Lomatunnelmia

Lomat alkaa kohta olla lusittu ja paluu arkeen edessä. Meidän arki on kuitenkin hieman erilaista nykyään, talossa kun tassuttelee enää vain yksi karvakorva Stellan lähdettyä sateenkaarisilloille ennen joulua jatkuvien jalkakipujen vuoksi. Normaalia arkea tässä ei vielä ole kuitenkaan ehditty viettämään, joululoma kun kului pitkälti reissatessa.

Joulu vietettiin Keski-Suomessa ja Nova sai kaveriksi viime kesäisen juhannusheilansa Ronjan. Ja jestas sentään, kun  oli kaveruksilla mukavaa. Tanner tömisi, kun tyypit pistivät painiksi.

*pusipusi*

Joulun jälkeen jatkettiin matkaa pohjoiseen, välietappina Tornio, ja parin päivän päästä huristeltiin asuntoautolla Ylläkselle. Asuntoautolla matkustaminen oli Novalle uusi juttu ja pari ensimmäistä minuuttia se hieman stressasi läähättäen ja täristen. Olihan se meluista ja keikkuvaa kyytiä henkilöautoon verrattuna. Nopeasti poitsu kuitenkin tottui menoon, kävi makuulle ja alkoi vetelemään hirsiä. Myöhemmät matkat uudella kulkupelillä eivät sitten enää ressanneet ollenkaan.

Perillä meitä odotti se kauan kaivattu talvi. Olihan sitä lunta ollut Torniossakin, mutta tuolla sitä oli paaaaljon enemmän. Oi ihanuutta. Minä nautin lumesta, mutta niin kyllä nautti Novakin. Kahlaili onnessaan pientareella korkeassa hangessa (vaikka vaihtoehtona oli ihan aurattu pyörätie) ja sai hirmuisia lumihepuleita. 

Kokeiltiin jokusen kerran, miten potkurin vetäminen herralta luonnostuisi - ja sehän muuten luonnistui! Menohaluja riitti mutta jarrut oli vähän...noh, epäkunnossa. :D Alkuperäinen suunnitelma oli kokeilla myös koirahiihtoa, mutta kun omat taidot on 10 vuoden hiihtotauon jäljiltä hieman hukassa ja koiralla sata lasissa, jätin tämän suosiolla väliin. Mutta hyvin toimi tämä yhden koiran aussievaljakko potkurin kanssa! Iski kyllä pieni kickspark-kuume... Kunhan tulis sitä hemmetin lunta tänne eteläänkin!

Potkuroinnin lisäksi käytiin kävelemässä pitkiä lenkkejä ihanissa maisemissa ja Novakin pääsi rinteen juurelle meininkiä ihmettelemään. Koirien ohituksiakin tuli reissulla harjoiteltua enemmän kuin ehkä koko vuoden aikana yhteensä, ja edistystä tapahtui ihan hurjasti. Eihän tuo mikään remmirähjä ole, mutta provosoituu kyllä tuijottelevista ja rähisevistä uroksista. Tulipa hyvä mieli, kun viimeisenä lomapäivänä sitten ohitettiin kerralla kaksi remmirähjää täydellisessä kontaktissa.

Raketit eivät paljon kiinnostaneet Novaa tänäkään vuonna, kerran se päästi kunnon vahtihaukun ilmoille kun oikein jytisi ja välähteli. Niihin valoihin se enemmänkin näytti reagoivan, mökissä kun oli katon rajassa pari ikkunaa, joita ei voinut peittää. Kuitenkin saadessaan luun nenän eteen, muu maailma kummasti katosi ympäriltä.

Novakin sai herkutella juhlan kunniaksi ;)

Mutta nyt me ollaan palattu takaisin etelään. En tykkää yhtään. Aina säännöllisin väliajoin iskee ikävä pohjoiseen, mutta ihan näin paljon ei tää Etelä-Suomi ole ahdistanut vielä ikinä. Kai se on tää lumettomuus, mikä enimmäkseen pistää pohjoiseen haikailemaan, vaikka liittyy siihen toki muutakin. Minä ole talvi-ihminen, tykkään siitä kun on pimeää, lunta ja pakkasta - kaikki kolme kerralla, kiitos.