Hengissä ollaan

Bloggaustauko on näköjään venähtänyt aika pitkäksi, mutta hengissä me ollaan kyllä edelleen. Oma elämä heitti kuperkeikkaa kesän jälkeen, mistä johtuen energiaa ei ole riittänyt blogin päivittelemiseen. Tai no, kuperkeikka on aika lievä ilmaisu, pikemminkin voisi puhua takaperinvoltista muutaman ylimääräisen kiepin kera.

Paljon on tapahtunut ja paljon on muuttunut. Nova on joutunut viettämään melko tylsää elämää viimeiset pari kuukautta, mutta on sopeutunut tähänkin kohtalaisen hyvin. Tekemisenhalu on toki melkoinen, mutta ei meillä seinille olla hypitty missään nimessä. Loppuvuosi on vielä tarkoitus ottaa melko iisisti, mutta kyllä me ensi vuonna taas aktivoidutaan enemmän.

Päällimmäisinä kuulumisina voisi mainita, että meistä maalaistolloista on hiljattain tullut kaupunkilaistolloja. City-koiran asemaa helpottaa toki se, että pihasta pääsee edelleen suoraan metsään - nykyään siellä vain sattuu pyörimään muutama muukin ihminen. Novan kanssa olemme yhtä mieltä siitä, että eritoten hiihtokansa on hyvin omituista ja epäilyttävää sakkia.

Harrastusrintamalla on pidellyt aika hiljaista viime aikoina, ainoastaan tunnistusjälki ja rally-toko on kuulunut säännöllisesti ohjelmistoon koko syksyn ajan. Tunnistusjäljestä voisi mainita sen verran, että mikään harrastus ei varmasti ole yhtä vaikeaa. Ei edes agility, ja sen jos mikä on vaikeaa. Pieniä epätoivon tunteita liittyy kyseiseen touhuun tällä hetkellä, mutta sisulla pusketaan eteenpäin. Mielenkiintoistahan tuo on kuin mikä, siitä ei pääse mihinkään. Pelastuskoiratouhuista vielä sen verran, että syksyllä tosiaan Nova läpäisi pelastushaun peruskokeen. Sen jälkeen ollaankin pidetty luovaa taukoa hakuhommista, suunnistamassa ollaan kuitenkin jokusen kerran käyty.

Agility on myös ollut pari kuukautta poissa kuvioista. Käytiin syksyllä hyppytekniikkakurssilla, missä paljastuikin sitten kaikennäköistä. Etupäähän pitäisi kasvattaa lisää lihasta ja muutenkin hyppytekniikkaa hioa ennen ratatreenin jatkamista. Hinku aksakentille olisi kyllä jo kova, mutta ei sentään niin kova, että lähtisin koiraani sinne rikkomaan. Josko ensi vuoden aikana saisi panostettua noihin perusjuttuihin, niin päästäisiin harrastusta jatkamaan.

Tässä kohtaa vuotta aletaan yleensä kai miettiä tavotteita seuraavalle vuodelle. Itse ajattelin jättää tämän väliin ja olla asettamatta yhtään mitään tavotteita yhtään millekään lajille. Tehdään sen verran mikä hyvältä tuntuu ilman sen kummempia paineita mistään.

PS. Talvi tuli <3

Herra Pilotti

Koska meidän harrastuslistamme ei selvästikään ole vielä tarpeeksi pitkä, päätimme kasvattaa sitä vähän lisää: meidät nimittäin valittiin yhtenä koirakkona pelastuskoiraporukkamme tunnistusjäljen pilottiryhmään. Kaksi yhdistyksemme jäsentä on siis kouluttautumassa tunnistusjälkikouluttajiksi ja kasasivat sitä varten ryhmän innokkaita nuuskuttajia. Tunnistusjälkeä me päästiin viime kesänä kokeilemaan kerran, tai siis käytännössähän me tehtiin tuolloin kovanmaan jäljestystä asfaltilla ilman hajuerottelua.

