Isoja päätöksiä, pieniä projekteja

Aloitaan aakkosjärjestyksessä: A niin kuin agility. Keskiviikkona oltiin kolmatta kertaa kursseilemassa, yhä ainoina osallistujina. Ensi viikolla kuulemma saadaan peräti seuraa. Nova on niin lääpällään tuohon kouluttajaan, voi tsiisus mitä hötkyilyä kun ei heti päässytkään moikkaamaan... Tehtiin alla olevaa rataa , johon olen epätoivoisesti yrittänyt kyhätä myös koiran juoksureitin.

Treenattiin valssia 3. hypyn ja putken välissä, alkuun oli ihan koko ajan myöhässä ja koiran tiellä, muutaman toiston jälkeen alkoi sujua. Kun valssin kiemuroista selvittiin, osoittautui 5. este ihan hirveän hankalaksi. Välillä Nova hyppäsi väärältä puolelta, välillä kiersi koko esteen. Sitten kun tuokin saatiin sujumaan, ei 6. hyppykään ihan oppikirjojen mukaan aluksi sujunut, vaan Nova monesti kiersi senkin kokonaan. Saatiin me sitten lopulta pari ihan onnistunuttakin rataa tehtyä, mutta oli se haastavaa. On tämä kyllä vaan niin perkuleen vaikea laji! Etenkin kun ohjaaja on ihan hukassa oman kroppansa kanssa.

Agilityyn liittyy projekti numero yksi: kontaktit. Pentuagility-kurssilla aikoinaan opetettiin koirille nenäkosketus maahan 2on2offeilla, tää toimi silloin ihan jees. Sen jälkeen en kuitenkaan ole Novalta sitä enää vaatinut, vaan pelkkä oikeaoppinen asento on riittänyt. Nyt kouluttaja kuitenkin suositteli nenäkosketuksen ottamista mukaan, koska Novalla on aivan tajuton vauhti puomilla ja fokus kutakuinkin eteeneteeneteen nyt helvetin nopeesti eteeeeeeen. Noh, alku sujuikin ihan hyvin, mutta sitten tapahtui jotain kummallista, koska Nova paineistui lopussa tosi paljon ja alkoi suorastaan hipsutella puomilla. Pieni tauko ja ihana pusuhetki vuorotellen kouluttajan ja mamman kanssa korjasi onneksi asian, tämän jälkeen saatiin heti tosi hyvä suoritus ja siihen oli hyvä lopettaa. Veikkaan tuon paineistumisen johtuneen siitä, että Nova ei ihan ymmärtänyt, mitä siltä oikein haettiin, kun ennen on pelkkä 2o2o kelvannut. Nenäkosketusta nyt treenaillaan sitten kotona ihan urakalla.

Siirtykäämme sitten projektiin numero kaksi: luoksetulo. Päätinpä sitten vaihtaa Novan tulemaan suoraan sivulle! Tuli sellainen ahaa-elämys tuossa yksi päivä, että hemmetiäkö tässä hinkkaamaan sitä suoraa, tiivistä mutta ei-törmäävää eteenistumista ja siitä näpsäkkää sivullesiirtymistä (vaikka tää onki Novalla aika hieno), kun helpommallakin pääsee. Ajatukset PK-puolella kisaamisesta tuntuvat tällä hetkellä aika kaukaisilta, jotenki en vaan koe sitä ihan mun jutuksi. Ja oli tähän toki pari muutakin syytä kuin pelkkä helppous. Nova tarjoaa tuota aika hanakasti ihan itsekseenkin, se tuntuu olevan sille itselleen helpompi tapa. Ja koska Nova paineistuu kovasti mun jännittämisestä, on sille senkin takia helpompi tulla sivulle, kuin juosta täysi päin omituista, jännityksestä lamaantunutta ohjaajaa. Katsotaan, miten tässä sitten käy...

Ja sitten vielä projekti numero kolme: kepit. Hei, me edistytään! Viikko sitten Novan aivosoluissa tapahtui jotain mullistavaa, ja se ymmärsi vihdoinkin pujottelun idean: Nova menee nyt 4 suorassa linjassa olevaa keppiä! Alkoi jossain vaiheessa oikeasti jo tuskastuttaa ja tehdä mieli lyödä hanskat tiskiin, kun koko ajan sai helpottaa, vaikeuttaa, helpottaa, vaikeuttaa, helpottaa... Mutta niin se vaan sieltä tuli. Tähän kohtaan jäädään nyt toviksi, harjoitellaan tulokulmat sun muut häiriöt kunnolla ennen siirtymistä kolmanteen keppipariin. Tältä näytti meno noin viikko sitten, juuri oivaltamisen jälkeen (kamera sojottaa vähän mihin sattuu, mutta kyllä siitä jotain näkee :D).

