Joululomalle lompsis

Kummasti on bloggaustahti hiipunut vuoden loppua kohti. Aktiivisesti ollaan kuitenkin kaikenlaista touhuiltu, normitreenien lisäksi mainitsemisen arvoista lienee Wirneen tottis/tokopäivä jokunen viikko sitten Lauran kaverin Tonin valvovan silmän alla. Hirveän päteviä wirnistelijöitä oli kaikki. Me höntsäiltiin Novan kanssa vähän seuraamista ja luoksetuloja. Seuraamisesta saatiin kehuja ja itsekin olen siihen oikein tyytyväinen silloin, kun Nova tekee sitä omalla tasollaan. Takapää toimii ja meininki on tosi jees. Tykkään. Häiriötreenejä taidamme tarvita vain paljon lisää, että kokeissa päästäisiin joskus tuohon samaan. Kyllä se kotona osaa, vai miten se nyt oli... ;) (Paitsi että osasihan se nyt vieraassakin paikassa!)

Tämä viikko oli meillä tarkoitus olla vielä tiukkaa settiä treenaamisen suhteen. Alkuviikosta Nova teki kuitenkin ensimmäisen visiitin hierojalle, jolloin pikkumiehen selästä paljastui pahat jumit ja selvästi teki kopelointi kipeää. Niinpä me jäätiin lomalle jo viikkoa aikaisemmin parantelemaan jumeja kera magnesium-lisien. Loppiaisen jälkeen mennään sitten uudestaan kopeloitavaksi. Ensimmäinen kerta hierottavana oli melkoista söhellystä ja häsläystä, mitä olin osannutkin odottaa. Uusi paikka, uusi ihminen ja takana 8h yksinoloa - ja sitten pitäsi rentoutua? Novan mielestä ihan tylsä reissu. :P

Me ollaan myös tehty vähän varustehankintoja näin Joulun alla. Tähän aikaan vuodesta rahaa palaa muutenkin ihan kamala määrä ja tämäkös ketuttaa kuin pientä oravaa. Ajattelin sitten fiksusti käyttää tämän hyödyksi ja ostaa ihan siihen samaan ketutukseen kaikkea kivaa, mitä olen himoinnut jo pitkään. Esimerkiksi Hurtan Lifeguard Polar huomioliivin sekä Leuchtie-valopannan. Molemmat törkeän kalliita, mutta todellakin hintansa arvoisia.

Hurtan kamat tuppaa omasta mielestä suurimmaksi osaksi olemaan lähinnä ylihinnoiteltua kuraa, mutta tuo Polar-liivi on kyllä oikeasti ihan tosi hyvä. Säätömahdollisuuksiahan noissa ei ole ja kokojakin melko vähän, mutta Novalle tuo L-koko istuu kuin nakutettu. Ja pysyy muuten päällä kovassakin menossa! Oon niin kyllästynyt irtoileviin tarroihin, hajoaviin muovilukkoihin ja katkeileviin kuminauhoihin, että yhtään ei enää kirpaise ajatella rahasummaa, jonka juuri sijoitin heijastinliiviin. Oli sen arvoista. Meillä kun heijastinlliivit on kovassa käytössä, niitä tarvitaan jokaisella lenkillä n. puolen vuoden ajan. Ja lenkithän meillä tapahtuu pääsääntöisesti vapaana puskissa rymyten, jolloin liivit on koetuksella.

Vähintään yhtä tyytyväinen olen tuohon Leuchtien pantaan, se on aivan loistava! Sanan varsinaisessa merkityksessä, eh eh. Hyvin näkyy pitkienkin karvojen alta. Mulle on tullut tavaksi keskellä metsää sammuttaa otsalamppu aina välillä ja pysähtyä ihastelemaan, miten hienosti se panta loistaakin. :D Meillä on ollut hakusessa kunnon valo pelastuskoirailuun, ja tuota parempaa valoa ei takuulla tule löytymään. Voin suositella.

Mutta nyt me aiotaan hiljalleen laskeutua Joulun viettoon ja pitää totaalitaukoa kaikesta treenaamisesta kokonaista 3 viikkoa. Jouluksi suunnataan Keski-Suomeen ja sieltä sitten pohjoiseen, ihan Ylläkselle asti. Vakaa aikomus on ottaa iisisti, rentoutua, syödä ja olla tekemättä mitään. Katsotaan, miten tässä onnistumme.

TK1

Puolen vuoden toko-taukomme päättyi viikko sitten, kun suunnattiin Nopsukan kanssa Porvooseen Ihan Viralliseen Kokeeseen. Ja kuten otsikkokin jo kertoo, reissulta lähti mukaan meidän ensimmäinen koulari - Nova on nyt TK1 Wirneen Hukkapala! Pistesaldo oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Hihnaseuruu 8
Hihnatta seuruu 8,5
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 0
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8

Tiukille meni mutta menkööt, lopputulema siis 163p ALO1 TK1. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu oli ehdottomasti parhaat, mitä tuo on kokeissa koskaan esittänyt. Viereinen koira jäi kivasti vinoon niin, että oli melkein poikittain lärvi päin Novaa ja vielä piippasi koko 2min. Nova vilkaisi sitä kerran ja kerran nuuskaisi mattoa, muuten oli skarppina koko ajan. Hihnaseuruu oli ehkä kamalinta paskaa ikinä, mutta sen jälkeen lähti vire nousemaan mukavasti. Kunnes sitten liikkeestä seisomisessa seuraaminen oli jo niin intensiivistä, ettei herra lotkauttanut korvaansakaan käskylle! Ei siis mitään reaktiota, vasta kolmannella pysähtyi, kun karjasin kunnolla. Jos olisin tajunnut, olisin antanut käsimerkin toisen käskyn yhteydessä. Tänhän pitäisi vetää liike nollille, mutta niin vain osa porukasta sai tällä esityksellä jotain 7-8... Noh, ei voinut tietää, kun oli heti toisena vuorossa. Mutta mitäpä väliä, ykköstulos tuli ja tämä pääasia. Ja olen niiiiin onnellinen siitä, että saatiin kamalan hihnaseuruun jälkeen pakka kasaan ja Nova normalisoitui omaksi iloiseksi itsekseen. Voi helpotuksen huokaus. Kokonaisvaikutelma olisi kuulemma muuten ollut 9, mutta tuomari rokotti pisteen liiallisesta kehumisesta liikkeiden välillä. Tais jäädä vähän toi rally-toko päälle... :D

Kisaamista jatkettiin tällä viikolla juurikin sen rally-tokon merkeissä, siellä sai taas kehua niin paljon kuin sielu sieti ihan ilman pistevähennyksiä. Taitaa tämä rally-versio ollaki enemmän meidän juttu. :P Kisat pidettiin Ylöjärvellä, oli kyllä ihanan tilava halli ja kivat puitteet. Rata meni jotenkin näin (ehkä, ei voi muistaa):

Rata oli tosi helppo, ainoa kinkkinen kohta oli tuo hitaasti käännös vasemmalle. Siinä kun Novalla herkästi menee peräsin maahan. Mutta eipä mennyt tällä kertaa, tuloksena 98/100p ja sijoitus 5./n.40. Noin 40 siksi, että en nyt muista kuinka monta poissaolijaa kemuissa oli. Himppasen kova taso oli kisoissa, kun kaikki kolme sijoittunutta sai täydet pisteet. Meidän pisteet lähti ekalla kyltillä maton nuuskuttamisesta ja maalia edeltävällä kyltillä iloisesta riemupompusta, molemmista -1p. Nyt se ois sitten tulosta vaille koulari. :)

Kisareissulla lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käytiin Tampesterissa vähän kyläilemässä kahdessakin paikassa. Nova otti vierailuista kaiken irti ja kulki vuorollaan jokaisen luona rapsutettavana. Hissi oli herran mielestä hyvin epäilyttävä paikka (eihän tuo maalaistollo ole ennen tainnut hississä ollakaan!), mutta mieskammosta ei näkynyt jälkeäkään. ;) Olipahan kiva reissu!

