Tavoitteet uusiksi!

Ajattelin ensin, etten tänä vuonna aseta minkäänlaisia tavotteita mihinkään, vaan mennään lähinnä fiiliksen mukaan. Päädyin nyt kuitenkin lopulta joitain tavotteita rustaamaan, koska ne nyt kuitenkin jossain määrin takaraivossa tykyttää. Mutta tehdäänpäs ensin katsaus meidän 2013-vuodelle asettamiin tavotteisiin!

Agility
Tavoitteena ainoastaan käydä jatkokurssi joskus keväällä, ehkä toinenkin jossain vaiheessa. Tutustua lajiin ja pitää hauskaa. Agility on meillä ihan puhtaasti satunnaista puuhastelua vailla sen kummempaa päämäärää.

Jatkokurssi käytiin ja kesällä päästiin vakituiseen treeniryhmään. Ja syksyllä vielä toiseen. Eli satunnaisesti puuhastelusta siirryttiin säännölliseen puuhasteluun.

BH-koe
Hyvin varovaisena tavoitteena/ajatuksena/haaveena suorittaa BH loppuvuodesta. Tässä kohtaa vielä vaikea arvioida, kuinka realistinen tämä tavoite nyt sitten on, mutta listataan se nyt tähän kuitenkin.

Ahkerasti kyllä treenailtiin keväällä ja kesällä BH-koetta varten, mutta se nyt sitten jäi kuitenkin.

Jälki
Jälkeä jatketaan heti lumien sulettua. Kulmia aletaan harjoitella kesän aikana. Keppejä on tarkoitus treenata nyt jo lumiseen aikaan ja siirtää niitä sitten kesällä jäljelle. Jäljennostotreeniä varmaan tehdään pelastuskoirapuolella, jonkinlaista janatyöskentelyä voisi treenailla itsekseenkin. Yritetään päästä ryhmätreeneihin mukaan, ilmeisesti sellaisiakin täällä järjestetään.

Kulmia, keppejä ja jäljennostoa kyllä tehtiin...aluksi. Sitten innostus lopahti ja koko jäljestys unohtui ihan täysin. Aika ja jaksaminen ei vain riittänyt.

MH-luonnekuvaus
Ilmeisesti suunnitelmissa lähteä sisaruskatraan kanssa Ruotsiin kesällä suorittamaan MH-luonnekuvaus koko poppoolle kerralla. Suomessa ei kai pystytä luonnekuvausta tekemään tuolla tavoin pentueittain.

Check. Nova läpäisi MH-kuvauksen Ruotsissa.

©Tuuli Mertanen

Paimennus
Tavoitteena käydä paimentelemassa aina tilaisuuden tullen, saada Nova kunnolla syttymään lampaille ja päästä itse vähän jyvälle siitä, mistä hommassa oikein on kysymys. Paimennustaippareissa olisi kiva käydä pyörähtämässä.

Keväällä käytiin ahkerasti paimenessa ja edistystäkin tuli paljon. Kunnes sitten alettiin kai soveltaa liikaa bortsu-oppeja, ja homma levisi kuin jokisen eväät. Koira turhautui ja omakin innostus lopahti. Taippareissa ei käyty.

Pelastuskoiratoiminta
Heti alkuvuodesta on tarkoitus alkaa treenailemaan ilmaisua. Kertova tuosta on nyt tulossa, mutta kertomistapa on vielä auki. Käsikosketus on vahva ehdokas. Siinäpä varmaan meneekin sitten ainakin ensi vuosi, ilmaisun opettamisessa. Kokeisiin meillä ei varmaankaan ole asiaa vielä ensi vuonna, itse yritän käydä etsintäkurssin jossain vaiheessa.

Ilmaisu saatiin kasaan - ja vaihdettiin. Ja saatiin uudelleen kasaan. Aika hyvin. ;) Mikäli alkuperäinen ilmaisu olisi toiminut paremmin, oltaisiin varmaan kokeissakin pyörähdetty. Itse en saanut aikaiseksi mennä etsintäkurssille, mutta suunnistustestin sentään läpäisin.

TOKO
Tavoitteena kisauran korkkaus, ensin varmaankin möllikisoissa ja sieltä sitten virallisiin. ALO1 olisi tavoitteena saada. Teknisesti Nova osaa nuo liikkeet hyppyä lukuunottamatta, joitain käsimerkkejä pitää vielä häivyttää + saada lisää varmuutta, virettä ja nopeutta oikeastaan kaikkeen. Ja tietysti sitä palkkamattomuustreeniä.

Check, TK1 saavutettiin.

Viralliset luustokuvaukset
Luustokuvissa on tarkoitus käydä, toivottavasti ei tule ikäviä ylläreitä sieltä.

Ja check. Nova kuvattiin terveeksi, B/B ja 0/0. Lisäksi selkä, olat ja polvet ok. Ei siis ikäviä ylläreitä!

Ja sitten niihin tämän vuoden tavotteisiin!

Agility
Aksan suhteen tavotteita on lähinnä itselle, oppia ohjaamaan ja lukemaan rataa näin alkajaisiksi... Novalle voisin asettaa tavotteeksi varmemmat ja itsenäisemmät kontaktit, vaikeammat keppikulmat ja Operaatio Keinu. Keinu on meillä niin vaiheessa, että valmista keinua en edes aseta tavotteeksi, mutta jos edistystä tulisi jonkin verran niin se riittäis.

