Wirneen hakupäivä

Viime sunnuntaina oli aika suunnata taas sisaruksia ja kasvattajatätiä moikkaamaan Wirneen hakupäivän merkeissä! Lahdesta napattiin vielä ihunainen velipuoli Gatsby omistajineen kyytiin, sujui matkakin rattoisammin hyvässä seurassa. ;) Hyvä jengi oli koossa, lähes koko H-poppoo sekä lisäksi Gatsby ja kohta Ruotsiin matkaava Iisi, Lauran sijoituskoira Nauru ja H-pentueen velipuoli Musti. Osa koiruleista oli kokeilemassa hakua ensimmäistä kertaa, osalle touhu oli jo tutumpaa. Nova ja Gatsby edustivat pelastuskoirapuolta kun muut treenasivat PK-tyyliin. Tyyli kuin tyyli, hauskaa oli varmasti kaikilla!

Gatsby pelastaa

Kasvattajatäti opettaa pojalle oikeaoppista maalimieskäyttäytymistä ;)

Novalle tehtiin ns. kokeenomainen treeni, piti hyödyntää vieraat maastot ja...noh, ei-niin-vieraat maalimiehet. Mutta kuitenkin eri tyypit kuin normitreeneissä. Maasto oli mukavan selkeää ja helppokulkuista, näkyvyys loistava. Eli käytännössä sellainen, missä me ei ehkä ikinä olla treenattu. :D Alku näytti lupaavalta, Nova oli innoissaan ja liikkui hyvin alueella. Mullakin oli etsintäsuunnitelma tehtynä. Ja sitten homma levisi kuin jokisen eväät. Näin Novan olevan hajulla, ilmoitin lähteväni varmistamaan koiraa (muistin jopa mainita asiasta!) ja hetken kuluttua se juoksikin mua vastaan. Ei hypännyt heti, seisoi mun vieressä ja inisi, sitten hetken kuluttua hyppäsi. Eikä lähtenyt mihinkään. Tismalleen sama, minkä se teki silloin meidän ensimmäisessä kokeenomaisessa. Aivan täysin identtinen toimintamalli. Ja koskaan muulloin se ei ole tuota tehnyt, joten sen on pakko liittyä jollain lailla mun olemukseen noissa "kokeenomaisissa". En mä niitä ole mitenkään jännittänyt, mutta jollain tavalla mun olemuksessa on pakko olla jotain, mihin se reagoi. Tällä kertaa se selvästi kuitenkin ilmaisi hajua, ei malttanut työstää sitä loppuun. Viimeksi mietittiin tätä samaa, mutta mä en siihen silloin uskonut. Nyt uskon. Eli jokin mun olemuksessa saa aikaan sen, että kokeenomaisissa treeneissä se on alkuun niin hirveän malttamaton/ei keskity/jotain ihan muuta, ja tulee ilmaisemaan pelkkää hajua. Sarjassamme herkät paimenet... No mutta, tämä on erittäin hyvä tiedostaa! Voin sitten kokeessa kääntää koiralle selän kun se tulee ekan kerran vastaan ja jää viereen inisemään. Eh eh.

Noh, tästä episodista lannistumatta jatkoimme alueella eteenpäin. Hetken kuluttua Nova bongasi alueelta tyhjän umpipiilon+pressun, kovasti nuuskutteli ja rymysi kasassa eikä meinannut uskoa, ettei siellä ketään ole. Tässä mä itse toimin tosi tyhmästi, kutsuin koiran vain pois. Harmittaa vietävästi jälkeenpäin kun en tajunnut, mun olis ihan ehdottomasti pitänyt käydä palkkaamassa koira. Tyhmä, tyhmä minä. Pelastuspuolella kun koiran olisi suotavaa reagoida myös löytämiinsä esineisiin, oli se sitten pipo tai tyhjä umppari. Olen ajatellut opettaa Novan ilmaisemaan esineet haukkumalla, ihan hyvin olisin voinut tuossa kohtaa pyytä siltä haukun ja palkata. Hienoa olla jälkiviisas. Noh, ehkä se koira ei yhdestä treenistä rikki mene. :P Tuossa vaiheessa mulle alkoi iskeä jo epätoivo kun ei niitä ukkoja meinannut löytyä, ja maastokin oli mitä helpointa. Mutta kun hypättiin "keskilinjan" toiselle puolelle, alkoi tapahtua. Eka noukittiin istuva ukkeli turvaan, pian tämän jälkeen Nova sai taas hajun ja lähti sitä työstämään. Sitten kuitenkin näkökenttään osui jotain kummallista: seisova kummajainen! Ahhah miten oli hölmistyneen näköinen eläin, tyyppi suorastaan jähmettyi paikoilleen tuijottamaan: "siis what??!" Meni sitten tarkastamaan lähempää - ja bongasi TAAS jotain jännää: toinen tyhjä umppari! Käytyään sen tsekkaamassa suvaitsi arvon herra tulla ilmaisemaankin. Ja tässä välillä oli tietysti ehtinyt jo unohtaa kokonaan sen ensimmäisen hajun. (Tai mä veikkaan, että sillä jäi vähän homma kesken kun näki tuon seisovan.) Sitten pienen vinkin turvin osasin lähettää Novan oikeaan suuntaan pelastamaan sitä viimeistä, makaavaa ukkoa. Tuulikin tietää nyt, miltä tuntuu 18kg rakastavaa aussieta selän päällä hyppimässä. ;)

Nauru tykittää

Raiku melkein hillitsee itsensä

Summa summarun: helppo maasto, vaikea treeni! :D Lähekkäin olevat maalimiehet oli paha paikka, etenkin kun tähän yhdistettiin vielä tyhjä umppari. Omissa treeneissä me ollaankin pitkälti pyritty näitä lähekkäin olevia välttämään koulutuksen tässä vaiheessa, mutta pitäähän niitäkin alkaa tässä joskus harjoittelemaan. Nyt kun ilmaisu alkaa olla kutakuinkin ihan ok, pientä viilaamista vailla (=näytölle lähtemiset sais olla paremmat), ihan hyvin voisi. Se, miten näitä sitten käytännössä lähtisi treenaamaan, onkin mulle vielä mysteeri. Pitää vähän funtsia. Ja lisää oivallettuja asioita: ei enää tyhjiä umppareita maastoon/palkkaan koiran niihin reagoimisesta. Tai ainakin kehun. Hirrrveästi uusia oivalluksia, vähänkö oli antoisaa vaikka hieman vituralleen menikin! :D

Fiksut ja filmaattiset

Treenien päätteksi oli aikaa pistää tanner tömisten ja päästä lauma aussieita rälläämään keskenään. Nova taisi vähän rakastua tuohon Nauruun. Lisää kuvia päivästä löytyy täältä.

