin, ekaa kertaa pois metsästä ja tottistakin tehty alkuun. Hetken aikaa pojalla kesti ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Ensimmäinen maalimies istui vain rappusilla, ei ollut mitenkään piilossa. Nova ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ennen kuin oltiin jonkin aikaa hengailtu siinä metrin päässä ja se tajusi nostaa katsettaan vähän ylöspäin. Ekan maalimiehen jälkeen sillä sitten syttyi lamppu päässä ja se alkoi heti nuuskutella ilmaa toisen maalimiehen paikallistamiseksi. "Ai niin tää oli tätä!!" Toinen maalimies löytyi kauhakuormaajan kauhasta, hienosti Nova kaarteli piilon lähettyvillä hajun perässä, kunnes paikallisti ukon. Kolmas maalimies oli vähän hankalassa paikassa, löyhkäävien öljytynnyreiden takana. Nova sai siitä hajun melko äkkiä, mutta tuuli painoi sitä jotenkin hassusti maalimiehestä pois. Nova kuitenkin jatkoi hajun perässä kulkemista pitkät tovit, kierteli roskakatoksia ja muita potentiaalisia piiloja. Vähän alkoi poikaa turhauttaa, kun ei meinannut saada ukkoa paikallistettua, ja silloin pääsi suusta pientä ininää. Upeasti se kuitenkin jatkoi hommia, ja kun itse käänsin rintamasuunnan maalimieheen päin, Novakin lopulta äkkäsi, mistä se haju oikein leijailee. Viimeinen maalimies oli piilossa pensaikossa, Nova kierteli ja kaarteli ihan maalimiehen lähellä, mutta ei sitä aluksi huomannut. Sekin ukko sitten lopulta kuitenkin löytyi. Hieno mies. Vähän suunniteltiin sellaista, että ensi kerralla voisi ainakin eka maalimies lähteä piiloon niin, että Nova näkee lähdön. Silloin se ehkä ymmärtäisi helpommin, että ollaan ukkoja etsimässä.

Nämä treenit oli kyllä hauskaa vaihtelua metsätreeneihin. Tuli myös todettua, että monenlaisiin paikkoihin sitä saa itsensä tunkea tässä harrastuksessa.. Löysin itseni tänään mm. roskapöntöstä sekä talon katolta. On kyllä hienoa katsoa, miten näppärästi koira löytää kadonneen tuollaisistakin paikoista.