Pieniä iloja

Meillä alkoi tänään Novan kanssa pentukurssi! Olipa kyllä ihan sikakivaa tehdä välillä jotain vähän ohjatumpaa, vaikka kyse olikin ihan "vain" pentukurssista. Kurssi pidetään kaikuvassa hallissa, jossa samanaikasesti toisella puolella reenataan agilitya. Meteli on siis taattua: huutavia koiria, rämiseviä keinuja, kolisevia keppejä ja huutelevia ohjaajia. Aivan loistavaa harjoitusta siis jo pelkästään hallissa käyminen. Nova vähän ihmetteli aluksi etenkin hallissa kaikuvaa haukkua, mutta tottui siihen tosi nopeasti. Täytyy sanoa, että olin ihan ällikällä lyöty tuon pennelin keskittymiskyvystä ja kontaktista tuollaisessa häiriössä ja vieraiden koirien ympäröivänä, se oli ihan loistava! Silloin kun tehtiin, tehtiin ihan into piukeana eikä millään muulla ollut mitään väliä. Taukojen alussa se yritti kaikin keinoin saada minua jatkamaan jotain kivaa tekemistä sen kanssa, mutta jäätyään ilman huomiota rauhoittui nopeasti. Ekalla kurssikerralla harjoiteltiin mm. luoksepäästävyyttä, oikea-aikaista palkitsemista, istumista ja paikallaoloa, katsekontaktia ja kontaktin pitämistä. Tehtiin "kontaktikävelyä", eli hihnaan tehtiin löysä solmu ja tarkoitus oli, että harjoituksen lopuksi solmu on edelleen löysä. Sitten lähdettiin risteilemään hallissa koirien ja ihmisten joukossa. Ja tadaa, me oltiin ainoita, kellä ei lopussa ollut umpparia hihnassa. ;) Mamman mussu <3 Kurssin lopuksi pennut pääsivät vielä leikkimään keskenään parissa ryhmässä, Nova leikki "pikkupentujen" porukassa. Vähän oli rajummat otteet herralla muihin nähden, ihan tavallista leikkiä tokikin, mutta eräs toisen koiran omistaja oli tästä hieman kauhuissaan... Kyseli jatkuvasti vetäjältä, että "vieläkö tuo on leikkiä". Jösses, kai se koira vinkasee jos sitä sattuu. Mitä se ei siis kertaakaan tehnyt. Voi olla, että ensi viikolla painitaan vähän isompien pentujen kanssa.

Kotosalla ollaan käyty metsälenkeillä ja pidetty pieniä treenihetkiä. Nova pääsi tänään myös mukaani poimimaan vadelmia, ne on molempien koirien suurinta herkkua. Alettiin myös harjoitteleen kiertämistä tänään. Istumisen kesto edistyy hyvin, välimatkaa pitäisi seuraavaksi alkaa pidentää. Tänään onnistui jo yksi askel taaksepäin, sekä kotona että pentukurssilla. Wuhuu :D Maahanmenoa pitäisi alkaa nyt enemmän työstämään, sen harjoittelu on ollut aika minimissä.

Nova taistelee

 Nyt mun jaloissa tuhisee yksi ihunainen ja pitkän päivän jälkeen väsähtänyt puppeli. Ei sitä voi edes katsoa hymyilemättä <3

Kun pienestä seikkailusta tuli vähän isompi seikkailu

Novan kanssa suunnattiin aamupäivällä Lahteen ja ensimmäisille rokotuksille. Meidän piti vähän aikaistaa rokotusohjelmaa, että päästään syyskuussa lampaita ihmettelemään. Nova tutki outoa paikkaa reippaasti ja pusutteli tuttuun tapaansa eläinlääkäriä. Mutta sitten kun pöydällä alkoi varsinainen tarkastus, ei Novalla ollutkaan enää yhtään kivaa. Hampaiden katsominen oli ihan tyhmää ja korviin kurkkiminen vieläkin tyhmempää. Tässäpä meillä sitten työnsarkaa ennen seuraavia rokotuksia. Noh, kaikki ällöttävyys unohtui, kun Nova sai herkkuja nenän eteen, ja itse piikkiä se ei edes huomannut. Rokotusreissun jälkeen lähdettiin kyläilemään, Nova naatiskeli saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. Vähän taisi helle verottaa pojan energiavarastoja, ei se yleensä ihan noin rauhallinen ole ;) Vähän se jaksoi pallon perässä kuitenkin juosta ja esitellä hienoja kenguruhyppyjään.