Sitten hyppäämme kepeistä aasinsillan kautta takaisin agilityyn. Viime viikolla aksailtiin myös Heinolassa, tehtiin allaolevaa rataa pätkissä. Kokonaista rataa ei otettu kertaakaan, eka kokeiltiin muutamia pieniä kohtia, sitten tehtiin esteet 1-10 ja tämän jälkeen 10-17.

Novalla riitti intoa, ekaa kertaa ikinä se myös haukkui radalla. Tyytyväinen saan kerrankin olla myös itseeni, maltoin ohjata rauhassa ja huolellisesti enkä poukkoillut tai huitonut ylimääräisiä. Ja tämähän näkyi heti myös koirassa. Rata vaikutti ensisilmäyksellä ihan hirveän hankalalta, mutta loppupeleissä se olikin aika simppeli.

Viime viikolla leikittiin myös pelastuskoiraa, ja hyvin kyllä leikittiinkin. Alkuun pieni hallittavuustreeni, toisten koirien kohtaamista seuraten, paikkamakuuta ja luoksetuloa. Hyvin sujui vaikka joukossa oli yksi juoksunarttukin. Samoin paikkamakuu ennen etsintää (oisko ollu 4-5min) meni hienosti, vaikka selän takana oli toisen koiran ilmaisutreenit menossa. Etsintäalueena oli metsää ja hakkuuaukeaa, kolme ukkoa piiloon. Yksi istui kannolla keskellä hakkuuaukeaa (kuulostaa joo helpolta, mutta nää voi koirille olla yllättävän hämääviä), kaksi metsässä ja näistä toinen verkolla peitetty ja toinen seisova. Nova oli yksinkertaisesti ihan hirveän hieno. <3 Mitäpä tässä muuta selittelemään, hyvin hoiti homman kotiin, ei kummastellut kannolla nököttävää tyyppiä ja verkkoon kääriytynyt vieraskin sai märät pusut tuliaisiksi. Seisovaa vasten oli kyllä kerran hypännyt, näitä siis lisää treenalemaan. Mutta ilmaisuihin olin kyllä über-tyytyväinen. Vähän se välillä yrittää fuskata tuossa sahaamisessa, mutta olen sitä mieltä, että se kertoo lähinnä koiran fiksuudesta. ;) Onhan se oikeasti rankkaa, totta kai ne jossain vaiheessa kokeilee, josko helpommallakin pääsisi. Mutta tästä en siis huolestu, kyllä se ajan kanssa oppii, ettei sillä mitään saavuta.

Viikonlopun meikäläinen vietti pelastuskoirien ryhmäkatselmuksessa järjestävänä osapuolena, olipahan rankka viikonloppu. Lauantaipäivä kului mun osalta kaupunkirastilla, jossa sain esittää hukassa olevaa mielenterveyskuntoutujaa, joka oli kidnapannut koirankin mukaansa. 10h tuossa touhussa vierähti, ja parin tunnin huilimisen jälkeen kävi tieni kärpäseksi (=havainnoimaan joukkuetta) yösuunnistusrastille. Aamuyöllä käväisin kotona nukkumassa 4h, ja eikun takaisin antamaan loppupalautetta ja siivoamaan paikkoja. Viikonloppu oli kaikkiaan ihan älyttömän raskas, hauska, mielenkiintoinen ja ennen kaikkea motivoiva. Ihan uudella tavalla konkretisoitui se, mihin me tässä touhussa oikein pyritään. Oikein iski sellainen "tuolla mekin vielä Novan kanssa joskus ollaan"- ajatus ja voimalla. En halua kutsua sitä haaveeksi, joten puhun ennemmin päätöksestä. Olen ehkä aiemmin haaveillut, että Novasta tulee hälykoira. Nyt mä päätin, että siitä tulee hälykoira. Kuvia tapahtumasta löytyy täältä.

Tää päätös antoi sitten viimeisen niitin sille, että päätin jättää PK-ajatukset unholaan. Nää on kuitenkin niin eri maailmat keskenään, että mä en näe niiden yhdistämisessä hirveästi ajatusta. Tästä aiheesta saatan joskus rustata ihan oman postauksen, kun tätä on tullut pyöriteltyä mielessä niin pitkään. Helpottunut olo, etten sanoisi. Nyt mä tiedän, mitä mä haluan. Eihän siihen mennytkään kuin reilu vuosi.