BH-koe
Ehkä tänä vuonna? Tai sitten ei. Katsotaan.

Paimennus
Jos edes kerran pääsisi sellaisen ihmisen oppiin, joka oikeasti ymmärtää aussieiden paimennuksesta jotain, olisin onnellinen. Ruotsissa pääsin näkemään aloittelevien aussieiden paimennustreenejä ja oli aika silmiä avartava kokemus. Silloin ehkä ensimmäisen kerran oikeasti ymmärsin sen, ettei mun koirassa ole mitään vikaa tai outoa, vaan siinä opetustavassa.

©Tuuli Mertanen

Pelastuskoiratoiminta
Itselle EA1-kurssi ja etsintäkurssi. Novalle vielä uuteen ilmaisuun varmuutta, kokeenomaista treeniä ehkä kesän korvilla. Vielä en uskalla koetta tavoitteeksi laittaa, mutta jos kaikki sujuu hyvin niin loppuvuodesta ehkä sekin voi olla realistinen ajatus. Rauniovierailuja.

Rallytoko
Keväällä jos saisi alokasluokasta sen viimeisen tuloksen ja lajin virallistumisen jälkeen suunnattais avoimeen. RTK2 tavoitteena ja voittajaluokan liikkeiden opettelu. Tai lähinnä se oikealla seuraaminen...

TOKO
AVO1, en tiedä lähdenkö enää koularia haalimaan. Saa nähdä. Voittajaluokan liikkeitä kuntoon, etenkin kaukot on ihan levällään vielä...

Veto
Keväällä motivaatiotreenejä kicksparkilla, kesällä kunnon kohotusta molemmille ja armotonta talven odottamista. ;) Jos talous suinkin antaa myöten, kickbike olisi kesäksi ja syksyksi aika bueno... Motivaatiota, suuntakäskyjä ja kestävyyttä tarkoitus rakentaa.

ERInomainen päätös näyttelyuralle!

Tänään koitti se Suuri Päivä, kun surkeasti alkanut näyttelyuramme ja H:n metsästyksemme sai jatkoa. Aamu sujui kutakuinkin päin sitä itseään ja hyvin lähellä oli, että missattiin koko kemut. Ensin aamulenkillä pidin Novaa fiksusti irti, ja eiköhän se rymistellyt suoraan mutaojaan ja oli mahaansa myöten mustassa liejussa. Siinä sitten kotona kattelin kelloa koiran perskarvoja hinkatessa ja mietin, mahtaako karvat ehtiä kuivua ollenkaan. Ja jotta ei liian vähällä päästäisi, ei autokaan suostunut käynnistymään, vaikka virtaa annettiin kahdesta eri akusta. Onneksi sain kyydin Lahteen vaikka mietin kyllä muutaman kerran, josko vain luovuttaisi ja jäisi kotiin. Mutta olin koko yön ja aamun jännittänyt ja stressannut noita näyttelyitä, joten pakkohan se oli paikalle lopulta raahautua.

Nova kuuli juuri, että joutuu taas näyttelyihin

Vielä messuhallin ovella olisi tehnyt mieli kääntyä kannoillani ja häipyä. Mua jännitti ja hermostutti, koiraa jännitti ja hermostutti, ja siinä me sitten oltiin molemmat pahalla tuulella. Alkuhösellyksen jälkeen Nova rauhoittui ihmisiä ja koiria pursuavaan messuhalliin yllättävänkin hyvin. Kunnes sitten muu Wirnistelevä sakki saapui ja ihana, juoksuinen sisko sai pienen miehen pään ihan pyörälle. Muutama ärräpää saattoi päivän aikana päästä ilmoille... Siskon ollessa hieman kauempana Nova pystyi kuitenkin ottamaan ihan lunkisti vilinästä huolimatta. Häkki olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto, kun odottelua tuli reilusti yli 3h, mutta en sitten jaksanut sitä kuitenkaan raahata mukaan. Ja ihan hyvinhän me pärjättiin ilmankin.

Mutta asiaan. Tuomarina tällä kertaa oli Hilkka Salohalla, joka oli kyllä aivan ihana tuomari edelliseen verrattuna! Käsitteli koiria tosi nätisti ja oli ystävällinen sekä kirjoitti vielä kattavat arvostelut. Tykkäsin. Novan arvostelu näytti tällä kertaa tältä:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Hyvät etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite ja väritys. Liikkuu hieman löysästi edestä, kapeasti takaa, hyvin sivusta."

Ja tuloksena...TITTIDIDII... NUO-ERI NUK1! Meinasi leuka loksahtaa lattiaan asti, kun punaista nauhaa tarjottiin (tuolla oli jostain syystä vielä nuo nauhat käytössä). Noh, mikäs siinä, kerrankin ymmärsi tuomari hyvän päälle! ;) Meidän luokassa tosin oli koiria tasan Nova ja velipoika Hoppu, mutta kuitenkin. Ja olipa muuten kiva ylläri, kun näyttelyissä oli ihan oikeasti monta tosi nättiä aussieta, siis vielä meidänkin lisäksi. Ei ollut samanlaista karvatynnyrien juhlaa, kuin yleensä.

