Maailma on tehty meitä varten

Eilen koitti se pelätty päivä, jolloin huristeltiin Novan kanssa Keski-Suomeen korkkaamaan tokon avoin luokka. Olin aamulla onnistunut lietsomaan itseni siihen tuttuun paniikinomaiseen pakokauhun tilaan, joka toko-kokeissa on tullut hyvinkin tutuksi. Mutta onnistuin lopulta myös relaamaan, ja matkaan lähdettiin sitten lopulta ihan kivoin fiiliksin.

Odotukset eivät olleet korkealla, koska a) ei oltu hirveästi treenattu ja b) oli aivan sikamainen helle. Minä vihaan hellettä ja Nova vihaa hellettä. Vaikka kyseessä olikin iltakisat, näytti auton lämpömittari +30, kun kaarsimme koepaikalle. Hip hei vaan. Autot sai onneksi mukavasti varjoon, mutta kentällä oli aivan tuskaisan kuuma. Ajattelin pelin olevan kutakuinkin menetetty, koska jo aiemmin päivällä Nova oli ulkona näyttänyt niin surkealta, ettei oltu päästy edes lenkillä käymään. Ja nyt sen sitten pitäisi selviytyä toko-kokeesta.

Mutta Novapa selvisi. Ja miten upeasti selvisikään. Pisterivistömme oli seuraavanlainen:

Kaikkensa antaneena, ja yhä niin iloisena <3

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 9,5

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisominen: 10

Nouto: 10

Kaukokäskyt: 10

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteispisteet 197p AVO1 KP ja 1.sija.

Tuomari oli kiltti, enkä itse olisi ihan noin korkeita pisteitä meille antanut. Mutta vaikka kokonaispisteissä onkin ehkä vähän tuomarin lisää, uskallan väittää, että meidän suoritus olisi joka tapauksessa ollut KP:n arvoinen, ihan sama kenen tuomaroitavana oltaisiin oltu.

Onnistumisista ja hyvistä tuloksista jaksaa aina iloita, mutta tämä koe oli monellakin tapaa ihan erityinen onnistuminen. Nova tsemppasi niin hurjasti, antoi ihan kaikkensa ja puristi itsestään vielä vähän enemmän. Liikkeiden välit paljastivat, miten tukala olo sillä oli. Kieli roikkui melkein maassa asti ja kuolatippoja tipahteli hiekkaan, ja näin sen etsivän katseellaan varjoa. Silti se jaksoi olla niin kovin iloinen ja kehuista hyppäsi metrin ilmaan. 

Hehkutan ehkä asioita, jotka monelle ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ei todellakaan meille. Meidän koehistoriaa sävyttää ohjaajan jännittäminen ja koiran siitä paineistuminen, minkä vuoksi monista kokeista on jäänyt enemmän tai vähemmän kökkö fiilis. Nyt musta tuntuu, että me ollaan Novan kanssa löydetty ihan uudenlainen yhteys, joka näkyy kaikessa tekemisessä. Meistä on tullut tiimi. Mä luotan Novaan ja Nova luottaa muhun. Edelleenkin jännitän jonkin verran, mutta jännitys ei eskaloidu niin massiiviseksi möykyksi. Mä olen oppinut ottamaan rennommin, olemaan asettamatta niin isoja vaatimuksia itselle tai koiralle. Molemmat voi ja saakin epäonnistua, eikä se tee kummastakaan huonoa.

                     "maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten"

Räyhä-Nova esittäytyy

Novalla on agilityssa kaksi persoonaa. On se tavallinen Nova, joka hakee hyvin esteitä, tulee kivasti ohjauksiin, tekee taatusti parhaansa ja korjailee ohjaajan mokia siinä sivussa. Ja huutaa. Ja sitten on se toinen persoona, joka treeneissä tunnetaan nimellä Räyhä-Nova. Nova menee radalla kovaa, mutta Räyhä-Nova menee vielä kovempaa. Räyhä-Nova vetää mutkat suoriksi, roiskii rimat alas, räjäyttää muurin mennessään ja lentää A:n harjan yli tavalla, joka saa ohjaajan sydämen muljahtamaan ympäri. Ja huutaa vielä kovempaa.

Rrräyhh!