MT-potilas Minna ja kidnapattu kelpie. Kiinni jäätiin.

Kaikenlaista on siis ehtinyt taas viikossa tapahtua. Treenailujen lisäksi me ollaan myös uitu paljon, syksyn lähestyminen iski tajuntaan ja nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti viimeisistä lämpimistä päivistä. Novan uima-asento on parantunut hurjasti nyt kesän aikana, enää se ei kenota pää pystyssä, kuten vielä pari kuukautta sitten. Kovin on haikeaa tämä kesän kuluminen, mihin aika katoaa?

Lopuksi täytyy vielä esitellä teille Novan uusi ihanuus, paimenpanta! Eihän tuota voinut kauppaan jättää, kun osui silmiin. Oikeasti tuossa on kyllä bortsu, mutta me nyt leikitään sen olevan aussie.

Mia Skogsterin tottelevaisuusseminaari

Olin lauantaina kuunteluoppilaana Mia Skogsterin tottelevaisuussemmassa. Jonkin aikaa olin jo kytännyt, koska hän tulisi seminaaria pitämään kohtuullisen matkan päähän, paljon hyvää olen näistä kuullut. Ja olihan se todella hyvä ja antoisa seminaari, sai taas paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa. Miaa ja hänen koulutustapojaan ei voi kuin ihailla: aivan uskomatonta pitkäjänteisyyttä, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja malttia! Mia tekee asiat huolella, hitaasti, kiirehtimättä. Antaa koiran kasvaa ja kehittyä, ei vaadi liikaa liian aikaisin. Saatoin kieltättä tuntea pienen piston sydämessäni. :P

 Tässäpä siis muistiinpanoja seminaarista lähinnä itselle, joitain juttuja on vaikea kirjoittamalla selittää...

Seuraamisen rakentaminen

• alkaa heti pennun tultua kotiin tämän omaa ruokaa hyödyntämällä, isot nappulat hyviä koska eivät tipu "kuppikädestä", helpompi kontrolloida koska pentu palkkion saa
• ei houkuttelua, koiralle jutellaan ja kehutaan vasta tämän ollessa aktiivinen ja haistellessa ruokaa kädessä
• saalisliike ruoalla, ruoka lähtee karkuun, koiran tavoitellessa saa syödä kaiken kerralla. Ei yksittäisiä makupaloja
• ensin luodaan motivaatio ruoalle, tähän menee muutama päivä-kk koirasta riippuen. Koira oppii tavoittelemaan ruokaa, laumavietin käyttö tärkeää (paljon kehuja!)
• seuraamisessä pyöritään ensin ympäri, sitten vasta suoraa pätkää, ihan muutamia askelia. Palkka vasta lopussa, kehuja aluksi joka askeleella
• tätä vaikeutetaan ennen kuin aletaan pidentää matkaa
• palkataan molemmilla käsillä, totutetaan heti vasempaan käteen koiran sivulla. Vasemmalla kädellä voi rapsutella koiraa, tukea oikeaa asentoa, jolloin koira tottuu käteen heti. Tällöin oikea käsi imuttaa/on kainalossa
• lelupalkaan siirrytään sitten, kun koira osaa leikkiä hyvin, eikä leikkiin liity konflikteja (esim. osaa irrottaa hyvin)
• koiran annetaan tehdä tottista, vain silloin kuin koira itse aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Ei houkuttelua ja maanittelua!
• lelulla koira palkataan aina vasemmalle, vartaloa ei saa kääntää palkkaa kaivettaessa
• keppiä voi käyttää apuna edistämisessä, kuitenkin tärkeää totuttaa koira keppiin ensin ja opettaa sen tarkoitus
• kääntymisten harjoittelu aloitetaan suunnanmuutoksilla, ei heti jyrkkiä käännöksiä
• täyskäännökset kannattaa opettaa kiertämällä, samoin edestä sivulle siirtyminen. Koiran mahdollinen hitauskaan ei näytä niin pahalta kun koira kiertää
• häiriötreenit aloitetaan perusasennosta, sitten samat jutut seuraamisessa. Kehuilla luodaan toivoa palkasta -> hiljaisuus 3sek -> palkka. Kontaktin tippumisesta kielto, laumavietin hyödyntäminen kehumalla
• tärkeintä hyvä suhde, koira haluaa tehdä yhdessä. Tunnetilaa ei voi myöhemmin korjata.
• jos tavoitteena on pitkä kisaura, ei BH-kokeeseen kannata mennä kovin nuorella koiralla

Mia kaavottaa koiransa tottikseen, jolloin koira tietää aina, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennakointia ei kuitenkaan saa hyväksyä. Mia myös pyrkii tekemään treeni- ja koetilanteista mahdollisimman samankaltaisia, jolloin koira ei erota tilanteita toisistaan ja tosissaan odottaa palkkaa myös kokeessa. 