©Maija Piippo

Lapset ja yksi lapsenmielinen...

Haaste!

Aino nakkasi meille haasteen pimeäsade-blogissaan, ja minähän tartuin siihen intoa puhkuen. ;) Haasteen säännöt ovat:

• vastaa haastajan 11 kysymykseen
• keksi 11 uutta kysymystä
• haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Tuleeko sinulla välillä koirien kanssa tai muuten vaan koiraharrastuksen parissa hetkiä, jolloin mietit miksi ihmeessä tätä harrastat.
Joo. Matkalla meidän ensimmäisiin näyttelyihin tämä saattoi käydä mielessä. :D Mutta harvemmin muulloin kyllä tulee.

2. Mitkä on koirien kanssa ja koiraharrastuksesa ehdottomasti parhaat puolet, joita jäisit ikävöimään jos tämän kaiken joutuisit jättämään.
Koiran kanssa yhteistyössä toimiminen, se iloinen yhdessä tekeminen. Se ilme, mikä koiralle tulee, kun se niin kovasti haluaa tehdä asioita mun kanssa: "sano nyt please mitä mä seuraavaksi saan tehdä, sanosanosano jo!!" Se on jotain niin hienoa. Ja  tietysti myös muut ihmiset. Koirien ja koiraharrastusten kautta olen tutustunut moniin uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Se on ihan mahtavaa.

3. Ketä elokuva- tai sarjakuvahahmoa koirasi muistuttaa mielestäsi eniten?
Hessu Hopoa. Hassu, hölömö ja niin rakastettava.

4. Onko koirassasi jotain puolia tai ominaisuuksia, mitkä poistaisit koirastasi jos mahdollista?
Poistaisin siltä ne anturit, joilla se aistii mun jännittämisen... :D

5. Mikä oli ehdoton ykköskriteeri koiraa hankkiessasi?
Vaikea valita vain yhtä! Hain toimivaa ja tervettä harrastuskoiraa, joka kuitenkin olisi myös arjessa mukava kaveri. Jos nyt yksi pitää valita, niin kyllä mä siitä harrastuslinjasta lähdin liikkeelle. Täytyi sopia moneen menoon. Siitä lähdettiin sitten tarkentamaan muita kriteereitä.

6. Miksi päädyit juuri siihen rotuun mitä koirasi edustaa?
Mulla kesti pitkään, ennen kuin "löysin" aussien rotuna. Mulla oli aluksi käsitys aussiesta lähinnä sohvaperunana, ehkä niiden muhkun ulkomuodon takia. Plus niitä oli tottunut näkemään lähinnä näyttelyissä, ja ne näyttivät siellä niin...rumilta. Vasta törmätessäni ekan kerran tällaiseen sporttimallisempaan yksilöön, mun silmät avautuivat rodulle ja aloin tutkimaan lisää. Aussieen tuntui tiivistyvän kaikki, mitä koiralta kaipasin. Erityisesti tykästyin sen monipuolisuuteen, siinä on potentiaalia moneen menoon. Vahtiviettiä koiralla toivoin myös jonkin verran olevan, kun niin korvessa asutaan. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että ulkonäkö oli vihoviimeinen seikka, mikä aussiessa säväytti. Eihän tää ollut ulkonäöllisesti yhtään sellainen koira, mihin normaalisti ihastuin ja oikeasti mietin hetken, voinko ottaa sellaista koiraa, jonka ulkonäkö ei niin sytytä. Mutta sitten kun menin ensimmäistä kertaa Novan emään tutustumaan, ei tarvinnut enää miettiä. :) Ja nykyään nää sporttimallin aussiet on omaan silmään aivan upeita ilmestyksiä.

7. Mikä on ehdoton koiraharrastuksen kuninkuuslaji mielestäsi? Ei tarvitse olla joku mitä harrastat itse, voi myös olla joku mitä ihailet suuresti.
Tätä mietin pitkään, mutta pakko vastata pelastuskoiratoiminta. Vaikka siitä ehkä hölmöä on minään "kuninkuuslajina" puhuakaan, eihän siinä edes kilpailla. Mutta se nyt on "se juttu", mitä eniten arvostan. Eihän siinä pisteitä jaella, ei löydy tuloksia koiranetistä kaiken kansan ihailtavana eikä edes ansaita hienoja kirjainyhdistelmiä koiran nimen eteen. Silti se on ehkä ainoa "laji", jolla ihan oikeasti on jotain merkitystä. Kuninkuuslaji ehkä myös siinä mielessä, että se vaatii ohjaajalta ihan eri tavalla sitoutumista verrattuna muihin harrastuksiin.

8. Jos voisit valita koiran vain värin perusteella, minkä värinen se olisi? (Huom. pinkkejä ja vihreitä koiria ei lasketa.)
Tää on niin paha! Voi argh, en kykene valitsemaan vain yhtä. Jos aussiesta puhutaan (en osaa kuvitella enää muutakaan rotua), ehkä se olisi joko punainen ilman merkkejä tai ihan minimaalisilla merkeillä, esim. tämä on ihan jumalaisen upea ilmestys. Tai sitten sellainen tosi tumma blue merle, tyyliin tämä.

9. Onko sinulla koiramaailmassa jotain ehdotonta idolia, jota ihailet (esim. kasvatustyön, koulutusmetodien tai kenties koiravalokuvien perusteella). Kuka?
Kyllähän tässä näin aloittelijana katsoo vähän ylöspäin moniakin ihmisiä, mutta esimerkiksi Skogsterin Mia teki kyllä vaikutuksen taannoisessa seminaarissaan. Uskomatonta pitkäjänteisyyttä.

10. Jos saisit suunnitella koirasi luonteenpiirrettä vastaavan kaulapannan - millainen se olisi? Yksivärinen nahkainen puolikuristava, vai kenties röyhelöiden ja kukkasten peittämä silkkipanta? Mielikuvitukselliset vastaukset kunniaan.
Ei mun tarvi sellaista suunnitella, mulla on jo sellainen! Supermies-panta SuperNovalle, tarviiko tuota enempää selittää ;)

11. Jos voisit vaihtaa koirasi nimen nyt kun olet tuntenut sen jo paremman aikaa, miksikä vaihtaisit sen? Vai pitäisitkö sen kenties samana edelleen?
En mä osais enää kuvitella tuolle mitään muuta nimeä. SuperNova, CasaNova. Nova.