viime kesältä

Ensimmäiset treenit pidettiin siis eilen, kaatosateessa kauppakeskuksen parkkiksella. En tiedä, missä määrin opetustavat ja muu informaatio koulutuksesta on julkista, vai pitäisikö touhu pitää lähinnä oman treeniporukan Suurena Salaisuutena, joten varmuuden vuoksi en lähde näitä kovin tarkkaan julkisesti ruotimaan. Perusideana kuitenkin on, että tunnistusjälkikoiralle opetetaan hajuerottelu, minkä jälkeen se osaa hakea juuri oikeanhajuisen jäljen harhajälkien joukosta. Koira opetataan jäljestämään tarkasti, askel askeleelta ja hyvin syvällä nenällä. Tunnistusjälkikoira opetetaan jäljestämään kaikenlaisilla pinnoilla, myös asfaltilla ja jopa klinkkerilattialla. Aloitetaan helposta ja edetään vaikeampaan. Kouluksessa hyödynnetään sosiaalista palkkaa, ruokaa ei viljellä jäljelle missään vaiheessa.

Ensimmäisellä kerralla ehdittiin tehdä kaksi harjoitusta. Ensin lyhyt jälki nurmikoläntille, missä harjoiteltiin lähinnä tarkkuutta jäljestyksessä. Tämän jälkeen treenattiin vielä esineisiin reagoimista: pehmeisiin ja metallisiin, nurmikolla ja asfaltilla. Olipa jännä huomata, miten esineruutuun opetetuilla koirilla oli isoja vaikeuksia löytää esineitä asfaltilta. Tai lähinnä ne eivät hoksanneet sieltä edes etsiä, kun esineet on aina olleet nurtsilla ja metsässä. Novalla sujui esineiden etsintä tosi hyvin mutta viimeiseen ruuviin tarvitsi vähän apua. Jäljestys meni yllättävän kivasti häiriöön nähden. Paljonhan se otti toki häiriötä, kun kaupan oven vieressä jäljestettiin, mutta teki tosi hyviäkin pätkiä. Olen tyytyväinen. Lopuksi mentiin vielä absille kaakaolle jakamaan ajatuksia treeneistä ja tulevasta.

Oli tosi kivat treenit ja aihe on ihan mielettömän mielenkiintoinen. Vähän jäi kuitenkin ristiriitaiset fiilikset joiltain osin, koska tämä kyseinen ideologia tuntuu eroavan monessa suhteessa siitä, mitä itse ajattelen koiran kouluttamisesta ja miten olen tottunut koiraani kouluttamaan. Monista asioista huomasin olevani eri mieltä ja päätinkin jo, että tiettyjä asioita tulen soveltamaan omaan ideologiaan sopivammiksi. Koska se on koiralle reilumpaa niin.

Saatin vielä ihan ikiomat treenipäiväkirjat mukaan! Kirjan kannessa on sopivasti muutama pyöreä peili, joihin voi sitten itse kukin vilkaista, kun alkaa treenit mennä päin persettä. ;)

Rally-Tokon SM-kisat

Sunnuntaina korkattiin meidän ensimmäiset arvokisat ja huristeltiin Hankoon rally-tokon SM-skaboihin. Kisattiin siis Novan kans Rally-Tokoyhdistyksen joukkueessa voittajaluokassa. Ihan huippu päivä, ihan huippua seuraa ja sääkin oli mitä hienoin.

©Elli Pehkonen

Mun jännitys nousi taas yllättäen aika isoihin sfääreihin, kun oli noinkin isoista kisoista kyse... Mutta hirveästi helpotti kuulla heti alkuun, että joukkueen mestariluokan koirakko oli tehnyt tosi hienon radan, joten se osaltaan karsi multa pois paineita. Aika hauskaa oli myös kisata joukkueessa, jonka jäsenet tuli kaikki eri puolilta Suomea ja joista tunsi ennestään vain yhden. Meille oli teetetty mätsäävät t-paidat, joten niiden perusteella sitten tunnistimme toisemme. :D