Ihan kiva reissu oli, mutta eiköhän meidän näyttelyt ole nyt näytelty. Niinhän sitä sanotaan, että huipulla kannattaa lopettaa. ;)

Palkinnoksi ukkeli sai possunkorvan

Myös terveysrintamalla kuuluu nyt hyvää. Novahan kävi ennen joulua hierojalla ja selässä todettiin melkoiset jumit. Loppiaisen jälkeen käytiin tsekkaamassa tilannetta uusiksi ja kaikki on kunnossa! Taisi tehdä lepo ja magnesium-kuuri hyvää. Pientä kireyttä oli siellä täällä, vasen puoli kokonaisuudessaan oikeata kireämpi, mutta normaalin rajoissa kuulemma mentiin eikä syytä huoleen. Käydään vielä parin viikon päästä tarkastuttamassa uusiksi ja mikäli edelleen kaikki on ok, voidaan tahtia harventaa.

Hieronnassa Nova oli tällä kertaa kuin ihan toinen koira. Alkuun se yritti muutaman kerran nousta ylös, koska oli vaan niin hemmetin tylsää maata jossain lattialla. Alistuttuaan kohtaloonsa se rentoutui oikein hyvin ja nosti päätään vain reagoidessaan vähän kireämpään kohtaan. Hierojan venytellessä Novan raajoja, Nova välillä päästi pientä, vaimeaa ininää, mutta ei liikauttanut eväänsäkään. Olin oikein ylpeä pienestä miehestä, melkoinen ero verrattuna edelliskertaiseen hösellykseen. :)

Lomatunnelmia

Lomat alkaa kohta olla lusittu ja paluu arkeen edessä. Meidän arki on kuitenkin hieman erilaista nykyään, talossa kun tassuttelee enää vain yksi karvakorva Stellan lähdettyä sateenkaarisilloille ennen joulua jatkuvien jalkakipujen vuoksi. Normaalia arkea tässä ei vielä ole kuitenkaan ehditty viettämään, joululoma kun kului pitkälti reissatessa.

Joulu vietettiin Keski-Suomessa ja Nova sai kaveriksi viime kesäisen juhannusheilansa Ronjan. Ja jestas sentään, kun  oli kaveruksilla mukavaa. Tanner tömisi, kun tyypit pistivät painiksi.

*pusipusi*

Joulun jälkeen jatkettiin matkaa pohjoiseen, välietappina Tornio, ja parin päivän päästä huristeltiin asuntoautolla Ylläkselle. Asuntoautolla matkustaminen oli Novalle uusi juttu ja pari ensimmäistä minuuttia se hieman stressasi läähättäen ja täristen. Olihan se meluista ja keikkuvaa kyytiä henkilöautoon verrattuna. Nopeasti poitsu kuitenkin tottui menoon, kävi makuulle ja alkoi vetelemään hirsiä. Myöhemmät matkat uudella kulkupelillä eivät sitten enää ressanneet ollenkaan.

Perillä meitä odotti se kauan kaivattu talvi. Olihan sitä lunta ollut Torniossakin, mutta tuolla sitä oli paaaaljon enemmän. Oi ihanuutta. Minä nautin lumesta, mutta niin kyllä nautti Novakin. Kahlaili onnessaan pientareella korkeassa hangessa (vaikka vaihtoehtona oli ihan aurattu pyörätie) ja sai hirmuisia lumihepuleita. 

Kokeiltiin jokusen kerran, miten potkurin vetäminen herralta luonnostuisi - ja sehän muuten luonnistui! Menohaluja riitti mutta jarrut oli vähän...noh, epäkunnossa. :D Alkuperäinen suunnitelma oli kokeilla myös koirahiihtoa, mutta kun omat taidot on 10 vuoden hiihtotauon jäljiltä hieman hukassa ja koiralla sata lasissa, jätin tämän suosiolla väliin. Mutta hyvin toimi tämä yhden koiran aussievaljakko potkurin kanssa! Iski kyllä pieni kickspark-kuume... Kunhan tulis sitä hemmetin lunta tänne eteläänkin!

Potkuroinnin lisäksi käytiin kävelemässä pitkiä lenkkejä ihanissa maisemissa ja Novakin pääsi rinteen juurelle meininkiä ihmettelemään. Koirien ohituksiakin tuli reissulla harjoiteltua enemmän kuin ehkä koko vuoden aikana yhteensä, ja edistystä tapahtui ihan hurjasti. Eihän tuo mikään remmirähjä ole, mutta provosoituu kyllä tuijottelevista ja rähisevistä uroksista. Tulipa hyvä mieli, kun viimeisenä lomapäivänä sitten ohitettiin kerralla kaksi remmirähjää täydellisessä kontaktissa.

Raketit eivät paljon kiinnostaneet Novaa tänäkään vuonna, kerran se päästi kunnon vahtihaukun ilmoille kun oikein jytisi ja välähteli. Niihin valoihin se enemmänkin näytti reagoivan, mökissä kun oli katon rajassa pari ikkunaa, joita ei voinut peittää. Kuitenkin saadessaan luun nenän eteen, muu maailma kummasti katosi ympäriltä.