Ja sitten mun kysymykset seuraaville vastattaviksi:

1. Jos sinun olisi pakko vaihtaa rotua, mihin vaihtaisit ja miksi?
2. Minkä biisin omistaisit koirallesi?
3. Onko sinulla jokin koirarotu, josta haaveilet, mutta jota et todennäköisesti koskaan tule omistamaan? Mikä ja miksi et?
4. Turhamaisin/turhin asia, jonka olet koirallesi koskaan hankkinut?
5. Millaisen tahtoisit seuraavan koirasi olevan nykyiseen verrattuna? Mitä piirteitä haluaisit kenties nähdä myös seuraavassa koirassa, mitä haluaisit vähentää tai kaipaatko kentien vielä jotain lisää?
6. Rumin koirarotu, jonka tiedät? Mikä siitä tekee mielestäsi ruman?
7. Mihin suuntaan toivoisit jalostuksen etenevän nykyisen rotusi kohdalla? Mihin sinun mielestäsi tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, mitä seikkoja painottaa, mitä ehkä jättää vähemmälle arvolle?
8. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se ymmärtäisi mitä puhut, mitä sille sanoisit?
9. Jos koirasi olisi ihminen, millainen pukeutumistyyli sillä olisi?
10. Mikä ärsyttää koiramaailmassa/koiraharrastuksissa eniten?
11. Jos koirasi voisi muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mitä se silloin tekisi?

Me haastetaan seuraavat blogit vastaamaan kysymyksiin:

Dracu & Wicca
Herra Neo
Katanan koiruudet
Marin Cojootit
Minnan ja Sennin matkassa
Olipa kerran Priya
Riemuidiootteja
Tira ja Raiku
Toiveesta todeksi
Wipoe

Rauniovierailu Kotkaan

Päästiinpäs taas piiitkästä aikaa raunioille treenaamaan, tällä kertaa suuntana Kotka. 8 ihmistä ja 12 koiraa, siinäpä se sunnuntai kuluikin oikein rattoisasti. Nova pakattiin pakettiautoon kolmen muun koiran kanssa, ilme herralla oli luokkaa "et v**** jätä mua tänne". :D Noh, sinne se kuitenkin jäi ja matka sujui mitä ilmeisimmin sikeässä unessa. Raunioilla otettiin kaksi treenikierrosta, molemmilla kolme maalimiestä. Ensimmäisellä kierroksella kaksi avopiiloa putkistoissa (joista toinen suht syvällä) ja yksi "umppari" kaivossa. Umppari lainausmerkeissä siksi, että kaivon kansi oli pikkuisen raollaan. Raollaan sen verran, että Nova oli saanut kielensä ujutettua reikään ja yrittänyt päästä pusuttelemaan. <3 Maalimiehet löytyivät varsin helposti, viimeinenkin heti sen jälkeen kun mulle kerrottiin, mitä kohtaa radalla en ollut tajunnut tarkistaa. Hups heijaa... Ilmaisut sen sijaan eivät pelittäneet. Nova kyllä juoksi mun luo - ja jäi patsastelemaan. Tuijottamisen voimalla yritti saada mua mukaansa. Aikani kun siinä odotin, niin kyllähän ne hypyt sieltä tuli, mutta voihan plääh sentään.

©Iris Söderholm

Toisella kierroksella iski sitten kunnon vesisade, mutta eipä tuo menoa haitannut. Tällä kertaa mulla oli jopa etsintäsuunnitelma tehtynä! Tosin hylkäsin sen samantien, koska koira ampaisi ihan toiseen suuntaan. Päätin sitten tehdä suunnitelman peilikuvana, kätevää. :P Kaikki ukot nousivat alle 10 minuuttiin ja mikä parasta, ilmaisut pelittivät taas. Tyyppi oli ihan liekeissä. Mulla on nyt kaksi hypoteesia noiden ilmaisujen suhteen, miksi eivät ekalla kierroksella toimineet: A) outo paikka: rauniot on vielä vieras ympäristö Novalle, ihan erilainen mihin on tottunut. Voisiko epäröidä siksi? Tokalla kierroksella paikka jo tuttu. B) mun etäisyys koiraan: yleensä ilmaisut pelittää paremmin pitemmältä matkalta, kun koira ehtii kerätä vauhtia. Raunioilla välimatkat lyhyet etenkin ekalla kierroksella, toisella jäin tietoisesti kauemmas koirasta.

Treenien päätteeksi otettiin koiria vielä kiipeilemään telineillä. Metalliputkesta juokseminen ja keinu olivat Novalle ihan piece of cake, jyrkkien ritiläportaiden nouseminen korkealle tasanteelle jännitti vähän, alastulo vielä enemmän. Mutta hienosti tyyppi selvisi. Olipahan taas hauska reissu, miks meillä ei oo raunioita...

©Iris Söderholm

Pelastuskoirailtu ollaan myös ihan metsässä, näistä tulikin astetta kalliimmat treenit, kun onnistuin peruuttamaan auton takalasin paskaksi. Koira kyydissä, luonnollisesti. Lasi räjähti pieniksi pirstaleiksi, hieman lensi lasia myös koiran häkkiin. Nova säikähti tosi paljon, mutta palautui nopeasti. Pienen naarmun se oli kuonoonsa saanut, mutta onneksi selvittiin niinkin vähällä. Tulipa tämäkin sitten koettua. Treeneissä koira toimi ihan normaalisti säikähdyksestä huolimatta, ei moitteen sijaa. Alueella oli kohtuu jyrkkä, alaspäin viettävä rinne, jota piti hyödyntää. Kiinnosti tietää, miten ilma tuollaisessa paikassa kulkee (nouseeko ylös vai laskeeko alas). Otin Novalle siis yhden maalimiehen heti alussa olevaan isoon kuoppaan ja kaksi maalimiestä tuonne rinteeseen. Nova bongasi heti alussa olevan maalimiehen hienosti ja ilmaisi hyvin. Rinteessä mulla oli ajatuksena kiertää ensin ylhäältä ja sitten alhaalta ja vähän tsuumailla, miten koira hajut nappaa. Koira bongasi ekan maalimiehen rinteen yläpuolelta, tämän jälkeen lähdettiin kulkemaan alareunaa ja nopeasti löytyi se viimeinenkin ukko. Eli summa summarum: enpä mä nyt tuosta ottanut selvää, miten se ilma siellä rinteessä kulki. Mutta koira pelitti, mikä lienee pääasia. :D

