Pentukursseilua

Nyt on palauduttu koiran kans takaisin etelään. Paluumatka meni yhtä hyvin kuin menomatkakin, ehkä viimeisten parin tunnin aikana oli havaittavissa pieniä tylsistymisen merkkejä. Eikä ihmekään, kun ajeltiin 700km kahden pikapysähdyksen taktiikalla. Pysähdyksillä harrasteltiin vähän tottistelua mielen virkistämiseksi. Stella otti kotona Novan vastaan melkoisen älämölön saattelemana, en oikein osannut tulkita tuota omituista jodlaamista...

pallopoika

Tänään aamu alkoikin auvoisasti Stellan oksennuksien korjaamisella, sen jälkeen piti rampata vielä pihalla pariin otteeseen. Nyt on olotila jo normalisoitunut. Käytiin aamupäivästä metsälenkillä molempien koissujen kanssa, Novakin pääsi taas kunnolla hurvittelemaan vapaana taajamaelämän jälkeen. Illalla olikin sitten taas vuorossa pentukurssi. Harjoiteltiin aluksi luoksetuloa, hyvin meni jälleen. Tehtiin myös perusasentoja, näistä me saatiin paljon kehuja. Nova osaa jo aika hyvin hakea oikean paikan sivulla, korjaa oma-aloitteisesti jo vinot asennot. Itse sain vähän noottia siitä, että en vaadi koiralta sellaista, mitä se jo oikeasti osaa. Nova tulee välillä perusasentoon liian taakse tai eteen, jolloin mulle on tullut tavaksi ottaa askel eteenpäin -> koira korjaa oikeaan paikkaan -> palkka. Nyt sain neuvoksi palkan sijasta vain kehua koiraa ja yrittää sitten uudelleen, koska koira oikeasti jo osaa oikean paikan. Vähän ehdittiin sitä testailemaan, hyvin vaikutti toimivan: pelkkien kehujen jälkeen Nova skarppasi ihan kunnolla. Harjoiteltiin kurssilla myös seisomista. Me ei olla tätä tehty kotona vielä ollenkaan, ja aluksi Nova tarjosikin lähinnä istumista ja maahanmenoa, mutta hiffasi kyllä jossain vaiheessa, mitä siltä halusin.

Novan vireys tällä kurssikerralla ei ollut kyllä ihan optimaalinen, se oli selvästi väsynyt lyhyiksi jääneiden unien jälkeen (kisusivat Stellan kanssa niin ettei nukkua malttanut) ja se näkyi. Kyllähän se teki kaiken mitä siltä pyysin, mutta siitä puuttui se jumalaton draivi, millä se yleensä hommia tekee. Kurssin lopussa se olikin selkeästi jo yliväsynyt ja kävi kierroksilla. Tällä kertaa koirat pääsivät lopuksi leikkimisen sijasta kokeilemaan erilaisia älypelejä - sanomattakin selvää, että Novan keskittymiskyky ei tähän oikein riittänyt. Ensi kerralla pitääkin kiinnittää huomiota tuohon vireeseen ja huolehtia, että se oikeasti nukkuu ennen kurssia.