Sitten pienimuotoinen seikkailu sai yllättävän käänteen, ja muuttui heti isommaksi seikkailuksi. Nimittäin auto hajosi (kyllä, taas) moottoritielle, helle oli kova ja hinauspalvelusta myytiin eioo:ta. Auto simahti onneksi lähelle ramppia, ja sain sen aina muutama metri kerrallaan ajettua motarilta pois. Sitten istahdettiin Novan kanssa pientareelle varjoon odottamaan pelastavaa enkeliä. Nova ei ollut mistään tästä moksiskaan, pientareella keskittyi maistelemaan sammalta ja taisi hetkeksi nukahtaakin mättäälle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä auton vikakaan mikään hirmu iso sitten loppupeleissä ollut.

Että semmoinen jännä päivä meillä. Toivottavasti huominen sujuu vähän vähemmän dramaattisissa merkeissä.

Saalisleikkiä

Tänään kokeiltiin Novan kanssa, miten Salme Mujusen oppien mukainen saalisleikki meiltä sujuu. No eihän se ihan heti sujunut. Nova kyllä innokkaasti iski kiinni ensimmäiseen patukkaan ja lähti jahtaamaan toista - se ensimmäinen patukka vielä suussaan. Ja se ei päästänyt irti, ei sitten millään. Olisin ehkä saanut juosta maailman tappiin asti, ilman että se olisi aarteestaan irrottanut. Eipä mennyt kauan, kun mammalta oli puhti pois ja Novan mielenkiinto lopahti flegmaattiseen saaliiseen. Homma päättyi sitten niin, että Nova tepsutteli iloisesti kotiin kaksi patukkaa suussaan. (Oisko vähän rullakoiran vikaa?) Siinä oli mulla tuumauksen paikka, missä meni pieleen. Miksi se ei siitä ekasta patukasta luopunut? Päädyin lopulta siihen, että en ollut kovin uskottava saalis, ja päätin ottaa järeät aseet käyttöön. Vinkulelu! Ja sehän toimi, välittömästi kun vingutin lelua, Nova päästi irti patukasta ja syöksyi kohti seuraavaa. Ihan pro <3 Jumaleisson tuolta jätkältä on muuten alkanut löytyä taistelutahtoa, Stellan kanssa kun kisaavat jostain narusta, on se Stella joka ekana luovuttaa. Asennetta.

Nova kävi eilen heittämässä talviturkin pois, pinnalla pysyi. Vähän oli vesi ällöä aluksi, mutta kyllähän se lopulta uskaltautui uimaan. Novan kanssa tehtiin eilen myös uusintakierros eläinkauppaan, kun ensimmäinen visiitti ei poikaa vakuuttanut paikan mukavuudesta. Nythän se meni ilman mitään ongelmaa, tepsutteli sisään kuin olisi ikänsä siellä asioinut. Hyvin osasi myös suunnistaa ruokahyllyjen luo, ja sieltä ei herraa meinannut pois saada. Kaupan myyjä taisi rakastua pikkumieheen ja Nova nautiskeli huomiosta ketarat kohti kattoa. Nova on saanut paljon kehuja reippaudestaan ja sosiaalisuudestaan. Sellainenhan tuo on - reipas, rohkea ja todella avoin. Ihan täydellinen <3

Novan uusi lempilelu: vinkupallo

Kaksi pientä porsasta

Olipa kerran kaksi pientä porsasta, jotka päättivät leikin tiimellyksessä rynniä rapaojaan. Isompi porsas laukkoi edellä ja pikkupossu seurasi tiiviisti perässä. Rapaojassa oli juuri sen verran mutaa, että se ylettyi ison porsaan mahakarvoihin asti. Toinen porsas sen sijaan oli vielä niin pieni, että sukelsi liejuun kokonaan. Ja tämä oli pikkupossulle kamala järkytys! Hyvin vikkelään se kapusi ylös ojasta ja asettui makuulle pohtimaan, mitä ihmettä äsken tapahtui. Ilme oli kutakuinkin tällainen:

"Holy shit wut happened?"

Hetken asiaa mietiskeltyään pikkupossu sai kunnon hepulit. Se juoksi ja kieriskeli hiekassa, juoksi taas ja kieriskeli jälleen. Hepulin laannuttua pikkupossu näytti tältä:

Pienen porsaan rankka päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä kotiin päästyään se joutui vielä kokemaan jotain hyvin outoa. Se joutui suihkuun. Pikkupossu ei hämmästykseltään osannut edes vastustella toimenpidettä, järkytys iski vasta sen jälkeen. Ja taas mentiin, ympäri kämppää matot rullalle. Pikkupossu sai houkuteltua myös isomman porsaan tähän mukaan. Puruluun voimin possu kuitenkin rauhoittui ja antoi kuivata itsensä. Sitten se nukahti ja nukkui sikeästi monta tuntia. Sen pituinen se.

Rälläämistä ja rellestämistä

Pariin päivään ei ollakaan päästy ihmisten ilmoille autottomuuden takia, joten ollaan yritetty keksiä kaikkea kivaa täällä pöpelikössä. Ja kyllähän täälläki tekemistä riittää, ei sen puoleen. Novan kanssa ollaan käyty metsälenkeillä, Stella mukana ja ilman. Hyvin pysyy pieni mukana, ja ai että se nauttii ;) Se on jonku verran itsenäisempi mitä Stella tuon ikäsenä, irtoaa jaloista jo vähän matkan päähän. Kaikkea uutta pitää matkan varrella maistella, vähän sammalta, jäkälää ja sen sellaista. Stella ampaisi tänään lenksulla vadelmapensaan kimppuun ja Nova siinä perässä, pääsi herkkujen makuun sekin. Mulla oli Stella viime kesänä mukana vadelmanpoimintareissulla, ja siinähän kehkeytyi ihan täysi kilpailu parhaista apajista. Muistaa näköjään vieläkin ihanat maut kun tuoksun perusteella osasi puskaan suunnistaa. Taidan tänä vuonna poimia vatut ihan yksinäni, jos jäis vaikka enemmän saalista itelleki.

Novan kanssa ollaan myös jatkettu pieniä treenisessioita. Alettiin harjoitteleen myös katsekontaktia, lelun palauttamista ja siitä irrottamista sekä namikäden seuraamista ja alastuloja. Muahan ei ole agility koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta tokihan sitä nyt uunituoreena aussien omistajana pitää lajiin tutustua ;) Myös motivaatiopatukkaan tutustuttiin tänään, ihan yhtä siisti oli kuin kaikki muutkin lelut. Kaikki rätit ja pyyhkeet näyttäis tällä hetkellä olevan Novalle ihan parhaita leluja. Toinen jälkikin tehtiin tänään, vähän meni pyörimiseksi se touhu mutta maaliin päästiin. Illalla käytiin vielä hiekkakuopalla rälläämässä ja se jos mikä oli ihan sikamageeta! Nova oli kyllä ihan täpinöissään siellä, sai myös kaivella ihan luvan kanssa niin paljon kuin sielu sieti. Paikalla oli myös kaivinkone, jota tuo ei noteerannut lainkaan. Liekö ollut niin iso, ettei penneli edes tajunnut sen olemassaoloa :D Tässäpä vähän kuvasatoa reissulta.

