Mia Skogsterin tottelevaisuusseminaari

Olin lauantaina kuunteluoppilaana Mia Skogsterin tottelevaisuussemmassa. Jonkin aikaa olin jo kytännyt, koska hän tulisi seminaaria pitämään kohtuullisen matkan päähän, paljon hyvää olen näistä kuullut. Ja olihan se todella hyvä ja antoisa seminaari, sai taas paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa. Miaa ja hänen koulutustapojaan ei voi kuin ihailla: aivan uskomatonta pitkäjänteisyyttä, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja malttia! Mia tekee asiat huolella, hitaasti, kiirehtimättä. Antaa koiran kasvaa ja kehittyä, ei vaadi liikaa liian aikaisin. Saatoin kieltättä tuntea pienen piston sydämessäni. :P

 Tässäpä siis muistiinpanoja seminaarista lähinnä itselle, joitain juttuja on vaikea kirjoittamalla selittää...

Seuraamisen rakentaminen

• alkaa heti pennun tultua kotiin tämän omaa ruokaa hyödyntämällä, isot nappulat hyviä koska eivät tipu "kuppikädestä", helpompi kontrolloida koska pentu palkkion saa
• ei houkuttelua, koiralle jutellaan ja kehutaan vasta tämän ollessa aktiivinen ja haistellessa ruokaa kädessä
• saalisliike ruoalla, ruoka lähtee karkuun, koiran tavoitellessa saa syödä kaiken kerralla. Ei yksittäisiä makupaloja
• ensin luodaan motivaatio ruoalle, tähän menee muutama päivä-kk koirasta riippuen. Koira oppii tavoittelemaan ruokaa, laumavietin käyttö tärkeää (paljon kehuja!)
• seuraamisessä pyöritään ensin ympäri, sitten vasta suoraa pätkää, ihan muutamia askelia. Palkka vasta lopussa, kehuja aluksi joka askeleella
• tätä vaikeutetaan ennen kuin aletaan pidentää matkaa
• palkataan molemmilla käsillä, totutetaan heti vasempaan käteen koiran sivulla. Vasemmalla kädellä voi rapsutella koiraa, tukea oikeaa asentoa, jolloin koira tottuu käteen heti. Tällöin oikea käsi imuttaa/on kainalossa
• lelupalkaan siirrytään sitten, kun koira osaa leikkiä hyvin, eikä leikkiin liity konflikteja (esim. osaa irrottaa hyvin)
• koiran annetaan tehdä tottista, vain silloin kuin koira itse aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Ei houkuttelua ja maanittelua!
• lelulla koira palkataan aina vasemmalle, vartaloa ei saa kääntää palkkaa kaivettaessa
• keppiä voi käyttää apuna edistämisessä, kuitenkin tärkeää totuttaa koira keppiin ensin ja opettaa sen tarkoitus
• kääntymisten harjoittelu aloitetaan suunnanmuutoksilla, ei heti jyrkkiä käännöksiä
• täyskäännökset kannattaa opettaa kiertämällä, samoin edestä sivulle siirtyminen. Koiran mahdollinen hitauskaan ei näytä niin pahalta kun koira kiertää
• häiriötreenit aloitetaan perusasennosta, sitten samat jutut seuraamisessa. Kehuilla luodaan toivoa palkasta -> hiljaisuus 3sek -> palkka. Kontaktin tippumisesta kielto, laumavietin hyödyntäminen kehumalla
• tärkeintä hyvä suhde, koira haluaa tehdä yhdessä. Tunnetilaa ei voi myöhemmin korjata.
• jos tavoitteena on pitkä kisaura, ei BH-kokeeseen kannata mennä kovin nuorella koiralla

Mia kaavottaa koiransa tottikseen, jolloin koira tietää aina, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennakointia ei kuitenkaan saa hyväksyä. Mia myös pyrkii tekemään treeni- ja koetilanteista mahdollisimman samankaltaisia, jolloin koira ei erota tilanteita toisistaan ja tosissaan odottaa palkkaa myös kokeessa. 

©Jenny Söderlund, kuva Wirneen treffeiltä

Noudot

• noudolle aletaan rakentamaan pohjaa jo pikkupentuna leikin kautta. Pennun annetaan voittaa kun osoittaa dominansssia, vetää hyvin. Hiljalleen lisätään painetta esim. vetämällä lelua kohti kasvoja, irvistämällä -> koiran itsevarmuus kasvaa, oppii olemaan aktiivinen
• irrotusharjoitukset 3-4 kk iässä jos tuolloin leikkii hyvin. Käsky annettava ennen kuin liike pysähtyy, ettei opi irrottamaan liikkeen pysähtyessä
• opetettava, että lelusta saa ottaa kiinni uudelleen vasta selkeän ärsykkeen jälkeen: vartiointi
• aluksi irrotukset ruoalla, myöhemmin palkkana uudelleen iskeminen
• laumavietti tärkeä heti kun iskee kiinni leluun -> hyvät iskut myös noutoon
• leikin lopetus: zip ja lelu piiloon -> koira luulee olleensa liian hidas tarttumaan, jolloin menetti lelun
• irrotusongelmat leikissä johtavat usein kapulan pureskeluun!
• noudon alkuopetus kahden patukan leikkinä, haluaa saada molemmat! Myöhemmin kapula+lelu, pelkkä kapula ei riitä vaan haluaa myös ohjaajalla olevan lelun -> oppii juokemaan myös takaisin täysillä -> näin saa nopeat noudot ilman mitään pakotteita
• pitoharjoitukset aloitetaan lelulla, luodaan painetta leuan alle ja palkataan, kun ei irrota tästä huolimatta. Lelun jälkeen siirrytään keppiin ja sitten vasta kapulaan
• Mia aloittaa treenit kapulan kanssa vasta yli 1v koiran kanssa
• hyvä kapulanpito hyppynoudon kautta: koira tykkää hypätä, ei himmaile takaisintullessa
• tasamaanouto opetetaan erikseen, vasta hyppynoudon jälkeen
• kapulan heittovaiheessa koiralla ei lupa vilkuilla kapulaa

©Jenny Söderlund

Esteet

• Aloitetaan niin, että hyppy ohjaajan ja koiran välissä, koira hyppää siis ohjaajan luokse. Hiljalleen siirretään koiraa kauemmas, tämän jälkeen myös ohjaaja voi alkaa liikkua kauemmas
• rimat esteen päälle, jos tiputtaa, ei hyväksytä + turvallisemmat
• heti alastulossa annettava merkki siitä, hyväksyikö suorituksen vai ei
• paluuhypyn sujuessa opetetaan hyppäämään patukan kanssa takaisin
• vasta tämän jälkeen opetetaan meno+paluuhyppy aloittaen taas matalilla hypyillä, lopuksi patukan kanssa
• vasta tasamaanoudon opettamisen jälkeen aletaan heittämään kapulaa esteen yli
• A-esteellä tarvittaessa opetetaan sukeltamaan riman ali, jos yrittää hypätä liian korkealta