Tokoiltu ollaan viime aikoina lähinnä kahdestaan, löysin pari hyvää treenipaikkaa tästä ihan meidän hoodeilta, helpottaa elämää kovasti kun ei tarvitse puolta tuntia ajaa suuntaansa muutaman minuutin treenin takia. Maahanmenoon ollaan saatu lisää nopeutta, stoppia vielä työstetään hieman. Hypyn seisomiseen saadut vinkit olen todennut Novan kohdalla toimimattomiksi. Toko-valmennuksessa Riikka neuvoi huutamaan käskyn ja heittämään pallon jo ennen kuin koira ehtii kääntyä kokonaan, tavoitteena saada koira syöksähtämään heti hypyn jälkeen odottamaan pallon lentämistä. Tätä kun muutaman kerran tein, oli tuloksena koira, joka jäi vinottain kyttäämään palloa perse muhun päin. Että eiköhän me palata takaisin vanhaan systeemiin, vaikka se vähän hitaampi oliskin. Ollaan myös tehty ruutua useammassa eri paikassa, tuloksena kasa harmaita hiuksia ennakoimisen kanssa (vaihteeksi): yhtä lelutonta ruutua kohti saa tehdä ainakin 10 lelullista, jotta vauhti palautuu hyväksi. Ollaan myös tutustuttu metallinoutoon, aloitin homman naksulla ja nyt Nova pitää kapulaa jo useamman sekunnin suussa ja tuo pienen matkan. Mitään ällöksyntää härveliä kohtaan ei toistaiseksi ole ollut havaittavissa. *kopkop*

Kuukausi sitten kirjoittelin mätsäreistä, joissa Nova kävi samalla kuvauttamassa itsensä ShowHau:n kiertueella. Järjestelyt kusevat kyseisessä formaatissa ja pahasti, eikä Novan kuvaa edelleenkään näy äänestettävien kuvien joukossa, mutta koevedokset ovat nähtävillä toisaalla. Tässäpä oli tuon kuvaussession tulos: Red Hölmön ruummillistuma!

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä... :D

Me ollaan myös kokeiltu canicrossia, oli ihan huisin hauskaa! Nova taisi tajuta jutun juonen heti kättelyssä, ei paljon tarvinnut vermeitä ihmetellä. Ollaan juostu muutaman minuutin pätkiä eri tempoilla ja pidetty välillä huilitaukoja - tai minä olen huilinut ja koira on rymynnyt pusikoita pitkin itseään toteuttamassa. En halua sitä heti alkuun kyllästyttää pelkällä juoksemisella (lue: olen rapakunnossa enkä jaksa juosta pitkiä pätkiä putkeen). :P Paremmat vermeet täytyy vain hankkia, tuo mun vetovyö on ihan kökkö. Mä en muuten muistanutkaan, miten kivaa koiran kanssa juokseminen on, ihan eri fiilis kuin yksinään hölkkääminen. Ihan parasta. Siinä köpötellessämme tihkusateessa metsätietä pitkin iski sangen kutkuttava ajatus pääkoppaan: aussievaljakko. Mä haluan aussievaljakon.

Näyttelydebyytti ja Riikka Pulliaisen TOKO-valmennus

Novan show-puudelin ura on nyt saatu käyntiin, sunnuntaina siis suunnattiin Helsingin ryhmänäyttelyyn kauhunsekaisin tuntein. Kyllä mä mietin siinä autoa ajaessani, että pakko mun on olla päästäni sekaisin, kun sunnuntai-aamuna herään klo 6.30 ja lähden ajeleen näyttelyyn! Siis minä! Asiaa ei yhtään helpottanut se, että perjantai 13. päivän kunniaksi sähköpostiin oli tupsahtanut ilmoitus tuomarimuutoksesta, uutena tuomarina kukas muukaan kuin Johan Juslin. Minähän en näyttelyistä ja eri tuomareista tiedä hölkäsen pöläystä, mutta sen minäkin ymmärsin, että tämä ei ollut hyvä juttu. Ei yhtään hyvä juttu. Halukkaat voi kaivella netistä informaatiota kyseisestä herrasta, mutta todettakoon lyhyesti, että herran tyyli kohdella niin koiria kuin handlereitakin kehässä on suorastaan luokatonta ja ala-arvoista. En suosittele kenellekään.

©Aino Vakkilainen

Ei mennyt Wirneen porukalla ihan putkeen nämä kekkerit. Tai siis, koirat olivat toki ihan mahtavia niin käyttäytymiseltään kuin ulkonäöltäänkin, mutta tuomari ei vaan arvostanut. Ylläri. Mutta minkäs sille voi, jos ihminen ei ymmärrä hyvän päälle. Tuloksena päivästä 1xH, 3xT ja 2xHYL. Olisipa ollut kiva päästä kurkistamaan, mitä tuomarin päässä liikkui, kun toinen toistaan "epärodunomaisempia" otuksia pyyhälsi kehään. Selvästi muuttui nimittäin kireämmäksi arvon herra loppua kohden... Onneksi paikalla oli sentään kaksi massakasta karvapalloa pelastamassa aussieiden maineen näissä kemuissa, saattoi Juslinkin huokaista helpotuksesta. Novalle tuloksena siis JUN T seuraavalla arvostelulla:

"Erittäin narttumainen uros, jolla kevyt ja voimaton pää. Hyvä kaula. Kevyt raajaluusto. Tarvitsee enemmän tilavuutta runkoon. Seisoo ja liikkuu kapeasti edestä. Vahva selkä. Hyvät takakulmaukset. Voimaton, kapea takaosa. Liikkuu melko hyvin sivusta."

Se kovasti toivottu H jäi siis vielä saamatta, mutta en mä voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Nova oli kehässä ihan huippu, siis ihan todella loistava! Ihan kuin olisi näyttelyissä pyörinyt koko ikänsä. Totuushan oli se, että Lauran hovi-handleri ystävällisesti antoi viimehetken vinkkejä meille panikoijille 5min ennen kehää ja niillä mentiin. :D Erityisen onnellinen olen siitä, että myös tuomarin kopelointi sujui Novalta ihan ilman ongelmia, vaikka kyseinen herra ei koiria mitenkään kauniisti kohtele. Tämä onneksi oli tiedossa jo etukäteen, joten osattiin varautua. Onnellinen olo homman jälkeen, mutta vähän kieltämättä kyrsii se, että joudutaan vielä moisiin humputteluihin tuhlaamaan rahaa ja aikaa. Näin siis ihmisenä, jonka asenne näyttelyitä kohtaan on jo lähtökohtaisesti luokkaa kiinnostaa kuin kilo paskaa. :D Musta on lähinnä surullista kattoa etenkin monia paimenkoirarotuja näyttelyissä: voi luoja sitä massan ja karvan määrää, mitä yhteen näyttelykehäänkin pahimmillaan mahtuu! Mitä helvettiä se koira sillä kaikella massalla ja karvalla tekee, kysynpähän vaan. Hyi yök.