Novakin sai herkutella juhlan kunniaksi ;)

Mutta nyt me ollaan palattu takaisin etelään. En tykkää yhtään. Aina säännöllisin väliajoin iskee ikävä pohjoiseen, mutta ihan näin paljon ei tää Etelä-Suomi ole ahdistanut vielä ikinä. Kai se on tää lumettomuus, mikä enimmäkseen pistää pohjoiseen haikailemaan, vaikka liittyy siihen toki muutakin. Minä ole talvi-ihminen, tykkään siitä kun on pimeää, lunta ja pakkasta - kaikki kolme kerralla, kiitos.

Joululomalle lompsis

Kummasti on bloggaustahti hiipunut vuoden loppua kohti. Aktiivisesti ollaan kuitenkin kaikenlaista touhuiltu, normitreenien lisäksi mainitsemisen arvoista lienee Wirneen tottis/tokopäivä jokunen viikko sitten Lauran kaverin Tonin valvovan silmän alla. Hirveän päteviä wirnistelijöitä oli kaikki. Me höntsäiltiin Novan kanssa vähän seuraamista ja luoksetuloja. Seuraamisesta saatiin kehuja ja itsekin olen siihen oikein tyytyväinen silloin, kun Nova tekee sitä omalla tasollaan. Takapää toimii ja meininki on tosi jees. Tykkään. Häiriötreenejä taidamme tarvita vain paljon lisää, että kokeissa päästäisiin joskus tuohon samaan. Kyllä se kotona osaa, vai miten se nyt oli... ;) (Paitsi että osasihan se nyt vieraassakin paikassa!)

Tämä viikko oli meillä tarkoitus olla vielä tiukkaa settiä treenaamisen suhteen. Alkuviikosta Nova teki kuitenkin ensimmäisen visiitin hierojalle, jolloin pikkumiehen selästä paljastui pahat jumit ja selvästi teki kopelointi kipeää. Niinpä me jäätiin lomalle jo viikkoa aikaisemmin parantelemaan jumeja kera magnesium-lisien. Loppiaisen jälkeen mennään sitten uudestaan kopeloitavaksi. Ensimmäinen kerta hierottavana oli melkoista söhellystä ja häsläystä, mitä olin osannutkin odottaa. Uusi paikka, uusi ihminen ja takana 8h yksinoloa - ja sitten pitäsi rentoutua? Novan mielestä ihan tylsä reissu. :P

Me ollaan myös tehty vähän varustehankintoja näin Joulun alla. Tähän aikaan vuodesta rahaa palaa muutenkin ihan kamala määrä ja tämäkös ketuttaa kuin pientä oravaa. Ajattelin sitten fiksusti käyttää tämän hyödyksi ja ostaa ihan siihen samaan ketutukseen kaikkea kivaa, mitä olen himoinnut jo pitkään. Esimerkiksi Hurtan Lifeguard Polar huomioliivin sekä Leuchtie-valopannan. Molemmat törkeän kalliita, mutta todellakin hintansa arvoisia.

Hurtan kamat tuppaa omasta mielestä suurimmaksi osaksi olemaan lähinnä ylihinnoiteltua kuraa, mutta tuo Polar-liivi on kyllä oikeasti ihan tosi hyvä. Säätömahdollisuuksiahan noissa ei ole ja kokojakin melko vähän, mutta Novalle tuo L-koko istuu kuin nakutettu. Ja pysyy muuten päällä kovassakin menossa! Oon niin kyllästynyt irtoileviin tarroihin, hajoaviin muovilukkoihin ja katkeileviin kuminauhoihin, että yhtään ei enää kirpaise ajatella rahasummaa, jonka juuri sijoitin heijastinliiviin. Oli sen arvoista. Meillä kun heijastinlliivit on kovassa käytössä, niitä tarvitaan jokaisella lenkillä n. puolen vuoden ajan. Ja lenkithän meillä tapahtuu pääsääntöisesti vapaana puskissa rymyten, jolloin liivit on koetuksella.

Vähintään yhtä tyytyväinen olen tuohon Leuchtien pantaan, se on aivan loistava! Sanan varsinaisessa merkityksessä, eh eh. Hyvin näkyy pitkienkin karvojen alta. Mulle on tullut tavaksi keskellä metsää sammuttaa otsalamppu aina välillä ja pysähtyä ihastelemaan, miten hienosti se panta loistaakin. :D Meillä on ollut hakusessa kunnon valo pelastuskoirailuun, ja tuota parempaa valoa ei takuulla tule löytymään. Voin suositella.

Mutta nyt me aiotaan hiljalleen laskeutua Joulun viettoon ja pitää totaalitaukoa kaikesta treenaamisesta kokonaista 3 viikkoa. Jouluksi suunnataan Keski-Suomeen ja sieltä sitten pohjoiseen, ihan Ylläkselle asti. Vakaa aikomus on ottaa iisisti, rentoutua, syödä ja olla tekemättä mitään. Katsotaan, miten tässä onnistumme.