©Jenny Söderlund, kuva Wirneen treffeiltä

Noudot

• noudolle aletaan rakentamaan pohjaa jo pikkupentuna leikin kautta. Pennun annetaan voittaa kun osoittaa dominansssia, vetää hyvin. Hiljalleen lisätään painetta esim. vetämällä lelua kohti kasvoja, irvistämällä -> koiran itsevarmuus kasvaa, oppii olemaan aktiivinen
• irrotusharjoitukset 3-4 kk iässä jos tuolloin leikkii hyvin. Käsky annettava ennen kuin liike pysähtyy, ettei opi irrottamaan liikkeen pysähtyessä
• opetettava, että lelusta saa ottaa kiinni uudelleen vasta selkeän ärsykkeen jälkeen: vartiointi
• aluksi irrotukset ruoalla, myöhemmin palkkana uudelleen iskeminen
• laumavietti tärkeä heti kun iskee kiinni leluun -> hyvät iskut myös noutoon
• leikin lopetus: zip ja lelu piiloon -> koira luulee olleensa liian hidas tarttumaan, jolloin menetti lelun
• irrotusongelmat leikissä johtavat usein kapulan pureskeluun!
• noudon alkuopetus kahden patukan leikkinä, haluaa saada molemmat! Myöhemmin kapula+lelu, pelkkä kapula ei riitä vaan haluaa myös ohjaajalla olevan lelun -> oppii juokemaan myös takaisin täysillä -> näin saa nopeat noudot ilman mitään pakotteita
• pitoharjoitukset aloitetaan lelulla, luodaan painetta leuan alle ja palkataan, kun ei irrota tästä huolimatta. Lelun jälkeen siirrytään keppiin ja sitten vasta kapulaan
• Mia aloittaa treenit kapulan kanssa vasta yli 1v koiran kanssa
• hyvä kapulanpito hyppynoudon kautta: koira tykkää hypätä, ei himmaile takaisintullessa
• tasamaanouto opetetaan erikseen, vasta hyppynoudon jälkeen
• kapulan heittovaiheessa koiralla ei lupa vilkuilla kapulaa

©Jenny Söderlund

Esteet

• Aloitetaan niin, että hyppy ohjaajan ja koiran välissä, koira hyppää siis ohjaajan luokse. Hiljalleen siirretään koiraa kauemmas, tämän jälkeen myös ohjaaja voi alkaa liikkua kauemmas
• rimat esteen päälle, jos tiputtaa, ei hyväksytä + turvallisemmat
• heti alastulossa annettava merkki siitä, hyväksyikö suorituksen vai ei
• paluuhypyn sujuessa opetetaan hyppäämään patukan kanssa takaisin
• vasta tämän jälkeen opetetaan meno+paluuhyppy aloittaen taas matalilla hypyillä, lopuksi patukan kanssa
• vasta tasamaanoudon opettamisen jälkeen aletaan heittämään kapulaa esteen yli
• A-esteellä tarvittaessa opetetaan sukeltamaan riman ali, jos yrittää hypätä liian korkealta

Eteenlähetys ja maahanmeno

• aluksi palkka aina samassa paikassa, hyvä kaivaa esim. kuoppa ettei näe, matka aluksi 5m
• alkuun tehdään näköärsykkeellä: näkee suunnan, tämän jälkeen appari vie palkan
• sitten apparin vietyä palkan tehdään esim. pätkä seuraamista ennen lähetystä, sitten voi siirtyä siihen, että itse vie palkan, tehdään muuta väliin ja sitten lähetys
• koiralle opetetaan ajatus: kun mennään kapulatelineelle viemään kapulaa, sen jälkeen tulee eteenmeno
• noin vuosi tehdään ilman maahanmenoa
• tehtävä eri kentillä, aina uudessa paikassa helpotettava ja otettava ärsykkeet mukaan
• isot, näkyvät lelut vain alussa, ei välttämättä ollenkaan. Pyrittävä siihen, että koira näkee palkan vasta juostuaan hyvän matkaa -> ei lähde etsimään katseella liian aikaisin. Kuopat ja pusikot hyviä.
• Koskaan ei koira saa juosta takaisin, jos ei löydä palkaa. Tarvittaessa itse juostaan koiran luo ja etsitään se yhdessä
• maahanmeno kaukana ohjaajasta opetetaan erikseen, appari hyvä olla apuna
• tavallista, että alussa käskyä joutuu hokemaan, palkka heti kun kyynärät on maassa