Wirneen hakua ja paaaaljon agilitya

Onpas tullut taas puuhasteltua. Viikko sitten oltiin taas hakuilemassa Wirnistelevässä seurassa Nurmijärvellä. Hirmuinen kasa päteviä aussieita paikalla ihan Tamperetta ja Turkua myöten. Ihan mahtavaa. Kylmä oli ku mikä, mutta sade onneksi taukosi sopivasti treenien ajaksi. Novalle tehtiin ilmaisupainotteinen treeni ja sain todeta, että kyllä vain, uusi ilmaisumme alkaa olla valmis! Ja se on edellistä paljon, paljon parempi. Niin minun, kuin Novankin mielestä. Onneksi tajusin vaihtaa jo tässä vaiheessa, koko koiran olemuskin muuttui vaihdon myötä vapautuneemmaksi. Ihanaa.

Pelastuskoirailtiin tällä viikolla myös pilkkopimeässä metsässäkin, nyt Nova pääsi ilmaisun hinkkaamisen sijasta jo ihan etsimäänkin. Ja. Se. Oli. Niin. HYVÄ! Ilmaisut etenkin oli todella hyviä, haukku irtosi kuin konekivääristä varsinkin ensimmäisellä ukolla. Mulle on tähän asti riittänyt yksi haukahdus, koska vaatiessani lisää alkoi pomppiminen tulla mukaan kuvioon ja koira hyppi ja haukkui yhtä aikaa. Ja tämähän ei ole tavoitteena. Mutta nyt se tarjosi kunnon haukkusarjaa ihan oma-alotteisesti, pätevä ötökkä. Novasta olisi saattanut tulla ihan kelpo haukkuvakin koira, mitä en koskaan olisi uskonut about vuosi sitten, jolloin se oli käytännössä mykkä. Mutta koska itse diggailen kertovasta enemmän, näin on just hyvä. Haukkuvakertova, hyvä kompromissi. ;)

Rally-tokossa tutustuttiin taas pariin uuteen avoimen luokan liikkeeseen: houkutukseen ja pyörähdykseen. Pyörähdys sujui ilman ongelmia myös liikkeestä, joskin käsimerkki on vielä melko iso. Tämä tuskin avoimessa vielä mitään kuitenkaan haittaa. Toinen uusi juttu oli houkutus, jonka ennakoin aiheuttavan ongelmia. Houkutuksena kaksi erilaista lelua. Nova piti niin tiiviisti kontaktia seuraamisessa, ettei se ensimmäisillä kerroilla tainnut niiden olemassaoloa edes huomata. Viimeisellä kerralla piti sitten käydä toista nuuskuttamassa kesken pujottelun, houkutus kun sattui olemaan ihan sen vieressä. Kuitenkin taas houkutus-kyltille päästyämme se ei noteerannut leluja lainkaan. Veikkaankin, että ruoka tulee olemaan isompi ongelma...

Tällä viikolla me ollaan agiliidelty peräti kolmena päivänä, kahdet normitreenit ja sunnuntaina vielä Juha Oreniuksen agility-koulutus! Lahdessa tehtiin seuraavanlaista rataa:

Kuten arvata saattaa, vaikein kohta radalla oli putken ja A:n erottelu, mikä kuitenkin lähti sujumaan yllättävän kivuttomasti, vain kerran Nova putkeen sujahti. Ja itse sain taas uuden ahaa-elämyksen: koiraa voi myös jarruttaa radalla! Woah! :D Kun itse lähes pysähdyin koiran laskeuduttua 8. esteeltä, se kääntyi heti kysymään ohjeita ja ohjaus A:lle sujui ongelmitta. Tehtiin myös keppejä sekä keinua, keinulla jatkettiin bang-leikkiä oikein menestyksekkäästi. Nova ei enää pelkää keinua eikä yritä sitä väistää, nyt se suhtautuu siihen lähinnä uteliaasti ja kokeilee, millä sitä namppaa oikein heruisi. Kunnon jackpot oli, kun se ilman minkäänlaista houkuttelua oikein jysäytti molemmat tassut keinun päälle ja piti ne siinä. Hitaasti hyvä tulee, nyt näyttää jo lupaavalta.

Tuolla Lahden ryhmässä kaikki muut koirat ovat villakoiria, ja vieläpä mustia! Koko vaan vaihtelee. Nova ei ihan sulaudu sakkiin... :D Joukon merle-lammas. Nova on myös ihan rakastunut yhteen partis-tyttöön, joka treenaa meidän jälkeen. Nenä alkaa väpättämään heti, kun tyttö astuu halliin, Novan ei tarvi edes nähdä koko koiraa vaan nenä vie mennessään. Ihan uskomatonta, tuo on ainoa uros meidän treeniporukassa, mutta ei nuo puudelit saa aikaan samanlaista reaktiota ja perään haikailemista. Ainoastaan tuo yksi partis. Miehet...

Perjantaina aksaltiin taas Heinolassa, rata seuraavanlainen, vähän haastavampi ilmestys:

Me tehtiin rataa pienissä pätkissä, koska ongelmakohtia tuli eteen toistensa perään. Ensimmäinen ongelma oli tuo pituus+sen jälkeinen suora. Jos mä käännyin liian äkkinäisesti tai aikaisin, Nova rysäytti pituuden päälle tai hyppäsi sen sivusta. Jos mä varmistelin, että se hyppää koko esteen, ei mulla ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia ehtiä 6. aidalle. Kun ei ehdi, niin ei ehdi. Paras suoritus oli sellainen, missä Nova kaatoi vain viimeisen laudan piitudessa. :P Sitten tehtiin niin, että aloitettiin vasta 4. aidalta ja treenattiin jarrutusta ja ohjausta 6. aidalle. Oli kahdessa päivässä ehtinyt unohtua, että jarru on siellä olemassa ja sitäkin voi käyttää. Tämän jälkeen oli ongelmia aidalla nro 8, jossa tarkoituksena oli tehdä jaakotus. Joka mulle siis vieras tekniikka. Yrittäessäni tehdä oikein tiukkaa käännöstä, Nova herkästi hyppäsi takaisin siivekkeen kiertämisen sijaan. Voi huoh. Homma sujui paljon paremmin, kun lähetin sen hypylle kauempaa enkä yrittänyt mitään hifistelyjä. Sitten vuorossa seuraava ongelma: puomin ja putken erottelu. Voi *****. Ihan mahdotonta. Nyt ei toimineet jarrut ihan optimaalisesti ja vaikka miten yritin ottaa koiraa haltuun, sinne putkeenhan se sujahti. Ääntä piti ottaa kunnolla mukaan ja nyrkki lyödä suoraan nenän eteen, että sain sen puomille menemään. Loppuradalla ei mitään isoa sitten enää ollutkaan, toki keinu jätettiin välistä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa meikäläinen tuntee itsensä ihan ameebaksi. Mutta hauskaa tämä on, joten ei se mittään! :D

Sunnuntaina oli sitten luvassa Juha Oreniuksen agilitykoulutus. Kaikki muut osallistujat olivat kisaavia ja suurin osa 3. luokkalaisia, mutta koska tällainen alkeellisempikin olento huolittiin mukaan, niin toki mentiin. Ratapiirroksessa mittasuhteet kusee ja viimeisistä hypyistä en ihan varma ole (koska emme koskaan päässeet sinne asti, niin ei jäänyt mieleen) mutta jotenkin näin se meni:

Ensimmäinen etappimme oli esteet 1-5. Ekalla kerralla putki imi koiran pussin jälkeen, tokalla yrittämällä hyppäsi väärältä puolelta, kolmas onnistui oikein hyvin. Mutta tulipahan kiire! Toivoin pussin vähän hidastavan vauhtia, mutta pöh ja pah. Seuraava sessio oli esteet 6-8, päädyin tekemään välistävedon ja jäämään radan puolelle, olisi voinut ohjata myös seinän puolelta. Välistäveto onnistui, vaikka oma liikkuminen vähän kusikin. Kaikkein pisimmäksi aikaa jumituimme tekemään pätkää 14-18, johtuen käytännössä siitä, että vastakäännös (14-15 aidat) oli mulle taas kerran ihan uusi juttu, ja kesti hetken oivaltaa homman idea. Tai lähinnä se, miten perkuleen aikaisin se käännös täytyy tehdä, että ehtii koiran matkaan. Mutta suoritus parani kerta kerralta ja viimeinen toisto olikin ehdottomasti paras.