T niin kuin täydellinen ;)

©Maija Piippo

Minähän en myöskään kykene ymmärtämään, mitä hienoa jossain muotovalion tittelissä on. Mitä se koirasta kertoo? Että se vastaa rotumääritelmää? Wow. Tai itse asiassa, eihän se kerro edes sitä. Koko näyttelytoiminta on jotenkin ihan älytöntä, koska kaikilla tuomareilla on se oma ihanne rodusta ja tuomarin arvio koirasta ei todellakaan ole mitenkään objektiivinen.  Siispä mun maailmassa muotovalion arvo kertoo koirasta tasan sen verran, että kyseinen yksilö on mun silmään todennäköisesti vain todella ruma eläin. Liian massakas ja karvainen, todennäköisesti. ;)

Näyttelyiden innoittamana kävinkin sitten selaamassa australianpaimenkoirien valiogalleriaa, ja olihan se melkoinen horror gallery. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että sentään muutama muotovalio miellytti munkin silmää edes jossain määrin. Tässä esimerkiksi muutama muotovalioksi ihan näppärän näköinen aussie:

Patchcoat Pamela (tosin korvista en tykkää)
Kampakorvan Triumph Triple
Pyrzillac's Ax-On-Man (veikkaan kyllä että väri vaikuttaa tässä eniten, se on upea<3)

Joo. Siinäpä ne sitten taisi ollaki. Mutta lopetan avautumiseni tähän ja siirryn seuraaviin aiheisiin. Lisää näyttelyaiheista avautumista luvassa varmaan seuraavien näytelmien jälkeen. Ja jos jollain on suinkin ideaa siitä, kenelle tuomarille kannattaa tällainen kevyt, narttumainen uroksen rääpäle viedä tyrkylle sääli-H:n toivossa, vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Nova ja mini-Nova

Peltorallia kehän jälkeen

Lauantai me vietettiin Riikka Pulliaisen toko-valmennuksessa, olipa taas hyvä koulutus. Tehtiin Novan kans ekalla kierroksella alokasluokka kokeenomaisesti (yksilöliikkeet siis). Ajatuksena mulla oli lähinnä päästä palkkaamaan koira kesken "kokeen", oletin siis raahaavani kehään laiskanpulskean kisalaaman, koska onnistuin saamaan ihan hyvän jännityksenkin tuossa pintaan. Ja tietysti halusin saada vinkkejä, mihin erityisesti kiinnittää huomiota treeneissä. Mutta kuten yleensä koulutuksissa käy, ei ne meidän tavallisimmat ongelmat juurikaan näyttäytyneet, sen sijaan tilalle tuli ihan uusia ongelmia! Mutta positiivista siis kuitenkin se, että jännityksestä huolimatta ei laamailusta ollut tietoakaan, päinvastoin. Tekeminen oli oikein "iloista ja reipasta menoa, hiukan näkyy nuoruuden sähellys. Molemmissa" :D Oltaisiin kuulemma saatu kokonaisvaikutelmaksi 10 tuolla suorituksella. Myös luoksetulo olisi ollut 10 arvoinen. Hoh, meidän isoimmat ongelmat...

©Aino Vakkilainen

Seuraamisessa oli sitten vähän enemmän viilattavaa. Hihnaseuruussa Nova ei tehnyt viimeistä perusasentoa mutta muuten ok. Vapaaseuruussa paikka eli aika paljon, etenkin juoksuosuudessa pakka aukesi ihan liikaa. Käännöksissä vasempaan Nova jäi hieman jälkeen ja törmäsi, joutui käännöksen jälkeen aina kirimään takaisin oikealle paikalle. Riikka tätä ihmetteli, että mistä johtui, mutta olen melko varma Novan olettaneen, että nyt tulee täyskäännös -> nakkasi peräpään taakse ja hidasti. Täyskäännöksistä saatiin sentään paljon kehuja, mutta on niitä kyllä treenattuki! Monet ongelmat seuraamisessa johtui varmasti siitä, että liikkuroitu seuraaminen ei ole mulle mikään rutiinijuttu ja niitä tulee tehtyä harvoin, jolloin mulla menee hirveästi aivokapasiteettia ihan vain käskyihin keskittymiseen ja käännöksistä tulee usein töksähtäviä enkä muista valmistella koiraa niihin. Lisää liikkuroituja treenejä siis! Samoin mulle huomautettiin mun kävelevän ihan liian nopeaa. Myönnän tuon, mutta se on ollut ihan tietoinen valinta ja perua siltä ajalta, kun Novalla oli taipumusta jätättää seuraamisessa. Tuolloin se nimittäin skarppasi tosi paljon, kun minä paahdoin kovempaa vauhtia menemään. Mutta täytyy ehdottomasti testata, mitä tapahtuu, jos mun vauhti vähän hidastuu.

Toisella kierroksella me keskityttiin viilaamaan jääviä nopeammiksi sekä hypyn seisomiseen lisää täpäkkyyttä. Myönnän, että tuo hypyn seisominen on asia, johon en ole juurikaan vaivautunut panostamaan. Mulle on riittänyt, että se nyt siihen seisahtuu. Sama homma seisomaan jäämisessä, en ole hakenut siihen sellaista "täysiä jarrut pohjaan"-meininkiä, vaan Nova on vain seisahtunut. Nyt treeneissä seisominen kusi aika pahasti, mutta yleensä se on ollut mun makuun ihan hieno. Mutta siis, nyt lähdettiin hakemaan sekä seisomiseen että maahanmenoon lisää asennetta. Novalle kyllä saa suht helposti nopeat maahanmenot ja seisomiset lelun kanssa, pitäisi vaan muistaa hirveästi vahvistaa sitä nopeutta. Eikä vaan olettaa, että kun koira kerran jonkun asian on oppinut, se säilyy hyvänä ikuisesti. :P

Hyvä päivä siis ja paljon sai taas irti ihan vain muita katsomalla. Monet teki avoimen liikkeitä ja etenkin luoksetulon pysäytystä, ja sainkin hirveästi ideoita näihin. Herranjestas sentään, saatoin löytää orastavan toko-motivaation!! Riikka oli myös ihan huippu tyyppi ja hyvä opettaja, ehdottomasti haluan päästä hänen tuomaroitavakseen jossain vaiheessa. Siis sitten kun on hommat sillä mallilla, että kehtaan mennä esittelemään, miten ollaan edistytty. Eli ei ihan hetkeen. ;) Ja eipä me ihan hetkeen olla kokeisiin muutenkaan menossa, aikaisintaan kuukauden päästä, mutta mahdollisesti vasta marraskuussa. Kattellaan.