 En ole vielä päässyt selville siitä, millä logiikalla nämä eri puolet Novassa näyttäytyvät, sillä Nova voi vaihtaa persoonaa kesken samojen treenienkin. Se voi olla alussa vain Nova, ja muuttua lopputreeneissä Räyhä-Novaksi. Tai toisin päin. Tai se voi olla koko treenin ajan Räyhä-Nova. Tai ihan vain Nova. Väsymys ja turhautuminen vaikuttavat altistavan Räyhä-Novan esiintulemiselle, mutta liika energiakaan ei ole hyvästä. Ehkä tässäkin on loppupeleissä kysymys sen optimaalisen vireen löytämisestä. Tai sitten koirallani on persoonallisuushäiriö.

Sunnuntaina oltiin Räyhä-Novan kanssa Santtu Stenbergin valmennuksessa, ja siellä pureuduttiin etenkin tähän rimojen roiskimiseen. Siitä pitää nyt oikeasti alkaa antaa koiralle palautetta, eikä vain jatkaa rataa ja antaa sen roiskia vähän lisää. Sitä saa, mitä vahvistaa jne. Osa rimojen tiputteluista johtui kuitenkin ihan mun omasta käden liikkeestä, että ei nyt kaikkea voi koiran piikkiin pistää. Sitten kun aloin kiinnittää huomiota siihen, etten laske kättä liian täpäkästi, pidin sen liian jäykkänä ylhäällä. Jeah... Nova kuulemma myös "nojaa" siivekkeisiin hypätessään vinosti, jolloin siiveke heiluu ja rimat kolisee sen takia. Tai siis Räyhä-Nova tekee niin. Koska se vetää ne mutkat suoriksi. ;)

Pussia pitää treenata myös, että koira etenee varmasti suorassa linjassa eikä lähde kääntymään pussissa. Nyt se nimittäin lähti. Puomille myös hetkeksi alusta käyttöön, koska nyt se kyttäsi mua liikaa kun jäin jälkeen. Paljon kaikkia pieniä juttuja tuli esiin, joihin ei itse osaa kiinnittää huomiota. Kannatti käydä!

Samalla tuli tehtyä neitsytmatka uusilla agility-popoilla, tykkään ihan hitokseen!

Sain kerrankin aikaiseksi videoida meidän aksaamista, käytiin tekemässä vaan simppeliä puomi-, keinu- ja keppitreeniä. Videolla ette valitettavasti pääse tutustumaan Räyhä-Novaan, sillä siinä esiintyy ihan vain Nova. 

Homekoulut hyötykäyttöön

Homekoulut on kaikin puolin ikävä juttu, mutta nämä läpimädät ja lievästi haiskahtavat rakennukset tarjoavat meille vinksahtaneille koiraihmisille hirveästi sekä hupia että hyötyä. Tällä viikolla tiedossa oli siis rakennusetsintää tyhjässä homekoulussa, ja eihän siinä vierähtänytkään kuin 5h. Olipahan kivaa, mielenkiintoista, opettavaa ja ja ja...noh, siistiä! Lisäksi sattui vielä niin kivasti, että vieraan ympäristön lisäksi sain hyödynnettyä tuiki tuntemattomat maalimiehet koiralle. Huippua, ja niin harvinaista herkkua.

Rakennuksissa haisi ja oli kuuma, lisäksi lattiat oli niin liukkaat, että välillä teki ihan pahaa yli-innokkaiden koirien puolesta. Nova liikkui liukkaalla alustalla järkevästi ja varmasti. Ekalla kierroksella mulla ei ollut kunnollista etsintäsuunnitelmaa, joten mentiin vähän summamutikalla siksakkia. Ei hyvä, mutta tästä opittiin. Eka maalimies oli ihan ensimmäisessä luokkahuoneessa umpinaisessa kaapissa. Koira oli ehkä vähän reagoinut huoneesta lähtiessä, mutta multa tämä meni ohi. Käytiin ensin noukkimassa yksi maalimies kotitalousluokasta pöydän päältä, koira kävi hakemassa hajun toiselta seinältä ja seurasi nenäänsä kohteeseen. Ilmaisu toimi, vaikka välimatka oli tosi lyhyt.

Hetken rakennuksessa seikkailtuamme palattiin siihen ensimmäiseen luokkaan, ja nyt koira reagoi selvästi. Se nuuski kovasti ikkunoiden luona kaappia vastakkaisella seinällä ja oli sitä mieltä, että siellä haisee. Ei kuitenkaan osannut tarkentaa kaappiin ja turhautuessaan tuli ilmaisemaan hajua. Hetken siinä pyörittiin, mutta tarkentaminen ei onnistunut, joten kaappi raolleen ja uusi yritys. Sieltä se kadonnut sitten löytyi. 