Siinäpä se aika sitten vierähtikin! Mutta oli taas kerran todella antoisa treeni, tykkäsin Juhan tavasta opettaa ja sain kyllä paljon irti tästäkin koulutuksesta. Erityisesti iskostui päähän taas kerran se ennakointi ja koiraan luottaminen. Kyllä se sinne esteelle irtoaa ihan ilman mun varmistelujakin. 

Kukkuu!

Ja sitten vielä loppukevennyksenä Novan tempauksia tämän viikon aksatreeneistä. Perjantaina se yritti survoa itsensä siivekkeen läpi palkalle, ihan ei mahtunut siitä 2cm raosta pujahtamaan, vaikka pieni onkin. Oreniuksen koulutuksessa taas pientä hölmöä kohtasi suuri pettymys, kun se törmäsi (sanan varsinaisessa merkityksessä) siihen tosiasiaan, että pussi ei toimi niin kuin putki: sen sisään ei pääse väärästä päästä, vaikka miten tunkisi. Minun pöljäke. <3

Treenitauko: over and out

Hiiohoi, vihdoinkin olemme heittäneet hyvästit lusmuilulle (jota voi hienosti myös treenitauoksi kutsua) ja vapaapäiviä tällä viikolla siunaantui peräti yksi. Oho. Mutta mikä parasta, me agiliidellään tästä lähtien kaksi kertaa viikossa. \o/ Saatiin treenipaikka myös Lahdesta ja aloitettiin siellä tällä viikolla. Rata oli kutakuinkin seuraavanlainen:

Alkuun tehtiin esteet 1-5, A:n päässä kouluttaja palkkasi Novaa nameilla kun itse jatkoin juoksemista. Ekalla kerralla oli iloisesti jatkamassa matkaa ilman pysähtymistä. Kokeiltiin kahta eri variaatiota tuohon 2. ja 3. esteiden välille, meille toimi paremmin perus takaakierto+valssi. Toinen vaihtoehto ei mennyt mulle kaaliin, ei sitten mitenkään. En tiedä josko ohjauksella olisi joku hieno nimikin, mutta siinä jätettiin valssi tekemättä, jatkettiin koiran ohjaamista oikealla kädellä ja käännettiin se sitten esteelle vasemmalla kädellä, koiran ollessa siis koko ajan oikealla puolella. Siis wut? Ei ymmarra ma.

Seuraava pätkä oli sitten esteet 6-11 aloitettiin niin, että koira laitettiin kontaktille ja vapautettiin sieltä suorittamaan rataa. Tällä pätkällä olin itse ihan pallo hukassa 8. ja 9. esteiden välissä, kun piti jälleen valssailla. Jotenkin aina tuppasi unohtumaan, kun vauhtia oli paljon. 10. esteellä tehtiin vielä tiukka valssi, hyvin löytyi putken oikea pää. Tällä esteellä piti ohjata koira oikeanpuolimmaisen siivekkeen vierestä, ei saanut varmistella ja lähteä vasenta kiertämään putkea välttääkseen, kuten kuulemma monet maksikoiran ohjaajista todennäköisestä tässä kohtaa valitsisivat. Minä voin ihan kirkkain silmin myöntää, että eipä mulla olisi vaan käynyt moinen mielessäkään. Vaikka nyt kun rataa kuvasta katsoo, niin ihan ymmärrettävältä, joskin hitaammalta vaihtoehdoltahan se näyttää. Mutta en kyllä hahmottanut tätä vaihtoehtoa rataan tutustuessa. Ai luoja mä oon niin pihalla kaikesta... :D Lopuksi sitten vielä esteet 11-15 ja viimeisellä kierroksella koko rata läpi.


Ehdittiin vielä tutustua keinuun treeneissä, keinuahan Nova on tehnyt vain kerran aikaisemmin ja se oli vähän ällö. Noh, nyt se oli ällö potenssiin miljoona. Tehtiin sellaista pientä vauvakeinua, mutta Novahan pelkäsi sitä ihan kamalasti. Eihän se ekan yrittämän jälkeen suostunut menemään keinulle ollenkaan, namin voimalla vähän matkaa mutta sitten tuli paniikki. Keinun liike oli se juttu, mikä pelotti, ja aluksi pelkkä keinun heilutteli sai koiran sinkoamaan hihnan mitan päähän. Aloitettiin sitten keinulla the bang gamea ja tätä on tarkoitus nyt jatkaa. Hyvin hämmentävää noin voimakas reaktio. Me kuitenkin ollaan Novan kans tehty ns. tasapainoharjoituksia esim. seisottamalla koiraa huojuvan rengaspinon päällä ja istuttamalla keikkuvalla jakkaralla.

Meillä on myös pihalla puutarhakeinu, jossa ollaan Novan kans paljon keinuttu ja siten olen keinuvaan liikkeeseen yrittänyt totuttaa. Kaikki tämä siis ihan tietoisesti nimenomaan tuota keinua ajatelle. Ei Nova ole noista ollut moksistaan. Samoin viime rauniovierailulla Nova kokeili keinu-estettä, eikä se ollut mitenkään big deal. Tiedä sitten, mikä tässä agility-esteessä on niin kamalaa. Ehkä se on vaan se juttu, että koira kuvittelee astuvansa puomille, ja säikähtää kun alusta liikkuukin. Vaikka tosiaan vauvakeinulla tehtiin ja ohjaaja oli toisessa päässä laskien keinua hyvin hitaasti, joten mistään äkkinäisestä liikkeestä ei todellakaan ollut kysymys. No mutta, tiedetäänpä mitä tulemme hinkkaamaan hamaan tulevaisuuteen asti...

Heinolan treenit jatkuivat myös tällä viikolla, päästiin hurvittelemaan uuteen halliin! Teemana oli takaaleikkaukset, jotka onkin mun yksi murheenkryyni. Rata oli ihan yksinkertainen, mutta suurin haaste olikin suhteuttaa oma liikkuminen rataan sopivaksi, etten rynninyt koiran tielle. Tehtiin myös keppejä, Nova pujottelun kyllä hallitsee, mutta tulokulmissa riittää hommaa. Mutta vitsit sentään, mikä draivi sillä treeneissä oli! Ja draivin kylkiäisenä sitä ääntähän sitten lähtee... Vaikka Nova haukkuu myös intoaan, on iso osa huutamisesta radalla selkeästi mun komentamista. Tyyliin "kerro nyt perkele mihin seuraavaksi mennään!!!" Huonosta ohjauksesta tulee kyllä palautetta tältä tyypiltä. :P

Pelastuskoiratouhuissa meidän uusi ilmaisu on taas ottanut askeleen eteenpäin. Tällä  viikolla Nova alkoi jo tarjoamaan haukkumista ihan ilman pyytämistä. Herkästi tulee pomppu vielä ensimmäisellä maalimiehellä, mutta tämän jälkeen se yleensä jo unohtuu. Nopeasti se vaan oppii, ei voi muuta sanoa. Hakuilua onkin tällä viikolla tiedossa peräti kolmena päivänä, kahdet ilmaisupainotteiset treenit pelastuskoiraporukassa ja sunnuntaina huristellaan taas Wirneen poppoota tapaamaan hakuilun merkeissä. Ihanaa kun on taas actionia lusmuilukauden jälkeen!

