Juhannusfiiliksiä

Juhannusta tuli tänä vuonna vietettyä tuttuun tapaan rauhallisesti mökillä. Novan Juhannus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallinen - mikä sopi Novalle varmasti paremmin kuin hyvin. Kuvat puhukoon puolestaan. ;)

tekohengitystä uuvahtaneelle

Syntymähumala...

Juhannustanssit

"Joko syödään?"

<3

Nupit kaakkoon

Otsikko kuvastaa meidän treenimeininkiä tällä viikolla oikein hyvin, lajissa kuin lajissa. Rally-tokotreeneissä musta tuntui, että olin erehdyksissä ottanut mukaani kengurun, kun seuraaminen oli pelkkää pomppimista. Että poing poing vaan... Agilityssa tehtiin taas rataa, joka alkoi parilla suoralla pätkällä, ja silloin taas luulin olevani ehkä kiihdytyskisoissa. Kouluttajakin naureskeli, että kylläpä siitä löytyykin tuota vauhtia. Joo, niin löytyy. Tunsin sen kyllä jaloissani. Ja kateellisena katselin, kun treenikaveri hölkkäilee rennosti toyvillakoiran vierellä samaista pätkää. Mietinpä siinä samalla, miten erilaista olisikaan ollut opetella agilityn saloja jonkin vähän...rauhallisemman ja hillitymmän tapauksen kanssa. Helpommalla olisi takuulla päässyt, mutta ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut yhtä jännittävää ja hektistä, ja sitä kautta niin tajuttoman koukuttavaa. Mene ja tiedä, ja eipä tuolla enää ole väliäkään. Turha sitä enää on itkeä, kun paskat on jo housussa. Eiku mitä... ;)

Pelastuskoiratreeneissäkään meno ei ollut sen rauhallisempaa. Mä oon nyt parina viime kertana hakenut takaisin sitä intoa ja draivia, joka on viime aikoina tuntunut valuneen jonneki teille tietymättömille. Näin jälkikäteen ajatellen syytän tästä ihan vain sitä, että olen suunnitellut tuolle tosi tylsiä treenejä, aina saman kaavan mukaan. Tylsistyyhän siinä yksinkertaisempikin tapaus, kuin tuollainen älykäs paimen. Alkuun lähdin ihan vain rikkomaan kaavaa ilmaisussa, ja yllättäen palkkasinkin koiran leikillä heti, kun se tuli haukkumaan mulle. Tätä mä en ole tehnyt ikinä aikaisemmin. Se toimi ihan hyvin parilla ekalla kerralla, mutta sitten huomasi, että veto maalimiehelle oli kuitenkin kovempi, kuin jonku rätin repiminen. Mutta voihan tuota aina välillä käyttää jatkossakin. Sitten me ollaan vähän hetsattu koiraa ennen metsään lähettämistä ja tehty pari näkölähtöä. Näillä sai ainakin koiran vireen ihan eri sfääreihin, kuin missä se on aikoihin ollut. Viime viikolla Novan vuoro oli heti yhden juoksunartun jälkeen, eikä mitään ongelmaa missään. Nova teki töitä tosi kovalla draivilla ja oli kerrassaan upea. Musta tuntuu, että se tajusi ne hajut vasta, kun lähdettiin pallon kera metsästä pois.

