Wirneen hakupäivä

Viime sunnuntaina oli aika suunnata taas sisaruksia ja kasvattajatätiä moikkaamaan Wirneen hakupäivän merkeissä! Lahdesta napattiin vielä ihunainen velipuoli Gatsby omistajineen kyytiin, sujui matkakin rattoisammin hyvässä seurassa. ;) Hyvä jengi oli koossa, lähes koko H-poppoo sekä lisäksi Gatsby ja kohta Ruotsiin matkaava Iisi, Lauran sijoituskoira Nauru ja H-pentueen velipuoli Musti. Osa koiruleista oli kokeilemassa hakua ensimmäistä kertaa, osalle touhu oli jo tutumpaa. Nova ja Gatsby edustivat pelastuskoirapuolta kun muut treenasivat PK-tyyliin. Tyyli kuin tyyli, hauskaa oli varmasti kaikilla!

Gatsby pelastaa

Kasvattajatäti opettaa pojalle oikeaoppista maalimieskäyttäytymistä ;)

Novalle tehtiin ns. kokeenomainen treeni, piti hyödyntää vieraat maastot ja...noh, ei-niin-vieraat maalimiehet. Mutta kuitenkin eri tyypit kuin normitreeneissä. Maasto oli mukavan selkeää ja helppokulkuista, näkyvyys loistava. Eli käytännössä sellainen, missä me ei ehkä ikinä olla treenattu. :D Alku näytti lupaavalta, Nova oli innoissaan ja liikkui hyvin alueella. Mullakin oli etsintäsuunnitelma tehtynä. Ja sitten homma levisi kuin jokisen eväät. Näin Novan olevan hajulla, ilmoitin lähteväni varmistamaan koiraa (muistin jopa mainita asiasta!) ja hetken kuluttua se juoksikin mua vastaan. Ei hypännyt heti, seisoi mun vieressä ja inisi, sitten hetken kuluttua hyppäsi. Eikä lähtenyt mihinkään. Tismalleen sama, minkä se teki silloin meidän ensimmäisessä kokeenomaisessa. Aivan täysin identtinen toimintamalli. Ja koskaan muulloin se ei ole tuota tehnyt, joten sen on pakko liittyä jollain lailla mun olemukseen noissa "kokeenomaisissa". En mä niitä ole mitenkään jännittänyt, mutta jollain tavalla mun olemuksessa on pakko olla jotain, mihin se reagoi. Tällä kertaa se selvästi kuitenkin ilmaisi hajua, ei malttanut työstää sitä loppuun. Viimeksi mietittiin tätä samaa, mutta mä en siihen silloin uskonut. Nyt uskon. Eli jokin mun olemuksessa saa aikaan sen, että kokeenomaisissa treeneissä se on alkuun niin hirveän malttamaton/ei keskity/jotain ihan muuta, ja tulee ilmaisemaan pelkkää hajua. Sarjassamme herkät paimenet... No mutta, tämä on erittäin hyvä tiedostaa! Voin sitten kokeessa kääntää koiralle selän kun se tulee ekan kerran vastaan ja jää viereen inisemään. Eh eh.

Noh, tästä episodista lannistumatta jatkoimme alueella eteenpäin. Hetken kuluttua Nova bongasi alueelta tyhjän umpipiilon+pressun, kovasti nuuskutteli ja rymysi kasassa eikä meinannut uskoa, ettei siellä ketään ole. Tässä mä itse toimin tosi tyhmästi, kutsuin koiran vain pois. Harmittaa vietävästi jälkeenpäin kun en tajunnut, mun olis ihan ehdottomasti pitänyt käydä palkkaamassa koira. Tyhmä, tyhmä minä. Pelastuspuolella kun koiran olisi suotavaa reagoida myös löytämiinsä esineisiin, oli se sitten pipo tai tyhjä umppari. Olen ajatellut opettaa Novan ilmaisemaan esineet haukkumalla, ihan hyvin olisin voinut tuossa kohtaa pyytä siltä haukun ja palkata. Hienoa olla jälkiviisas. Noh, ehkä se koira ei yhdestä treenistä rikki mene. :P Tuossa vaiheessa mulle alkoi iskeä jo epätoivo kun ei niitä ukkoja meinannut löytyä, ja maastokin oli mitä helpointa. Mutta kun hypättiin "keskilinjan" toiselle puolelle, alkoi tapahtua. Eka noukittiin istuva ukkeli turvaan, pian tämän jälkeen Nova sai taas hajun ja lähti sitä työstämään. Sitten kuitenkin näkökenttään osui jotain kummallista: seisova kummajainen! Ahhah miten oli hölmistyneen näköinen eläin, tyyppi suorastaan jähmettyi paikoilleen tuijottamaan: "siis what??!" Meni sitten tarkastamaan lähempää - ja bongasi TAAS jotain jännää: toinen tyhjä umppari! Käytyään sen tsekkaamassa suvaitsi arvon herra tulla ilmaisemaankin. Ja tässä välillä oli tietysti ehtinyt jo unohtaa kokonaan sen ensimmäisen hajun. (Tai mä veikkaan, että sillä jäi vähän homma kesken kun näki tuon seisovan.) Sitten pienen vinkin turvin osasin lähettää Novan oikeaan suuntaan pelastamaan sitä viimeistä, makaavaa ukkoa. Tuulikin tietää nyt, miltä tuntuu 18kg rakastavaa aussieta selän päällä hyppimässä. ;)

Nauru tykittää

Raiku melkein hillitsee itsensä

Summa summarun: helppo maasto, vaikea treeni! :D Lähekkäin olevat maalimiehet oli paha paikka, etenkin kun tähän yhdistettiin vielä tyhjä umppari. Omissa treeneissä me ollaankin pitkälti pyritty näitä lähekkäin olevia välttämään koulutuksen tässä vaiheessa, mutta pitäähän niitäkin alkaa tässä joskus harjoittelemaan. Nyt kun ilmaisu alkaa olla kutakuinkin ihan ok, pientä viilaamista vailla (=näytölle lähtemiset sais olla paremmat), ihan hyvin voisi. Se, miten näitä sitten käytännössä lähtisi treenaamaan, onkin mulle vielä mysteeri. Pitää vähän funtsia. Ja lisää oivallettuja asioita: ei enää tyhjiä umppareita maastoon/palkkaan koiran niihin reagoimisesta. Tai ainakin kehun. Hirrrveästi uusia oivalluksia, vähänkö oli antoisaa vaikka hieman vituralleen menikin! :D

Fiksut ja filmaattiset

Treenien päätteksi oli aikaa pistää tanner tömisten ja päästä lauma aussieita rälläämään keskenään. Nova taisi vähän rakastua tuohon Nauruun. Lisää kuvia päivästä löytyy täältä.

©Maija Piippo

Lapset ja yksi lapsenmielinen...