©Elli Pehkonen

Voittajaluokan rata ei ollut mitenkään erityisen paha, huolestutti lähinnä houkutus heti alussa sekä hypyn jälkeen tuleva liikkeestä seisominen. Rata näytti siis tältä:

Selvittiin radasta kunnialla läpi. Houkutusta isompi häiriö oli kentän laidalla oleva yleisö ja koirat, mutta tuosta ekasta suorasta kun päästiin ohi, alkoi meno olla jo ihan kivan oloista. Oikealla seuraamisetkin sujui ihan mukavasti. Ihan uutena ilmiönä tuli kuitenkin Novan ääntely radan aikana, sitä se ei ole ennen harrastanut. Päästeli pientä piippaamista muutaman kerran, mistä sitten tuomari rokottikin kokonaisvaikultemasta -3p.

©Johanna Friskberg

Käytösruudussa tehtävänä oli maata vierellä 2min. Uhosin edellisten kisojen jälkeen korkkaavani skumppapullon, kun tehdään onnistunut käytösruutu kisoissa. Ja nyt me se sitten tehtiin. Ja korkkasin muuten skumppapullon. Tosin olisin korkannut sen joka tapauksessa noin hyvän radan jälkeen. ;)

Surullisen kuuluisa käytösruutu... ©Elli Pehkonen

Saatiin radan jälkeen hieman kommenttia "vauhdikkaasta maaliintulosta". Yhtään en tiedä, miksi...

©Johanna Friskberg

Lopputuloksena meillä oli siis 90p ja sijoitus 4./23. Joukkueen sijoitus oli 7./17, joten ei hullummin mennyt joukkueellakaan. Aivan huikea kokemus ja huikea päivä! Tosin rankka sellainen, kun auton ratissa kului yhteensä 6h ja kisapaikallakin vierähti toiset 6h, mutta mikäpä siinä, hyvässä seurassa. :) Josko sitä ensi vuodelle ottaisi tavoitteeksi lähteä henkilökohtaisestakin mestaruudesta kisaamaan ;)

Syksy

Syksy on tullut! Jee! Minä en ole koskaan ollut syksyihmisiä, en sitten ollenkaan, mutta kamalan helteisen kesän jälkeen mikään ei ole niin ihanaa, kuin viilenevät ilmat. Ja sitä paitsi syksy tietää sitä, että kohta tulee TALVI!! Tai siis toivottavasti tulee...

Tässäpä pieni kuvapläjäys alkavan syksyn kunniaksi.

Ja sitten vielä loppukevennyksenä teille esiintyy Nova the truu Red Hölmö. <3

Ja vielä vähän lisää...

Testailtiin vähän korvamalleja. Mikä on sinun suosikkisi? :D

Kolmas kerta toden sanoo

Oho, kylläpäs venähtikin bloggaustauko taas pitkäksi. Ja vaihteeksi on luvassa taas kisaraportteja, koska muusta en ole nyt jaksanut rustailla. Mutta lupaan ryhdistäytyä!

©Jenna Oinonen

Me ollaan korkattu rally-tokon voittajaluokka ei-niin-menestyksekkäästi, ja käyty kolmet kisat kolmessa viikonlopussa. Ekat kisat oli Lempäälässä kolme viikkoa sitten, ja sieltä käytiin pokkaamassa meidän eka hylsy rally-tokossa. Itse rata meni koiran osalta kyllä ihan nappiin, tosi kiva vire ja tekemisen meininki! Itse onnistuin tehtailemaan -10p yhdeltä kyltiltä ja kasan pienempiä virheitä siihen päälle. Mutta homma kosahtikin sitten yllättäen käytösruutuun. Myönnetään, että kovin paljon ei ole tuota tullut harjoiteltua, jotenkin on vaan olettanut ihan itsestäänselvyytenä, että kyllähän se sujuu. Noh, ei se suju. :D Lempäälässä ongelmana oli liian hyvät tuoksut maassa (ei ole helppoa uroskoiran elämä, kun kasa narttuja on käynyt hieromassa aromeitaan samaan kohtaan...). Nova pysyi kyllä maassa sen koko ajan, mutta tuhisi tuoksujen perässä sen verran innokkaasti, että rintamasuunta muuttui yli sallitun rajan ja siitä sitten HYL KÄY. Fiilikset kisojen jälkeen oli silti oikein hyvät, koska rata oli mennyt niin kivasti. Mitä nyt ite kämmäilin, mutta sille nyt on aivan sama.