TK1

Puolen vuoden toko-taukomme päättyi viikko sitten, kun suunnattiin Nopsukan kanssa Porvooseen Ihan Viralliseen Kokeeseen. Ja kuten otsikkokin jo kertoo, reissulta lähti mukaan meidän ensimmäinen koulari - Nova on nyt TK1 Wirneen Hukkapala! Pistesaldo oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Hihnaseuruu 8
Hihnatta seuruu 8,5
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8

Tiukille meni mutta menkööt, lopputulema siis 163p ALO1 TK1. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu oli ehdottomasti parhaat, mitä tuo on kokeissa koskaan esittänyt. Viereinen koira jäi kivasti vinoon niin, että oli melkein poikittain lärvi päin Novaa ja vielä piippasi koko 2min. Nova vilkaisi sitä kerran ja kerran nuuskaisi mattoa, muuten oli skarppina koko ajan. Hihnaseuruu oli ehkä kamalinta paskaa ikinä, mutta sen jälkeen lähti vire nousemaan mukavasti. Kunnes sitten liikkeestä seisomisessa seuraaminen oli jo niin intensiivistä, ettei herra lotkauttanut korvaansakaan käskylle! Ei siis mitään reaktiota, vasta kolmannella pysähtyi, kun karjasin kunnolla. Jos olisin tajunnut, olisin antanut käsimerkin toisen käskyn yhteydessä. Tänhän pitäisi vetää liike nollille, mutta niin vain osa porukasta sai tällä esityksellä jotain 7-8... Noh, ei voinut tietää, kun oli heti toisena vuorossa. Mutta mitäpä väliä, ykköstulos tuli ja tämä pääasia. Ja olen niiiiin onnellinen siitä, että saatiin kamalan hihnaseuruun jälkeen pakka kasaan ja Nova normalisoitui omaksi iloiseksi itsekseen. Voi helpotuksen huokaus. Kokonaisvaikutelma olisi kuulemma muuten ollut 9, mutta tuomari rokotti pisteen liiallisesta kehumisesta liikkeiden välillä. Tais jäädä vähän toi rally-toko päälle... :D

Kisaamista jatkettiin tällä viikolla juurikin sen rally-tokon merkeissä, siellä sai taas kehua niin paljon kuin sielu sieti ihan ilman pistevähennyksiä. Taitaa tämä rally-versio ollaki enemmän meidän juttu. :P Kisat pidettiin Ylöjärvellä, oli kyllä ihanan tilava halli ja kivat puitteet. Rata meni jotenkin näin (ehkä, ei voi muistaa):

Rata oli tosi helppo, ainoa kinkkinen kohta oli tuo hitaasti käännös vasemmalle. Siinä kun Novalla herkästi menee peräsin maahan. Mutta eipä mennyt tällä kertaa, tuloksena 98/100p ja sijoitus 5./n.40. Noin 40 siksi, että en nyt muista kuinka monta poissaolijaa kemuissa oli. Himppasen kova taso oli kisoissa, kun kaikki kolme sijoittunutta sai täydet pisteet. Meidän pisteet lähti ekalla kyltillä maton nuuskuttamisesta ja maalia edeltävällä kyltillä iloisesta riemupompusta, molemmista -1p. Nyt se ois sitten tulosta vaille koulari. :)

Kisareissulla lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käytiin Tampesterissa vähän kyläilemässä kahdessakin paikassa. Nova otti vierailuista kaiken irti ja kulki vuorollaan jokaisen luona rapsutettavana. Hissi oli herran mielestä hyvin epäilyttävä paikka (eihän tuo maalaistollo ole ennen tainnut hississä ollakaan!), mutta mieskammosta ei näkynyt jälkeäkään. ;) Olipahan kiva reissu!

Wirneen hakua ja paaaaljon agilitya

Onpas tullut taas puuhasteltua. Viikko sitten oltiin taas hakuilemassa Wirnistelevässä seurassa Nurmijärvellä. Hirmuinen kasa päteviä aussieita paikalla ihan Tamperetta ja Turkua myöten. Ihan mahtavaa. Kylmä oli ku mikä, mutta sade onneksi taukosi sopivasti treenien ajaksi. Novalle tehtiin ilmaisupainotteinen treeni ja sain todeta, että kyllä vain, uusi ilmaisumme alkaa olla valmis! Ja se on edellistä paljon, paljon parempi. Niin minun, kuin Novankin mielestä. Onneksi tajusin vaihtaa jo tässä vaiheessa, koko koiran olemuskin muuttui vaihdon myötä vapautuneemmaksi. Ihanaa.

Pelastuskoirailtiin tällä viikolla myös pilkkopimeässä metsässäkin, nyt Nova pääsi ilmaisun hinkkaamisen sijasta jo ihan etsimäänkin. Ja. Se. Oli. Niin. HYVÄ! Ilmaisut etenkin oli todella hyviä, haukku irtosi kuin konekivääristä varsinkin ensimmäisellä ukolla. Mulle on tähän asti riittänyt yksi haukahdus, koska vaatiessani lisää alkoi pomppiminen tulla mukaan kuvioon ja koira hyppi ja haukkui yhtä aikaa. Ja tämähän ei ole tavoitteena. Mutta nyt se tarjosi kunnon haukkusarjaa ihan oma-alotteisesti, pätevä ötökkä. Novasta olisi saattanut tulla ihan kelpo haukkuvakin koira, mitä en koskaan olisi uskonut about vuosi sitten, jolloin se oli käytännössä mykkä. Mutta koska itse diggailen kertovasta enemmän, näin on just hyvä. Haukkuvakertova, hyvä kompromissi. ;)