Tällä viikolla tehtiin sitten peko-hommissa eräänlainen mielikuvaharjoitus: Nova näki maalimiesten juoksevan metsään, minkä jälkeen vein sen autoon yhden koirakon ajaksi odottelemaan. Maalimiehet sitten valmiina piiloissa, kun tultiin Novan kanssa uudelleen. Alkuun seuraamista pieni pätkä sekä paikkamakuu, minkä jälkeen lupa lähteä metsään. Ja jumalauta, millä innolla se sinne rynni, kauniin kiljunnan säestämänä. Rakas velipuoli Gatsby yhtyi tähän kuoroon, ja siinähän sitä oli sitten meteliä, kun Nova innostui Gatsbyn laulannasta entisestään, ja käytännössä huusi koko matkan ekalle maalimiehelle. Että ei nyt ihan mennyt nappiin tämä homma, mutta hei, intoa lähdin hakemaan ja sitä myöskin sain... Mä olin vain ehtinyt unohtaa, että tuohon tajuttomaan intoon liittyy sellainen pikku seikka, että Nova tuppaa tuolloin katoamaan horisonttiin vailla minkäänlaista mielenkiintoa siitä, missä minä kuljen. Ja niinhän siinä kävi, että koira paukkasi tokalle maalimiehelle useiden kymmenien metrien päähän, kun itse vielä räpiköin pois ekalta ukolta. Matka mammaa hakemaan osoittautuikin nyt liian pitkäksi, ja matkan varrelle osunut mielenkiintoinen haju vei huomion. Tämän jälkeen Nova kävi maalimiehellä uudestaan, ja sitten onnistui se ilmaisukin. Summa summarun: treeni-ideani oli oikein hyvä, mutta ihan ei nyt kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta harvoinpa meillä menee. Ja kyllähän me se treenin tavoitteemme kuitenkin saavutettiin: intoa oli ja se myös säilyi.

Nupit kaakkoon -teemalla jatkoimme sitten lauantaina paimennuksen merkeissä. Alkuun otettiin pari kierrosta pyöröaitauksessa lähinnä ottoaitauksiin keskittyen. Ne alkoikin sujua aika kivasti, olin yllättynyt (ai mikä pessimisti). Menin itse ottoaitaukseen irti olevan koiran mukana, ja kierrettiin aitaus reunoja myöten rauhallisesti ja hillitysti. Ja ei, tämä ei ollut sarkasmia! No okei, olihan siellä jokunen vauhdikkaampikin pyörähdys, mutta olin kyllä tyytyväinen ottoihin noin kokonaisuutena. Pyörössä sai sitten karjua vähän enemmän, että sai koiran menemään niitä laitoja pitkin, mutta kyllä sekin sitten lopulta onnistui. Vaikkakaan ei ehkä sen karjumisen ansiosta...

Sitten me suunnattiin radalle, jossa lampaat oli tällä kertaa vähän liukkaampaa sorttia, kuin ne jalassa kyhnyttäjät. Ottoaitauksen jälkeen tosiaan totesin, että siellähän nuo laumana kyyhöttää perimmäisessä nurkassa kymmenien metrien päässä. "Oho, mites se nyt tolleen... " Noh, eipä siinä muuta kuin koira käskyn alle ja marssimaan kohti lambeja. Sitten koira paikoilleen, itse lähemmäs lampaita ja koiralle lupa lähteä. Siinä sitten katselin, kun lampaat sinkosivat joka ilmansuuntaan, että "oho, mites se nyt taas tolleen". Eikun koira vierelle ja uusi yritys. Alkuun oli ihan kamalaa röpellystä ja mä olin itse aivan pihalla. Onneks aina välillä huudettiin, että koira tekee ihan oikein, älä puutu siihen. Koska mä en todellakaan aina tiedä, milloin se tekee oikein. Alkusöhellyksen jälkeen lähti homma kuitenkin sujumaan, ja hyvinhän se sitten sujuikin. Lähetin koiran hakemaan lampaita ehkä parinkymmenen metrin päästä, ja sinnehän tuo sinkosi ja kappas, lampaat oli mulla ja koira lähti kiertämään päästämättä niitä karkuun. Ja nuo lampaathan olisivat mielellään lähteneet karkuun. Ja sitten taas: "oho, mites se nyt tolleen". Siinä se sitten pyöri kuin väkkärä, piti hyvää etäisyyttä ja oli vaan aika pro. Pysähtymään mä en kylläkään sitä saanut kuin vasta portilla, mutta mä olisinkin kuulemma menettänyt lampaat, jos se olisi pysähtynyt.