Nautiskelua

Kaivamista

Ja lisää nautiskelua 

Yhtään ei pelottanu

Koirien väliset suhteet on taas kehittyneet, nimittäin tänään meillä tapahtui jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut tapahtuvan: NE LEIKKII! Stellahan on hyvin verbaalisesti lahjakas yksilö, ja varsinkin innostuessaan äänihuulet saavat kyytiä, joten hyvästi rauha ja hiljaisuus. Parempi kuitenkin näin :)

Tottista ja jäljen alkeita

Nova pääsi tänään ensimmäistä kertaa kokeilemaan jäljestämistä. Tein n. 40 askeleen jäljen tuohon läheiselle niitylle. Alku oli kovin takkuista, Nova jäi makaamaan jäljen päälle aina yhden namin poimittuaan. Autoin sitä alkuun tosi paljon (liikaa) kädellä, mentiin askel kerrallaan ja maate. Sitten viereiselle tielle tuli joku vielä mönkijällä töllistelemään meidän touhuja, sitäkin piti vähän aikaa ihmetellä. Noin puoleen väliin mentiin tähän tapaan, sitten lopetin koiran auttamisen ja odottelin rauhassa, mitä se tekee. Ja sehän jäljesti! Muutaman kerran pyrki kääntymään takaisin ja namejakin jäi jonkin verran heinikkoon, mutta nenä maassa, keskittyneesti tuhisten se eteni. Jälki loppuikin juuri, kun penneli oli tajunnut homman jujun. Vähän pidempi olisi siis saanut olla. Ja mitä tästä opimme? Luota siihen koiraan, vaikka se vauva onkin. Kyllä se handlaa nämä hommat. Ensi kerralla pitää mennä metsään, turhan vaikea oli tuo niitty kun ruoho oli niin pitkää ja nameja oli vaikea poimia sieltä seasta. Ironista, että vaikka asuu keskellä metsää, on tarpeeksi helppokulkuisia maastoja oikeasti etsimällä etsittävä...

Illalla käytiin vielä kylillä tottistelemassa. Perusasentoja ja istumista lähinnä kun häiriötä oli jonkin verran, nuo on sellaiset mitä se osaa jo ihan kivasti. Narupalloa yritin kovasti esitellä, mutta eipä tuo paljon kiinnostanut kun tiesi, että namejakin on tarjolla ;) Novasta on tullut ihan tosi ahne, ja ruoka-ajat on meillä melkoista sirkusta, kun kumpikaan koira ei meinaa pysyä nahoissaan. Tottistelun jälkeen käppäiltiin vähän kaduilla, ihan superhyperhyvin meni! Hihnassa ei roikuttu yhtään, tosin sen sijaan Nova keskittyi imuroimaan kaikkea ihanaa suuhunsa kadulta. Läheltä ajavat autot vähän jännitti, ihmisiä olisi pitänyt päästä tervehtimään.

Stellan ja Novan välillä oli tänään havaittavissa jo pari herkkää pusuhetkeä. Kovin pitkäkestoista hempeilyä tuo matami ei tokikaan siedä. Juuri äsken meillä myös mutusteltiin puruluita vierekkäin <3 (Niitä samaisia puruluita, jotka ei koskaan aikaisemmin ole kelvanneet.)

noHyvin maistuu

P.S. Nova 8 vkoa nostaa koipea :D

Paskapäivä

Meikäläisen aamu alkoi rattoisasti klo 5 astumalla tuoreeseen koiranpaskaan. Ajattelinkin, ettei tämä näin auvoista voi aina olla. Hommahan alkoi siitä, että olin hetkeä aiemmin käyttänyt pennun ulkona ja laittanut ruoan turpoamaan, minkä jälkeen Stella alkoi ravata makkarin ja takaoven väliä piippaillen. Tätä jatkui monta minuuttia. Ajattelin sen piippaavaan vain ruoantuoksua, koska sitä se tekee yleensäkin, enkä noteerannut asiaa. Noh, hetken kuluttua alkoi pistävä haju leijailla sieraimiini ja kappas keppanaa, molemmat koirat olivat kuin yhteistuumin vääntäneet läjät lattialle. Että näin. :D

Stella on tainnut tajuta, että Nova on tullutkin jäädäkseen. Vieraskoreus on karissut ja Stella komentaa pentua ihan surutta. Itse asiassa se on juuri niin tosikko pennun kanssa, mitä epäilinkin. Silmän välttäessä vie kaikki lelut Novan suusta. Myös teolliset puruluut, mistä se ei koskaan ole suuremmin perustanut, on yhtäkkiä maailman ihaninta herkkua. Ehkä se tästä, hiljalleen.