Rally-tokon jatkokurssikin alkoi tällä viikolla, aloimme tutustumaan avoimen luokan saloihin. Eipä siellä mitään hirveän ihmeellisiä juttuja vielä ole, houkutus varmaan se kaikkein pahin meille... Mutta mä olen nyt innostunut lajista ihan oikeasti, vaikka ihan humputtelumielessä tätä lähdettiinkin kokeilemaan. Olen jopa alkanut opettaa Novalle perusasentoa oikealle puolelle, voittaja-luokassa kun koiran täytyy osata seurata myös oikealla. Perusasento sujuu jo ihan kivasti, seuraamista oikealla ei vielä olla aloitettu. Hirveän huvittavaa, kuinka paljon huomiota Novan peräpää saa rally-tokon merkeissä! Sekä kisoissa että treeneissä kuulee aina ihasteluja siitä, miten näppärästi pojun pylly pyörähtää. Ja pyöriihän se, kieltämättä. Takapään käyttö on siis aika isossa roolissa rally-tokossa, joten sen vuoksi ihmiset siihen huomiota niin kiinnittää. Kisoissa mölli-radan tuomari meille totesikin, että kyllä tuolla pyllyn pyörittämisellä pääsee vielä pitkälle. ;) No joo, eipä tämä laji pelkkää pyörivää ahteria ole, mutta hyvät lähtökohdat meillä sentään on!

Toko-motivaatiota olen yrittänyt myös kasvattaa, aloitettiin varovasti ihan vain tunnarikapuloita keittämällä. Kyllä se sieltä, kyllä se sieltä... :D

Kisaamista ja hälytreenejä

Lauantaina skabailtiin Novan kans ensimmäistä kertaa rally-tokossa! Lähinnä humputtelu-mielessä hommaan lähdettiin, kun alkeiskurssikin on käyty ja kisat lähellä. Melkoisen suositut pippalot oli, alokasluokkia päädyttiin lopulta pitämään kahden ryhmän verran. Yhteensä alokasluokkaan osallistujia oli peräti 41 kpl! Me oltiin Novan kans ensimmäisessä porukassa, mikä tiesi aikaista herätystä, vaikka kisat lähellä olikin... Mutta hyvä niin, kun iltapäiväksi oli jo ohjelmaa tiedossa. Kisapaikalla oli Halloweenin kunniaksi järjestetty epävirallinen Halloween-rata, jota käytiin ensin kokeilemassa. Se olikin aika paha nakki, paljon rekvisiittaa häiriötekijänä radalla sekä mukana myös ylempien luokkien kylttejä, joiden suorittamisesta mulla ei kaikista ollut hajuakaan. Mutta läpi päästiin silti, joskin rimaa hipoen, pisteitä saatiin 74/100. :D Palkinnoksi puruluu koiralle ja suklaata ohjaajalle.

Sitten olikin aika suunnata sille oikealle radalle. Tuomarina Kirsi Petäjä ja rata seuraavanlainen:

Rata oli mun mielestä melko helppo. Nuo spiraalit ja pujottelut huolestutti ehkä eniten, Nova kun tykkäisi niin nuuskuttaa kaikkea vastaantulevaa (oli huomattu jo epävirallisella radalla). Samoin hallissa lentelevät kaksi pikkulintua hermostuttivat myös, mutta Nova ei niitä onneksi bongannut. Yhden koiran suoritus ainakin kärsi lentelevistä häiriötekijöistä... Nova oli radalla aivan totaalisen kuutamolla kahden ensimmäisen kyltin ajan. Siinä se lönkytteli vieressä kuin sunnuntaikävelyllä, ekasta kyltistä tulikin heti -1p TVÄ (vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike), kun Nova unohtui matkasta mun ottaessa askeleen oikealle. Toisella kyltillä Nova unohti yllättäen, mitä "takaa"-käsky tarkoittaa ja siitä myös -1p AS (koira pois asennosta enemmän kuin ½m) sekä -3p TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä) Tarkkaan en muista, mitä tuossa oikein tapahtui. Kolmannelta kyltiltä napattiin vielä -1p KYL (nuuski kylttiä), mutta tämän jälkeen tyyppi näytti vihdoin tajuavan, mitä me oikein oltiin tekemässä. "Niin tää oli TÄTÄ, oisit heti sanonu!" Ja sitten mentiin. Loppurata ihan mahtavaa duunia: iloista, keskittynyttä ja kertakaikkisen hienoa ja virheetöntä. Tuomari oli arvostelulomakkeeseen vielä kirjoittanut, että "loppuosa kaunista työtä". Ihana Nopsu <3 Saldona siis 94/100p.

Kisoista suunnattiinkin sitten suoraan pelastuskoirailemaan hälytreeneihin. Aamupäivällä kännykkään tuli "hälytys", jossa ilmoitettiin kahden mieshenkilön kadonneen sekä tapaamispaikka ja -aika. Aloiteltiin hommaa siinä 12 jälkeen. Etsintäalue oli taajamaa ja puistoaluetta, jossa liikkui ihan kiitettävä määrä ihmisiä ja koiria. Ei mikään helppo nakki. Jakauduttiin pareihin ja jokainen pari sai oman etsintäalueensa. Me päädyttiin parini kanssa jakamaan alue puoliksi, ensin toinen koira etsi toisen puolen ja toinen sen jälkeen toisen, koiraton oli aina kartturina ja hoiti yhteydenpidon johtopaikalle. Novan osalta en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun kytkettynä etsimistä on harjoiteltu niin kovin vähän. Alku sujui kerrassaan mallikkaasti ja laajoja pusikkoalueita rymytessämme päästin liinasta irti ja annoin sen painattaa. Etsittävä alue oli kohtuullisen jyrkkää rinnettä, mikä hankaloitti liikkumista ja hikikarpalot virtasivat... Jossain vaiheessa Nova alkoi turhautua, kun etsintä ei tuottanut tulosta. Repi risuja irti puskista ja yritti kanniskella keppejä. Mutta hyvin se jaksoi aina vain jatkaa! Eikä kytkettynä oleminen vaikuttanut hirveästi haittaavan, kyllä se duunia teki niinkin. Positiivinen huomio myös, miten hyvin se reagoi esineisiin, mitä tuollaisella puistoalueella tulee vastaan paljonkin. Vaikka etsittävää ei meidän alueelta löytynyt, Nova bongaili puskista mm. pöytäliinan, muovipressun ja sandaalin, jota se jopa kantoi mulle päin. Näistä pääsi kehumaan ja palkkaamaan. Oppi nro 1 iskostui päähän tässä vaiheessa: koiralle vettä mukaan! Oli sen verran rankkaa.

Nova kaivautuu Kiinaan

Toinen kadonnut löytyi siinä 14.30 maissa, mutta toinen oli yhä edelleen hukassa. Etsittävää aluetta laajennettiin ja koirakoita lähti uusille alueille. Johto informoi koirakoita, kun lisätietoa kadonneen liikkeistä ilmeni. Me suunnattiin oman alueemme jälkeen vielä kolmannen koiran kanssa haravoimaan toista ulkoilualuetta, tavoitteena löytää laavulle, jossa kadonneen epäiltiin lymyilevän. Matkalla koira reagoi selvästi hajuun rinteellä, mutta koska rinteen yläpuolella kulki lenkkipolku, ajattelimme sen reagoivan vain lenkkeilijään. Oppi nro 2 iskostui päähän tässä: luota koiraan! Ohi mentiin kadonneesta niin että hujahti. :P Ihan ehkä muutaman kerran kuullut tuon lauseen aikaisemminkin... No mutta, alueella oli onneksi muitakin koirapartioita ja kadonnut noukittiin lopulta turvaan siinä klo 16 jälkeen ja homma saatiin päätökseen klo 17 maissa. Sellaiset 5h treenit, käveltyäkin tuli yli 10 km. Mutta oli hauskaa!