Pohojosen poekia

Niin alkaa Novan ensimmäinen lomamatka lähestyä loppuaan, ihan hurjaa miten nopeasti aika kuluukaan. Novan kanssa matkattiin siis torstaina Tornioon, automatka meni hienosti tyytyväisenä nukkuen. Matkan aikana Nova on saanut taas valtavan määrän uusia kokemuksia. Ollaan käyty kylässä monessa paikassa, tavattu hirmuisesti uusia ihmisiä, nähty koiria ja yksi kissakin, oltu seuraamassa agilitykisoja jne. Lista on pitkä. Nova on suhtautunut kaikkeen uuteen hyvin reippaasti, se osaa olla joka paikassa kuin kotonaan. Mutta muutamia hieman jännempiäkin juttuja on toki tullut vastaan, ja niille on pitänyt hieman pöhistä tai jopa haukkua, jos oikein kovasti alkoi huolestuttamaan. Rähisevälle koiralle vähän pöhistiin, kissa sai osakseen haukahduksen, mutta savustuspönttö oli kyllä kaikista kamalin. Sille piti murista karvat pystyssä ja vähän haukahdellakin. Minun kanssani Nova suostui moista hirvitystä vähän lähestymäänkin, mutta nuuhkaisun jälkeen totesi, että parasta vain katsella sitä mamman selän takaa. Vastaavanlaisen reaktion sai aikaan nyrkkeilyhanskat. Asetettuani pari kissanraksua hanskan päälle Nova kuitenkin totesi sen olevan  sittenkin tosi jees ;) Nova on ollut mukana myös autonpesuoperaatiossa, painepesuri ei sitten taas saanut minkäänlaista reaktiota aikaan, kiva se vaan oli kun vettä suihkusi.

Nova ja Neo

Välillä iski väsy

Lauantaina oltiin seuraamassa aussieiden agilityn rotumestiksiä Keminmaassa, Nova sai tapahtumassa paljon huomiota osakseen. Rapsuttelijoita siis riitti. Aussie-ihmiset olivat oikein mukavia ja juttu luisti. Kisoissa Nova oli tapansa mukaan tosi reipas ja otti rapsuttelijat avosylin vastaan (kirjaimellisesti). Koirien haukkuminen, kisapaikan kuulutukset eivätkä yleisön aplodit hätkäyttäneet lainkaan. Nova tarkasteli kiinnostuneena ympäristöään, kunnes asettui välillä pupeltamaan ruohoa jalkojen juureen. Toiset koirat kiinnostivat ajoittain, jos oikein läheltä menivät ohi, mutta hyvin tuon huomion saa kyllä käännettyä niistä pois. Yksi autoaan vartioiva koira vähän huolestutti, mutta useamman kerran kun siitäkin ohi mentiin, ei se jaksanut enää niin kiinnostaa.

Aksakisoissa

Nova rakastaa kaikkia

Esteet ei pelota

Huomenna pitäisi sitten kääntää taas auton nokka kohti Ruuhijärveä. Jännä huomata, miten vielä kuuden vuoden jälkeenkin vähän kirpaisee lähteä ajamaan takaisin etelään.

Ensimmäinen metsäjälki

Tein tänään Novalle ensimmäistä kertaa jäljen metsään, sammaleiselle alustalle. Jäljestä tuli melko lyhyt, ehkä n. 25 askelta, koska mätäs loppui kesken ja päättyi hirveään risukasaan.. Juuri kun olin lopettelemassa jäljen tekoa, alkoi tietysti sataa vettä. Hetken mietin, pitäisikö jättää namit metsään ja yrittää myöhemmin uusiksi, mutta koska sadetta kesti vain hetken, päätettiin mennä kokeilemaan. Jälki vanheni n. 30 minuuttia. Nova jäljesti tosi hienosti, edelliskertaisesta pyörimisestä ei ollut tietoakaan. Kerran se yritti kääntyä takajäljelle, mutta ohjattuani oikeaan suuntaan, loppu meni oikein mallikkaasti. Viimeiset askeleet se meni kyllä rynnimällä huomattuaan päässä odottavan nakkikasan (tyhmä minä). Muuten se imuroi suuhunsa kaikki namit matkalta. Mulla on ollut vähän motivaatio-ongelmia jäljen suhteen, mutta ensi viikolla pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tallailla jälkiä vähän useammin. Jäljestäminen on hauskaa - jäljen tekeminen tylsää. ;)