Toinen kierros otettiin toisessa rakennuksessa, joka olikin piilojen suhteen paljon monipuolisempi. Tuntemattomia maalimiehiä riitti myös tälle kierrokselle. Ekasta kierroksesta oppineena mulla oli nyt etsintäsuunnitelma, ja edettiin rakennus järjestelmällisesti. Ainakin melkein. Eka ukko löytyi pimeän komeron perimmäisestä nurkasta. Siellä Nova oli käynyt nuuskuttelemassa maalimiehen edessä ollutta lankakerää, ja maalimies oli luullut, että koira edes hoksannut tätä. Mutta niin se vain tuli ilmaisemaan ja johdatti mut komeroon (jossa mun piti näyttää kännykällä valoa, että löysin sen ihmisen sieltä :D). Tiedä sitten, oliko se kunnolla tarkentanut vai ei, mutta eipä sillä hirveästi ole väliäkään. Toinen ukko löytyi sitten rakennuksen perimmäisestä nurkasta ja sielläkin ilmaisu pelitti vallan hienosti. Jäi hyvät fiilikset kyllä.

Rakennusetsintä on kyllä ihan hirveän jännää puuhaa. Siinä jos missä korostuu taito lukea koiraa ja samalla joutuu itsekin käyttämään vähän pääkoppaa, kun koira nyt esimerkiksi ilmaisee vaikka oven saranaa, koska siihen se haju vaan tulee. Kertova koira voi raunioilla olla pieni haaste, mutta rakennuksessa ilmaisu toimii mun mielestä oikein hyvin.

Kiva olisi päästä useamminkin rakennuksiin treenaamaan. Meidän hoodeilla näitä tyhjiä koulu- sun muita rakennuksia kyllä olisi, mutta syystä x, y tai z niihin ei pääse. Mutta onneksi nyt on ainakin yksi homeinen koulu päässyt hyötykäyttöön, toivottavasti eivät ihan heti ole sitä jyräämässä maan tasalle.

Kisamenestystä

Käytiin viime viikonloppuna Lempäälässä rally-tokoilemassa, kolmatta ja viimeistä kertaa avoimen luokan karkeloissa! Mulla oli kerrankin ihan kivat fiilikset kisata, tykkäsin radasta ja mikä parasta - ei hellettä! Sen sijaan vettä kyllä tihkutti hieman, mutta aina se helteen voittaa. Rata oli siis tuollainen:

Mun hyvät fiilikset taisi heijastua suoraan koiraan, se oli nimittäin hieman...innostunut. :D Meinasi lähteä homma niin sanotusti lapasesta, mutta yllättävän vähillä pistemenetyksillä selvisimme. Spiraalin aikana Novalla vähän keitti yli, se hyppi ja haukkui, siitä -1p. Houkutuksessa se pysähtyi hetkeksi tuijottamaan ihanaa kaninkarvalelua, ja siitä myös -1p. Mutta siinäpä ne pistevähennykset sitten olikin, ja lopputulemana 98p, 1. sija ja sokerina pohjalla vielä tuomarin palkinto!!

RTK2 TK1 Wirneen Hukkapala

Nova sai palkinnoksi hauskan pehmolelun, joka painettaessa raakkuu kuin varis. Tyyppi on ihan pähkinöinä tuohon lintuun... Pitänyt vähän säännöstellä sillä leikkimistä, kun ei ole kovin kestävän oloinen kaveri. Meno lelun kanssa on ollut tällaista:

Viime viikolla käytiin myös toisissa epiksissä hyppelemässä. Tällä kertaa ilmoitin vain yhdelle radalle, kun oli niin hirveän kuumakin. Mölliradalla oltiin, joka olikin aika helppo, mutta yksi kinkkisempi kohta siitäkin löytyi. Ajattelin uhkarohkeasti hoitaa homman parilla valssauksella, vaikka mulla olikin jo ennakkoon sellainen pieni perstuntuma, että tuskin ehtisin. Ja enhän mä sitten ehtinytkään, ja suunnitelma piti vaihtaa lennossa pariin takaaleikkaukseen. Pientä räpiköinnin makua oli ilmassa, mutta selvittiin kunnialla ja rimat ylhäällä, vaikka aikaahan siinä kului tovi enempi. Nollarata tehtiin ja ihan supertyytyväinen olin etenkin kontakteihin, ne oli tosi hienot! Ihanneaikaa ei oltu radalle määritelty, mutta meidän 28s riitti voittoon.