Myönnettäköön, etten mä tuolla aitauksessa ollessani tajunnut yhtään, miten upeasti Nova teki töitä. Mua vaan vitutti, kun se ei pysähtynyt käskystä. Mutta olihan se ihan perkeleen hieno otus. Se haki mulle lampaat kymmenien metrien päästä ja piti huolen, että ne pysyivät mulla. Se teki töitä, ja se teki töitä mulle. Kun vaihtoehtona olisi ollut räjäyttää koko lauma ja rallatella menemään omaa kivaa pitäen. Enkä mä ois voinu tehdä sille silloin yhtään mitään. Tämän kerran jälkeen mulla heräsi luotto tuohon koiraan ihan uudella tavalla. Se on vaan ihan super. <3

Jenna Caloanderin agilitykoulutus

Sunnuntaina Maija järkkäsi meille Wirneen agilitypäivän Helsingissä, Jenna Caloanderin opissa. Vähän oli typistetty poppoo messissä tällä kertaa, mutta eipä tuo menoa haitannut. Oli ihan sairaan siistiä! Vitsit, miten saikin taas treenistä irti ja paljon, Jenna oli aivan loistava valkku.

Rata oli ihan ***tanan vaikea hyppäri. Tehtiin pieniä pätkiä sieltä täältä, joten koko rataa en enää edes muista. Mutta alku näytti kutakuinkin tältä:

Mun alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa ohjaus läheltä 2. estettä, mutta tämän pläänin mukaan olin auttamatta myöhässä jo heti kolmosella. Novahan nimittäin tykitti menemään turhia säästelemättä... Noh, sitten siirryttiin Jennan suunnitelmaan, ja aloitettiinkin ohjaus 3. ja 4. esteiden välistä. Tjooh, ensimmäinen reaktio oli kutakuinkin "et oo tosissas". Mutta perskele sentään, sehän toimi. Käytännössä seisoin siis paikoillani kolmen ekan esteen ajan, liikkumatta senttiäkään. Ja koira suoritti esteet ilman mitään ongelmaa. Oliko vähän huikea fiilis huomata, miten uskomattoman hyvin Nova luki mun kroppaa: pelkällä yläkropan liikkeellä sain koiran suorittamaan esteet oikein! Vähänkö mageeta.

Kepeillä testattiin paria eri vaihtoehtoa. Enemmän keskityttiin siihen, että jäin putken puolelle keppejä ja keppien jälkeen poispäinkäännös ja leijeröinti seuraavalle esteelle. Leijeröinti on Novalle ollut ihan äärimmäisen vaikeaa (mammmaaaa, älä jätä -ilmiö tjsp...), ja eka palkattiin ihan vain poispäinkäännöksestä. Parin toiston jälkeen kokeiltiin jo 8. esteelle menoa, ja sinnehän tuo pinkoi. Hyvin toimi!

Sitten me tuumailtiin pätkää 10-14. Mä olin rataantutustumisvaiheessa suunnitellut tekeväni ihan toisin (12. este takaakiertona, eli tuhoontuomittu idea) Ja Jennan ajatus pakkovalssista tuntuikin sitten paljon loogisemmalta vaihtoehdolta. Pakkovalssi on mulle liikkeenä vielä aika vieras, ja sitä vähemmän tulee käytettyä jos on muita vaihtoehtoja. Mutta nyt se kyllä toimi ihan sairaan hyvin, vaikka itse sanonkin. Eikä ollut mitään ongelmaa ehtiä seuraaville esteille. Ihan loistavaa!

Olipahan kiva päivä, jäi tosi hyvät fiilikset. Jenna kehui Novaa tosi paljon, siinä on kuulemma paljon potentiaalia ja olisi sula vääryys olla tekemättä töitä sen eteen. Vaikka kyllähän minä sen jo tiesinkin. <3 Ohjaajan potentiaali onkin sitten asia erikseen... :D Sain myös vinkkejä käännösten jumppaamiseen, vaikka Jenna olikin sitä mieltä, että ikäisekseen Nova käyttää kroppaansa esteillä tosi hyvin. Lähinnä ongelma taitaakin olla tumpelo ohjaaja, joka ei aina osaa ajoissa kertoa, mihin suuntaan ollaan menossa. Mutta nyt on kyllä fiilikset aika katossa agilityn osalta, jos hurjaksi ruvetaan niin saatetaan kesällä käydä jo parit epikset kiertämässä. ;)