torstai 26. heinäkuuta 2012

Rälläämistä ja rellestämistä

Pariin päivään ei ollakaan päästy ihmisten ilmoille autottomuuden takia, joten ollaan yritetty keksiä kaikkea kivaa täällä pöpelikössä. Ja kyllähän täälläki tekemistä riittää, ei sen puoleen. Novan kanssa ollaan käyty metsälenkeillä, Stella mukana ja ilman. Hyvin pysyy pieni mukana, ja ai että se nauttii ;) Se on jonku verran itsenäisempi mitä Stella tuon ikäsenä, irtoaa jaloista jo vähän matkan päähän. Kaikkea uutta pitää matkan varrella maistella, vähän sammalta, jäkälää ja sen sellaista. Stella ampaisi tänään lenksulla vadelmapensaan kimppuun ja Nova siinä perässä, pääsi herkkujen makuun sekin. Mulla oli Stella viime kesänä mukana vadelmanpoimintareissulla, ja siinähän kehkeytyi ihan täysi kilpailu parhaista apajista. Muistaa näköjään vieläkin ihanat maut kun tuoksun perusteella osasi puskaan suunnistaa. Taidan tänä vuonna poimia vatut ihan yksinäni, jos jäis vaikka enemmän saalista itelleki.
Novan kanssa ollaan myös jatkettu pieniä treenisessioita. Alettiin harjoitteleen myös katsekontaktia, lelun palauttamista ja siitä irrottamista sekä namikäden seuraamista ja alastuloja. Muahan ei ole agility koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta tokihan sitä nyt uunituoreena aussien omistajana pitää lajiin tutustua ;) Myös motivaatiopatukkaan tutustuttiin tänään, ihan yhtä siisti oli kuin kaikki muutkin lelut. Kaikki rätit ja pyyhkeet näyttäis tällä hetkellä olevan Novalle ihan parhaita leluja. Toinen jälkikin tehtiin tänään, vähän meni pyörimiseksi se touhu mutta maaliin päästiin. Illalla käytiin vielä hiekkakuopalla rälläämässä ja se jos mikä oli ihan sikamageeta! Nova oli kyllä ihan täpinöissään siellä, sai myös kaivella ihan luvan kanssa niin paljon kuin sielu sieti. Paikalla oli myös kaivinkone, jota tuo ei noteerannut lainkaan. Liekö ollut niin iso, ettei penneli edes tajunnut sen olemassaoloa :D Tässäpä vähän kuvasatoa reissulta.
Nautiskelua

Kaivamista

Ja lisää nautiskelua 

Yhtään ei pelottanu
Koirien väliset suhteet on taas kehittyneet, nimittäin tänään meillä tapahtui jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut tapahtuvan: NE LEIKKII! Stellahan on hyvin verbaalisesti lahjakas yksilö, ja varsinkin innostuessaan äänihuulet saavat kyytiä, joten hyvästi rauha ja hiljaisuus. Parempi kuitenkin näin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti