Tavoitteet uusiksi!

Ajattelin ensin, etten tänä vuonna aseta minkäänlaisia tavotteita mihinkään, vaan mennään lähinnä fiiliksen mukaan. Päädyin nyt kuitenkin lopulta joitain tavotteita rustaamaan, koska ne nyt kuitenkin jossain määrin takaraivossa tykyttää. Mutta tehdäänpäs ensin katsaus meidän 2013-vuodelle asettamiin tavotteisiin!

Agility
Tavoitteena ainoastaan käydä jatkokurssi joskus keväällä, ehkä toinenkin jossain vaiheessa. Tutustua lajiin ja pitää hauskaa. Agility on meillä ihan puhtaasti satunnaista puuhastelua vailla sen kummempaa päämäärää.

Jatkokurssi käytiin ja kesällä päästiin vakituiseen treeniryhmään. Ja syksyllä vielä toiseen. Eli satunnaisesti puuhastelusta siirryttiin säännölliseen puuhasteluun.

BH-koe
Hyvin varovaisena tavoitteena/ajatuksena/haaveena suorittaa BH loppuvuodesta. Tässä kohtaa vielä vaikea arvioida, kuinka realistinen tämä tavoite nyt sitten on, mutta listataan se nyt tähän kuitenkin.

Ahkerasti kyllä treenailtiin keväällä ja kesällä BH-koetta varten, mutta se nyt sitten jäi kuitenkin.

Jälki
Jälkeä jatketaan heti lumien sulettua. Kulmia aletaan harjoitella kesän aikana. Keppejä on tarkoitus treenata nyt jo lumiseen aikaan ja siirtää niitä sitten kesällä jäljelle. Jäljennostotreeniä varmaan tehdään pelastuskoirapuolella, jonkinlaista janatyöskentelyä voisi treenailla itsekseenkin. Yritetään päästä ryhmätreeneihin mukaan, ilmeisesti sellaisiakin täällä järjestetään.

Kulmia, keppejä ja jäljennostoa kyllä tehtiin...aluksi. Sitten innostus lopahti ja koko jäljestys unohtui ihan täysin. Aika ja jaksaminen ei vain riittänyt.

MH-luonnekuvaus
Ilmeisesti suunnitelmissa lähteä sisaruskatraan kanssa Ruotsiin kesällä suorittamaan MH-luonnekuvaus koko poppoolle kerralla. Suomessa ei kai pystytä luonnekuvausta tekemään tuolla tavoin pentueittain.

Check. Nova läpäisi MH-kuvauksen Ruotsissa.

©Tuuli Mertanen

Paimennus
Tavoitteena käydä paimentelemassa aina tilaisuuden tullen, saada Nova kunnolla syttymään lampaille ja päästä itse vähän jyvälle siitä, mistä hommassa oikein on kysymys. Paimennustaippareissa olisi kiva käydä pyörähtämässä.

Keväällä käytiin ahkerasti paimenessa ja edistystäkin tuli paljon. Kunnes sitten alettiin kai soveltaa liikaa bortsu-oppeja, ja homma levisi kuin jokisen eväät. Koira turhautui ja omakin innostus lopahti. Taippareissa ei käyty.

Pelastuskoiratoiminta
Heti alkuvuodesta on tarkoitus alkaa treenailemaan ilmaisua. Kertova tuosta on nyt tulossa, mutta kertomistapa on vielä auki. Käsikosketus on vahva ehdokas. Siinäpä varmaan meneekin sitten ainakin ensi vuosi, ilmaisun opettamisessa. Kokeisiin meillä ei varmaankaan ole asiaa vielä ensi vuonna, itse yritän käydä etsintäkurssin jossain vaiheessa.

Ilmaisu saatiin kasaan - ja vaihdettiin. Ja saatiin uudelleen kasaan. Aika hyvin. ;) Mikäli alkuperäinen ilmaisu olisi toiminut paremmin, oltaisiin varmaan kokeissakin pyörähdetty. Itse en saanut aikaiseksi mennä etsintäkurssille, mutta suunnistustestin sentään läpäisin.

TOKO
Tavoitteena kisauran korkkaus, ensin varmaankin möllikisoissa ja sieltä sitten virallisiin. ALO1 olisi tavoitteena saada. Teknisesti Nova osaa nuo liikkeet hyppyä lukuunottamatta, joitain käsimerkkejä pitää vielä häivyttää + saada lisää varmuutta, virettä ja nopeutta oikeastaan kaikkeen. Ja tietysti sitä palkkamattomuustreeniä.

Check, TK1 saavutettiin.

Viralliset luustokuvaukset
Luustokuvissa on tarkoitus käydä, toivottavasti ei tule ikäviä ylläreitä sieltä.

Ja check. Nova kuvattiin terveeksi, B/B ja 0/0. Lisäksi selkä, olat ja polvet ok. Ei siis ikäviä ylläreitä!

Ja sitten niihin tämän vuoden tavotteisiin!

Agility
Aksan suhteen tavotteita on lähinnä itselle, oppia ohjaamaan ja lukemaan rataa näin alkajaisiksi... Novalle voisin asettaa tavotteeksi varmemmat ja itsenäisemmät kontaktit, vaikeammat keppikulmat ja Operaatio Keinu. Keinu on meillä niin vaiheessa, että valmista keinua en edes aseta tavotteeksi, mutta jos edistystä tulisi jonkin verran niin se riittäis.

BH-koe
Ehkä tänä vuonna? Tai sitten ei. Katsotaan.

Paimennus
Jos edes kerran pääsisi sellaisen ihmisen oppiin, joka oikeasti ymmärtää aussieiden paimennuksesta jotain, olisin onnellinen. Ruotsissa pääsin näkemään aloittelevien aussieiden paimennustreenejä ja oli aika silmiä avartava kokemus. Silloin ehkä ensimmäisen kerran oikeasti ymmärsin sen, ettei mun koirassa ole mitään vikaa tai outoa, vaan siinä opetustavassa.

©Tuuli Mertanen

Pelastuskoiratoiminta
Itselle EA1-kurssi ja etsintäkurssi. Novalle vielä uuteen ilmaisuun varmuutta, kokeenomaista treeniä ehkä kesän korvilla. Vielä en uskalla koetta tavoitteeksi laittaa, mutta jos kaikki sujuu hyvin niin loppuvuodesta ehkä sekin voi olla realistinen ajatus. Rauniovierailuja.

Rallytoko
Keväällä jos saisi alokasluokasta sen viimeisen tuloksen ja lajin virallistumisen jälkeen suunnattais avoimeen. RTK2 tavoitteena ja voittajaluokan liikkeiden opettelu. Tai lähinnä se oikealla seuraaminen...

TOKO
AVO1, en tiedä lähdenkö enää koularia haalimaan. Saa nähdä. Voittajaluokan liikkeitä kuntoon, etenkin kaukot on ihan levällään vielä...

Veto
Keväällä motivaatiotreenejä kicksparkilla, kesällä kunnon kohotusta molemmille ja armotonta talven odottamista. ;) Jos talous suinkin antaa myöten, kickbike olisi kesäksi ja syksyksi aika bueno... Motivaatiota, suuntakäskyjä ja kestävyyttä tarkoitus rakentaa.

ERInomainen päätös näyttelyuralle!

Tänään koitti se Suuri Päivä, kun surkeasti alkanut näyttelyuramme ja H:n metsästyksemme sai jatkoa. Aamu sujui kutakuinkin päin sitä itseään ja hyvin lähellä oli, että missattiin koko kemut. Ensin aamulenkillä pidin Novaa fiksusti irti, ja eiköhän se rymistellyt suoraan mutaojaan ja oli mahaansa myöten mustassa liejussa. Siinä sitten kotona kattelin kelloa koiran perskarvoja hinkatessa ja mietin, mahtaako karvat ehtiä kuivua ollenkaan. Ja jotta ei liian vähällä päästäisi, ei autokaan suostunut käynnistymään, vaikka virtaa annettiin kahdesta eri akusta. Onneksi sain kyydin Lahteen vaikka mietin kyllä muutaman kerran, josko vain luovuttaisi ja jäisi kotiin. Mutta olin koko yön ja aamun jännittänyt ja stressannut noita näyttelyitä, joten pakkohan se oli paikalle lopulta raahautua.

Nova kuuli juuri, että joutuu taas näyttelyihin

Vielä messuhallin ovella olisi tehnyt mieli kääntyä kannoillani ja häipyä. Mua jännitti ja hermostutti, koiraa jännitti ja hermostutti, ja siinä me sitten oltiin molemmat pahalla tuulella. Alkuhösellyksen jälkeen Nova rauhoittui ihmisiä ja koiria pursuavaan messuhalliin yllättävänkin hyvin. Kunnes sitten muu Wirnistelevä sakki saapui ja ihana, juoksuinen sisko sai pienen miehen pään ihan pyörälle. Muutama ärräpää saattoi päivän aikana päästä ilmoille... Siskon ollessa hieman kauempana Nova pystyi kuitenkin ottamaan ihan lunkisti vilinästä huolimatta. Häkki olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto, kun odottelua tuli reilusti yli 3h, mutta en sitten jaksanut sitä kuitenkaan raahata mukaan. Ja ihan hyvinhän me pärjättiin ilmankin.

Mutta asiaan. Tuomarina tällä kertaa oli Hilkka Salohalla, joka oli kyllä aivan ihana tuomari edelliseen verrattuna! Käsitteli koiria tosi nätisti ja oli ystävällinen sekä kirjoitti vielä kattavat arvostelut. Tykkäsin. Novan arvostelu näytti tällä kertaa tältä:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Hyvät etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite ja väritys. Liikkuu hieman löysästi edestä, kapeasti takaa, hyvin sivusta."

Ja tuloksena...TITTIDIDII... NUO-ERI NUK1! Meinasi leuka loksahtaa lattiaan asti, kun punaista nauhaa tarjottiin (tuolla oli jostain syystä vielä nuo nauhat käytössä). Noh, mikäs siinä, kerrankin ymmärsi tuomari hyvän päälle! ;) Meidän luokassa tosin oli koiria tasan Nova ja velipoika Hoppu, mutta kuitenkin. Ja olipa muuten kiva ylläri, kun näyttelyissä oli ihan oikeasti monta tosi nättiä aussieta, siis vielä meidänkin lisäksi. Ei ollut samanlaista karvatynnyrien juhlaa, kuin yleensä.

Ihan kiva reissu oli, mutta eiköhän meidän näyttelyt ole nyt näytelty. Niinhän sitä sanotaan, että huipulla kannattaa lopettaa. ;)

Palkinnoksi ukkeli sai possunkorvan

Myös terveysrintamalla kuuluu nyt hyvää. Novahan kävi ennen joulua hierojalla ja selässä todettiin melkoiset jumit. Loppiaisen jälkeen käytiin tsekkaamassa tilannetta uusiksi ja kaikki on kunnossa! Taisi tehdä lepo ja magnesium-kuuri hyvää. Pientä kireyttä oli siellä täällä, vasen puoli kokonaisuudessaan oikeata kireämpi, mutta normaalin rajoissa kuulemma mentiin eikä syytä huoleen. Käydään vielä parin viikon päästä tarkastuttamassa uusiksi ja mikäli edelleen kaikki on ok, voidaan tahtia harventaa.

Hieronnassa Nova oli tällä kertaa kuin ihan toinen koira. Alkuun se yritti muutaman kerran nousta ylös, koska oli vaan niin hemmetin tylsää maata jossain lattialla. Alistuttuaan kohtaloonsa se rentoutui oikein hyvin ja nosti päätään vain reagoidessaan vähän kireämpään kohtaan. Hierojan venytellessä Novan raajoja, Nova välillä päästi pientä, vaimeaa ininää, mutta ei liikauttanut eväänsäkään. Olin oikein ylpeä pienestä miehestä, melkoinen ero verrattuna edelliskertaiseen hösellykseen. :)

Lomatunnelmia

Lomat alkaa kohta olla lusittu ja paluu arkeen edessä. Meidän arki on kuitenkin hieman erilaista nykyään, talossa kun tassuttelee enää vain yksi karvakorva Stellan lähdettyä sateenkaarisilloille ennen joulua jatkuvien jalkakipujen vuoksi. Normaalia arkea tässä ei vielä ole kuitenkaan ehditty viettämään, joululoma kun kului pitkälti reissatessa.

Joulu vietettiin Keski-Suomessa ja Nova sai kaveriksi viime kesäisen juhannusheilansa Ronjan. Ja jestas sentään, kun  oli kaveruksilla mukavaa. Tanner tömisi, kun tyypit pistivät painiksi.

*pusipusi*

Joulun jälkeen jatkettiin matkaa pohjoiseen, välietappina Tornio, ja parin päivän päästä huristeltiin asuntoautolla Ylläkselle. Asuntoautolla matkustaminen oli Novalle uusi juttu ja pari ensimmäistä minuuttia se hieman stressasi läähättäen ja täristen. Olihan se meluista ja keikkuvaa kyytiä henkilöautoon verrattuna. Nopeasti poitsu kuitenkin tottui menoon, kävi makuulle ja alkoi vetelemään hirsiä. Myöhemmät matkat uudella kulkupelillä eivät sitten enää ressanneet ollenkaan.

Perillä meitä odotti se kauan kaivattu talvi. Olihan sitä lunta ollut Torniossakin, mutta tuolla sitä oli paaaaljon enemmän. Oi ihanuutta. Minä nautin lumesta, mutta niin kyllä nautti Novakin. Kahlaili onnessaan pientareella korkeassa hangessa (vaikka vaihtoehtona oli ihan aurattu pyörätie) ja sai hirmuisia lumihepuleita. 

Kokeiltiin jokusen kerran, miten potkurin vetäminen herralta luonnostuisi - ja sehän muuten luonnistui! Menohaluja riitti mutta jarrut oli vähän...noh, epäkunnossa. :D Alkuperäinen suunnitelma oli kokeilla myös koirahiihtoa, mutta kun omat taidot on 10 vuoden hiihtotauon jäljiltä hieman hukassa ja koiralla sata lasissa, jätin tämän suosiolla väliin. Mutta hyvin toimi tämä yhden koiran aussievaljakko potkurin kanssa! Iski kyllä pieni kickspark-kuume... Kunhan tulis sitä hemmetin lunta tänne eteläänkin!

Potkuroinnin lisäksi käytiin kävelemässä pitkiä lenkkejä ihanissa maisemissa ja Novakin pääsi rinteen juurelle meininkiä ihmettelemään. Koirien ohituksiakin tuli reissulla harjoiteltua enemmän kuin ehkä koko vuoden aikana yhteensä, ja edistystä tapahtui ihan hurjasti. Eihän tuo mikään remmirähjä ole, mutta provosoituu kyllä tuijottelevista ja rähisevistä uroksista. Tulipa hyvä mieli, kun viimeisenä lomapäivänä sitten ohitettiin kerralla kaksi remmirähjää täydellisessä kontaktissa.

Raketit eivät paljon kiinnostaneet Novaa tänäkään vuonna, kerran se päästi kunnon vahtihaukun ilmoille kun oikein jytisi ja välähteli. Niihin valoihin se enemmänkin näytti reagoivan, mökissä kun oli katon rajassa pari ikkunaa, joita ei voinut peittää. Kuitenkin saadessaan luun nenän eteen, muu maailma kummasti katosi ympäriltä.

Novakin sai herkutella juhlan kunniaksi ;)

Mutta nyt me ollaan palattu takaisin etelään. En tykkää yhtään. Aina säännöllisin väliajoin iskee ikävä pohjoiseen, mutta ihan näin paljon ei tää Etelä-Suomi ole ahdistanut vielä ikinä. Kai se on tää lumettomuus, mikä enimmäkseen pistää pohjoiseen haikailemaan, vaikka liittyy siihen toki muutakin. Minä ole talvi-ihminen, tykkään siitä kun on pimeää, lunta ja pakkasta - kaikki kolme kerralla, kiitos.