Käytiin tänään myös Novan kanssa mätsäreissä ihmettelemässä koira- ja ihmisvilinää. Vähän taisi pikkumiestä jänskättää aluksi, mutta tuttuun tapaansa se rentoutui varsin nopeasti. Novaa houkutti mätsäreissä etenkin isot karvamöhkäleet, nöffit ja laumanvartijat veti jostain syystä puoleensa. Vähän harjoiteltiin istumista ja perusasentoa kunnon häiriössä, ei ongelmaa. Siinä vaiheessa kun mamma kaivaa nakit esiin, kaikki muu sulkeutuu ympäriltä ;) Lopuksi testasin vielä syrjemmällä, miten leikkiminen sujuu vieraassa paikassa nakkien jälkeen, Novaa kun ei yleensä ole lelut kiinnostaneet silloin, kun tietää myös nameja olevan tarjolla. Mutta nythän se leikki ihan täpinöissään, retuutettiin vetolelua niin perkuleesti. Olipa loistava reissu.

Ninja style!

Saalisloikka pahaa-aavistamattoman uhrin kimppuun

Illalla leikkasin Novan kynnet ensimmäistä kertaa niin, että se oli melko pirteä - yleensä olen odottanut sen väsyvän kunnolla. Mutta eipä tuo operaatio eronnut aiemmista mitenkään, ihan yhtä hyvin sujui. Yleensä olen tosin palkannut vasta koko homman lopuksi, nyt palkkasin joka tassun jälkeen. Huomenna meillä onkin edessä pitkä matka kohti pohjoista, lähdetään Novan kanssa Tornioon! Vähän jännittää, miten se viihtyy autossa 8h... Äänekoskella meillä onkin ohjelmoitu ensimmäinen pysähdys, siellä poitsu pääsee tapaamaan erästä mustaa herrasmiestä. Todennäköisesti treffien jälkeen uni maittaakin ihan hyvin loppumatkan. ;)

Toinen kurssikerta

Tänään käytiin Novaliuksen kanssa taas pentukurssilla opettelemassa kunnon koirakansalaisen taitoja. Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä ja katsekontaktilla, sen jälkeen otettiin muutamat luoksetulot. Kaikki onnistui vallan mainiosti. Nova oli selkeästi riehakkaampi edelliskertaan verrattuna, ja yritti päästä välillä leikkimään muiden pentusten kanssa. Mutta silloin kun tehtiin, tehtiin täysillä eikä kateltu muita. Kurssilla harjoiteltiin myös koiran komentamista murisemalla, varusteena täysi Frolic-lautanen, johon koiralla ei ollut lupaa koskea. Tavoitteena siis oli asettaa herkkulautanen maahan ja murahtamalla häätää koira pois sen luota, koskematta koiraan tai kiristämättä hihnaa. Nova tarvitsi pari murahdusta, eikä sen jälkeen lautanen enää houkuttanut. Nova vaikutti jopa hieman paineistuvan tuosta murinasta, se pakeni hihnanmitan päähän luimistelemaan, eikä halunnut enää tulla luokse ollenkaan. Sain sen kuitenkin houkuteltua takaisin lähelleni, ja kun hetken aikaa oltiin syöty nakkeja ja pusuteltu, se asettui herkkulautasen viereen istumaan, mutta varoi visusti katsomasta koko härpäkettä. Hieno poika. Olen käynyt saman kurssin aikoinaan Stellan kanssa ja voin kertoa, että kyseinen harjoitus ei mennyt ihan näin jouhevasti silloin... Tämän jälkeen harjoiteltiin vielä ei-sanan käyttöä niin, että lattialle asetettiin kolme herkkulautasta: froliceja, nakkeja ja lihapullia. Koiran kanssa piti kävellä ihan lautasten vierestä ja kieltää sitä koskemasta niihin. Tarvittaessa kieltoa tehostettiin vesisuihkulla. Nova tarvitsi pari suihkausta, ja sen jälkeen saatiin ihan rauhassa kävellä tuoksuvien herkkujen ohi. Lopuksi pennut pääsivät taas leikkimään keskenään. Nova on saanut massaa sen verran jo lisää, että ensi viikolla siirrytään isojen pentujen paineihin. Nyt mentiin vielä pikkupennuissa. Saman kokoisen koiran kanssa leikit sujui hyvin, yhtä pientä ja arkaa pentua Nova pyrki välillä vähän liiaksikin kurmuuttamaan ja siihen piti pariin otteeseen puuttua. Mutta kivaa oli taas molemmilla.