Etsinnän alkupuolella hiki virtasi rymytessämme rinteitä pitkin takiaispuskien läpi, loppupuolella alkoi taas vilu hiipiä vaatetuksen alle. Jalat olivat maitohapoilla pitkään. Mutta vitsit sentään, olipa todella hyvät treenit! Tämä oli nimenomaan sitä, mitä etsinnät oikeasti ovat, ja siitä on normaalit, kokeisiin tähtäävät harjoitukset kaukana. Aivan eri fiilis etsiä aluetta, josta ei oikeasti tiedä, onko se tyhjä vai ei. Ja alkutietojen perusteella oletimme kadonneiden olevan liikekannalla, jolloin huomiota tuli kiinnitettyä paljon myös alueella liikkuviin ihmisiin. Ihmiset ihmettelivät paljon meidän touhuiluja ja monet tulivatkin kysymään, onko joku kadonnut. Ainakin siis onnistuimme näyttämään uskottavilta! ;) Nova tarvitsee seuraavaksi kivan, palauttavan treenin, jossa ukkoja myös löytyy, mutta näitä tyhjien alueiden etsimisiä on hyvä jatkossa treenata. Ja mielellään niin, että ohjaaja ei itse tiedä, onko alue tyhjä vai ei. Samoin jossain vaiheessa täytyy alkaa kiinnittää huomiota koiran kestävyyteen etsimällä isoja alueita, joista vasta viimeisestä kulmasta löytyykin ukko. Pelastuspuolella kun etsinnät eivät ole mitään 20min pikarykäisyjä, eikä korkeassa vireessä intopiukena touhottaminen ole kovin toivottavaa. Hirveästi taas uusia treeni-ideoita, ihan huippua! Harmi vaan, että ensin pitäisi saada tämä uusi ilmaisu pelittämään... Mutta paljon edistystä tapahtui jo tällä viikolla, joten kyllä se sieltä vielä tulee.

Ja jotta viikonlopusta ei turhan kevyt muodostuisi, hurautettiin sunnuntaina Helsinkiin mölli-tokoilemaan. Meillä on ollu tokoilut niin jäissä, että piti mölleihin lähteä katsomaan, missä oikein mennään. Säännöt oli normaalit alokasluokan säännöt, liikkeiden välissä sai palkata mutta kokonaisvaikutelma oli tuolloin 5. Meidän pistejakauma oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 9

Pisteet siis 182,5 ja sijoitus 2./7.

Lähdin hommaan sillä ajatuksella, että pääsisin palkkaamaan koiraa kisamaisessa tilanteessa. Oletusarvona oli siis perässävedettävä kisalaama kehässä. Mutta voi voi sentään, miten jaksaa tuo koira aina yllättää. Mikä laama? Missä? Ei näkynyt laamaa, ei. Sen sijaan vire oli sen verran korkea, ettei käynyt mielen vieressäkään ottaa enää lelua kehiin. Noh, erittäin hyvä näin, vaikka korkea vire aiheuttikin pientä piippaamista liikkeiden välillä, iloista pomppimista seuraamisessa (no okei, yks pomppu vain) ja kohtalaisia vaikeuksia keskittymisessä ja asioiden loppuun asti viemisessä (koska "PALLO, missä on se pallo?! Ai niin, pitikö luoksetulossa istahtaaki"). Kaikkeen muuhun olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, mutta paikkamakuu oli ihan kamala. Me ei paikkista olla tehty koskaan keinonurmella, ja siinähän oli sitten ihan hirveän mielenkiintoisia hajuja, joita piti nuuskutella ja vähän lipsuttaa myös. Voi luoja... Noh, toinen koira nuoleskeli paikkamakuun aikana pallejaan, joten ei ihan mennyt putkeen kaikilla muillakaan. :D Mutta erittäin hyvä reissu, josta päällimmäiseksi jäi  hyvin iloinen mieli. :) Josko niitä virallisia alkaisi kohta taas tsuumailemaan...vaikka paikkamakuu alkoikin nyt vähän ahdistaa.

Syksyn sävelet

Syksyn myötä musta on alkanut kuoriutua kamala laiskimus. Agilityt on edelleen tauolla ja TOKO-motivaatio aivan totaalisen kadoksissa. Rally-tokokin loppui. Niinpä me ollaan viime aikoina vietetty varsin rentoa elämää kotona puuhastellen ja pikkupakkasista nauttien. Mä olen aina vihannut syksyä, mutta täytyy myöntää, että on se hetken ihan mukavaa ja nättiä aikaa. Paino sanalla hetken.

Itse asiassa tämä syksy on ollut jopa poikkeuksellisen jees tähän asti ainakin. Hirvikärpäsiä on ollut meillä päin epätavallisen vähän eikä vettäkään ole mitenkään älyttömiä määriä tullut. Tällaista syksyä mä voisin ihan sietääkin. Toisaalta metsästäjät pyörivät koirineen meidän hoodeilla vähän turhan paljon tähän aikaan vuodesta, lenkeillä pitää aina kuulostella mistä haukku kuuluu ja tehdä omat reittinsä sen mukaan. Molemmat koirat on onneksi ihan käytännön elämässä laukausvarmoiksi todettu. Voisi olla elämä paukkuaran koiran kanssa aika hankalaa tähän aikaan, kun koskaan ei tiedä, milloin jysähtää ja miten läheltä. Summa summarum: en voi sanoa vihaavani tätä syksyä, mutta voisi se talvi silti jo tulla. Talven pakkasia varten päätinkin satsata BoT-loimeen. Istuvuudeltaankin pikkasen eri kaliiberia kuin vaikka perus Hurtat.

Mutta vaikka hirmuisesti tuppaakin laiskottamaan, ollaan me saatu jotain aikaiseksikin, nimittäin ikuisuusprojektimme nimeltä kepit on nyt ihan hyvällä mallilla. Alla varsin huonolaatuista todistusaineistoa tästä. Yritin hiljattain ottaa parempaakin kuvaa, mutta ensin kamera kieltäytyi yhteistyöstä ja kun sen sai toimimaan, alkoi koira olla jo sitä mieltä, että pidä ämmä keppis. Joten saatte sitten tyytyä tähän:

Kolme kuukautta meillä meni tähän pisteeseen, ei pöllömmin. Vaikka tekemistä vielä riittääkin, niin eiköhän isoin työ ole kuitenkin jo takana päin. *kopkop* Voin kyllä suositella 2x2-systeemiä kaikille, todella hyvä - joskin työläs - tapa keppien opettamiseen. Omalla pihalla ollaan nyt sitten treenailtu tulokulmia erikseen ihan vain kahdella keppiparilla puunkiertojen kautta. Tähän tyyliin:

Pelastuskoiratouhuissa puhaltavat muutosten tuulet, näin runollisesti ilmaisten. Sain nimittäin sellaisen ahaa-elämyksen, että vaihdanpas tässä aikani kuluksi Novan ilmaisutapaa! Kertova se on toki yhä edelleen, mutta hyppäämisen päätin vaihtaa haukkumiseen, eli löydettyään maalimiehen Nova tulee hakemaan mua, mutta hyppäämisen sijasta haukkuu mulle. Muuten ilmaisu tulee toimimaan kuten tähänkin asti. Jonkin aikaa olen tätä vaihtamista jo miettinyt, koska hyppääminen on vain tosi epäkäytännöllinen monessakin tilanteessa. Niin Novamaista kuin se muuten olisikin. Kun on liukasta, kivikkoista, jyrkkää maastoa jne jne, homma menee oikeasti vaikeaksi. Ja jos mun pitää seurata karttaa ja kompassia ja samalla yrittää pitää silmällä koiraa, ei mun aivokapasiteetti riitä enää siihen, että alan vielä miettimään omaa asettautumistani maastossa. Pitempään olen tätä jo funtsinut, mutta viimeinen niitti oli sitten se, kun onnistuin kääntämään koiralle kyljen sen tullessa ilmaisemaan. Kutsuin sitä juuri kun se oli sattunut olemaan maalimiehellä, oletin sen vain tulevan luokse mutta ilmaisemaanhan se olisikin ollut tulossa. Hyppäämisessä on siis liian monta muuttujaa, joissa voin sössiä touhun ihan itse. Haukkumaan koira sentään pystyy millaisessa maastossa tahansa ja mun asennosta riippumatta. Kerran ollaan tällä uudella tyylillä vasta tehty, ja tovi jos toinenkin tulee hommassa varmaan vierähtämään. Ensimmäisten treenien jälkeen Novasta muodostui hyppienhaukkuvakertovakoira. ;) Mutta eiköhän tämä tästä!