Eteenlähetys ja maahanmeno

• aluksi palkka aina samassa paikassa, hyvä kaivaa esim. kuoppa ettei näe, matka aluksi 5m
• alkuun tehdään näköärsykkeellä: näkee suunnan, tämän jälkeen appari vie palkan
• sitten apparin vietyä palkan tehdään esim. pätkä seuraamista ennen lähetystä, sitten voi siirtyä siihen, että itse vie palkan, tehdään muuta väliin ja sitten lähetys
• koiralle opetetaan ajatus: kun mennään kapulatelineelle viemään kapulaa, sen jälkeen tulee eteenmeno
• noin vuosi tehdään ilman maahanmenoa
• tehtävä eri kentillä, aina uudessa paikassa helpotettava ja otettava ärsykkeet mukaan
• isot, näkyvät lelut vain alussa, ei välttämättä ollenkaan. Pyrittävä siihen, että koira näkee palkan vasta juostuaan hyvän matkaa -> ei lähde etsimään katseella liian aikaisin. Kuopat ja pusikot hyviä.
• Koskaan ei koira saa juosta takaisin, jos ei löydä palkaa. Tarvittaessa itse juostaan koiran luo ja etsitään se yhdessä
• maahanmeno kaukana ohjaajasta opetetaan erikseen, appari hyvä olla apuna
• tavallista, että alussa käskyä joutuu hokemaan, palkka heti kun kyynärät on maassa

Jäävät liikkeet

• Koira pyritään saamaan aktiiviseksi, naksutin tässä hyvä
• eka peruuttamalla kaikki jäävät, sitten seuraamisessa (vasta kun koira n. 1-1,5 v ja seuraaminen hyvää)
• Mia opettaa seisomisen vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun koira osaa padota

Teoriaosuuden jälkeen seminaarissa ratkottiin muutamien koirien ongelmakohtia. Käytiin läpi esim. seuraamisen rakentamista 8kk airispennulle ja kapulan pureskeluongelman ratkomista dobberille sekä pyrittiin saamaan jääviä nopeammiksi belgille. Mia itse esitteli seuraamisen alkeita ja leikkimistä 5kk malikkansa kanssa. 

Vaikka itse olin mukana vain kuuntelemassa eikä tavoitteita edes PK-puolelle ole, koen kyllä saaneeni seminaarista ihan hurjan paljon irti! Etenkin Mian tapa opettaa seuraamista pennulle vaikutti tosi kivalta, voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni tuota tapaa sitten joskus seuraavan koiran kanssa.

Match show ja loman lopettajaiset

Lauantai oli kovin historiallinen päivä sekä minulle että Novalle, sillä tuolloin me suunnattiin vesisadetta uhmaten ihka ensimmäisiin mätsäreihin. Siis minä, mätsäreissä? Ei, en olisi itsekään uskonut tämän päivän vielä koittavan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi murkkuikäisen ja uppiniskaisen koiransa uudelleensosiaalistamiseksi.

Odotukset eivät kovin korkealla olleet kehäkäyttäytymisen suhteen, ja tuloksena olikin sininen nauha ilman sijoitusta. Mutta syy tähän omasta mielestäni kerrassaan mainio: "koiran liikkeitä on mahdoton arvostella, koska se tokoilee liikaa". :D Pieni punertava hörökorva luuli olevansa toko-kokeessa ja ravaaminen oli sen mukaista. "Kato mamma, kontakti! Kato näätkö, en ota häiriötä yhtään mistään, näin nätisti tuijotan vain ja hinkutan jalkaasi vasten." Ja siinä se sitten hinkutti. Ei arvostettu iloista yhteistyötämme mätsärissä, mutta kokeessa tuolla suorituksella olisi saletisti herunut 10. Oli muuten sen verran hienot täyskäännöksetkin. ;) Ryhmäkehässä tosin kontakti sitten jo loppuajasta tippui ja se tuttu neliveto-Nova näyttäytyi - onneksi vasta viimeisessä kaarteessa.

Kehän jälkeen sateessa ryvettyneenä

Tuomari vaikutti arvostelevan koiria lähinnä niiden liikkeiden perusteella, ja esim. ihan järkyttävällä kehäkäyttäytymiselläkin (ihan taukoamatonta huutamista, toisiin koiriin päin sinkoilua jne) pystyi saamaan punaisen nauhan, koska liikkeet. Noh, eipä mua haitannut, koska Nopsukka oli niin kovin hieno kehässä kontakteineen (siitä kehän ulkopuolisesta toiminnasta ei tässä yhteydessä puhuta) ja antoi tuomarin käpälöidä ja lääppiä ja tiirailla hampaita ongelmitta. Tai no, iänikuinen ongelma nimeltä pusuttelu hankaloitti toki toimenpidettä hieman. <3

Olin oikein yllättynyt, että tuo touhu olikin ihan kivaa! Uudestaan mennään ehdottomasti vielä lähiaikoina. Mutta kyllä siinä muutaman tunnin aikana mätsärialueella pyöriessä sai taas todeta, että koiraihmisiä on tosiaan moneen junaan toisten jäädessä asemalle. Mutta eipä tästä tämän enempää.

14 kk -posetus

Viimeistä lomailtaa vietettiinkin sitten agilityn merkeissä. Tehtiin seuraavanlaista rataa, joka osoittautuikin aika kinkkiseksi palaksi...

Haastavin kohta meille oli ehdottomasti tuo 3. ja 4. hypyn väli, Nova olisi kovin hanakasti ollut esteiden välistä juoksemassa. Saatiin lopulta sekin sujumaan. Tehtiin rataa ensin rimojen ollessa 45cm korkeudessa, tämän jälkeen rimat esteillä vaihtelivat 50cm-60cm. Novalla on ollut vähän ongelmaa noissa maksihypyissä ja on tupannut tulemaan esteiden ali tai jopa rimojen läpi, jos laitetaan kaksi rimaa. Nyt se meni ekat kierrokset ihan saakelin hienosti, vaikka radalla ei esteet noin korkealla ole ennen olleetkaan. Muutaman toiston jälkeen Nova tiputti riman 4. esteellä, ja siinä kohtaa taisi tapahtua nuoren miehen pääkopassa jotain outoa, koska sen jälkeen se ei millään enää meinannut suostua hyppäämään 2. estettä, jossa rima 60cm. Aika monta yritystä saatiin tehdä, ennen kuin onnistui, mutta kun tuosta möröstä yli päästiin, liideltiin loppurata todella upeasti. Olisipa kiva aina joskus päästä kurkistamaan tuon koiran pääkoppaan, että mitä siellä oikein liikkuukaan...