Niin ja ehdittiin me viime viikolla käydä vähän paimenessakin ihan vain toteamassa, että porsas on edelleen porsas. Mutta ankat meni tosi kivasti! Jotenkin tosi hämmentävää, kun koira ensin pistää pyörössä täysin ranttaliksi ja sitten 10 min myöhemmin on ankkojen seassa kuin itse tyyneys ja lempeys. Whaaaaat....

Paimenporsaasta rauniorakiksi

Käytiin viime viikolla taas ihmettelemässä vähän lampaita. Novahan oli edelliskerralla päässyt vähän rälläämään isolle radalle niin kuin oikeat paimenet konsanaan, ollen ihan hirrrveen, hirrrrveen pätevä. Doh, nyt taisi sitten käydä niin, että oli pojalla noussut vähän pissa hattuun tämän johdosta. Mä en kuulemma saanut blogata, että mun koira oli ihan paska, joten täytyy keksiä kiertoilmaisu... ;) No ei nyt ihan. Eihän se paska ollut. Se oli vaan...mulkku. Kusipää. Hirveä porsas. Mutta ei se paska ollut.

Jos koiralla olisi kyky näyttää keskisormea, niin sitä Nova olisi mulle tehnyt. Hyvä kun mahduin samaan pyöröaitaukseen sen egon kanssa. Lieneekö tarpeellista kertoa, että olin ehkä hieman...vittuuntunut. Ja sitten tuli Hilu maagisen auktoriteettinsa kanssa ja pisti koiran ruotuun. ;) Harjoiteltiin sitä, että koira lähtee kiertämään laumaa tarpeeksi kaukaa ja mielellään "luopuu" lampaista ennen kuin se päästetään kiertämään. Tämä lähti yllättävän nopeasti kyllä sujumaan, ottaen huomioon arvon herran mielentilan kyseisenä päivänä. Mun ei oikeastaan tarvinnut kuin ottaa askel tai pari kohti koiraa ennen kiertämään lähetystä, ja se lähti vähän niinku automaattisesti taaksepäin ja vasta sieltä kiertämään. Ongelmana olikin saada se sitten sen jälkeen pysähtymään, siinä se porsastelu lähinnä näkyi. Ens kerralla sitten pidempi liina mukaan niin pääsee paremmin tallomaan sen päälle...

Lopputreeneistä Nova onneksi sitten rauhoittui ja alkoi taas kuunnella, joten päästiin lopettaan oikeanlaiseen mielentilaan. Saas nähdä, mikä Novan sivupersoonista on mukana sitten taas ens kerralla... Tällä kertaa tyyppi ainakin näytti ihan jokaisen puolensa.

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa raunioilla käymään, ekat rauniotreenit tänä vuonna. Samaan syssyyn otettiin myös rakennusetsintää raunioradan vieressä sijaitsevassa 4-kerroksisessa rakennuksessa. Sehän olikin jännä paikka, ihan säkkipimeä ja paljon erilaisia alustoja ja jyrkkiä portaita - ja pullomeri! Sellainen muuutama metriä pitkä "käytävä" täynnä tyhjiä pulloja, joiden päältä piti kävellä päästäkseen eteenpäin. Meteli oli melkoinen.

Aloitettiin rakennusetsinnällä, Novalle 2 ukkoa piiloon. Ensimmäinen, Novalle entuudestaan täysin vieras ihminen, jäi ekaan kerrokseen, toinen kiipesi ylimpään. Ja niinhän siinä kävi, että eka jäi ilmaisematta. Nova oli käynyt nuuskaisemassa jalasta ja jatkanut sitten etsimistä ihan muina miehinä. Ei mitään reaktiota, ihan kuin sillä ei vaan ois lanttu leikannu. Ja kuitenkin edellisellä viikolla se ilmaisi metsässä pari vierasta ihmistä ihan hyvin. Ota siitä sitte tolkkua, voi huoh. Ehkä se sitten oli tuo outo ympäristö (=rakennus) yhdistettynä outoon ihmiseen? Ehkä mä vaan laitoin sen liian pahaan paikkaan ja oletin, että kyllä se sen handlaa. Ei ollut nimittäin mikään helppo paikka tuo rakennus.