2 x 2 = 6

Nova sai/joutui viikonloppuna viettää kolme päivää putkeen oikein tylsää kotikoiran elämää vailla minkäänlaista aivotoiminnan aktivoimista, kun mamma huiteli työporukan kanssa risteilyllä ja paiski hommia agilitykisoissa. Hermoloman jälkeen oli koira ainakin virtaa täynnä, vaikka hihnan toinen pää olisi mielellään nukkunut vuorokauden putkeen... Päätin kuitenkin paneutua pörräävän virtapiikin kanssa 2x2-keppiprojektimme pariin ja ottaa taas askeleen eteenpäin: 6 keppiä! Olin henkisesti varautunut hinkkaamiseen ja takapakin ottoon, mutta mitä vielä. Nova empi ehkä sekunnin murto-osan kolmannella keppiparilla, mutta siitähän tuo sitten sujahti. Jee! Novalla on kepeillä tasan yksi vaihde, ja se on täysiä. Ihan kiva juttu noin jatkoa ajatellen, mutta tässä opetteluvaiheessa tämä on kyllä aiheuttanut harmaita hiuksia roppakaupalla, kun aina ei ehdi pääkoppa jalkojen mukaan. Ja nyt kun keppivälejä on useampi rivissä, on munkin keskityttävä ihan tosissaan kattomaan, että se myös menee jokaisen. Ei aina ihan helppo tehtävä, kun silmien editse vilahtaa punaisenkirjava sähköjänis. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun kepit vielä lisääntyy...

Agilitykurssimme on nyt saatu päätökseen ja jatkossa aksailemme jälleen vain kerran viikossa. Viime viikolla teemana oli takaakierrot ja rata seuraavanlainen:

Koira siis meni molemmat hypyt takaakierron kautta, tuo kolmas hyppy oli vain hämyesteenä. Ja kappas sentään, viattomasta hämystä muodostui meidän ainoa kompastuskivi radalla. Putkesta tullessaan Nova lukitsi sen ihan heti ja sehän oli menoa sitten. :P Tuota sai kyllä kans hinkata kerran jos toisenkin, ennen kuin alkoi herra tajuamaan, että ei se ohjaaja ole radalta mihinkään kadonnut sen putken aikana. Mutta kyllä se sieltä sitten tuli. Muuten tuossa ei ongelmaa ollutkaan, takaakierrot sujui kivasti.

Tällä viikolla kurssilla treenailtiin välistävetoa, esteet samoilla paikoilla mutta tekniikka ja järjestys eri:

Ylläri pylläri, taas sai tuota ekaa välistävetoa hinkuttaa, kun Novalla oli jälleen oma suunnitelma radan suorittamisesta. Muutaman kerran kun lelulla palkkasi heti ekan hypyn jälkeen, alkoi tuo kuitenkin sujua ja loput välistävedot sujui ihan mukavasti.  Vaikeaa Novalle oli myös juosta 2. hypyltä putkeen, kun ohjasin sitä oikealla kädellä. Sinnikkäästi se yritti tunkea itseään vasemmalle puolelle. Oikealla kädellä kuljettamista ja ohjaamista täytyy selkeästi vahvistaa lisää, se on meille molemmille tosi vaikeaa.

Seuraamista. ©Aino Vakkilainen

Ja mehän ollaan myös tokoiltu! Kahdesti! Viime viikolla tapahtui jotain historiallista, kun Novan peräpää pysyi maassa luoksepäästävyydessä ihan ilman nakkia. Kaksi kertaa peräkkäin. Wooah. :D Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että viereinen koira teki kaukoja ja lopuksi luoksetulon, ja Nova pysyi maassa kuin tatti. Kaukojen aikana Nova ei vaikuttanut olevan mitenkään hämillään, mutta luoksetulo aiheutti pienen reaktion. Tuota reaktiota tuskin kukaan muu edes huomasi, mutta itse näin kyllä. Novalla käy sellainen tietty ilme tuollaisissa tilanteissa, kun tekisi mieli lähteä perään. Silmät laajenee hetkeksi ja se siirtyy tuijottamaan mua oikein intensiivisesti. Tehtiin myös seuraamista liikkuroituna sekä luoksetuloa ja noutoa. Kovin olin tyytyväinen pikkumiehen työskentelyyn, kaikki sujui oikein kivasti. Tässäpä kuvasarjaa noutamisesta, kaikki ©Aino Vakkilainen.

Tällä viikolla tokoiltiin piiiitkästä aikaa nurmikentällä, alkuun oli ihan hervottomat häiriöt, kun paikalla oli "muutama" jalkapalloilija pelaamassa. Novalle vieraita koiriakin saatiin seuraksi. Novan kans tehtiin lähinnä seuraamista, piti hyödyntää noin hienot häiriöt. ;) Kyllähän se kontakti joitain kertoja katkeili, mutta tosi hienosti tyyppi kyllä työskenteli. Etenkin vireeseen olen supertyytyväinen. Paikkamakuukin sujui hyvin vieraan uroksen vieressä. Kävin joitain kertoja palkkaamassa välissä, tää ei ole hyvä idea. Nova lösähtää aina lonkalle, kun kesken kaiken saa palkkaa. Aina.

Rally-tokoakin ollaan ehditty taas treenailemaan, tosin näistä treeneistä ei kovin kummoista juttua aikaiseksi saa. Tehtiin aika simppeleitä juttuja, ei mitään kovin uutta meille. Tällä hetkellä tuntuu, että meidän suurin vaikeus lajissa on kyllä yksinkertaisesti noiden kylttien olemassaolo! Tuo kun haluaisi niin nuuskuttaa kaikki vastaantulevat objektit radalla...