Jäävät liikkeet

• Koira pyritään saamaan aktiiviseksi, naksutin tässä hyvä
• eka peruuttamalla kaikki jäävät, sitten seuraamisessa (vasta kun koira n. 1-1,5 v ja seuraaminen hyvää)
• Mia opettaa seisomisen vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun koira osaa padota

Teoriaosuuden jälkeen seminaarissa ratkottiin muutamien koirien ongelmakohtia. Käytiin läpi esim. seuraamisen rakentamista 8kk airispennulle ja kapulan pureskeluongelman ratkomista dobberille sekä pyrittiin saamaan jääviä nopeammiksi belgille. Mia itse esitteli seuraamisen alkeita ja leikkimistä 5kk malikkansa kanssa. 

Vaikka itse olin mukana vain kuuntelemassa eikä tavoitteita edes PK-puolelle ole, koen kyllä saaneeni seminaarista ihan hurjan paljon irti! Etenkin Mian tapa opettaa seuraamista pennulle vaikutti tosi kivalta, voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni tuota tapaa sitten joskus seuraavan koiran kanssa.

Match show ja loman lopettajaiset

Lauantai oli kovin historiallinen päivä sekä minulle että Novalle, sillä tuolloin me suunnattiin vesisadetta uhmaten ihka ensimmäisiin mätsäreihin. Siis minä, mätsäreissä? Ei, en olisi itsekään uskonut tämän päivän vielä koittavan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi murkkuikäisen ja uppiniskaisen koiransa uudelleensosiaalistamiseksi.

Odotukset eivät kovin korkealla olleet kehäkäyttäytymisen suhteen, ja tuloksena olikin sininen nauha ilman sijoitusta. Mutta syy tähän omasta mielestäni kerrassaan mainio: "koiran liikkeitä on mahdoton arvostella, koska se tokoilee liikaa". :D Pieni punertava hörökorva luuli olevansa toko-kokeessa ja ravaaminen oli sen mukaista. "Kato mamma, kontakti! Kato näätkö, en ota häiriötä yhtään mistään, näin nätisti tuijotan vain ja hinkutan jalkaasi vasten." Ja siinä se sitten hinkutti. Ei arvostettu iloista yhteistyötämme mätsärissä, mutta kokeessa tuolla suorituksella olisi saletisti herunut 10. Oli muuten sen verran hienot täyskäännöksetkin. ;) Ryhmäkehässä tosin kontakti sitten jo loppuajasta tippui ja se tuttu neliveto-Nova näyttäytyi - onneksi vasta viimeisessä kaarteessa.

Kehän jälkeen sateessa ryvettyneenä

Tuomari vaikutti arvostelevan koiria lähinnä niiden liikkeiden perusteella, ja esim. ihan järkyttävällä kehäkäyttäytymiselläkin (ihan taukoamatonta huutamista, toisiin koiriin päin sinkoilua jne) pystyi saamaan punaisen nauhan, koska liikkeet. Noh, eipä mua haitannut, koska Nopsukka oli niin kovin hieno kehässä kontakteineen (siitä kehän ulkopuolisesta toiminnasta ei tässä yhteydessä puhuta) ja antoi tuomarin käpälöidä ja lääppiä ja tiirailla hampaita ongelmitta. Tai no, iänikuinen ongelma nimeltä pusuttelu hankaloitti toki toimenpidettä hieman. <3

Olin oikein yllättynyt, että tuo touhu olikin ihan kivaa! Uudestaan mennään ehdottomasti vielä lähiaikoina. Mutta kyllä siinä muutaman tunnin aikana mätsärialueella pyöriessä sai taas todeta, että koiraihmisiä on tosiaan moneen junaan toisten jäädessä asemalle. Mutta eipä tästä tämän enempää.