Rally-tokossa tutustuttiin taas pariin uuteen avoimen luokan liikkeeseen: houkutukseen ja pyörähdykseen. Pyörähdys sujui ilman ongelmia myös liikkeestä, joskin käsimerkki on vielä melko iso. Tämä tuskin avoimessa vielä mitään kuitenkaan haittaa. Toinen uusi juttu oli houkutus, jonka ennakoin aiheuttavan ongelmia. Houkutuksena kaksi erilaista lelua. Nova piti niin tiiviisti kontaktia seuraamisessa, ettei se ensimmäisillä kerroilla tainnut niiden olemassaoloa edes huomata. Viimeisellä kerralla piti sitten käydä toista nuuskuttamassa kesken pujottelun, houkutus kun sattui olemaan ihan sen vieressä. Kuitenkin taas houkutus-kyltille päästyämme se ei noteerannut leluja lainkaan. Veikkaankin, että ruoka tulee olemaan isompi ongelma...

Tällä viikolla me ollaan agiliidelty peräti kolmena päivänä, kahdet normitreenit ja sunnuntaina vielä Juha Oreniuksen agility-koulutus! Lahdessa tehtiin seuraavanlaista rataa:

Kuten arvata saattaa, vaikein kohta radalla oli putken ja A:n erottelu, mikä kuitenkin lähti sujumaan yllättävän kivuttomasti, vain kerran Nova putkeen sujahti. Ja itse sain taas uuden ahaa-elämyksen: koiraa voi myös jarruttaa radalla! Woah! :D Kun itse lähes pysähdyin koiran laskeuduttua 8. esteeltä, se kääntyi heti kysymään ohjeita ja ohjaus A:lle sujui ongelmitta. Tehtiin myös keppejä sekä keinua, keinulla jatkettiin bang-leikkiä oikein menestyksekkäästi. Nova ei enää pelkää keinua eikä yritä sitä väistää, nyt se suhtautuu siihen lähinnä uteliaasti ja kokeilee, millä sitä namppaa oikein heruisi. Kunnon jackpot oli, kun se ilman minkäänlaista houkuttelua oikein jysäytti molemmat tassut keinun päälle ja piti ne siinä. Hitaasti hyvä tulee, nyt näyttää jo lupaavalta.

Tuolla Lahden ryhmässä kaikki muut koirat ovat villakoiria, ja vieläpä mustia! Koko vaan vaihtelee. Nova ei ihan sulaudu sakkiin... :D Joukon merle-lammas. Nova on myös ihan rakastunut yhteen partis-tyttöön, joka treenaa meidän jälkeen. Nenä alkaa väpättämään heti, kun tyttö astuu halliin, Novan ei tarvi edes nähdä koko koiraa vaan nenä vie mennessään. Ihan uskomatonta, tuo on ainoa uros meidän treeniporukassa, mutta ei nuo puudelit saa aikaan samanlaista reaktiota ja perään haikailemista. Ainoastaan tuo yksi partis. Miehet...

Perjantaina aksaltiin taas Heinolassa, rata seuraavanlainen, vähän haastavampi ilmestys:

Me tehtiin rataa pienissä pätkissä, koska ongelmakohtia tuli eteen toistensa perään. Ensimmäinen ongelma oli tuo pituus+sen jälkeinen suora. Jos mä käännyin liian äkkinäisesti tai aikaisin, Nova rysäytti pituuden päälle tai hyppäsi sen sivusta. Jos mä varmistelin, että se hyppää koko esteen, ei mulla ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia ehtiä 6. aidalle. Kun ei ehdi, niin ei ehdi. Paras suoritus oli sellainen, missä Nova kaatoi vain viimeisen laudan piitudessa. :P Sitten tehtiin niin, että aloitettiin vasta 4. aidalta ja treenattiin jarrutusta ja ohjausta 6. aidalle. Oli kahdessa päivässä ehtinyt unohtua, että jarru on siellä olemassa ja sitäkin voi käyttää. Tämän jälkeen oli ongelmia aidalla nro 8, jossa tarkoituksena oli tehdä jaakotus. Joka mulle siis vieras tekniikka. Yrittäessäni tehdä oikein tiukkaa käännöstä, Nova herkästi hyppäsi takaisin siivekkeen kiertämisen sijaan. Voi huoh. Homma sujui paljon paremmin, kun lähetin sen hypylle kauempaa enkä yrittänyt mitään hifistelyjä. Sitten vuorossa seuraava ongelma: puomin ja putken erottelu. Voi *****. Ihan mahdotonta. Nyt ei toimineet jarrut ihan optimaalisesti ja vaikka miten yritin ottaa koiraa haltuun, sinne putkeenhan se sujahti. Ääntä piti ottaa kunnolla mukaan ja nyrkki lyödä suoraan nenän eteen, että sain sen puomille menemään. Loppuradalla ei mitään isoa sitten enää ollutkaan, toki keinu jätettiin välistä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa meikäläinen tuntee itsensä ihan ameebaksi. Mutta hauskaa tämä on, joten ei se mittään! :D