Pelastuskoiratreeneissä meille tehtiin viime viikolla kokeenomainen setti ihan luoksepäästävyyksineen ja paikkamakuineen. Kyseessä siis ns. peruskoe, eli alue 1,5 ha, alueella kolme maalimiesta jotka vähintään kahdessa eri asennossa ja yksi heistä peitetty, aikaa etsinnässä 20 minuuttia. Etsintäsuunnitelman laatiminen kuului tietysti myös hommaan. Mähän oon hirveän hyvä laatimaan suunnitelmia, mutta niissä pysyminen onkin sitten asia erikseen. ;) No joo, ei ollu mun suunnitelmakaan ihan loppuun asti harkittu ja aikahan siinä kesken loppui, mutta suurimman yllärin aiheutti kyllä koira. Ja ei niin positiivisessa mielessä tällä kertaa, oon kai hehkuttanut sitä liikaa viime aikoina, karman laki tai jotain. Nova teki ihan etsinnän alussa elämänsä ensimmäisen valeilmaisun. Kolmesti peräkkäin. Tai oletan sen olleen valeilmaisu, koska ei se mua mihinkään siitä vienyt, mutta sinnikkäästi kyllä hyppi vasten ja oli ilmaisevinaan. Mietittiin oisko se ilmaissut pelkkää hajua, mutta en usko, kun oli lähinkin maalimies sen verta kaukana. Todennäköisesti itse tiedostamattani aiheutin ilmaisun jollain eleellä, koska koira juoksi sen näköisenä mua vastaan, että olinkin kieltämättä ihan varma, että se tulee ilmaisemaan. Novalla selkeästi meni tästä episodista ihan pasmat sekaisin ja etsintä oli melkoista haahuilua, mutta kyllä se ne ukot lopulta nosti. Ja okei, ei se aikakaan ylittynyt kuin 5 minuutilla, ja kuitenkin etsinnän aikana pidettiin palaveria jos jonkinlaista sattuneesta syystä. Viimeisellä ukolla Nova selvästi sai itsensä kasaan ja oli taas oma itsensä. Vaikka kyllähän se siihenkin asti toki hommia teki ja ukot ilmaisi. Vaikea selittää, missä se ero näkyy, ja ei kai sitä sanallisesti voikaan. Kun koiran tuntee, sen vain huomaa.

Tällä viikolla saatiin onneksi korjaava kokemus noista puuhista ja ei tässä auta kuin palata hehkuttamaan sitä, kuinka sairaan hieno koira mulla on. <3 Tällä kertaa Novalle vain kaksi ukkoa, toinen näistä mies ja makaavassa asennossa, verkolla peitetty. Nova työsti hajua tosi pitkään mutta sinnikkäästi, lopulta ukko löytyi ihan meidän vierestä! Nova tuli kuitenkin hienosti ilmaisemaan tuon hurjan 2m matkan, hyvä homma. Olisi nimittäin saattanut jättää ilmaisemattakin, koska "tässähän tää on". Ekan ukon jälkeen mun etsintäsuunnitelma jossain vaiheessa levisi ja lähdin (taas) seuraamaan koiraa. Toisaalta ihan hyvä päätös, koska pian tämän jälkeen näin sen nappaavan hajun ja lähtevän sitä työstämään, sitten sain ihan hyvällä omatunnolla vaan seurata sitä. :P Ilmaisu tällä kertaa pitemmältä matkalta, useampi kymmenen metriä, ihan loistavasti pelasi. Hirrrveen hieno oli koira koko etsinnän ajan ja eiköhän meille alettu taas siitä kokeesta vihjailemaan. Keväällä, keväällä...

Uusi aluevaltaus

Käytiin Novan kans tiistaina pitkästä aikaa tokoilemassa oikein koira- ja ihmisseurassa. Mun motivaatio tokoa kohtaan on edelleen pakkasen puolella ja treenailut jääneet vähiin, ja sen kyllä huomaa. :D Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla, luoksepäästävyydessä piti taas vaihteeksi muistuttaa, että se pylly voisi pysyä maassa. Mutta positiivista sentään se, että kerran huomautuksen jälkeen se myös pysyi siellä maassa, joskin häntä vispasi siihen malliin, että koko koira vaappui. Paikkamakuu tehtiin piilopaikkiksena, hörökorva oli ihan hölmistyneen näköinen, kun mamma katosi silmistä. Olin siis auton takana piilossa ja kurkin välillä, mitä tyyppi touhuili. Eikä se mitään touhuillut, paikallaan pysyi kuin tatti, eikä edes lonkalle valahtanut. Tehtiin sitten alokasluokan liikkeet liikkuroituna. Seuraamiset aika jees, jokunen vino perusasento ja hihnattaseuruun lopussa alkoi täyskäännökset levitä, mutta siihen asti ihan ok. Luoksetulossa jäi hölmistyneenä seisomaan eikä oikein tiennyt, mitä tehdä, olipa surkean näköinen pieni otus. :D Todnäk tämä johtui meidän vielä vaiheessa olevasta luoksetulomuutoksesta, ihan omalla pihalla ollaan vasta tehty uudella tyylillä ja tämä saattoi aiheuttaa epävarmuutta. Uusinta oikein hyvä. Samoin liikkeestä seisominen uusittiin, kun meni ekalla maahan. Loppuun vielä parit vauhtinoudot, ne oli sentään tosi hyvät. Että joo, pitäisiköhän treenaillakin välillä... Ostetaan halvalla säkillinen toko-motivaatiota!

Keskiviikkona oltiin sitten agility-kurssilla, jossa oli peräti yksi toinenkin koirakko! Tehtiin allaolevaa rataa, jossa pointtina treenailla sylkkäriä 2. ja 3. sekä 6. ja 7. esteen välissä. Sylkkäriä me ei olla treenattu kertaakaan sitten pentuagility-kurssin, joten oltiin aikalailla hukassa molemmat. Nova jotenkin tuntui lukitsevan hyppyesteet tosi aikaisin, ja kun se oli päättänyt sen hypätä, niin sehän myös hyppäsi. Ei auttaneet meikäläisen huutelut tai käsillä huitomiset, kun tyyppi päätti, miten haluaa radan suorittaa. :D

Tehtiin lopulta niin, että pidin lelua koko ajan esillä, ja sillä vedin koiran 2. esteen jälkeen mun luo ja siitä hypylle, ja tää toimi ihan hyvin. Mutta helvata sentään, miten vaikea rata taas vaihteeksi!