Novan kanssa ollaan otettu naksutin käyttöön, helpottaa elämää. Harjoiteltiin hihnassa kulkemista tuossa hiekkatiellä, on vähän tyhmää seurata meikäläistä eikä syödä kiviä. Jos huomenna ehtisi taas vaikka Nastolassa käymään. Vitsit, olin innolla odottanut että pääsisi hakuilemaan ehkä jo tällä viikolla, mutta tänään selvisikin että pitää odottaa vielä kuukausi. Noh, ehkä se ei ole muutaman viikon päälle, vuosia siihen tulee uppoamaan kuitenkin. Ensi viikolla alkaa kuitenkin jo pentukurssi, helpottaa tuskaa.

Suureen Maailmaan tutustumassa

Tänään oli Novalla melkoisen jännä päivä. Suunnattiin nimittäin Lahden satamaan ihmettelemään ihmisvilinää ja opettelemaan samalla hihnakäyttäytymistä (note to self: ei otollisin paikka aloitella ko taitoa...). Novahan tepasteli hulinassa oikein reippaasti, keskittyen aluksi terrorisoimaan hihnaa ja mamman lahkeita. Hyvin nopeasti alkoi kuitenkin pikkuinen hiffata homman jujua, ja loppuretkestä kontakti oli jo suorastaan mainio. Parit koiratkin ohitettiin ilman mitään ongelmaa. Tutuiksi tulivat myös pyörät, motskarit ja autot sekä rollaattorit ja sauvakävelijät. Etenkin sauvakävelijät herättivät pienen monsterin mielenkiinnon, niin olisi ollut kiva maistella moisia vermeitä. Novaa kiinnosti kaikki edellämainitut ihmeellisyydet, ja yllätyksekseni sehän pyrki nimenomaan tutustumaan noihin kummajaisiin - ei väistämään niitä. Novalle oli myös ajoittain vaikea ymmärtää, että kaikki ihunia ihmisiä ei tarvitse mennä pusuttelemaan, vaikka kovasti ihailevia katseita hurmuri osakseen saikin. Toki myös muutama rapsuttelija kävi poikaa paijaamassa. Pienelle koiralle iski väsy nopeasti, ja sitten istahdettiin penkille katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Hyvin osasi toinen jo tuossa vaiheessa rauhoittua hälinään. Ja hälinää se kyllä olikin, satamassa kun oli jonkinsortin tapahtuma pomppulinnoineen ja kuulutuksineen menossa. Mistä Nova ei välittänyt tuon taivaallista. Satamaretken jälkeen pyörähdettiin vielä nopeasti eläinkaupassa, mikä olikin sitten jo ihan ällö paikka. Siellä piti vähän itkeä ja kiukutella, tosin väsymyksellä oli varmasti jo osansa tässä kohtaa. Ensi kerralla mennään takaisin sitten astetta virkeämpänä. Tällä reissulla tutuksi tuli myös parkkihalli sekä kauppakeskus, jonka liukuovet oli myös vähän jännät.  Parkkihallissa jännitystä aiheutti siellä kaikuvat kuulutukset sekä koiran haukku, nämä oli sellaiset asiat mitkä selkeästi aiheutti epäröintiä. Takaisintulomatkalla häkistä ei sitten kuulunut pihaustakaan, taisi retki tehdä tehtävänsä.

Penkki maistui hyvältä

Tänään meillä kävi myös ensimmäiset vieraat tutustumassa pienokaiseen. Herra ei kyllä jaksanut sosiaalistella enää yhtään, niin väsynyt oli päivän retkestä. Vähän jaksettiin kuitenkin taas treenailla: istumiset ja perusasento sujuu jo niin hyvin, että alettiin jo lisätä näihin aikaa. Tavoitteena huomiselle on ehdollistaa Nova naksuttimeen, nimittäin mun palkkaamisen ajoitus kusee ihan totaalisesti ilman sitä. Vähän harjoiteltiin myös tunnaria, kun heitin Novalle kepin vähän liian kauas. Siellä se tuhisi nurmikossa menemään, kunnes nenään tarttui oikea tuoksu, ja kiikutti sitten kepin mun viereen ja alkoi onnellisena sitä tuhoamaan. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee ;) Myös ensimmäinen yksinoloharjoitus tehtiin tänään, ihan muutamia minuutteja. Täällähän tuo onnellisena tuhisi keskellä olohuoneen lattiaa, ei edes huomannut tuloani. <3 Kynnet leikattiin myös ilman mitään ongelmaa, meinasi poitsu ihan nukahtaa käsittelyssä. Ruohonleikkurin ääneen on poitsu myös tutustunut, se ei hätkäyttänyt lainkaan.