Kaupunkikävelyä

Käytiin tänään Novan kanssa taas vaihteeksi Lahdessa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Nova vähän itkeskeli autossa, mahtoikohan johtua auton vaihdosta? Tuossa toisessa autossa kun on ollut takapenkit kaadettuina ja Novalla siten aina näköyhteys muhun, mitä siis enää ei ole. Mene ja tiedä. Nopeasti se kuitenkin sinne rauhoittui. Tarkoituksena oli käydä yhdellä isolla hiekkakentällä tottistelemassa (=leikkimässä), mutta siellä olikin pari moottoripyöräilijää harjoittelemassa ajamista, joten jätettiin sitten menemättä ja suunnattiin sen sijaan keskustaan kävelylle. Olen ihan ollut siinä uskossa, että Nova pelkää läheltä ajavia autoja, mutta sepäs osoittautuikin ihan vääräksi luuloksi. Eihän tuota kiinnostaneet autot eikä pyörät, ei kuorma-autot eikä myöskään moottoripyörät. Voi olla, että lantiolla killuvalla namipussilla oli jotain tekemistä asian kanssa... Naksuttelin sille kontaktista ja nätistihän tuo käveli. Ainoa "ongelma" taitaa olla sen ymmärtäminen, ettei kaikki ihmisiä tarvitse mennä moikkaamaan. Isot on murheet.. ;) Yritin bongailla meille koirakoita ohitettaviksi, mutta eipä niitä tällä kertaa  näkynyt, juoppoja vain. Ohiteltiin sitten niitä. Pyörähdettiin jälleen eläinkaupassa hakemassa rapsutuksia ja kehuja. Nova meinasi varastaa valtavan pehmolelun mukaansa.

Kotona yritettiin taas sitä surullisen kuuluisaa saalisleikkiä. Ei taas onnistunut, Nova ei päästänyt irti ekasta patukasta nyt edes sen vinkulelun voimalla. Taidan suosiolla hetkeksi unohtaa puhdasoppisen saalisleikin kun en sitä selkeästikään hallitse, ja siirtyä ihan muuten vaan leikkimiseen. Ehkä se ei ole niin justiinsa, kun tuo kuitenkin jo nyt tykkää taistella patukasta ja juosta sen perässä (niin kauan kuin namit pysyy piilossa). 

Illalla käytiin vielä Stellan kanssa viettämässä laatuaikaa kahdestaan, käytiin vähän uimassa, heittelemässä keppiä ja syömässä vadelmia. Kotosalla pääsin taas todistamaan söpöä leikkihetkeä, kun koirat iskivät silmänsä samaan röhköpossuun. Siinä ne sitten roikkuivat, toinen kärsässä ja toinen pepussa. Kunnes Stella sai tarpeekseen ja siirtyi sohvalle lelun kanssa, Novan jäädessä uikuttamaan lattialle. On se rankkaa tuo pienen koiran elämä.

<3

Pentutreffailua

Eilen oli Novalla huisin jännä päivä, kun pääsi tapaamaan jälleen sisaruksiaan. Tai ainakin osaa, 4/6 pääsi paikalle. Hetken ihmettelyn jälkeen löytyi taas yhteinen sävel ja vilske olikin sitten melkoinen. Innoissaan pennelit pyörivät pihassa ja painivat keskenään, pari tuntia taisi siinä vierähtää pentusten temmellystä katsellessa. Kaikki olivat kasvaneet hurjasti ja pienistä palleroisista on alkanut muodostua oikeita koipeliineja. Olipa tosi mukava päästä sisaruksia moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. :) Pentusten alkaessa osoittaa väsymyksen merkkejä, suotiin niille lepohetki ja sen jälkeen suunnattiin vielä vähän tottistelemaan kentälle. Vitsit että Novalla on aivan upea kontakti, sitä ei kyllä tasan kiinnosta, mitä muualla tapahtuu. Vähän oli vielä väsymyksen merkkejä ilmassa, kun nokosilta heti repäistiin pallon perässä juoksemaan, mutta hyvinhän tuo kuitenkin jaksoi keskittyä. Paluumatkalla häkistä kuului hentoinen tuhina, joka jatkui vielä kotonakin monta tuntia. Olipas kiva päivä.