kananmunamies

Agiliitoa ja nenähommia

Meidän aksailut ovat saaneet uuden vaihteen päälle, tällä viikolla aloitettiin normitreenien lisäksi agilityn jatkokurssi, joten seuraavan 6 viikon ajan me päästään agiliitämään kaksi kertaa viikossa. Jee! Sunnuntaina lomareissulta palattuamme käytiin siis normitreeneissä, uutena esteenä tehtiin muuria, joka ei kovin kummoista mullistusta aiheuttanut. Samoin tehtiin ekaa kertaa A-este kokonaisena, hyvin löytyi kontaktitkin. Nova taitaakin olla nyt tutustunut kaikkiin esteisiin, paitsi pituushyppyyn ja okseriin. Tai no, kepit on vielä alkutekijöissään mutta anyways. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa pointtina oli lähinnä lähetys putkeen pimeästä kulmasta. Yritin tehdä jonkin sortin viritelmää treenistä, mittasuhteet ainakin on päin sitä itseään, mutta noin pääpiirteissään se näytti tältä:

Positiivinen yllätys nro 1: Nova ei kertaakaan mennyt renkaan sivusta/ali.

Positiivinen yllätys nro 2: putki löytyi todella helposti myös vaikeammasta kulmasta.

Ja tärkein asia itselle muistettavaksi: LIIKU! Heti jos mä jään himmailemaan ja varmistelemaan, että tajuaakohan se nyt mennä sille seuraavalle esteelle, Nova joko pysähtyy tai tulee käteen. Jos mä luotan, että se irtoaa, se myös irtoaa. Mun itselleni hokema mantra luota koiraan pätee siis myös tähän lajiin.

Meidän keppiprojekti on ollut vähän kesälomalla ajanpuutteen vuoksi, joten siinä ollaan aika alussa vielä. Muutaman kerran olen jo hilannut toista paria lähemmäs ensimmäistä, mutta ei ne vielä läheskään suorassa rivissä ole. Tässä muutama toisto, missä vaiheessa nyt ollaan, tästä jatketaan.

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa taas jäljestämässä, tällä kertaa pellolla namijäljen merkeissä. Mulla on ajatuksena tehdä nyt namijälkeä hamaan tulevaisuuteen asti, jos vaikka sais sitä nenää vähän enemmän kohti maata ja tarkkuutta kehiin. Ja tässäpä teille todistusaineistoa siitä, että kyllä se osaa ihan rauhassakin jäljestää! Ainakin joskus. (Huomatkaa myös superinnokkaat ilmaisut kepeillä...) Ja tuo hetkellinen tuijottamiskohtausta loppupuolella johtui ylivoimaisesta häiriötekijöistä: kirsisääsket kehtasivat paritella ihan jäljen vieressä.

Keskiviikkona oltiin sitten siellä agilitykurssilla, peruuntumisten ja juoksunarttujen vuoksi me oltiin ainoat tyypit paikalla - hulppeaa yksityisopetusta siis! ;) Tehtiin puomia kokonaisena, Novalla hurja vauhti mutta pääsääntöisesti hienot kontaktit. Pari kertaa tosin lipsahti toinen takajalka maahan. Ja pari kertaa se myös teki paimenvaanimista kontaktien yläpäässä, vaikka puomia ei tosiaan kokonaisena olla tehty herrasen aikaan. Mutta tämä meni onneksi parin kerran jälkeen ohi.

Tehtiin myös irtoamistreenejä hypyillä + renkaalla/pöydällä. Kerran oli pöydälle syöksyessään pojalla niin hurja vauhti, että ehti vain napata nakin suuhun ja rysäyttää toiselta puolelta alas. Ihan ei jarrut pelittäneet. Muut toistot sen sijaan tooosi hienoja. Irtoamistreeniä tehtiin myös seuraavanlaisella radalla, jossa mun oli tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan (kohdassa X) koiran juostessa. Ja tosi hyvin tuo menikin, kunhan itse muistin myös ohjata sitä koiraa eikä vain huudella esteiden nimiä... :D

Musta oli jotenkin hirveän helpottavaa myös huomata, että tuo ihan oikeasti on vielä se sama koira kuin aina ennenkin (viitaten tässä nyt siihen MH-kuvaukseen). Ihan mutkattomasti lähti kouluttajan matkaan tämän napatessa hihnasta, kun tehtiin puomia. Ihan mutkattomasti myös hukutti kouluttajan märkiin pusuihin ja väläytteli aussiehymyään. ;) Tällä viikolla meillä kävi myös vieraita kera kahden pienen lapsen, ja edelleenkin täysin mutkattomasti Nova otti heidät vastaan (päästämättä ainuttakaan haukkua!). Mun täytyy nyt vain lakata maalailemasta piruja seinille.

Sama mutkattomuus jatkui torstaina pelastuskoiratreeneissä, jossa saimme treeneihin miesvieraan (jota piti toki heti hyödyntää). Novalle kolme ukkoa valmiiksi piiloihin, istuva, seisova ja makaava. Mies oli kolmas ja makaavassa asennossa. Nova oli vähän possu, ensimmäisen ukon löydettyään kävi ensin merkkaamassa ja tuli sen jälkeen häntä tötteröllä ilmaisemaan. Ekan löydön jälkeen ajatus hetkeksi katkesi, koska maahan oli valutettu jotain todella järkyttävän hajuista mäskiä, joka veti pientä porsasta puoleensa. Saatuaan ajatukset kasaan, jatkui etsiminen ja ukko löytyi helposti, mutta ilmaisu meinasi unohtua, koska seisoin kai liian lähellä sitä tuoksuvaa eritettä... Viimeinen ukko (mies) olikin sitten se paras. Käyttäytyminen maalimiehellä tosi nättiä, oli vain nuuskaissut (makaavia olisi yleensä niin kiva pussailla ja pomppia niiden mahan päällä) ja ampaissut matkaan. Ilmaisu...tyylikäs sivuttaishyppy, olispa saanu videolle :D Edes piilosta noustessaan ei mies ollut yhtään pelottava, ja innostuipa Nova jopa kunnon taisteluleikkiin tämän kanssa. Hieno Nopsukka!

Ja huomenna onkin herralla luvassa jännät paikat, koska olen mielenhäiriöissäni ajatellut lähteväni sen kanssa ihka ensimmäisiin mätsäreihin. Voi tsiisus jo valmiiksi...

Miesterapiaa

Siinä niitä pyörii. Miehiä.