Loppupäivä menikin näissä merkeissä

Eka yö meni tosiaan aivan uskomattoman hyvin, Nova ei päästänyt ääntäkään ja posotti 6 asti. Pisun ja ruoan jälkeen uni maittoi vielä pari tuntia. Ja myös toisen päivän jälkeen vahinkosaldo on edelleen 0. On se vaan niin ihana. <3

1. päivä

Nyt se sitten tapahtui, Nova asteli meille virallisesti asumaan. Hakumatka meni oikein hyvin, alkumatkan pentu kiljui kuin syötävä, kunnes rauhoittui nukkumaan ja nukkui lähes koko matkan uuteen kotiin asti. Välillä kantautui häkistä pieniä protestiääniä kurjaa kohtaloaan vastaan, mutta kaiken kaikkiaan jopa yllättävänkin hiljaista oli. Hyvä niin. :)

Kotona Stella otti pikkuisen oikein hyvin vastaan, vaikka onkin marakatin tulosta hiemän hämillään ja jonkin verran stressaantunutkin. Koirat ovat suhtautuneet toisiinsa varovaisen kohteliaasti. Nova on tutustunut päivän aikana koko taloon sekä pihaan, oikein reipas on pikkuinen ollut. Käytiin pienellä metsälenkilläkin koiruuksien kanssa, välillä pysähdyttiin popsimaan mustikoita. Maistuivat hyvin myös koirille ;) Vähän draamaa kuului jo ensimmäiseenkin päivään, kun Nova pisti nokkansa johonkin öttiäispesään saadeen aikaan kyseisten ötököiden hyökkäyksen. Nopeasti se kuitenkin tapahtuneesta toipui, eikä mitään pistojälkiä ole pojassa näkynyt. Mutta säikäyttihän tuo - molemmat.

Ruoan kanssa ollaan treenailtu istumista, perusasentoa ja luoksetuloa. Hyvät pohjat on pennulle tehty, tarjoaa niitä jo tosi kivasti. Yhtä eteenmenoa yritin, mutta matkalle osui liian hyväntuoksuinen ruohonkorsi, joten matka tyssäsi siihen ;) Nyt täällä makoilee yksi väsynyt koiranpentu. Katsotaan, jos huomenna lähtisi käymään jo vähän ihmisten ilmoilla.

Niin ja kaiken kukkuraksi, ensimmäisen päivän saldo: tasan 0 vahinkoa sisälle. Ei pöllömmin.

Uuteen kotiin tutustumassa

Tänään kävi Ruuhijärvellä niin kova kuhina, että jäi edellispäivän Rockabilly-festaritkin kakkoseksi, kun Laura ja kahdeksan koiraa tulivat kyläilemään. ;) Nova pääsi siis etukäteen tutustumaan tulevaan kotiinsa sekä "isosiskoon", joka oli pienten palleroisten vierailusta kovin hämillään. Pennut eivät tainneet ympäristönmuutoksesta olla moksistaan, sen verran innokkaasti tutkivat pihaa ja löysivät ihania aarteita (lue: roskia). Novalla ja Stellalla paljastui olevan ainakin yksi yhdistävä tekijä: kaivaminen. Ah, kuinka mukavaa puuhaa moinen hiekan kuopsutus. Saattaapi meidän piha muistuttaa pian lähinnä sotatannerta (vaikka ei se kaukana siitä ole nytkään). Nyt on sitten edessä vielä viikon mittainen, piiiitkä odotus, ennen pennelin lopullista saapumista. On se jännää.

Omistajan elkeet

Nova maistelee frisbeeta