©Jenna Oinonen

Seuraavalla viikolla jatkettiin kisaamista Vantaalla, siellä mulla olikin hihnan päässä ihan joku vieras olio. Alkuradasta kaikki muu tuntui kiinnostavan, paitsi mun kanssa tekeminen. Loppuradasta homma lähti jo sujumaan, mutta se ei enää paljon pelastanut. Veikkaan juoksuhajujen vaikuttaneen ainakin osittain tuohon lahnailuun (tuolla kun saa juoksunartutkin treenata kentillä), nenää ei meinannut saada irti maasta ennen rataa ja välillä se kävi siellä radan aikanakin. Lisäbonuksen kaksi -10p virhettä, joista saan toki syyttää ihan itseäni. Paskan radan kruunasi sitten ryssitty käytösruutu (istuu ohjaajan edessä), kun rataa suorittamassa tuolloin oli hieman...kuumana käyvä narttu. Jossain puolenvälin tienoilla Nova ei enää kestänyt sitä, että selän takaa kuuluu haukkumista ja kimittämistä, vaan nousi ja kääntyi. Perse. Hetki tämän jälkeen ja rataa suorittava koira pisti vielä vähän enemmän ranttaliksi ja päätti rynnätäki meidän luo. Onneksi käytösruudun valvoja ehti väliin eikä ihan iholle asti päässyt. Ryssittyhän me oltiin jo sitä ennen, joten ei sillä nyt niin väliä ollut, mutta ärsytti silti. Tuloksena 59p, HYL ja paskat fiilikset. Ei siitä hylätystä, vaan siitä laamameiningistä.

Tänään jatkettiin sitten Helsingissä. Olin asennoitunut kolmanteen hylsyyn, mutta jostain syystä mua jännitti silti ihan kamalasti. Voi kökkö, mä olin päässyt jo niin pitkälle tuon jännittämisen kanssa, mutta nyt se otti taas vallan. Ja sehän näkyi toki koirassa. Heti ekalla kyltillä tuli puolenvaihto, sitten pujottelu ja käännös oikealle koiran seuratessa oikealla. Nova oli tosi epävarman oloinen etenkin tuon pujottelun aikana ja mun jännitys vain kasvoi koko ajan. Molempien täyskäännöksessä jätin koiralle ihan liian vähän tilaa ja kääntyessään se törmäsi vauhdilla kylttiin. Nova tätä vähän säikähti ja meni seuraavan kyltin ajaksi täysin sijaistoiminnoille: nuuskutteli tiensä seuraavalla kyltille ja "istu"-käskyn rekisteröimiseen meni aika pitkä tovi. Spiraali oli paha, koska toisella puolella oli houkutus ja toisella puolella hyppy (jonne arvon porsas yritti varastaa joka kerta, kun siitä mentiin ohi). Mutta tämän jälkeen homma lähtikin sitten luistamaan ja Nova palautui omaksi itsekseen. Loppurata oli omaankin makuun ihan superhieno.

Kunnes sitten päästiin tähän meidän murheenkryyniin, joka käytösruutunakin tunnetaan. Tehtävänä makaaminen sivulla. Sehän lähtikin ihan hyvän oloisesti liikkeelle, kunnes *rumpujen pärinää tähän* rataa suorittava koira päätti tulla tekemään vähän lähempää tuttavuutta. Taas. Ja Novahan ei sitä kestänyt, vaan nousi. Ei saatu uusia, koska häiriö ei sitten ilmeisesti ollut tarpeeksi iso, kun koira ei iholle kuitenkaan päässyt tuomarin tullessa väliin ja Nova nousi tosi nopeasti huomatessaan, että koira lähti tulemaan kohti. Tiedä sitten, missä se raja menee, millainen häiriö katsotaan niin isoksi, että saa uusia. Lopputulemana kuitenkin ryssitystä käytösruudusta huolimatta 75p, 2. sija ja tuomarin palkinto.