Ruotsista kotiutumisen jälkeen ehdittiin hengata kotona reilu vuorokausi, kun oli taas aika hypätä autoon ja lähteä reissuun. Tällä kertaa auton nokka osoitti kohti pohjoista. Stella heivattiin välille viettämään rentoa mökkielämää Keski-Suomeen meidän jatkaessa matkaa Tornioon. Lomailun ohella luvassa oli tiukkaa settiä: miesterapiaa Novalle.

Äkkiseltään laskettuna Nova tapasi tuon muutaman päivän aikana yli 10 miespuolista henkilöä (ja naiset päälle), projektissa hyödynnettiin niin naapureita, tuttavia kuin sukulaisiakin. Käytiin kylässä ja kutsuttiin porukkaa meille kylään. Ja tulipa sitä sakkia ihan kutsumattakin. Ja koska tiedetään, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, kului projektissa erinäinen määrä juustoa, nakkia, croisanttia ja mitä milloinkin. Myös siitä ruokapöydästä. Tai no, etenkin siitä.

Novan reaktiota oli mielenkiintoista seurata. Se saattoi ensin rynnätä ilosena tervehtimään ja pusuttelemaan,ja sitten vasta tajuta, että "hei, enhän mie tuota tunnekaan" ja aloittaa haukkumisen. Kerran se hääräili pitkän tovin pihalla vieraita haistellen, ja vasta nähdessään minut oviaukossa aloitti haukkumisen. Mutta kaikkiaan reaktiot lieventyivät kerta kerralta ja loppureissusta Nova kyllä toivotti  vieraat tervetulleeksi kumean vahtihaukun saattelemana, mutta riensi heti perään tsekkaamaan, millaista herkkua tulijalla nyt olisi tarjolla. Viimeistä vierasta se ei enää jaksanut haukkua lainkaan. Erävoitto.

Miehien lisäksi Nova pääsi tekemään lähempää tuttavuutta myös lasten sekä kissan kanssa. Lapset olivat ok, koska niiltä sai juustoa ja ne heittivät pojalle palloa. Kissa aiheutti enemmän ihmettelyä, ja kun se ei kovasta yrittämisesta huolimatta innostunut pojan kanssa leikkimään, tyyppi päätteli eläimen olevan paimentamista varten. Nova yritti estää kissaa lähtemästä pois pihalta, ja  hienosti kissan kaitseminen sujuikin. Paljon paremmin kuin lampaiden. ;)

Nova harjoitteli kiertämistä...

...pysäyttämistä

...poispäinajoa

...ja oisko tää sitten sitä laiduntamista? ;)

Tarkoitus oli samalla reissulla käydä Norjassakin pyörähtämässä, mutta koska tuolloin loma olisi mennyt käytännössä autossa istuen, jätettiin tämä väliin ja käytiin sen sijaan Ruotsin puolella. Novakin pääsi mukaan, koska ekinokokkoosi-lääkitys oli otettu uutta ulkomaanreissua ajatellen, ja eihän sitä voinut hukkaan heittää. ;) Ehkä me vielä joskus sinne Norjaan päästään...

wannabe-maailmanmatkaaja

Elämä taajamassa oli Novan kanssa suhteellisen helppoa, eikä paljon poikennut elämästä maaseudulla. Kummasti alkoi hihnakäyttäytyminenkin parantua loppureissua kohden... Ovet pystyi pitämään auki, Nova hengaili milloin sisällä ja milloin ulkona, mutta pihalla pysyi ihan käskemättäkin. Ei haitanneet naapurissa haukkuvat koirat tai tiellä pyöräilevät lapset. Ikävä välikohtaus sattui, kun naapurista karkasi koira meidän pihaan, kun oltiin tottiksen tynkää treenailemassa. Valitettavasti koira oli uros ja osoitti luvattoman paljon kiinnostusta Novan peräsintä kohtaan, jolloin tuloksena oli kunnon rähinä. Koirat säilyivät vammoitta, mutta mun reisi sattui tulilinjalle yrittäessäni potkia toista koiraa hiiteen, ja on nykyisellään varsin iloisenkirjava. Nyt vähän jännittää, aiheuttaako välikohtaus lisää pörhistelyä uroksille jo ennestäänkin (jossain määrin) urosongelmaiselle macho-miehelle...

Could U throw me the ball, plz?

Mutta nyt me ollaan palattu takaisin maaseudun rauhaan. Tavallaan ihanaa, tavallaan vähän tylsää. Tylsää etenkin siksi, että hyvälle mallille saatu mies-projekti jäi kesken, sitä pitäisi ehdottomasti päästä jatkamaan. Että jos joku Päijät-Hämeessä haluaa auttaa projektin etenemisessä, huikatkaa. (Ei, tämä ei ollut deitti-ilmoitus.) :D Mutta ah, miten ihanaa onkaan lampsia ovesta ulos huolehtimatta siitä, onko mukana hihnaa ja pantaa ja kakkapusseja jajaja...

Mulla on nyt jo viimeinen lomaviikko käynnissä. Se on tarkoitus viettää lähinnä kotona rentoutuen ja tietysti koiran kanssa treenaillen. Eilen reissulta palattuamme ehdimmekin olemaan kotona peräti yhden tunnin, kunnes oli aika suunnata aksatreeneihin, ja tänään ollaan puuhasteltu keppien parissa ja käyty jäljestämässä. Mutta näistä lisää myöhemmin. Adios.

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...eiku ;)

MH-luonnekuvaus

Nova pääsi viime viikolla ensimmäistä kertaa ulkomaille, kun lähdettiin sisarusparven kanssa MH-kuvaukseen Ruotsiin, Eskilstunaan. Torstaina oli lähtö uudella ja hienolla Viking Grace -laivalla Ruotsin maalle, jonne saavuimme perjantai-aamuna. Perjantain vietimme Windedos-kennelin (jonka kasvatti pentueen emä on) järjestämällä leirillä ja lauantaina oli vuorossa luonnekuvaus. Matkasta ja leiristä voisi turista pitkät pätkät niistäkin, mutta jospa keskityn kuitenkin vain siihen MH-osuuteen. Kuvaajana testissä oli Stig Stangvik, joka on ollut mukana myös kehittämässä luonnekuvausta. Ruotsissa MH-kuvauksen ikäraja on 12kk, Suomessa 18kk, ja Ruotsissa on myös tapana kuvata koirat pentueittain, mitä Suomessa ei tehdä.