"Kaikki, mitä valo koskettaa..." ;)

Agilitya Lotta Vuorelan opissa

Lauantaina huristeltiin Novan kanssa Asikkalaan agiliitämään Lotta Vuorelan valvovan silmän alle. Treenattiin maneesissa, mikä ihan uutukainen ympäristö meille. Rata oli seuraavanlainen:

Keppejä Nova ei edelleenkään osaa (koska olen laiska), joten aloitettiin ihan vain esteillä 1-3. Ohjaus oli tarkoitus aloittaa puolestavälistä putkea, me jouduttiin ensin harjoitelemaan ihan vain vinoa hyppykulmaa ekalla aidalla kun Nova meinasi sen kiertää ja juosta suoraan putkeen. Nopeasti se sai jutun juonesta kuitenkin kiinni ja sitten sujui ohjauksen aloittaminen kauempaakin. Mutta voin kertoa, että kiire tuli silti! Nova kun ei takaakiertoihin vielä hirveän kaukaa irtoa, joten jouduin rynnimään (sanan varsinaisessa merkityksessä) tosi lähelle kolmatta estettä.

Tämän jälkeen tehtiin esteet 5-9. Ensin jäätiin hetkeksi hinkkaamaan valssia muurin ja 7. aidan välillä, se kun vähän levähti. Vaikein kohta tässä oli kuitenkin takaakierto 9. aidalla, mulla oli ihan jumalaton kiire ja ohjasin siksi tuossa tosi hätäsesti ja hosuen ja Nova tuppasi hyppäämään väärältä puolelta. Mutta erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että meidän viikko sitten oppimamme päällejuoksu onnistui hienosti joka kerta (8. aita)!

Toisella kierroksella tehtiin esteet 10-17. Alkuun otettiin kuitenkin muutama yksittäinen pussi, sitä kun ollaan tehty vasta kerran aikaisemmin. Mutta hyvinhän tuo sinne sujahti. Tällä pätkällä hinkuteltiin taas valsseja, ensin 14.-15. ja sitten 16.-17. esteiden välissä. Ja hinkkaamistahan riitti, milloin aloitin valssin liian myöhään, milloin liikuin liian pienin askelin ja milloin kroppa sojotti mihin sattui. Lopulta saatiin sellainenkin suoritus, missä homma sujui ainakin melkein niin kuin pitääkin ja Lotan kommentti oli "sehän näytti jo ihan agilitylta!" Mutta joo, olen mä kohtuullisen tumpelo oman kroppani kanssa kun vauhti on kova. Ei mun aivot toimi niin nopealla tahdilla... :D

Viime viikolla Niinun koulutuksessa Nova oli jopa yllättävän rauhallinen ja varma suorituksessaan ja korjaili mun mokia ihan suvereenisti. Tuolloin meillä oli takana kuukauden treenitauko, joten voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa? Nimittäin nyt se oli enemmän oma itsensä: hektinen ja kovaääninen. Varasteli lähdöissäkin joitain kertoja ja tosiaan haukku raikasi. Musta tuntui, että sillä oli myös vauhtia ainakin tuplasti enemmän edelliskertaan nähden, mulla oli koko ajan kiire eikä aivot ehtineet mukaan toimintaan. :D Palkkaamisen jälkeen tyyppi painatteli pallo suussa pitkin putkia ollen Hirveän Iloinen Eläin. Ja lähtöpisteeseenhän ei ollut mahdollista siirtyä menemättä ainakin yhden putken läpi. Lotalta saatiin kotiläksyksi treenata valsseja sekä takaakierroille irtoamista kauempaa. Lotta oli myös sitä mieltä, että Novalle voisi rimoja jo korottaa, alkuun tehdä perus hyppytekniikkaa korkeammilla rimoilla. Nythän me ollaan hypitty ratoja 40cm esteillä, voitaneen siis siirtyä 50cm. Tosi kiva treeni oli taas kerran, hirveän mielenkiintoista käydä eri ihmisten koulutuksissa. Marraskuussa onkin tiedossa aksailua Juha Oreniuksen opissa. :)

Treenipaikalla Nova pääsi porojakin ihmettelemään, aitauksessa kun oli niitä ihan kaksin kappalein! Tyyppi tuijotteli sarvipäitä silmät ymmyrkäisinä, pari vaimeaa pöhähdystä taisi suusta päästä. Hetken otuksia tsuumailtuaan olisi herra halunnut mennä tekemään lähempääkin tuttavuutta näiden kanssa, mutta jouduin tuottamaan pienelle paimentimelle pettymyksen ja ihailtiin porotuksia sopivan hajuraon päästä.

Wirneen agilitypäivä

Sunnuntaina treffattiin taas Wirneen porukalla, tällä kertaa agilityn merkeissä! Mukana menossa olivat tällä kertaa myös melkein kaikki I-pentuset, melkoisia koipeliineja ovat jo. H-pupseista treenailemaan pääsivät Novan lisäksi Hoppu, Raiku ja Shake sekä näiden lisäksi pentujen äippä Nessa ja Lauran sijoitusnarttu Prilla. Hengessä ja rälläämisessä mukana olivat myös Nauru ja Inari. Kouluttajana oli Niina-Liina Linna, joten asiantuntevaa oppia oli takuulla luvassa! Mua ehkä vähän hermostutti etukäteen Novan lievästi energinen olemus, raukka kun oli joutunut olemaan lähes koko viikon tekemättä käytännössä yhtään mitään mun sairastelun ja reissailun takia. Mutta tyyppihän oli aksailussa jopa rauhallisempi kuin yleensä. Ja ihan hiljainenkin vielä!

Me napattiin jälleen Katariina ja Gatsby matkan varrelta kyytiin ja lähdettiin huristelemaan kohti Espoota. Perillä pidettiin pieni painihetki kera koiruleiden, sitten suunnattiin sisälle halliin ja aloitettiin tutustumaan rataan. Tähän väliin maininta, että mehän ollaan Novan kanssa aloitettu säännöllinen aksailu heinäkuussa, eikä syyskuun aikana olla aksailtu ollenkaan, kun hallivuorot eivät vielä ole alkaneet pyöriä. Voitte ehkä kuvitella meikäläisen ilmeen, kun ratana oli seuraavanlainen, kohtuullisen simppeli ilmetys ;)

Novan kanssa tehtiin pieniä pätkiä kyseiseltä radalta. Aloitettiin esteillä 1-4, treenattiin valssia 2. ja 3. hypyn välissä ja tämä sujui Novalta jopa yllättävänkin hyvin. Ei nimittäin ollut ihan helppoa kokeneemmillekaan, kun edessä häämötti ah niin houkutteleva putki. Valssi sujui siis ihan jees, seuraavaksi keskityttiin 3. hypyn ja putken välissä tapahtuviin asioihin, siellä onnistuin vähän säheltämään vaikka putkeen Nova vaivatta sujahtikin. Kerran esim. jäin liian kauas hypystä, minkä vuoksi ajauduin ihan liian lähelle putkea, mikä taas olisi hankaloittanut radan jatkamista. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin suuri merkitys loppupeleissä. Niinu oli kyllä ihan tosi tarkka ohjaajan sijoittumisesta ja liikkumisesta radalla, ja vaikka Nova suorittikin esteet oikein, löysi Niinu joka kerta useampia asioita, joissa itse olisin voinut ohjata paremmin. Ja minä yritin imeä oppeja päähän kuin sieni. ;)

Tämän jälkeen tehtiin esteet 11-16, sitä ennen saatiin pikaohjeet päällejuoksun suorittamiseen (este 15), se kun oli meille entuudestaan vieras tekniikka. Koira oppi idean nopeasti, itse en ehkä niinkään. Radanpätkällä oli ensin ongelmia pituushypyssä, Nova juoksi pari kertaa esteen vierestä. Kun tämä saatiin sujumaan, sujui loppukin oikein hienosti. Mun ohjaamisessa oli toki hirveästi parannettavaa siellä sun täällä, mutta Nova korjaili mun mokia ja suoritti esteet kerrassaan loistavasti. Toisella kierroksella tehtiin vielä esteet 23-29, näissä ei muuta huomautettavaa kuin että run Forrest, run!