14 kk -posetus

Viimeistä lomailtaa vietettiinkin sitten agilityn merkeissä. Tehtiin seuraavanlaista rataa, joka osoittautuikin aika kinkkiseksi palaksi...

Haastavin kohta meille oli ehdottomasti tuo 3. ja 4. hypyn väli, Nova olisi kovin hanakasti ollut esteiden välistä juoksemassa. Saatiin lopulta sekin sujumaan. Tehtiin rataa ensin rimojen ollessa 45cm korkeudessa, tämän jälkeen rimat esteillä vaihtelivat 50cm-60cm. Novalla on ollut vähän ongelmaa noissa maksihypyissä ja on tupannut tulemaan esteiden ali tai jopa rimojen läpi, jos laitetaan kaksi rimaa. Nyt se meni ekat kierrokset ihan saakelin hienosti, vaikka radalla ei esteet noin korkealla ole ennen olleetkaan. Muutaman toiston jälkeen Nova tiputti riman 4. esteellä, ja siinä kohtaa taisi tapahtua nuoren miehen pääkopassa jotain outoa, koska sen jälkeen se ei millään enää meinannut suostua hyppäämään 2. estettä, jossa rima 60cm. Aika monta yritystä saatiin tehdä, ennen kuin onnistui, mutta kun tuosta möröstä yli päästiin, liideltiin loppurata todella upeasti. Olisipa kiva aina joskus päästä kurkistamaan tuon koiran pääkoppaan, että mitä siellä oikein liikkuukaan...

kananmunamies

Agiliitoa ja nenähommia

Meidän aksailut ovat saaneet uuden vaihteen päälle, tällä viikolla aloitettiin normitreenien lisäksi agilityn jatkokurssi, joten seuraavan 6 viikon ajan me päästään agiliitämään kaksi kertaa viikossa. Jee! Sunnuntaina lomareissulta palattuamme käytiin siis normitreeneissä, uutena esteenä tehtiin muuria, joka ei kovin kummoista mullistusta aiheuttanut. Samoin tehtiin ekaa kertaa A-este kokonaisena, hyvin löytyi kontaktitkin. Nova taitaakin olla nyt tutustunut kaikkiin esteisiin, paitsi pituushyppyyn ja okseriin. Tai no, kepit on vielä alkutekijöissään mutta anyways. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa pointtina oli lähinnä lähetys putkeen pimeästä kulmasta. Yritin tehdä jonkin sortin viritelmää treenistä, mittasuhteet ainakin on päin sitä itseään, mutta noin pääpiirteissään se näytti tältä:

Positiivinen yllätys nro 1: Nova ei kertaakaan mennyt renkaan sivusta/ali.

Positiivinen yllätys nro 2: putki löytyi todella helposti myös vaikeammasta kulmasta.

Ja tärkein asia itselle muistettavaksi: LIIKU! Heti jos mä jään himmailemaan ja varmistelemaan, että tajuaakohan se nyt mennä sille seuraavalle esteelle, Nova joko pysähtyy tai tulee käteen. Jos mä luotan, että se irtoaa, se myös irtoaa. Mun itselleni hokema mantra luota koiraan pätee siis myös tähän lajiin.

Meidän keppiprojekti on ollut vähän kesälomalla ajanpuutteen vuoksi, joten siinä ollaan aika alussa vielä. Muutaman kerran olen jo hilannut toista paria lähemmäs ensimmäistä, mutta ei ne vielä läheskään suorassa rivissä ole. Tässä muutama toisto, missä vaiheessa nyt ollaan, tästä jatketaan.

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa taas jäljestämässä, tällä kertaa pellolla namijäljen merkeissä. Mulla on ajatuksena tehdä nyt namijälkeä hamaan tulevaisuuteen asti, jos vaikka sais sitä nenää vähän enemmän kohti maata ja tarkkuutta kehiin. Ja tässäpä teille todistusaineistoa siitä, että kyllä se osaa ihan rauhassakin jäljestää! Ainakin joskus. (Huomatkaa myös superinnokkaat ilmaisut kepeillä...) Ja tuo hetkellinen tuijottamiskohtausta loppupuolella johtui ylivoimaisesta häiriötekijöistä: kirsisääsket kehtasivat paritella ihan jäljen vieressä.