Toisesta maalimiehestä Nova sai hajun jo ekassa kerroksessa ja kirjaimellisesti rynni ylimpään kerrokseen hyvin määrätietoisesti hajuvanaa seuraten. Ei paljon haitanneet jyrkät portaat tai mitkään muutkaan, mä olin vielä ensimmäisiä rappusia kiipeämässä kun kuulin koiran kolistelevan pullomeressä ylimmässä kerroksessa. Siihen pullomereen tyssäsi koiran tie, tarvitsi vähän äänellistä tsemppausta että uskalsi moiseen surmanloukkuun hypätä. Mutta sinnehän se sitten sujahti ja huomasi, ettei käynyt kuinkaan. Maalimieskin nousi ja ilmaisu pelasi.

Sitten siirryttiin raunioille. Kun rakennuksessa koiraa kiusattiin tyhjillä pulloilla, niin raunioilla kiusattiin sitten starttipistoolilla. Eka laukaus tuli heti alkuun, kun koira oli edennyt vasta jokusen metrin. Ampuja ei ollut nähnyt koirassa mitään reaktioita, mutta tarkkaavaiset perässä hiippailijat saattoivat huomata sinisten silmien laajenemisen lautasten kokoisiksi. ;) Novalla tosiaan nuo silmät laajenee ihan hillittömästi, kun tapahtuu jotain outoa/kiihdyttävää/milloin mitäkin. Mutta toimintakykyyn ampuminen ei vaikuttanut mitenkään, hyvin jatkoi poika touhua. Eka maalimies oli syvällä putkessa, ja sinne se tarvitsi vähän rohkaisua taas että uskalsi ryömiä sisään. Ilmaiseminen oli tosin vähän hankalaa ahtaassa putkessa. :D

Toinen ampuminen tuli pian ensimmäisen löydön jälkeen. Silloin Nova vähän jopa säpsähti, mutta jatkoi taas hienosti hommia. Toinen ukko oli keskellä raunioita ja koira joutui vähän taitelemaan ilmaisun kanssa. Ja sitten minä ryssin kaiken. Nova sahasi hienosti, mutta minä olin sitä mieltä, ettei sinne maalimiehelle tuota kautta pääse - ja lähdin kompuroimaan toista reittiä Novan sinnikkäästi sahatessa omaa reittiään. Tämä oli taas niitä mieltä ylentäviä hetkiä, voi juma. No mutta, ei se näyttänyt ottavan siitä nokkiinsa, ja mukautui lopulta mun tahtoon ja kipitti ukolle mun näyttämää tietä. Kolmas ukkeli lymyili sitten sekin putkessa, ja sinne Nova uskalsi jo ryömiäkin ilman tsemppaamista. Erittäin kiva ja opettavainen päivä.

Epiksii

Nyt on tullut taas tehtyä niin paljon kaikkea, ettei jaksa samaan postaukseen sulloa koko stooria. Joten aloitetaan epiksillä. Osallistuttiin viime viikolla epävirallisiin rallykisoihin voittajaluokkaan. Piti käydä kokeilemassa, kehtaako sitä syksyllä jo siellä startata... Kylmä oli ku mikä, ja totta kai me oltiin Novan kanssa koko illan viimeinen koirakko. Ja totta kai kylmän ilman lisäksi alkoi vielä sataa, kun meidän luokka starttasi. Tuossa vaiheessa takana oli yli 4h talkoilua ja aloin olla kohtalaisen jäässä, joten kummasti alkoi koko idea kaduttaa... Ja tuli myös opittua, että ei ole hyvä idea istuttaa koiraa 4h autossa ja viedä se sitten suoraan kehään. Mutta hei, aivot oli jäässä.

Kohtalaisen synkistä fiiliksistä huolimatta mulla oli kehässä ihan sikakivaa! Oho, ehkä eka kerta ikinä. Nova oli alussa ihan kuutamolla, ja ensimmäinen liike jouduttiinkin uusimaan. Ekana oli siis pyörähdys, ja Nova teki jonku ihmeellisen, parin metrin loikan eteenpäin ja kääntyi sitten katsomaan, että "ai näinkö, oliks hyvä?" :D Tokasta käskystä pyörähtikin jopa, mutta koska olin itse tässä vaiheessa joutunut jo pysähtymään, piti tämä uusia. Muuten olisi napsahtanut -10p heti alkuun. Mutta se loikka ja Novan sen jälkeinen ilme oli niin pöljän näköistä, ettei siinä voinut kuin nauraa. :D

Katariina oli salaa kuvannut meidän radan, joten tässäpä se tulee. Ensin kyllä mietin, ettei sitä kehtaa julkaista, mutta toimikoon se vaikka itsetunnon kohottajana muille lajin harrastajille! Alun loikka ei videolla näy, mutta kaikki muut törttöilyt kyllä.