Olipahan kerrassaan loistava koulutus, iso kiitos Lauralle järkkäämisestä! :) Niinu oli aivan loistava opettaja, kiinnitti huomiota pieniinkin virheisiin ja parannettaviin seikkoihin ja antoi vinkkejä jatkoa varten. Itsellä on ollut jotenkin iso kynnys lähteä tällaisiin koulutuksiin agilityssa, kun ollaan vielä niin alussa ja tuntuu, ettei mitään osata.  Mutta nythän mää sen vasta hokasin, että nimenomaan tässä vaiheessa olisi varmaan syytäkin imeä kaikki mahdollinen oppi irti alan huipuilta, kun tilaisuus tulee. Joten nyt kävi niin, että me jatketaan tästä vielä tällä viikolla Lotta Vuorelan opissa. Ou jee. :)

Wirneen hakupäivä

Viime sunnuntaina oli aika suunnata taas sisaruksia ja kasvattajatätiä moikkaamaan Wirneen hakupäivän merkeissä! Lahdesta napattiin vielä ihunainen velipuoli Gatsby omistajineen kyytiin, sujui matkakin rattoisammin hyvässä seurassa. ;) Hyvä jengi oli koossa, lähes koko H-poppoo sekä lisäksi Gatsby ja kohta Ruotsiin matkaava Iisi, Lauran sijoituskoira Nauru ja H-pentueen velipuoli Musti. Osa koiruleista oli kokeilemassa hakua ensimmäistä kertaa, osalle touhu oli jo tutumpaa. Nova ja Gatsby edustivat pelastuskoirapuolta kun muut treenasivat PK-tyyliin. Tyyli kuin tyyli, hauskaa oli varmasti kaikilla!

Gatsby pelastaa

Kasvattajatäti opettaa pojalle oikeaoppista maalimieskäyttäytymistä ;)

Novalle tehtiin ns. kokeenomainen treeni, piti hyödyntää vieraat maastot ja...noh, ei-niin-vieraat maalimiehet. Mutta kuitenkin eri tyypit kuin normitreeneissä. Maasto oli mukavan selkeää ja helppokulkuista, näkyvyys loistava. Eli käytännössä sellainen, missä me ei ehkä ikinä olla treenattu. :D Alku näytti lupaavalta, Nova oli innoissaan ja liikkui hyvin alueella. Mullakin oli etsintäsuunnitelma tehtynä. Ja sitten homma levisi kuin jokisen eväät. Näin Novan olevan hajulla, ilmoitin lähteväni varmistamaan koiraa (muistin jopa mainita asiasta!) ja hetken kuluttua se juoksikin mua vastaan. Ei hypännyt heti, seisoi mun vieressä ja inisi, sitten hetken kuluttua hyppäsi. Eikä lähtenyt mihinkään. Tismalleen sama, minkä se teki silloin meidän ensimmäisessä kokeenomaisessa. Aivan täysin identtinen toimintamalli. Ja koskaan muulloin se ei ole tuota tehnyt, joten sen on pakko liittyä jollain lailla mun olemukseen noissa "kokeenomaisissa". En mä niitä ole mitenkään jännittänyt, mutta jollain tavalla mun olemuksessa on pakko olla jotain, mihin se reagoi. Tällä kertaa se selvästi kuitenkin ilmaisi hajua, ei malttanut työstää sitä loppuun. Viimeksi mietittiin tätä samaa, mutta mä en siihen silloin uskonut. Nyt uskon. Eli jokin mun olemuksessa saa aikaan sen, että kokeenomaisissa treeneissä se on alkuun niin hirveän malttamaton/ei keskity/jotain ihan muuta, ja tulee ilmaisemaan pelkkää hajua. Sarjassamme herkät paimenet... No mutta, tämä on erittäin hyvä tiedostaa! Voin sitten kokeessa kääntää koiralle selän kun se tulee ekan kerran vastaan ja jää viereen inisemään. Eh eh.

Noh, tästä episodista lannistumatta jatkoimme alueella eteenpäin. Hetken kuluttua Nova bongasi alueelta tyhjän umpipiilon+pressun, kovasti nuuskutteli ja rymysi kasassa eikä meinannut uskoa, ettei siellä ketään ole. Tässä mä itse toimin tosi tyhmästi, kutsuin koiran vain pois. Harmittaa vietävästi jälkeenpäin kun en tajunnut, mun olis ihan ehdottomasti pitänyt käydä palkkaamassa koira. Tyhmä, tyhmä minä. Pelastuspuolella kun koiran olisi suotavaa reagoida myös löytämiinsä esineisiin, oli se sitten pipo tai tyhjä umppari. Olen ajatellut opettaa Novan ilmaisemaan esineet haukkumalla, ihan hyvin olisin voinut tuossa kohtaa pyytä siltä haukun ja palkata. Hienoa olla jälkiviisas. Noh, ehkä se koira ei yhdestä treenistä rikki mene. :P Tuossa vaiheessa mulle alkoi iskeä jo epätoivo kun ei niitä ukkoja meinannut löytyä, ja maastokin oli mitä helpointa. Mutta kun hypättiin "keskilinjan" toiselle puolelle, alkoi tapahtua. Eka noukittiin istuva ukkeli turvaan, pian tämän jälkeen Nova sai taas hajun ja lähti sitä työstämään. Sitten kuitenkin näkökenttään osui jotain kummallista: seisova kummajainen! Ahhah miten oli hölmistyneen näköinen eläin, tyyppi suorastaan jähmettyi paikoilleen tuijottamaan: "siis what??!" Meni sitten tarkastamaan lähempää - ja bongasi TAAS jotain jännää: toinen tyhjä umppari! Käytyään sen tsekkaamassa suvaitsi arvon herra tulla ilmaisemaankin. Ja tässä välillä oli tietysti ehtinyt jo unohtaa kokonaan sen ensimmäisen hajun. (Tai mä veikkaan, että sillä jäi vähän homma kesken kun näki tuon seisovan.) Sitten pienen vinkin turvin osasin lähettää Novan oikeaan suuntaan pelastamaan sitä viimeistä, makaavaa ukkoa. Tuulikin tietää nyt, miltä tuntuu 18kg rakastavaa aussieta selän päällä hyppimässä. ;)

Nauru tykittää

Raiku melkein hillitsee itsensä

Summa summarun: helppo maasto, vaikea treeni! :D Lähekkäin olevat maalimiehet oli paha paikka, etenkin kun tähän yhdistettiin vielä tyhjä umppari. Omissa treeneissä me ollaankin pitkälti pyritty näitä lähekkäin olevia välttämään koulutuksen tässä vaiheessa, mutta pitäähän niitäkin alkaa tässä joskus harjoittelemaan. Nyt kun ilmaisu alkaa olla kutakuinkin ihan ok, pientä viilaamista vailla (=näytölle lähtemiset sais olla paremmat), ihan hyvin voisi. Se, miten näitä sitten käytännössä lähtisi treenaamaan, onkin mulle vielä mysteeri. Pitää vähän funtsia. Ja lisää oivallettuja asioita: ei enää tyhjiä umppareita maastoon/palkkaan koiran niihin reagoimisesta. Tai ainakin kehun. Hirrrveästi uusia oivalluksia, vähänkö oli antoisaa vaikka hieman vituralleen menikin! :D

Fiksut ja filmaattiset

Treenien päätteksi oli aikaa pistää tanner tömisten ja päästä lauma aussieita rälläämään keskenään. Nova taisi vähän rakastua tuohon Nauruun. Lisää kuvia päivästä löytyy täältä.

©Maija Piippo

Lapset ja yksi lapsenmielinen...

