Agiliitoa ja nenähommia

Meidän aksailut ovat saaneet uuden vaihteen päälle, tällä viikolla aloitettiin normitreenien lisäksi agilityn jatkokurssi, joten seuraavan 6 viikon ajan me päästään agiliitämään kaksi kertaa viikossa. Jee! Sunnuntaina lomareissulta palattuamme käytiin siis normitreeneissä, uutena esteenä tehtiin muuria, joka ei kovin kummoista mullistusta aiheuttanut. Samoin tehtiin ekaa kertaa A-este kokonaisena, hyvin löytyi kontaktitkin. Nova taitaakin olla nyt tutustunut kaikkiin esteisiin, paitsi pituushyppyyn ja okseriin. Tai no, kepit on vielä alkutekijöissään mutta anyways. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa pointtina oli lähinnä lähetys putkeen pimeästä kulmasta. Yritin tehdä jonkin sortin viritelmää treenistä, mittasuhteet ainakin on päin sitä itseään, mutta noin pääpiirteissään se näytti tältä:

Positiivinen yllätys nro 1: Nova ei kertaakaan mennyt renkaan sivusta/ali.

Positiivinen yllätys nro 2: putki löytyi todella helposti myös vaikeammasta kulmasta.

Ja tärkein asia itselle muistettavaksi: LIIKU! Heti jos mä jään himmailemaan ja varmistelemaan, että tajuaakohan se nyt mennä sille seuraavalle esteelle, Nova joko pysähtyy tai tulee käteen. Jos mä luotan, että se irtoaa, se myös irtoaa. Mun itselleni hokema mantra luota koiraan pätee siis myös tähän lajiin.

Meidän keppiprojekti on ollut vähän kesälomalla ajanpuutteen vuoksi, joten siinä ollaan aika alussa vielä. Muutaman kerran olen jo hilannut toista paria lähemmäs ensimmäistä, mutta ei ne vielä läheskään suorassa rivissä ole. Tässä muutama toisto, missä vaiheessa nyt ollaan, tästä jatketaan.

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa taas jäljestämässä, tällä kertaa pellolla namijäljen merkeissä. Mulla on ajatuksena tehdä nyt namijälkeä hamaan tulevaisuuteen asti, jos vaikka sais sitä nenää vähän enemmän kohti maata ja tarkkuutta kehiin. Ja tässäpä teille todistusaineistoa siitä, että kyllä se osaa ihan rauhassakin jäljestää! Ainakin joskus. (Huomatkaa myös superinnokkaat ilmaisut kepeillä...) Ja tuo hetkellinen tuijottamiskohtausta loppupuolella johtui ylivoimaisesta häiriötekijöistä: kirsisääsket kehtasivat paritella ihan jäljen vieressä.

Keskiviikkona oltiin sitten siellä agilitykurssilla, peruuntumisten ja juoksunarttujen vuoksi me oltiin ainoat tyypit paikalla - hulppeaa yksityisopetusta siis! ;) Tehtiin puomia kokonaisena, Novalla hurja vauhti mutta pääsääntöisesti hienot kontaktit. Pari kertaa tosin lipsahti toinen takajalka maahan. Ja pari kertaa se myös teki paimenvaanimista kontaktien yläpäässä, vaikka puomia ei tosiaan kokonaisena olla tehty herrasen aikaan. Mutta tämä meni onneksi parin kerran jälkeen ohi.

Tehtiin myös irtoamistreenejä hypyillä + renkaalla/pöydällä. Kerran oli pöydälle syöksyessään pojalla niin hurja vauhti, että ehti vain napata nakin suuhun ja rysäyttää toiselta puolelta alas. Ihan ei jarrut pelittäneet. Muut toistot sen sijaan tooosi hienoja. Irtoamistreeniä tehtiin myös seuraavanlaisella radalla, jossa mun oli tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan (kohdassa X) koiran juostessa. Ja tosi hyvin tuo menikin, kunhan itse muistin myös ohjata sitä koiraa eikä vain huudella esteiden nimiä... :D

Musta oli jotenkin hirveän helpottavaa myös huomata, että tuo ihan oikeasti on vielä se sama koira kuin aina ennenkin (viitaten tässä nyt siihen MH-kuvaukseen). Ihan mutkattomasti lähti kouluttajan matkaan tämän napatessa hihnasta, kun tehtiin puomia. Ihan mutkattomasti myös hukutti kouluttajan märkiin pusuihin ja väläytteli aussiehymyään. ;) Tällä viikolla meillä kävi myös vieraita kera kahden pienen lapsen, ja edelleenkin täysin mutkattomasti Nova otti heidät vastaan (päästämättä ainuttakaan haukkua!). Mun täytyy nyt vain lakata maalailemasta piruja seinille.

Sama mutkattomuus jatkui torstaina pelastuskoiratreeneissä, jossa saimme treeneihin miesvieraan (jota piti toki heti hyödyntää). Novalle kolme ukkoa valmiiksi piiloihin, istuva, seisova ja makaava. Mies oli kolmas ja makaavassa asennossa. Nova oli vähän possu, ensimmäisen ukon löydettyään kävi ensin merkkaamassa ja tuli sen jälkeen häntä tötteröllä ilmaisemaan. Ekan löydön jälkeen ajatus hetkeksi katkesi, koska maahan oli valutettu jotain todella järkyttävän hajuista mäskiä, joka veti pientä porsasta puoleensa. Saatuaan ajatukset kasaan, jatkui etsiminen ja ukko löytyi helposti, mutta ilmaisu meinasi unohtua, koska seisoin kai liian lähellä sitä tuoksuvaa eritettä... Viimeinen ukko (mies) olikin sitten se paras. Käyttäytyminen maalimiehellä tosi nättiä, oli vain nuuskaissut (makaavia olisi yleensä niin kiva pussailla ja pomppia niiden mahan päällä) ja ampaissut matkaan. Ilmaisu...tyylikäs sivuttaishyppy, olispa saanu videolle :D Edes piilosta noustessaan ei mies ollut yhtään pelottava, ja innostuipa Nova jopa kunnon taisteluleikkiin tämän kanssa. Hieno Nopsukka!

Ja huomenna onkin herralla luvassa jännät paikat, koska olen mielenhäiriöissäni ajatellut lähteväni sen kanssa ihka ensimmäisiin mätsäreihin. Voi tsiisus jo valmiiksi...