Sunnuntaina oli sitten luvassa Juha Oreniuksen agilitykoulutus. Kaikki muut osallistujat olivat kisaavia ja suurin osa 3. luokkalaisia, mutta koska tällainen alkeellisempikin olento huolittiin mukaan, niin toki mentiin. Ratapiirroksessa mittasuhteet kusee ja viimeisistä hypyistä en ihan varma ole (koska emme koskaan päässeet sinne asti, niin ei jäänyt mieleen) mutta jotenkin näin se meni:

Ensimmäinen etappimme oli esteet 1-5. Ekalla kerralla putki imi koiran pussin jälkeen, tokalla yrittämällä hyppäsi väärältä puolelta, kolmas onnistui oikein hyvin. Mutta tulipahan kiire! Toivoin pussin vähän hidastavan vauhtia, mutta pöh ja pah. Seuraava sessio oli esteet 6-8, päädyin tekemään välistävedon ja jäämään radan puolelle, olisi voinut ohjata myös seinän puolelta. Välistäveto onnistui, vaikka oma liikkuminen vähän kusikin. Kaikkein pisimmäksi aikaa jumituimme tekemään pätkää 14-18, johtuen käytännössä siitä, että vastakäännös (14-15 aidat) oli mulle taas kerran ihan uusi juttu, ja kesti hetken oivaltaa homman idea. Tai lähinnä se, miten perkuleen aikaisin se käännös täytyy tehdä, että ehtii koiran matkaan. Mutta suoritus parani kerta kerralta ja viimeinen toisto olikin ehdottomasti paras.

Siinäpä se aika sitten vierähtikin! Mutta oli taas kerran todella antoisa treeni, tykkäsin Juhan tavasta opettaa ja sain kyllä paljon irti tästäkin koulutuksesta. Erityisesti iskostui päähän taas kerran se ennakointi ja koiraan luottaminen. Kyllä se sinne esteelle irtoaa ihan ilman mun varmistelujakin. 

Kukkuu!

Ja sitten vielä loppukevennyksenä Novan tempauksia tämän viikon aksatreeneistä. Perjantaina se yritti survoa itsensä siivekkeen läpi palkalle, ihan ei mahtunut siitä 2cm raosta pujahtamaan, vaikka pieni onkin. Oreniuksen koulutuksessa taas pientä hölmöä kohtasi suuri pettymys, kun se törmäsi (sanan varsinaisessa merkityksessä) siihen tosiasiaan, että pussi ei toimi niin kuin putki: sen sisään ei pääse väärästä päästä, vaikka miten tunkisi. Minun pöljäke. <3

Treenitauko: over and out

Hiiohoi, vihdoinkin olemme heittäneet hyvästit lusmuilulle (jota voi hienosti myös treenitauoksi kutsua) ja vapaapäiviä tällä viikolla siunaantui peräti yksi. Oho. Mutta mikä parasta, me agiliidellään tästä lähtien kaksi kertaa viikossa. \o/ Saatiin treenipaikka myös Lahdesta ja aloitettiin siellä tällä viikolla. Rata oli kutakuinkin seuraavanlainen:

Alkuun tehtiin esteet 1-5, A:n päässä kouluttaja palkkasi Novaa nameilla kun itse jatkoin juoksemista. Ekalla kerralla oli iloisesti jatkamassa matkaa ilman pysähtymistä. Kokeiltiin kahta eri variaatiota tuohon 2. ja 3. esteiden välille, meille toimi paremmin perus takaakierto+valssi. Toinen vaihtoehto ei mennyt mulle kaaliin, ei sitten mitenkään. En tiedä josko ohjauksella olisi joku hieno nimikin, mutta siinä jätettiin valssi tekemättä, jatkettiin koiran ohjaamista oikealla kädellä ja käännettiin se sitten esteelle vasemmalla kädellä, koiran ollessa siis koko ajan oikealla puolella. Siis wut? Ei ymmarra ma.

Seuraava pätkä oli sitten esteet 6-11 aloitettiin niin, että koira laitettiin kontaktille ja vapautettiin sieltä suorittamaan rataa. Tällä pätkällä olin itse ihan pallo hukassa 8. ja 9. esteiden välissä, kun piti jälleen valssailla. Jotenkin aina tuppasi unohtumaan, kun vauhtia oli paljon. 10. esteellä tehtiin vielä tiukka valssi, hyvin löytyi putken oikea pää. Tällä esteellä piti ohjata koira oikeanpuolimmaisen siivekkeen vierestä, ei saanut varmistella ja lähteä vasenta kiertämään putkea välttääkseen, kuten kuulemma monet maksikoiran ohjaajista todennäköisestä tässä kohtaa valitsisivat. Minä voin ihan kirkkain silmin myöntää, että eipä mulla olisi vaan käynyt moinen mielessäkään. Vaikka nyt kun rataa kuvasta katsoo, niin ihan ymmärrettävältä, joskin hitaammalta vaihtoehdoltahan se näyttää. Mutta en kyllä hahmottanut tätä vaihtoehtoa rataan tutustuessa. Ai luoja mä oon niin pihalla kaikesta... :D Lopuksi sitten vielä esteet 11-15 ja viimeisellä kierroksella koko rata läpi.