Haaste!

Aino nakkasi meille haasteen pimeäsade-blogissaan, ja minähän tartuin siihen intoa puhkuen. ;) Haasteen säännöt ovat:

• vastaa haastajan 11 kysymykseen
• keksi 11 uutta kysymystä
• haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Tuleeko sinulla välillä koirien kanssa tai muuten vaan koiraharrastuksen parissa hetkiä, jolloin mietit miksi ihmeessä tätä harrastat.
Joo. Matkalla meidän ensimmäisiin näyttelyihin tämä saattoi käydä mielessä. :D Mutta harvemmin muulloin kyllä tulee.

2. Mitkä on koirien kanssa ja koiraharrastuksesa ehdottomasti parhaat puolet, joita jäisit ikävöimään jos tämän kaiken joutuisit jättämään.
Koiran kanssa yhteistyössä toimiminen, se iloinen yhdessä tekeminen. Se ilme, mikä koiralle tulee, kun se niin kovasti haluaa tehdä asioita mun kanssa: "sano nyt please mitä mä seuraavaksi saan tehdä, sanosanosano jo!!" Se on jotain niin hienoa. Ja  tietysti myös muut ihmiset. Koirien ja koiraharrastusten kautta olen tutustunut moniin uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Se on ihan mahtavaa.

3. Ketä elokuva- tai sarjakuvahahmoa koirasi muistuttaa mielestäsi eniten?
Hessu Hopoa. Hassu, hölömö ja niin rakastettava.

4. Onko koirassasi jotain puolia tai ominaisuuksia, mitkä poistaisit koirastasi jos mahdollista?
Poistaisin siltä ne anturit, joilla se aistii mun jännittämisen... :D

5. Mikä oli ehdoton ykköskriteeri koiraa hankkiessasi?
Vaikea valita vain yhtä! Hain toimivaa ja tervettä harrastuskoiraa, joka kuitenkin olisi myös arjessa mukava kaveri. Jos nyt yksi pitää valita, niin kyllä mä siitä harrastuslinjasta lähdin liikkeelle. Täytyi sopia moneen menoon. Siitä lähdettiin sitten tarkentamaan muita kriteereitä.

6. Miksi päädyit juuri siihen rotuun mitä koirasi edustaa?
Mulla kesti pitkään, ennen kuin "löysin" aussien rotuna. Mulla oli aluksi käsitys aussiesta lähinnä sohvaperunana, ehkä niiden muhkun ulkomuodon takia. Plus niitä oli tottunut näkemään lähinnä näyttelyissä, ja ne näyttivät siellä niin...rumilta. Vasta törmätessäni ekan kerran tällaiseen sporttimallisempaan yksilöön, mun silmät avautuivat rodulle ja aloin tutkimaan lisää. Aussieen tuntui tiivistyvän kaikki, mitä koiralta kaipasin. Erityisesti tykästyin sen monipuolisuuteen, siinä on potentiaalia moneen menoon. Vahtiviettiä koiralla toivoin myös jonkin verran olevan, kun niin korvessa asutaan. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että ulkonäkö oli vihoviimeinen seikka, mikä aussiessa säväytti. Eihän tää ollut ulkonäöllisesti yhtään sellainen koira, mihin normaalisti ihastuin ja oikeasti mietin hetken, voinko ottaa sellaista koiraa, jonka ulkonäkö ei niin sytytä. Mutta sitten kun menin ensimmäistä kertaa Novan emään tutustumaan, ei tarvinnut enää miettiä. :) Ja nykyään nää sporttimallin aussiet on omaan silmään aivan upeita ilmestyksiä.

7. Mikä on ehdoton koiraharrastuksen kuninkuuslaji mielestäsi? Ei tarvitse olla joku mitä harrastat itse, voi myös olla joku mitä ihailet suuresti.
Tätä mietin pitkään, mutta pakko vastata pelastuskoiratoiminta. Vaikka siitä ehkä hölmöä on minään "kuninkuuslajina" puhuakaan, eihän siinä edes kilpailla. Mutta se nyt on "se juttu", mitä eniten arvostan. Eihän siinä pisteitä jaella, ei löydy tuloksia koiranetistä kaiken kansan ihailtavana eikä edes ansaita hienoja kirjainyhdistelmiä koiran nimen eteen. Silti se on ehkä ainoa "laji", jolla ihan oikeasti on jotain merkitystä. Kuninkuuslaji ehkä myös siinä mielessä, että se vaatii ohjaajalta ihan eri tavalla sitoutumista verrattuna muihin harrastuksiin.

8. Jos voisit valita koiran vain värin perusteella, minkä värinen se olisi? (Huom. pinkkejä ja vihreitä koiria ei lasketa.)
Tää on niin paha! Voi argh, en kykene valitsemaan vain yhtä. Jos aussiesta puhutaan (en osaa kuvitella enää muutakaan rotua), ehkä se olisi joko punainen ilman merkkejä tai ihan minimaalisilla merkeillä, esim. tämä on ihan jumalaisen upea ilmestys. Tai sitten sellainen tosi tumma blue merle, tyyliin tämä.

9. Onko sinulla koiramaailmassa jotain ehdotonta idolia, jota ihailet (esim. kasvatustyön, koulutusmetodien tai kenties koiravalokuvien perusteella). Kuka?
Kyllähän tässä näin aloittelijana katsoo vähän ylöspäin moniakin ihmisiä, mutta esimerkiksi Skogsterin Mia teki kyllä vaikutuksen taannoisessa seminaarissaan. Uskomatonta pitkäjänteisyyttä.

10. Jos saisit suunnitella koirasi luonteenpiirrettä vastaavan kaulapannan - millainen se olisi? Yksivärinen nahkainen puolikuristava, vai kenties röyhelöiden ja kukkasten peittämä silkkipanta? Mielikuvitukselliset vastaukset kunniaan.
Ei mun tarvi sellaista suunnitella, mulla on jo sellainen! Supermies-panta SuperNovalle, tarviiko tuota enempää selittää ;)

11. Jos voisit vaihtaa koirasi nimen nyt kun olet tuntenut sen jo paremman aikaa, miksikä vaihtaisit sen? Vai pitäisitkö sen kenties samana edelleen?
En mä osais enää kuvitella tuolle mitään muuta nimeä. SuperNova, CasaNova. Nova.

Ja sitten mun kysymykset seuraaville vastattaviksi:

1. Jos sinun olisi pakko vaihtaa rotua, mihin vaihtaisit ja miksi?
2. Minkä biisin omistaisit koirallesi?
3. Onko sinulla jokin koirarotu, josta haaveilet, mutta jota et todennäköisesti koskaan tule omistamaan? Mikä ja miksi et?
4. Turhamaisin/turhin asia, jonka olet koirallesi koskaan hankkinut?
5. Millaisen tahtoisit seuraavan koirasi olevan nykyiseen verrattuna? Mitä piirteitä haluaisit kenties nähdä myös seuraavassa koirassa, mitä haluaisit vähentää tai kaipaatko kentien vielä jotain lisää?
6. Rumin koirarotu, jonka tiedät? Mikä siitä tekee mielestäsi ruman?
7. Mihin suuntaan toivoisit jalostuksen etenevän nykyisen rotusi kohdalla? Mihin sinun mielestäsi tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, mitä seikkoja painottaa, mitä ehkä jättää vähemmälle arvolle?
8. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se ymmärtäisi mitä puhut, mitä sille sanoisit?
9. Jos koirasi olisi ihminen, millainen pukeutumistyyli sillä olisi?
10. Mikä ärsyttää koiramaailmassa/koiraharrastuksissa eniten?
11. Jos koirasi voisi muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mitä se silloin tekisi?

Me haastetaan seuraavat blogit vastaamaan kysymyksiin:

Dracu & Wicca
Herra Neo
Katanan koiruudet
Marin Cojootit
Minnan ja Sennin matkassa
Olipa kerran Priya
Riemuidiootteja
Tira ja Raiku
Toiveesta todeksi
Wipoe