Mutta pakko vähän purnata noista karkailevista koirista. Miksi, oi miksi juuri meidän pariksi on sattunut sellaiset ja vielä kahdesti peräkkäin? Mä niiiin en olisi halunnut koiralle kokemuksia siitä, että rataa tekevä koira voikin tulla yhtäkkiä moikkaamaan, kun tuossa käytösruudussa näemmä riittää haastetta ihan ilmankin. Vahinkoja toki sattuu eikä koirat ole koneita, mutta silti harmittaa ja ärsyttää. Mä olen aina ajatellut, että yksi rally-tokon hienoimmista puolista tokoon verrattuna on juuri se, että siinä ei voi pilata kenenkään muun suoritusta. Muutin juuri mielipiteeni.

PS. Mä niin korkkaan skumppapullon, kun teemme ensimmäisen onnistuneen käytöruudun kisoissa. :D

Vähän kotiintuomisia...

Maailma on tehty meitä varten

Eilen koitti se pelätty päivä, jolloin huristeltiin Novan kanssa Keski-Suomeen korkkaamaan tokon avoin luokka. Olin aamulla onnistunut lietsomaan itseni siihen tuttuun paniikinomaiseen pakokauhun tilaan, joka toko-kokeissa on tullut hyvinkin tutuksi. Mutta onnistuin lopulta myös relaamaan, ja matkaan lähdettiin sitten lopulta ihan kivoin fiiliksin.

Odotukset eivät olleet korkealla, koska a) ei oltu hirveästi treenattu ja b) oli aivan sikamainen helle. Minä vihaan hellettä ja Nova vihaa hellettä. Vaikka kyseessä olikin iltakisat, näytti auton lämpömittari +30, kun kaarsimme koepaikalle. Hip hei vaan. Autot sai onneksi mukavasti varjoon, mutta kentällä oli aivan tuskaisan kuuma. Ajattelin pelin olevan kutakuinkin menetetty, koska jo aiemmin päivällä Nova oli ulkona näyttänyt niin surkealta, ettei oltu päästy edes lenkillä käymään. Ja nyt sen sitten pitäisi selviytyä toko-kokeesta.

Mutta Novapa selvisi. Ja miten upeasti selvisikään. Pisterivistömme oli seuraavanlainen:

Kaikkensa antaneena, ja yhä niin iloisena <3

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 9,5

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisominen: 10

Nouto: 10

Kaukokäskyt: 10

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteispisteet 197p AVO1 KP ja 1.sija.

Tuomari oli kiltti, enkä itse olisi ihan noin korkeita pisteitä meille antanut. Mutta vaikka kokonaispisteissä onkin ehkä vähän tuomarin lisää, uskallan väittää, että meidän suoritus olisi joka tapauksessa ollut KP:n arvoinen, ihan sama kenen tuomaroitavana oltaisiin oltu.

Onnistumisista ja hyvistä tuloksista jaksaa aina iloita, mutta tämä koe oli monellakin tapaa ihan erityinen onnistuminen. Nova tsemppasi niin hurjasti, antoi ihan kaikkensa ja puristi itsestään vielä vähän enemmän. Liikkeiden välit paljastivat, miten tukala olo sillä oli. Kieli roikkui melkein maassa asti ja kuolatippoja tipahteli hiekkaan, ja näin sen etsivän katseellaan varjoa. Silti se jaksoi olla niin kovin iloinen ja kehuista hyppäsi metrin ilmaan. 