Häkkieläimet

Novan MH-kuvaus oli mulle pienimuotoinen shokki, ja olen sen jälkeen miettinyt ja pyöritellyt Novan reaktioita päässäni paljonkin. Nova ei ollut oma itsensä ollenkaan, mitä tulee ihmisiin reagointiin. Sillä on viime aikoina ollut havaittavissa jonkinlaista myöhäistä mörköikää ja isokokoisia miehiä se on saattanut pöhistä ja haukkua. Nova otti painetta Stigistä jo siruntarkistuksen yhteydessä ja kutakuinkin haukkui miehen pystyyn. Ihmisryhmän ympäri Nova kulki normaalisti, mutta siihen se normaalius sitten loppuikin. Testiavustajana (vai mikä se nyt onkaan) oli kuitenkin nainen, joskin olemukseltaan vähän miehisen ja ronskin oloinen sellainen, eikä Nova suostunut menemään lähellekään tätä. Musta kutakuinkin tuntui, että mulla oli hihnan päässä ihan joku vieras koira. Siis Nova, joka on aina ollut niin avoin ja sosiaalinen tyyppi, pelkäsi tuota naista niin paljon, ettei kuvauksen ekoja osioita voitu tehdä ollenkaan. WTF??!

Prilla ja Pihka söpistelee

Mutta seuraavaksi Novan reaktiot eri osioihin ja vähän omaa pohdintaa perään.

1 KONTAKTI            
    tervehtiminen: 1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra
    yhteistyö: 1 ei kokeiltu
    käsittely: 1 ei kokeiltu

Että näin sosiaalinen koira minulla! Nova tosiaan alussa ilmoitti hyvin selkeästi, ettei halua kyseistä naista lähelleen, joten kontaktiosuuden muita osioita ei edes lähdetty yrittämään. (Ei se purra sentään yrittänyt kuitenkaan eikä vihainen ollut.) En pysty edes kertomaan, kuinka yllättynyt, hämmentynyt ja kieltämättä myös harmistunut olo tuossa kohtaa itsellä oli. En tajua, en ollenkaan. Kuitenkin esim. useammat toko-kokeetkin on takana, eikä näissä tilanteissa ole koskaan ollut mitään ongelmaa kehääntulotarkastuksessa tai luoksepäästävyydessä, oli tuomarina sitten mies tai nainen. Tai no, suurin ongelma on ollut estää koiraa pussaamasta. Ja kolmesti se on myös tehnyt sen, että on kellahtanut luoksepäästävyydessä selälleen kerjäämään rapsutuksia. Näin vahva reaktio tässä tilanteessa tuli siis ihan täysin puskista.

2 LEIKKI 1
   leikkihalu: 4 leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
   tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
   puruote ja taisteluhalu: 1 ei tartu esineeseen

Nova lähti hyvin leikkiin mukaan, mutta leikkiesine kummastutti. Ekalla heitolla Nova keskittyi nuuskimaan lelua, toisella heitolla otti suuhun ja tuli leikkimään. Pelottavan naisen kanssa Nova ei lähtenyt leikkimään, vaikka vähän olisi haluttanutkin. Ei kuitenkaan uskaltanut. En sitten tiedä, olisiko Nova "normaalissa olotilassa" lähtenyt vieraan kanssa leikkimään. Tarttumisen osasin ennakoida, Nova haluaa aina nuuskutella uudet lelut ensin, ennen kuin lähtee niillä leikkimään.

Pihkan tyylinäyte leluun tarttumisesta

3 TAKAA-AJO
   a: 2 aloittaa mutta keskeyttää
   b: 1 ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

Nova aloitti molemmilla kerroilla takaa-ajon vauhdikkaasti, pinkoi vähän yli puoleenväliin ja lopetti kesken. Ilmeisesti mielenkiinto lopahti. Tämä vähän yllätti, olin veikannut, että Nova kyllä juoksisi saaliille, mutta ei ottaisi sitä suuhun.

4 AKTIVITEETTITASO: 3 tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Nova hetken liikuskeli ympärillä, asettui sitten seisomaan mun viereen. Yksittäisiä toimintoja oli mm. hyttysten metsästäminen ympäriltä, alkoi ihan hirveästi naurattamaan, kun kuului vain leukojen kalinaa Novan yrittäessä napata niitä suuhunsa.

5 ETÄLEIKKI
   kiinnostus: 4 kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä
   uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauseleitä
   uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo
   leikkihalu: 1 ei osoita kiinnostusta
   yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta

Nova olisi ihan hirveästi halunnut mennä leikkijän luo, mutta huomatessaan leikkijän olevan isokokoinen, jälleen ihan hirveän pelottava mies, kääntyi kannoiltaan ja juoksi takaisin mamman luo turvaan. Sinänsä Novan reaktio ei enää tullut yllätyksenä, se kun oli selvästi päättänyt, että ruotsalaiset ovat yksinkertaisesti perseestä. Mutta leikittäjä oli oikeasti todella huono. Iso, uhkaava ja kumarassa hyppivä gorilla, jonka luo ei kukaan halunnut mennä. Enkä ihmettele, itsekin olisin saanut paskahalvauksen, jos sellainen olisi tullut metsässä vastaan.. Myöhemmin selvisi, että kyseessä olikin jonkin sortin harjoittelija. Joo, pitäähän se jostain aina aloittaa jne jne, mutta silti... Noh, Nova ei tuona päivänä olisi varmaan leikkinyt yhtään kenenkään kanssa, mutta sisarusten tuloksiin huono leikkijä varmasti vaikutti.

6 YLLÄTYS
   pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
   puolustus/aggressio: 3 osoittaa useita uhkauseleitä
   uteliaisuus: 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
   jäljellejäävä pelko: 3 pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran        jälkeen
  jäljellejäävä kiinnostus: 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

Oletinkin haalarin olevan Novalle paha, ja olihan se aika kamala. Yllätyksenä tuli lähinnä nuo uhkauselkeet, mitä Nova osoitti, olin olettanut sen vain pelästyvän. Tarkennettakoon kuitenkin, että uhkauselkeet eivät olleet siis sellaisia, että Nova olisi esim. purrut haalaria tai edes hyökkinyt päin, se vaan suuttui ja vittuuntui, mutta pysyi mun takana. Reaktio oli lähinnä sellainen kiukkuinen "helvettiäkö siihen tulet säikyttelemään, painu muualle siitä"-tyyppinen.

Jocke ja haalari

7 ÄÄNIHERKKYYS
   pelko: 1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
   uteliaisuus: 5 menee räminälaitteen luo ilman apua
   jäljellejäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
   jäljellejäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

En olettanutkaan tämän olevan Novalle paha paikka, eikä se sitä ollutkaan. Pysähtyihän se sitä ihmettelemään, mutta ei pelästynyt. Oli lähinnä utelias.

