Kolmas kerta toden sanoo

Oho, kylläpäs venähtikin bloggaustauko taas pitkäksi. Ja vaihteeksi on luvassa taas kisaraportteja, koska muusta en ole nyt jaksanut rustailla. Mutta lupaan ryhdistäytyä!

©Jenna Oinonen

Me ollaan korkattu rally-tokon voittajaluokka ei-niin-menestyksekkäästi, ja käyty kolmet kisat kolmessa viikonlopussa. Ekat kisat oli Lempäälässä kolme viikkoa sitten, ja sieltä käytiin pokkaamassa meidän eka hylsy rally-tokossa. Itse rata meni koiran osalta kyllä ihan nappiin, tosi kiva vire ja tekemisen meininki! Itse onnistuin tehtailemaan -10p yhdeltä kyltiltä ja kasan pienempiä virheitä siihen päälle. Mutta homma kosahtikin sitten yllättäen käytösruutuun. Myönnetään, että kovin paljon ei ole tuota tullut harjoiteltua, jotenkin on vaan olettanut ihan itsestäänselvyytenä, että kyllähän se sujuu. Noh, ei se suju. :D Lempäälässä ongelmana oli liian hyvät tuoksut maassa (ei ole helppoa uroskoiran elämä, kun kasa narttuja on käynyt hieromassa aromeitaan samaan kohtaan...). Nova pysyi kyllä maassa sen koko ajan, mutta tuhisi tuoksujen perässä sen verran innokkaasti, että rintamasuunta muuttui yli sallitun rajan ja siitä sitten HYL KÄY. Fiilikset kisojen jälkeen oli silti oikein hyvät, koska rata oli mennyt niin kivasti. Mitä nyt ite kämmäilin, mutta sille nyt on aivan sama.

©Jenna Oinonen

Seuraavalla viikolla jatkettiin kisaamista Vantaalla, siellä mulla olikin hihnan päässä ihan joku vieras olio. Alkuradasta kaikki muu tuntui kiinnostavan, paitsi mun kanssa tekeminen. Loppuradasta homma lähti jo sujumaan, mutta se ei enää paljon pelastanut. Veikkaan juoksuhajujen vaikuttaneen ainakin osittain tuohon lahnailuun (tuolla kun saa juoksunartutkin treenata kentillä), nenää ei meinannut saada irti maasta ennen rataa ja välillä se kävi siellä radan aikanakin. Lisäbonuksen kaksi -10p virhettä, joista saan toki syyttää ihan itseäni. Paskan radan kruunasi sitten ryssitty käytösruutu (istuu ohjaajan edessä), kun rataa suorittamassa tuolloin oli hieman...kuumana käyvä narttu. Jossain puolenvälin tienoilla Nova ei enää kestänyt sitä, että selän takaa kuuluu haukkumista ja kimittämistä, vaan nousi ja kääntyi. Perse. Hetki tämän jälkeen ja rataa suorittava koira pisti vielä vähän enemmän ranttaliksi ja päätti rynnätäki meidän luo. Onneksi käytösruudun valvoja ehti väliin eikä ihan iholle asti päässyt. Ryssittyhän me oltiin jo sitä ennen, joten ei sillä nyt niin väliä ollut, mutta ärsytti silti. Tuloksena 59p, HYL ja paskat fiilikset. Ei siitä hylätystä, vaan siitä laamameiningistä.

Tänään jatkettiin sitten Helsingissä. Olin asennoitunut kolmanteen hylsyyn, mutta jostain syystä mua jännitti silti ihan kamalasti. Voi kökkö, mä olin päässyt jo niin pitkälle tuon jännittämisen kanssa, mutta nyt se otti taas vallan. Ja sehän näkyi toki koirassa. Heti ekalla kyltillä tuli puolenvaihto, sitten pujottelu ja käännös oikealle koiran seuratessa oikealla. Nova oli tosi epävarman oloinen etenkin tuon pujottelun aikana ja mun jännitys vain kasvoi koko ajan. Molempien täyskäännöksessä jätin koiralle ihan liian vähän tilaa ja kääntyessään se törmäsi vauhdilla kylttiin. Nova tätä vähän säikähti ja meni seuraavan kyltin ajaksi täysin sijaistoiminnoille: nuuskutteli tiensä seuraavalla kyltille ja "istu"-käskyn rekisteröimiseen meni aika pitkä tovi. Spiraali oli paha, koska toisella puolella oli houkutus ja toisella puolella hyppy (jonne arvon porsas yritti varastaa joka kerta, kun siitä mentiin ohi). Mutta tämän jälkeen homma lähtikin sitten luistamaan ja Nova palautui omaksi itsekseen. Loppurata oli omaankin makuun ihan superhieno.

Kunnes sitten päästiin tähän meidän murheenkryyniin, joka käytösruutunakin tunnetaan. Tehtävänä makaaminen sivulla. Sehän lähtikin ihan hyvän oloisesti liikkeelle, kunnes *rumpujen pärinää tähän* rataa suorittava koira päätti tulla tekemään vähän lähempää tuttavuutta. Taas. Ja Novahan ei sitä kestänyt, vaan nousi. Ei saatu uusia, koska häiriö ei sitten ilmeisesti ollut tarpeeksi iso, kun koira ei iholle kuitenkaan päässyt tuomarin tullessa väliin ja Nova nousi tosi nopeasti huomatessaan, että koira lähti tulemaan kohti. Tiedä sitten, missä se raja menee, millainen häiriö katsotaan niin isoksi, että saa uusia. Lopputulemana kuitenkin ryssitystä käytösruudusta huolimatta 75p, 2. sija ja tuomarin palkinto.

Mutta pakko vähän purnata noista karkailevista koirista. Miksi, oi miksi juuri meidän pariksi on sattunut sellaiset ja vielä kahdesti peräkkäin? Mä niiiin en olisi halunnut koiralle kokemuksia siitä, että rataa tekevä koira voikin tulla yhtäkkiä moikkaamaan, kun tuossa käytösruudussa näemmä riittää haastetta ihan ilmankin. Vahinkoja toki sattuu eikä koirat ole koneita, mutta silti harmittaa ja ärsyttää. Mä olen aina ajatellut, että yksi rally-tokon hienoimmista puolista tokoon verrattuna on juuri se, että siinä ei voi pilata kenenkään muun suoritusta. Muutin juuri mielipiteeni.

PS. Mä niin korkkaan skumppapullon, kun teemme ensimmäisen onnistuneen käytöruudun kisoissa. :D

Vähän kotiintuomisia...