Hehkutan ehkä asioita, jotka monelle ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ei todellakaan meille. Meidän koehistoriaa sävyttää ohjaajan jännittäminen ja koiran siitä paineistuminen, minkä vuoksi monista kokeista on jäänyt enemmän tai vähemmän kökkö fiilis. Nyt musta tuntuu, että me ollaan Novan kanssa löydetty ihan uudenlainen yhteys, joka näkyy kaikessa tekemisessä. Meistä on tullut tiimi. Mä luotan Novaan ja Nova luottaa muhun. Edelleenkin jännitän jonkin verran, mutta jännitys ei eskaloidu niin massiiviseksi möykyksi. Mä olen oppinut ottamaan rennommin, olemaan asettamatta niin isoja vaatimuksia itselle tai koiralle. Molemmat voi ja saakin epäonnistua, eikä se tee kummastakaan huonoa.

                     "maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten"

Räyhä-Nova esittäytyy

Novalla on agilityssa kaksi persoonaa. On se tavallinen Nova, joka hakee hyvin esteitä, tulee kivasti ohjauksiin, tekee taatusti parhaansa ja korjailee ohjaajan mokia siinä sivussa. Ja huutaa. Ja sitten on se toinen persoona, joka treeneissä tunnetaan nimellä Räyhä-Nova. Nova menee radalla kovaa, mutta Räyhä-Nova menee vielä kovempaa. Räyhä-Nova vetää mutkat suoriksi, roiskii rimat alas, räjäyttää muurin mennessään ja lentää A:n harjan yli tavalla, joka saa ohjaajan sydämen muljahtamaan ympäri. Ja huutaa vielä kovempaa.

Rrräyhh!

 En ole vielä päässyt selville siitä, millä logiikalla nämä eri puolet Novassa näyttäytyvät, sillä Nova voi vaihtaa persoonaa kesken samojen treenienkin. Se voi olla alussa vain Nova, ja muuttua lopputreeneissä Räyhä-Novaksi. Tai toisin päin. Tai se voi olla koko treenin ajan Räyhä-Nova. Tai ihan vain Nova. Väsymys ja turhautuminen vaikuttavat altistavan Räyhä-Novan esiintulemiselle, mutta liika energiakaan ei ole hyvästä. Ehkä tässäkin on loppupeleissä kysymys sen optimaalisen vireen löytämisestä. Tai sitten koirallani on persoonallisuushäiriö.

Sunnuntaina oltiin Räyhä-Novan kanssa Santtu Stenbergin valmennuksessa, ja siellä pureuduttiin etenkin tähän rimojen roiskimiseen. Siitä pitää nyt oikeasti alkaa antaa koiralle palautetta, eikä vain jatkaa rataa ja antaa sen roiskia vähän lisää. Sitä saa, mitä vahvistaa jne. Osa rimojen tiputteluista johtui kuitenkin ihan mun omasta käden liikkeestä, että ei nyt kaikkea voi koiran piikkiin pistää. Sitten kun aloin kiinnittää huomiota siihen, etten laske kättä liian täpäkästi, pidin sen liian jäykkänä ylhäällä. Jeah... Nova kuulemma myös "nojaa" siivekkeisiin hypätessään vinosti, jolloin siiveke heiluu ja rimat kolisee sen takia. Tai siis Räyhä-Nova tekee niin. Koska se vetää ne mutkat suoriksi. ;)

Pussia pitää treenata myös, että koira etenee varmasti suorassa linjassa eikä lähde kääntymään pussissa. Nyt se nimittäin lähti. Puomille myös hetkeksi alusta käyttöön, koska nyt se kyttäsi mua liikaa kun jäin jälkeen. Paljon kaikkia pieniä juttuja tuli esiin, joihin ei itse osaa kiinnittää huomiota. Kannatti käydä!

Samalla tuli tehtyä neitsytmatka uusilla agility-popoilla, tykkään ihan hitokseen!

Sain kerrankin aikaiseksi videoida meidän aksaamista, käytiin tekemässä vaan simppeliä puomi-, keinu- ja keppitreeniä. Videolla ette valitettavasti pääse tutustumaan Räyhä-Novaan, sillä siinä esiintyy ihan vain Nova.