Keskiviikkona oltiin sitten siellä agilitykurssilla, peruuntumisten ja juoksunarttujen vuoksi me oltiin ainoat tyypit paikalla - hulppeaa yksityisopetusta siis! ;) Tehtiin puomia kokonaisena, Novalla hurja vauhti mutta pääsääntöisesti hienot kontaktit. Pari kertaa tosin lipsahti toinen takajalka maahan. Ja pari kertaa se myös teki paimenvaanimista kontaktien yläpäässä, vaikka puomia ei tosiaan kokonaisena olla tehty herrasen aikaan. Mutta tämä meni onneksi parin kerran jälkeen ohi.

Tehtiin myös irtoamistreenejä hypyillä + renkaalla/pöydällä. Kerran oli pöydälle syöksyessään pojalla niin hurja vauhti, että ehti vain napata nakin suuhun ja rysäyttää toiselta puolelta alas. Ihan ei jarrut pelittäneet. Muut toistot sen sijaan tooosi hienoja. Irtoamistreeniä tehtiin myös seuraavanlaisella radalla, jossa mun oli tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan (kohdassa X) koiran juostessa. Ja tosi hyvin tuo menikin, kunhan itse muistin myös ohjata sitä koiraa eikä vain huudella esteiden nimiä... :D

Musta oli jotenkin hirveän helpottavaa myös huomata, että tuo ihan oikeasti on vielä se sama koira kuin aina ennenkin (viitaten tässä nyt siihen MH-kuvaukseen). Ihan mutkattomasti lähti kouluttajan matkaan tämän napatessa hihnasta, kun tehtiin puomia. Ihan mutkattomasti myös hukutti kouluttajan märkiin pusuihin ja väläytteli aussiehymyään. ;) Tällä viikolla meillä kävi myös vieraita kera kahden pienen lapsen, ja edelleenkin täysin mutkattomasti Nova otti heidät vastaan (päästämättä ainuttakaan haukkua!). Mun täytyy nyt vain lakata maalailemasta piruja seinille.

Sama mutkattomuus jatkui torstaina pelastuskoiratreeneissä, jossa saimme treeneihin miesvieraan (jota piti toki heti hyödyntää). Novalle kolme ukkoa valmiiksi piiloihin, istuva, seisova ja makaava. Mies oli kolmas ja makaavassa asennossa. Nova oli vähän possu, ensimmäisen ukon löydettyään kävi ensin merkkaamassa ja tuli sen jälkeen häntä tötteröllä ilmaisemaan. Ekan löydön jälkeen ajatus hetkeksi katkesi, koska maahan oli valutettu jotain todella järkyttävän hajuista mäskiä, joka veti pientä porsasta puoleensa. Saatuaan ajatukset kasaan, jatkui etsiminen ja ukko löytyi helposti, mutta ilmaisu meinasi unohtua, koska seisoin kai liian lähellä sitä tuoksuvaa eritettä... Viimeinen ukko (mies) olikin sitten se paras. Käyttäytyminen maalimiehellä tosi nättiä, oli vain nuuskaissut (makaavia olisi yleensä niin kiva pussailla ja pomppia niiden mahan päällä) ja ampaissut matkaan. Ilmaisu...tyylikäs sivuttaishyppy, olispa saanu videolle :D Edes piilosta noustessaan ei mies ollut yhtään pelottava, ja innostuipa Nova jopa kunnon taisteluleikkiin tämän kanssa. Hieno Nopsukka!

Ja huomenna onkin herralla luvassa jännät paikat, koska olen mielenhäiriöissäni ajatellut lähteväni sen kanssa ihka ensimmäisiin mätsäreihin. Voi tsiisus jo valmiiksi...

Miesterapiaa

Siinä niitä pyörii. Miehiä.

Ruotsista kotiutumisen jälkeen ehdittiin hengata kotona reilu vuorokausi, kun oli taas aika hypätä autoon ja lähteä reissuun. Tällä kertaa auton nokka osoitti kohti pohjoista. Stella heivattiin välille viettämään rentoa mökkielämää Keski-Suomeen meidän jatkaessa matkaa Tornioon. Lomailun ohella luvassa oli tiukkaa settiä: miesterapiaa Novalle.

Äkkiseltään laskettuna Nova tapasi tuon muutaman päivän aikana yli 10 miespuolista henkilöä (ja naiset päälle), projektissa hyödynnettiin niin naapureita, tuttavia kuin sukulaisiakin. Käytiin kylässä ja kutsuttiin porukkaa meille kylään. Ja tulipa sitä sakkia ihan kutsumattakin. Ja koska tiedetään, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, kului projektissa erinäinen määrä juustoa, nakkia, croisanttia ja mitä milloinkin. Myös siitä ruokapöydästä. Tai no, etenkin siitä.