Voin myös ilokseni ilmoittaa, että autoton elämäni päättyi tänään, ja minulla on uusi koira-auto! Farmari mondeo. Haluaisin sanoa, että se on hieno, tilava ja ilmaistoitu - mutta valitettavasti se on vain tilava ja ilmastoitu. Mikä riittää siis meille. Tänään Nova saikin olla ensimmäistä kertaa lähes 8h yksin, kun oltiin autoa hakemassa. Tai olihan Stellakin täällä, mutta koirat oli eristettyinä eri tiloihin. Hyvin meni. Tänään Nova pääsi myös maistelemaan hevosen luuta, kunhan Stella oli kalunnut ensin parhaat palat irti. Ja sehän maistui. Jossain vaiheessa Stella oli käynyt hakemassa luun takaisin ja seurailin, mitä Nova tekee. No sehän kipitti Stellan luo, nappasi luun suuhunsa ja asettui muutaman metrin päähän sitä mutustamaan. Ja mitä tekee Stella? No ei yhtään mitään! Yhdessä vaiheessa ne jopa maistelivat samaa luuta yhtä aikaa. Enpäs ollut kyllä uskoa silmiäni.

10 viikkoa mittarissa

Nova vietti eilen 10-viikkoispäiväänsä hieman apeammissa merkeissä. Käytiin iltapäivällä pienellä kävelyllä ja Nova hyppi tapansa mukaan Stellan perässä jokaisessa puskassa. Yhden puskakierroksen jälkeen se alkoi kovasti kakomaan ja näytti yrittävän oksentaa jotain ulos. Mitään sieltä ei kuitenkaan tullut. Tätä jatkui myös kotona tasaisin väliajoin, koira vaikutti siltä, että sillä olisi jotain jäänyt kurkkuun jumiin. Muutamien tuntien päästä myös Novan hengitys alkoi muuttua hieman raskaammaksi ja se yritti edelleen kakistella kurkkuaan. Edessä oli siis Novan ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) reissu päivystykseen. Siellä lykättiin pojalle rauhoituspiikki peppuun ja alettiin kurkkia nieluun, jos sinne jotain olisi jumiin jäänyt. Mutta eipä tuolla mitään näkynyt, pienenpieni karva vain tarttui välineisiin. Kurkku oli kuitenkin köhimisestä sen verran ärtynyt, että saatiin lääkkeet messiin. Kotona Nova oli illan ihan pöhnässä rauhoituksesta, mutta sen vaikutuksen laannuttua löytyi pojalta ihan eri vaihde. Se heräsi aamuyöstä itsekseen touhuamaan ja sama touhuaminen on jatkunut pitkin päivää. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä, eikä lääkärireissun jälkeen ole poika kakonut kertaakaan, se loppui kuin seinään. Mietityttää vain, voisiko se sittenkin olla se pieni karva, mikä tämän kaiken aiheutti..?

Kurkkuepisodia lukuun ottamatta Novalla on ollut pari päivää ihan luksusta, kun Anu-täti saapui piristämään harmaata arkeamme ;) Poika on siis saanut nauttia pusuista ja rapsutuksista sydämensä kyllyydestä. Parin viikon päästä se pääsee tapaamaan myös Neo-belgiä. Todennäköisesti pojilla natsaa kemiat hyvin yhteen, sen verran saman oloisia taitavat olla.