8 AAVEET
   puolustus/aggressio: 3 osoittaa useita uhkauselkeitä
   tarkkaavaisuus: 5 tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
   pelko: 3 on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
   uteliaisuus: 1 ei mene ajoissa
   kontaktinotto aaveeseen: 1 ei mene ajoissa

Kolme ekaa osiota meni ihan niin kuin olin ajatellutkin. Nova pysyi lähes koko ajan mun edessä, haukkui häntä tötteröllä ja oli hyvin vakuuttava. Kun aaveet vain jatkoivat lähestymistä, Nova hypähti pari kertaa taaksenpäin, ekan jälkeen palasi mun eteen ja tokan jälkeen jäi viereen haukkumaan. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, miten huonosti Nova tästä palautui. Tai no, ei se tuossa tilassa enää mikään yllätys ollut, etenkään kun toinen aaveista oli se kamala etäleikkijä. :P Naiseen Nova otti myöhemmin kuitenkin kontaktia, joskin ajan loppumisen jälkeen, mutta mies oli ja pysyi ällönä. Uhkaavat ihmiset on Novalle selvästi paha paikka ja niistä toipuminen vaikeaa. Sen sijaan se, minkälaisen ihmisen Nova uhaksi kokee, onkin sitten se mielenkiintoinen juttu...

Tämmösiä pyörii ruotsalaisissa metsissä

9 LEIKKI 2
   leikkihalu: 3 leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
   tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Nova oli sen verran paineissa vielä aaveista, että ei lähtenyt kovin hyvin leikkimään. Sain tehdä aika paljon duunia leikin eteen, lopulta se lähti kohtuu innoissaan lelua jahtaamaan ja vähän tarttuikin siihen, mutta ei lähtenyt siitä kunnolla taistelemaan.

10 AMPUMINEN: 1 ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Nova oli tosiaan aaveiden jälkeen sen verran paineissa, että kuvaaja oli kuulemma miettinyt, kannattaako sille ampua ollenkaan. Oli ollut varma, että koira ottaa hatkat. Päätyivät sitten siihen, että "ammutaan nyt kerran kuitenkin". Taisi olla melkoinen ylläri, kun koira ei reagoinut laukaksiin yhtään mitenkään, vaikka sillä ei edes ollut siinä kunnollista leikkiä tukena. Kieltämättä itsekin olin pelännyt sen menevän lukkoon, kun ei ollut yhtään oma itsensä, mutta tyyppi kyllä yllätti. Vaikka normiolosuhteissahan Nova ei laukauksiin reagoi, mutta paineessa asia on vähän eri. Stig kommentoikin lopussa, että koira on kyllä todella laukausvarma, koska ei paineissa ollessaan reagoinut niihin vähääkään. Hieno mies. <3

Loppupalautteen aikana en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ensimmäinen lause kuului kutakuinkin siten, että ihmiset ovat tämän koiran suurin ongelma. Ja niinhän ne olikin tuona päivänä. Mutta tuo nyt vaan on lause, jota en ikinä olisi voinut kuvitella kuulevan, kun Novasta puhutaan. En ikinä. Ihan hirveästi olen tätä miettinyt ja jäihän se kieltämättä vähän kaivertamaan, koska ei Nova ole oikeasti tollanen. Ja mua vaivaa ihan kamalasti, mikä siinä tilanteessa teki sen, että Nova reagoi heti alkuun niin voimakkaasti. Jostain syystä se koki tilanteen ahdistavana, mutta miksi, I will never know. Voi olla, että kyseessä on vaan ikäkauteen liittyvä tekijä, mörköikä tai jotain, tai sitten reagointi kumpusi jostain ihan muusta. Tämä jäänee nähtäväksi. Mutta tottahan se on, että Nova on ihan täysi kakara vielä, jolla ei Suomessa olisi asiaa MH-kuvaukseen vielä moneen kuukauteen.

Paluumatkalla käytiin laivalla vielä siiderin äärellä kaikkien koirien reaktiot läpi ja mietittiin niitä, mikä oli tosi kiva juttu ja helpotti paljon omaa oloa. Onneksi oli mukana kasvattaja ja tuttua porukkaa. :) Jos yksin olisin testiin mennyt ja tulos olisi ollut tämä, olisi fiilikset voineet olla vähän erit. Vaikka kyllä mä valehtelisin jos sanoisin, ettei mua yhtään harmita. Kyllä mua harmittaa ja mä koen, että noita tuloksia katsoessa saa ihan väärän kuvan koirasta. Vaikka kyllähän suurimmalta osin Novan reaktiot kuitenkin vastasivat odotettua. Tämä ihmisasia jää vaivaamaan ja siihen tulee varmasti kiinnitettyä nyt enemmän huomiota. Mikä ei välttämättä ole edes hyvä asia. Huomasin paluumatkalla laivalla Novan kanssa liikkuessa toimivani eri tavalla joissain tilanteissa, koska pelkäsin, että se saa taas paskahalvauksen (esim. en jäänyt juttelemaan ihmisten kanssa). Vaikka koira oli ihan rauhallinen. Ja siinä vaiheessa, kun oli pakko pysähtyä ja kysyä reittiä pissatuspaikalle mieheltä, ei Nova reagoinut yhtään mitenkään. Näin.

Pakko vielä mainita tilanteesta, joka sattui aksatreeneissä samana iltana  reissusta palattuamme. Nova kokeili ensimmäistä kertaa keinua (joka olikin vähän ikävä), ja keinua oli pitelemässä Novalle vieras mies. Ja tosiaan tämän ikävän esteen toisessa päässä koiran pään tasolle kumartunut vieras mies ei aiheuttanut koirassa mitään reagointia. Että näin kovasti tämä hirmuinen ihmisongelma meidän elämään vaikuttaa. :P
   

Pikku-Hoot + Prilla

Wirneen pentutapaaminen

Sunnuntaina hurautettiin Nopsukan kanssa pentumiittiin sisaruksia ja äippää moikkaamaan. Wirneen suku on saamassa perheenlisäystä ihan näillä näppäimillä, ja mukana tapaamisessa oli myös porukkaa tutustumassa pikku-wirnistelijöiden sukulaisiin. Ensin oli ohjelmistossa riehumista kasvattajatätin pihalla, sitten lisää riehumista pellolla.

Merlekasa

Veljekset kuin ilvekset

Täällä haisee ruoka!

Riekkumisten jälkeen suunnattiin tottistelemaan läheiselle kentälle. Oli ihan hirmuisen kuuma, mutta hyvin jaksoi karvakorvat esitellä taitojaan. Novan kanssa tehtiin muutama lyhyt pätkä, mm. paikkamakuuta, luoksetuloa ja seuraamista. Kokeiltiin ruutuakin, Nova räjäytti sen joka kerta syöksyessään sinne...