Novan reaktiota oli mielenkiintoista seurata. Se saattoi ensin rynnätä ilosena tervehtimään ja pusuttelemaan,ja sitten vasta tajuta, että "hei, enhän mie tuota tunnekaan" ja aloittaa haukkumisen. Kerran se hääräili pitkän tovin pihalla vieraita haistellen, ja vasta nähdessään minut oviaukossa aloitti haukkumisen. Mutta kaikkiaan reaktiot lieventyivät kerta kerralta ja loppureissusta Nova kyllä toivotti  vieraat tervetulleeksi kumean vahtihaukun saattelemana, mutta riensi heti perään tsekkaamaan, millaista herkkua tulijalla nyt olisi tarjolla. Viimeistä vierasta se ei enää jaksanut haukkua lainkaan. Erävoitto.

Miehien lisäksi Nova pääsi tekemään lähempää tuttavuutta myös lasten sekä kissan kanssa. Lapset olivat ok, koska niiltä sai juustoa ja ne heittivät pojalle palloa. Kissa aiheutti enemmän ihmettelyä, ja kun se ei kovasta yrittämisesta huolimatta innostunut pojan kanssa leikkimään, tyyppi päätteli eläimen olevan paimentamista varten. Nova yritti estää kissaa lähtemästä pois pihalta, ja  hienosti kissan kaitseminen sujuikin. Paljon paremmin kuin lampaiden. ;)

Nova harjoitteli kiertämistä...

...pysäyttämistä

...poispäinajoa

...ja oisko tää sitten sitä laiduntamista? ;)

Tarkoitus oli samalla reissulla käydä Norjassakin pyörähtämässä, mutta koska tuolloin loma olisi mennyt käytännössä autossa istuen, jätettiin tämä väliin ja käytiin sen sijaan Ruotsin puolella. Novakin pääsi mukaan, koska ekinokokkoosi-lääkitys oli otettu uutta ulkomaanreissua ajatellen, ja eihän sitä voinut hukkaan heittää. ;) Ehkä me vielä joskus sinne Norjaan päästään...

wannabe-maailmanmatkaaja

Elämä taajamassa oli Novan kanssa suhteellisen helppoa, eikä paljon poikennut elämästä maaseudulla. Kummasti alkoi hihnakäyttäytyminenkin parantua loppureissua kohden... Ovet pystyi pitämään auki, Nova hengaili milloin sisällä ja milloin ulkona, mutta pihalla pysyi ihan käskemättäkin. Ei haitanneet naapurissa haukkuvat koirat tai tiellä pyöräilevät lapset. Ikävä välikohtaus sattui, kun naapurista karkasi koira meidän pihaan, kun oltiin tottiksen tynkää treenailemassa. Valitettavasti koira oli uros ja osoitti luvattoman paljon kiinnostusta Novan peräsintä kohtaan, jolloin tuloksena oli kunnon rähinä. Koirat säilyivät vammoitta, mutta mun reisi sattui tulilinjalle yrittäessäni potkia toista koiraa hiiteen, ja on nykyisellään varsin iloisenkirjava. Nyt vähän jännittää, aiheuttaako välikohtaus lisää pörhistelyä uroksille jo ennestäänkin (jossain määrin) urosongelmaiselle macho-miehelle...

Could U throw me the ball, plz?

Mutta nyt me ollaan palattu takaisin maaseudun rauhaan. Tavallaan ihanaa, tavallaan vähän tylsää. Tylsää etenkin siksi, että hyvälle mallille saatu mies-projekti jäi kesken, sitä pitäisi ehdottomasti päästä jatkamaan. Että jos joku Päijät-Hämeessä haluaa auttaa projektin etenemisessä, huikatkaa. (Ei, tämä ei ollut deitti-ilmoitus.) :D Mutta ah, miten ihanaa onkaan lampsia ovesta ulos huolehtimatta siitä, onko mukana hihnaa ja pantaa ja kakkapusseja jajaja...

Mulla on nyt jo viimeinen lomaviikko käynnissä. Se on tarkoitus viettää lähinnä kotona rentoutuen ja tietysti koiran kanssa treenaillen. Eilen reissulta palattuamme ehdimmekin olemaan kotona peräti yhden tunnin, kunnes oli aika suunnata aksatreeneihin, ja tänään ollaan puuhasteltu keppien parissa ja käyty jäljestämässä. Mutta näistä lisää myöhemmin. Adios.

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...eiku ;)