Ehdittiin vielä tutustua keinuun treeneissä, keinuahan Nova on tehnyt vain kerran aikaisemmin ja se oli vähän ällö. Noh, nyt se oli ällö potenssiin miljoona. Tehtiin sellaista pientä vauvakeinua, mutta Novahan pelkäsi sitä ihan kamalasti. Eihän se ekan yrittämän jälkeen suostunut menemään keinulle ollenkaan, namin voimalla vähän matkaa mutta sitten tuli paniikki. Keinun liike oli se juttu, mikä pelotti, ja aluksi pelkkä keinun heilutteli sai koiran sinkoamaan hihnan mitan päähän. Aloitettiin sitten keinulla the bang gamea ja tätä on tarkoitus nyt jatkaa. Hyvin hämmentävää noin voimakas reaktio. Me kuitenkin ollaan Novan kans tehty ns. tasapainoharjoituksia esim. seisottamalla koiraa huojuvan rengaspinon päällä ja istuttamalla keikkuvalla jakkaralla.

Meillä on myös pihalla puutarhakeinu, jossa ollaan Novan kans paljon keinuttu ja siten olen keinuvaan liikkeeseen yrittänyt totuttaa. Kaikki tämä siis ihan tietoisesti nimenomaan tuota keinua ajatelle. Ei Nova ole noista ollut moksistaan. Samoin viime rauniovierailulla Nova kokeili keinu-estettä, eikä se ollut mitenkään big deal. Tiedä sitten, mikä tässä agility-esteessä on niin kamalaa. Ehkä se on vaan se juttu, että koira kuvittelee astuvansa puomille, ja säikähtää kun alusta liikkuukin. Vaikka tosiaan vauvakeinulla tehtiin ja ohjaaja oli toisessa päässä laskien keinua hyvin hitaasti, joten mistään äkkinäisestä liikkeestä ei todellakaan ollut kysymys. No mutta, tiedetäänpä mitä tulemme hinkkaamaan hamaan tulevaisuuteen asti...

Heinolan treenit jatkuivat myös tällä viikolla, päästiin hurvittelemaan uuteen halliin! Teemana oli takaaleikkaukset, jotka onkin mun yksi murheenkryyni. Rata oli ihan yksinkertainen, mutta suurin haaste olikin suhteuttaa oma liikkuminen rataan sopivaksi, etten rynninyt koiran tielle. Tehtiin myös keppejä, Nova pujottelun kyllä hallitsee, mutta tulokulmissa riittää hommaa. Mutta vitsit sentään, mikä draivi sillä treeneissä oli! Ja draivin kylkiäisenä sitä ääntähän sitten lähtee... Vaikka Nova haukkuu myös intoaan, on iso osa huutamisesta radalla selkeästi mun komentamista. Tyyliin "kerro nyt perkele mihin seuraavaksi mennään!!!" Huonosta ohjauksesta tulee kyllä palautetta tältä tyypiltä. :P

Pelastuskoiratouhuissa meidän uusi ilmaisu on taas ottanut askeleen eteenpäin. Tällä  viikolla Nova alkoi jo tarjoamaan haukkumista ihan ilman pyytämistä. Herkästi tulee pomppu vielä ensimmäisellä maalimiehellä, mutta tämän jälkeen se yleensä jo unohtuu. Nopeasti se vaan oppii, ei voi muuta sanoa. Hakuilua onkin tällä viikolla tiedossa peräti kolmena päivänä, kahdet ilmaisupainotteiset treenit pelastuskoiraporukassa ja sunnuntaina huristellaan taas Wirneen poppoota tapaamaan hakuilun merkeissä. Ihanaa kun on taas actionia lusmuilukauden jälkeen!

Rally-tokon jatkokurssikin alkoi tällä viikolla, aloimme tutustumaan avoimen luokan saloihin. Eipä siellä mitään hirveän ihmeellisiä juttuja vielä ole, houkutus varmaan se kaikkein pahin meille... Mutta mä olen nyt innostunut lajista ihan oikeasti, vaikka ihan humputtelumielessä tätä lähdettiinkin kokeilemaan. Olen jopa alkanut opettaa Novalle perusasentoa oikealle puolelle, voittaja-luokassa kun koiran täytyy osata seurata myös oikealla. Perusasento sujuu jo ihan kivasti, seuraamista oikealla ei vielä olla aloitettu. Hirveän huvittavaa, kuinka paljon huomiota Novan peräpää saa rally-tokon merkeissä! Sekä kisoissa että treeneissä kuulee aina ihasteluja siitä, miten näppärästi pojun pylly pyörähtää. Ja pyöriihän se, kieltämättä. Takapään käyttö on siis aika isossa roolissa rally-tokossa, joten sen vuoksi ihmiset siihen huomiota niin kiinnittää. Kisoissa mölli-radan tuomari meille totesikin, että kyllä tuolla pyllyn pyörittämisellä pääsee vielä pitkälle. ;) No joo, eipä tämä laji pelkkää pyörivää ahteria ole, mutta hyvät lähtökohdat meillä sentään on!

Toko-motivaatiota olen yrittänyt myös kasvattaa, aloitettiin varovasti ihan vain tunnarikapuloita keittämällä. Kyllä se sieltä, kyllä se sieltä... :D