©Tuuli Mertanen

©Tuuli Mertanen

Pennut pääsivät tapaamisessa myös kuuntelemaan ampumista, osa olikin kuullut jo aikaisemmin, mutta osalle kerta oli ensimmäinen. Novalle ammuttiin ekaa kertaa muutama päivä sitten, tästä lisää tuonnempana. Nova kyllä kuunteli nytkin laukauksia, mutta ei vaikuttanut pelokkaalta tms. Kunhan ihmetteli. Kävellessämme tietä pitkin, kun muille ammuttiin, Nova ei välittänyt paukkeesta tätäkään vähää. Keskittyi vain nuuskuttamaan piennarta. Kokeilin myös leikkimistä ampumisten aikana, sama homma: ei mitään vaikutusta. Ei edes korviaan höristänyt. Hyvä homma!

Tottistelun jälkeen osa porukasta suuntasi vielä jäljestämään. Novalle 150m jälki kahdella kulmalla ja neljällä kepillä. Jälki oli suorastaan katastrofaalinen, itse asiassa ei sitä jäljestykseksi voinut kutsua hyvällä tahdollakaan. Kepeistä Nova nosti 3, kaikki puhtaasti ilmavainulla. Se oli ihan kuutamolla koko koira! :D Palaamme siis hinkkaamaan tarkkuutta namijäljen merkeissä.

Hurjan hauska päivä, kiitos vaan kaikille ja toivottavasti nähdään taas! Lisää kuvia treffeiltä löytyypi täältä.

Velipuoli Musti ja hänen kuolainen pallonsa

Aksatreenit harmillisesti peruuntuivat tältä viikolta, mutta otetaas kuitenkin tilannekatsaus meidän keppiprojektista! Ensiksi pakko sanoa, että voi vitsit miten hauskaa opettaminen on 2x2-systeemillä! Ihan älyttömän kivaa. Ollaan treenattu joka päivä pieniä pätkiä, yleensä muutama toisto useamman kerran päivässä. Tässä video, miltä meiniki näytti 3. treenipäivänä, jolloin lähdettiin kokeilemaan erilaisia tulokulmia:

Joitain virheitä tuli, mutta yllättävän vähän. Ihan kaikkia toistoja ei videolla kylläkään ole. Seuraava päivä tehtiin vielä yhdellä keppiparilla tulokulmia treenaten, 5. päivänä otettiin jo toinen pari mukaan. Olin ihan yllättynyt, kun Nova tajusi heti mennä molemmista väleistä, olisin olettanut sen tarjoavan eka vain sitä ensimmäistä. Mutta tältä näytti meininki 5. päivänä, kun ekaa kertaa olikin mukana kaksi keppiparia:

Tämä tyyli on tosi kiva myös siitä syystä, että omalle pihalle voi vain tökätä kepit pystyyn ja käydä välillä ottamassa muutama toisto. Me esim. tehdään yleensä ennen lenkkiä muutama ja taas lenkin jälkeen muutama.

Tällä viikolla meillä oli myös kokeenomaiset tottistreenit, me tehtiin BH muuten, mutta jätettiin se toinen seuraaminen pois. Nova meni ensin paikkamakuuseen, parina oli sakemanni, joka teki tottiskaaviota. Tajusin sitten siinä koiraa jättäessä, että niin, tottiksessahan ammutaan. Novallehan ei koskaan ollut ammuttu. Jätin koiran silti, koska en uskonut sen laukauksista juuri hätkähtävän, ei se ole minkäänlaista ääniarkuutta osoittanut koskaan. Oli se kuulemma päätä kääntänyt niiden suuntaan, mutta ei muuta. Hieno poika! Lopetettiin paikkamakuu ennen noutoliikkeitä, koska Nova pysyi niin hienosti siihen asti, enkä halunnut riskeerata, että hieno suoritus kariutuisi mun ahnehtimiseen.

Itse BH-kaaviossa helle verotti jonkin verran, Nova ei ihan loppuun asti jaksanut tsempata. Henkilöryhmään mentäessä kontakti alkoi rakoilla ja jouduin käskyttämään uudestaan sekä myös kehuin välillä hyvästä kontaktista. Jäävissä tein maahanmenon suoraan liikkeestä, turha sitä on istumisen kautta hinkata. Luoksetulossa se tuli ekalla ravaten, otettiin uusiksi ja innostin sitä lelulla. Se meni paremmin ja siirtyminen edestä sivulle ihan sikahieno ja täpäkkä.

Tuota luoksetuloa analysoitiin sitten lopuksi, vaihtoehtoja on muutama, mikä siinä meni mönkään: 

1. Nova väsähti pitkästä seuraamisesta, into loppui kesken.

2. Me ei koskaan olla tehty luoksetuloa liikkeestä maahanmenon yhteydessä (siis tokomaisen sellaisen), se saattoi hämmentää koiraa. 3. Me ollaan nyt niin kovasti treenattu sitä maassa pysymistä, kun joku toinen huutaa tänne-käskyä, että koira meni epävarmaksi siitä, onko nyt lupa nousta vai ei 

4. ollaan hieman treenattu luoksetulon pysäytystä, voisiko vaikuttaa? 

Itse asiassa juuri tuon viimeisen lauseen kirjoitettuani tajusin, että ollaan treenattu pysäytystä nimenomaan niin, että koira lähtee maasta. Voi perkele. Mutta itse uskon, että osittain näillä kaikilla tekijöillä on oma osuutensa sopassa, sitten vaan miettimään, miten sitä lähteä korjaamaan. Vinkkejä saatiinkin ja taitaa käydä niin, että menee käsky vaihtoon. Tänne-käsky kun on aika yleinen. Voihan se olla pienelle säihkysilmälle kovin hämmentävää, että tänne-käskyllä täytyy pinkoa täysiä silloin, kun se tulee mamman suusta, mutta pitäisi pysyä ihan paikoillaan, kun käskyttäjänä on joku toinen. :P

Treenipaikkana paskakasa

Hellettä on taas pitänyt, mutta eipä tuo ihan hirveästi menoa haittaa. Aloitetaan tiistaista ja tottistreeneistä: meidän operaatio paikkamakuu edistyy. Tiistain tottiksissa keskityttiin (taas) tähän meidän murheenkryyniin, eli paikkamakuuseen toisen koiran tehdessä luoksetuloa. Mun odotukset ei olleet kovin korkealla, mutta Nova päättikin yllättää: se pysyi! Aina ja joka kerta! Häiriökoirana toimi belgi ja aloitettiin "semivauhdikkaalla" luoksetulolla. Jokainen varmaan osaa kuvitella, mikä on belgin semivauhdikas luoksetulo... :P Kaksi tällaista settiä, ja kun Nova pysyi molemmat, vaikeutettiin "vähän" ja häiriökoiraa hetsattiin niin paljon kuin ohjaajasta vain irti lähti. Ja se pysyi! Molemmat kerrat! Jee, we have hope!