Torstaina pelastuskoirailtiin hirvikärpästen seurassa Urajärvellä. Novalle 4 ukkoa piiloon, alue aika iso verrattuna viimeaikaisiin alueisiin. Nyt kun meidän ilmaisut on ihan mukavasti kasassa, tarkoituksena on alkaa haastaa koiraa esim. isoilla alueilla, useammilla maalimiehillä tai vaikeammilla piiloilla. Nova oli taas ihan huippu, ilmaisut pelasivat kolmella ekalla ihan mahtavasti. Toisen ukon se löysi ollessaan tosi kaukana minusta, koskaan se ei ole vielä noin pitkältä matkalta joutunut ilmaisua tekemään, mutta oikein hienosti handlasi poika tämänkin. Loppua kohden alkoi vauhti hiipua ja koira selvästi väsyä, kolmannen löytymisen jälkeen oli selvästi jo paras puhti pois. 4. ukko oli tosi lähellä kolmatta ja oli seisova. Nova kävi nuuskaisemassa ja jatkoi muina miehinä matkaansa. Whaaat... Aikani kun odottelin, se kävi siinä toisen kerran ja sama juttu. Ihan ku se ei ois tajunnut, että kyseessä oli maalimies! Mä en usko, että koira ois ollut paineistunut/liian väsynyt, ei se siltä näyttänyt. Ihan ku se ei vaan ois hoksannu. Kun se kolmannen kerran meni piilolle, kehuin sitä, ja silloin nousi tyypin korvat pystyyn, päässä syttyi lamppu ja se tuli ilmaisemaan. Hölömö otus. :D

Oon nyt pienessä mielessäni miettinyt, mikä tuossa viimeisessä ukossa oli sellaista, että meni pojalla pasmat sekaisin. Vahva veikkaus on, että seisova asento ainakin hämäsi. Plus että minä itse olin tosi lähellä, joten mitä sitä ilmaisemaan, kun "nääthän sä että tää on tässä". Ja yksi tekijä, mikä myös saattoi vaikuttaa, oli muut ryhmäläiset, jotka kömpivät kolmannelta piilolta pois aika laajalle alueelle levittyneenä. Joten kun käveleviä ja seisoskelevia ryhmäläisiä oli pienellä alueella useampia, saattoi Nova hämääntyä tuosta seisovasta ja kuvitella sen kuuluvan messiin. Mutta mistäs sitä tietää, mitä tuossa oikeasti tapahtui. Kaikkiaan jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis treeneistä, viimeistä ukkoa lukuunottamatta Nopsukka oli ihan super. Saatiinkin kommenttia, että kokeisiin vaan. Hoh, jospa ei kuitenkaan ihan vielä.

Lauantaina käytiin toista kertaa mätsäreissä Showhau-tapahtumassa. Paikalla oli mahdollista myös valokuvauttaa koira ilmaiseksi. Nova pääsi kuvaukseen ennen kehiä ja paatuneena linssiludena oli kovin pätevä otus. Monilla näytti hommassa menevän useampia minuutteja, mutta Novan kun istutti penkkiin, se poseerasi siinä kuin vanha tekijä ja homma oli ohi ehkä 15 sekunnissa. Kivasti tuijotti kameraan ja kallisteli päätään kuin malli konsanaa. ;) Jännä nähdä, millainen kuva siitä nettiin aikanaan tupsahtaa. Kehässä Nova ei sitten enää niin loistanutkaan, oli taas vaihteeksi neliveto päällä. Etenkin kun kehän reunalla näkyi tuttuja koiria ja ihmisiä, ei siihen juoksemiseen voinut keskittyä kun olisi moikkaamaan pitänyt päästä. Saatiin me kuitenkin punainen nauha, mutta ei sijoituttu. Tuomarin kopelointi sujui taas ihan ongelmitta, joskin pusuttelun säestämänä. Nyt ois pari viikkoa aikaa niihin näyttelyihin, pitäisköhän tuota juoksemista treenatakin? Näytelmistä onkin muodostumassa oikein jännittävä kamppailu, kun 8 aussiesta 6 tulee Wirneeltä. Eli voin varmuudella sanoa, että kerrankin näyttelyissä tullaan näkemään hyvännäköisiä aussieita useampi kappale samassa kehässä. Historiallinen hetki tiedossa, kannattaa tulla todistamaan. ;)

15kk

Sunnuntaina aksaltiin Heinolassa vuoronperään sateessa ja auringonpaisteessa, muutama yksittäinen hirvikärpänen edelleen seuranamme. Tehtiin seuraavanlaista rataa:

Meille yllättäen vaikein kohta koko radassa oli 1. ja 2. esteen väli. Jumatsuikka sai sitä hinkata, ennen kuin sujui! Mun alkuperäinen ajatus oli aloittaa ohjaus noiden esteiden välistä ja hypyn jälkeen valssilla siirtyä kolmannelle. Mutta ehei, ei onnistunut tämä. Nova hyppäsi sinnikkäästi 2. esteen väärältä puolelta, aina ja joka kerta. Tai sitten kierrä-käskyllä kiersi koko esteen. Yritin aloittaa ohjaamista myös 2. esteen vierestä, mutta ei toiminut tämäkään, vaikka yritin olla tukkeena, ettei pääsisi väärältä puolelta hyppäämään. Mutta siitä se vaan tunki, "läpi vaikka harmaan kiven minähän tästä menen". :P Noh, ratkaisu oli sitten aloittaa ohjaus 2. esteeltä riman kohdilta, niin että käsi oli valmiina toisella puolella ottamassa koiraa vastaan. Olipahan projekti. Haastava oli alkuun myös 4. hypyltä ohjaaminen putken oikeaan päähän, pari kertaa väärä pää imaisi koiran. Sitten minulle ystävällisesti huomautettiin, että ihan itse mä sen koiran sinne ohjaan, kun kroppa osoitti väärään päähän. Köh köh... Ja niinhän se oli, kun rintamasuunta vaihtui, tuli koirakin perässä. Kumma juttu. :P

Iloinen otus

Maanantaina me tehtiin sitten ihan uusi aluevaltaus! Tulipa nimittäin ängettyä mukaan rally-tokon alkeiskurssille. Tehtiin 7 kyltin rataa, meille ehdottomasti vaikein kohta oli täyskäännös vasempaan niin, että koira kiertää ohjaajan. Eihän me tollasta koskaan olla tehty ja alkuun oli jalat, kädet ja hihnakin solmussa. Mutta kyllä se sieltä sitten alkoi tulla, kun oikein keskittyi. Ihan hauskaa touhua kyllä, kivan rentoa ja iloista meininkiä. Tykättiin molemmat. :)