Nova otti yllättävän paljon häiriötä sateenvarjon alla kökkivästä tuomari+kellottaja+sihteeri -ryppäästä. Pitänee alkaa raahata sateenvarjoja treeneihin mukaan... Tuplasaksalaisessa meinasi nukkua ja tarvitsi aika roimat käsimerkit. Yleensä tuo liike sujuu ihan sulavasti. Samoin eteentulot tökki. Mutta houkutuksessa se skarppasi taas ihan samalla tavalla kuin viime kisoissa! Loistavaa. Houkutuksena namirasia ja nännikumi. Aika pahat siis. :D Houkutuksen aikana lähti sitten homma kuitenkin niin sanotusti lapasesta, ja Nova muuttui kenguruksi. Onneksi rata loppuikin sitten pian. Käytösruudussa ei sitten ongelmaa ollutkaan, paitsi että Nova meinasi pompata pystyyn aina, kun rataa tekevää koiraa pyydettiin istumaan. Mutta pysyi maassa kuitenkin, kun vähän sihisi... ;)

Kaikkiaan tuloksena siis 85/100p ja sijoitus 1./3. Treeniä tarvitaan vielä, mutta eiköhän meidät syksyllä nähdä ihan virallisissakin voittajaluokan kisoissa.

Ja nyt ollaan sitten korkattu epistely agilitynkin osalta! Olipa jänskää. Mölliradalle osallistuttiin, siellä ei hylsyjä jaettu vaan jokaisesta "hylsystä" rapsahti 10vp. Mentiin sama rata kahteen kertaan, mutta jälkimmäistä ei enää arvosteltu. Mä olin etukäteen ajatellut mölliradan olevan ihan läpihuutojuttu ja piece of cake, mutta yllättävän kinkkisiä kohtia se kuitenki sisälsi! Tai kinkkisiä lähinnä maksikoirien ohjaajille, tulipa nimittäin KIIRE.

Alussa oli kaksi hyppyä tosi pienellä välillä, ei siinä maksikoira ehinyt kuin ehkä yhden laukka-askeleen ottaa. Muutenki tuo alku oli mun mielestä vähän hankala, päädyin lopulta aloittaan ohjauksen toisen hypyn takaa ja siitä pakkovalssi putkeen, mikä toimikin hyvin. Kaikki muut aloitti ohjaamisen hyppyjen välistä, mutta siinä monet koirat juoksi putkesta ohi. Seiskalle tuli ihan jumalaton kiire tekeen päällejuoksua, just ja just ehdin. Ja kolmas kinkkinen kohta oli sitten tuo mutkaputki, putken päät oli tooosi lähekkäin ja moni meni väärään päähän.

Eka rata meillä meni tosi kivasti, nollarata oli hyvin lähellä, kunnes sitten oman ohjauskämmin vuoksi koira jätti 16. hypyn väliin ja rynnisti suoraan puomille. Ihanneaika radalla oli 45s ja meidän aika 34s. Tällä suorituksella irtosi 2. sija. Uusintaradalla Nova kävi ihan hirveillä kierroksilla ja tiesin heti, ettei radasta tule hevon helvettiäkään. Ja eihän siitä tullutkaan. Hylsyjä ei sentään tullut, mutta tuo possu roiski rimoja ihan huoletta, varmaan puolet rimoista lenteli pitkin kenttää. Hip hei vaan... :D Mutta oli kiva mennä sama rata uusiksi, pääsi kokeileen eri ohjaustyyliä alussa ja muutenki nyt osasin keskittyä paremmin rytmitykseen muutamassa paikassa.

Täysiiiiiii

Ja tulipahan opittuakin jotain heti ekoissa epiksissä: kannattaa vaan luottaa siihen omaan tyyliin, eikä tehdä niin kuin kaikki muutkin tekee. Tuon alun tein ihan eritavalla kuin kaikki muut, ja se meni tosi hyvin. Sitten uusintakierroksella tein kuten muutkin ja kappas, rima tipahti. Tosi kivaa oli kyllä, ens viikolla oiskin seuraavat karkelot jo tiedossa.

Mä olin jo ehtinyt ajatella, että voisi virallisenkin kisauran korkata syksyllä, kun alkaa keinukin oleen kondiksessa. No nämä suunnitelmat hautautuivat hyvin syvälle. :D Ehkä me vaan epistellään tämä vuosi.