Tehtiin myös perusasennon tehotreeniä, kun Nova on alkanut välillä taas poikittaa. Syykin selvisi aika nopeasti: palkka pois oikeasta taskusta!! Tehtiin mm. paikoillaan pyörimisiä palkka kainalossa, hyvin se tolleen haki oikeaa asentoa ja paikkaa. Seuraaminen on siitä kinkkinen liike, että koiran pieniä virheitä ei itse pysty näkemään. Ellei ota treenejä videolle, ja silloinkin ne näkee vasta jälkeenpäin. Toiset silmäparit seuraamisen treenaamisessa on kyllä aika korvaamattomat.

Sirkuseläin vol. 1

Pelastuskoiratreenien oli tarkoitus jo jäädä heinäkuun ajaksi kesätauolle, mutta ei me sitten maltettukaan. Käytiin kurkkaamassa, miltä hieman keskeneräiset, uudet "rauniot" tällä hetkellä näyttävät. (Kuvittele tähän sarkastinen äänensävy.) Voi luoja, miten pieni ja säälittävä romukasa. Ja sellaiseksi se näyttää jäävänkin. Hyvin kuvaannollista, että yhdestä putkesta löytyi vieläpä juuri sitä itseään, nimittäin ihmisen sontaa. Kunnon paskakasa koko paikka, kirjaimellisesti! :D Ilmeisesti joku laitakaupungin iloinen kulkija on löytänyt romuläjästä itselleen kesäpaikan, sieltä kun löytyi myös erinäisiä vaatekappaleita. Noh, sellaiseksi se tuollaisenaan paremmin sopiikin.

Treeneissä Novalla kolme valmista ukkoa metsässä, jätettiin ne "rauniot" suosiolla rauhaan tuon epämiellyttävän löydöksen jälkeen... Ennen etsintää jätin sen paikkamakuuseen, kunnes ukot ehtivät piiloutumaan. Paikkamakuusta ennen etsintää on tullut Novalle jo rutiinijuttu, kovasti nenä kyllä väpätti metsään päin, mutta nätisti ja rauhassa pysyi. Ensimmäinen ukko oli pitkästä aikaa makaava, ja tämä osoittautui ihan liian vastustamattomaksi pusuttelukohteeksi. Pitkään aikaan Novalla ei ole ollut muita kuin kyykyssä olevia ukkoja, joten nyt täytyy ottaa eri asennot taas mukaan kuvioihin. Nuo makaavat vaikuttaa olevan aikas haastavia... Novan käyttäytyminen maalimiehillä on noin muuten mennyt kyllä aimo harppauksen eteenpäin, eikä se enää ole juurikaan pussailuja harrastanut. Sillä on tapana kiertää maalimies joskus pariinkin kertaan (jos vain pystyy), ja lähteä sitten mua hakemaan. Hassu. Mutta nyt ehdottomasti taas makaavat ja seisovat mukaan kuvioihin. Muuten treenit meni hyvin, vauhtia ja intoa riitti ja Nova irtosi taas pitkälle, ilmaisutkin pelasi. Kerran se hukkasi mut ja meinasi ilmaista vieraalle ihmiselle. :D Olen alkanut harkita jonkinlaisen tiu'un kiinnittämistä liiveihin, niin kuulee paremmin missä tollanen irtoava koira menee (=tietää suunnilleen, mitkä alueet on tarkistettu) ja osaa myös itse valmistautua ilmaisun varalle, ettei käy niin että koira pölähtää yllättäen selän takaa. Meidän porukassa ei kukaan taida noita käyttää, mutta kokeissa olen nähnyt monella. Ihan kätsy systeemi.

Sirkuseläin vol. 2

Sunnuntaina päästiin taas aksailemaan. Treenailtiin parilla hypyllä + putkella takaakiertoja ja valssia. Nova ei mun kädestä vielä kovin hyvin irtoa (mitä nyt ei tässä vaiheessa voi edes olettaakaan), mutta toi kiertäminen on selvästi sen mielestä hauskaa ja varmasti lähtee nopeasti suttaantumaan kauempaakin. Todella hyvin Nova seuraa mun kättä ja tulee käteen esteen jälkeen. Ja se rrrrrakastaa putkea. Kokeiltiin myös rengasta, ensin piti käydä nuuhkaisemassa, että mikäs helkutti tuo on, sen jälkeen siitä pystyi jo hyppäämäänkin. :D

Aksatreeneissä tuli tehtyä myös tarkkoja havaintoja erinäisistä asioista.

• agility+helle = ihan saatanan kuuma
• agility+helle+goretex-lenkkarit = ei hyvä, ei yhtään hyvä
• 10-viikkoinen aussie lyllertämässä putkeen on ehkä maailman ihanin näky
• 8 kk ylisosiaalisen belgin kontaktiharjoitteisiin tarvitaan kolme ihmistä: yksi kummallekin sivulle ja yksi työntämään namia naamaan. Ja silti se häslää. :D

Keppejä kokeiltiin vinokepeillä, Nova oli ne(kin) unohtanut tyystin. Keppiasiaa olen funtsinut paljonkin ja päätynyt siihen, että taidan alkaa tekemään hommaa kuitenkin 2x2 menetelmällä, kiitos Anulle vinkistä. Eilisen illan vietin netissä tutkaillen menetelmän ideaa ja ihmisten treeniblogeja, ja vaikuttaa  oikein hyvältä tavalta. Tykkään siitä, että koira saa siinä itse oivaltaa asioita ja haluan uskoa, että itse oivallettu myös uppoaa syvemmälle kaaliin. :P Harmi vain, että itse olen niin kärsimätön kouluttaja, että tosi vähän ihan puhdasta sheippausta ollaan tehty, mutta esim. haussa meidän ilmaisu on rakennettu täysin sheippaamalla. Mutta takaisin asiaan, tänään pidettiin ensimmäiset kolme sessiota 2x2 treeniä ja Nova taitaa jo tajuta, että sana kepit tarkoittaa niiden välistä menemistä. Tätä nyt kuitenkin vielä vahvistetaan ja sitten vasta aletaan kikkailemaan etäisyyksillä ja lähetyskulmilla.

Kotona ollaan tehty myös hieman 2on2off -treeniä kaivon kannella ja portaissa, vihjesanana meillä toimii koske. Nova osaa itse hakeutua asentoon näissä tutuissa paikoissa, joten nyt vaan häiriötä lisäämään.

Tyylinäyte: 2on2off