lauantai 29. joulukuuta 2012

Novan ensimmäinen joulu

Nova vietti ensimmäisen joulunsa kaukana pohjoisessa. Joulu sujui oikein mallikkaasti herkutellen, laiskotellen ja ulkona riehuen. Pitkän ajomatkan aikana Nova oli kuitenkin ilmeisesti ehtinyt pohdiskella elämän syvällisiä kysymyksiä, ja tullut siihen tulokseen, että kaikki miehet ovat perseestä. Niille piti siis haukkua, eikä niitä missään nimessä tullut lähestyä, saati edes katsoa kauempaa. Miehet olivat kuin ilmaa. No okei, herkkuja niiltä saattoi käydä hakemassa, mutta sitten äkkiä oli peräännyttävä sopivan hajuraon päähän. Siis yäk, poikapöpöjä.

Nova päätti siis aloittaa jonkinlaisen mörköilyn joulun kunniaksi. Jonkinlaista valikoivuutta tässä mieskammossa kuitenkin oli havaittavissa, pari kipaletta löytyi sellaisia kaksilahkeisia, jotka sulattivat pikkumiehen sydämen ihan normaaliin tapaan. Mutta tuli vähän puskista tällainen käyttäytyminen, minun koko maailmaa rakastava pusumasiina ei enää suhtaudukaan täysin varauksettomasti jokaiseen elävään olentoon maapallolla!! Härregud sentään.

Tässäpä Novan joulu valokuvin kerrottuna:

Pakollinen tonttulakkikuva
Hiirestä tuli ystävä..

...mutta kissa jäi vähän etäisemmäksi tuttavuudeksi
Yhteiskuva saatiin kuitenkin aikaan! Huomatkaa kissan innostuneisuus.

Joulupukkia Nova ei arastellut yhtään, ilmeisesti ei tunnistanut punanuttua mieheksi.



 Nova sai myös jouluna osansa lahjoista, kasvattajatäti oli muistanut poikaa ihanalla paketilla. ;)

For me?
Really?!
OMG what could this be?
I luvs this
Ja koska reissu monine käänteineen kuormitti pienen miehen aivosoluja melkoisesti, piti välillä myös huilia.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset rutistukset

Nyt on meillä harrastusten osalta vuosi virallisesti pulkassa. Ohjatut tottikset on nyt jääneet piiiitkälle talvitauolle, viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Kaikki muukin on nyt tauolla, pelastuskoirailut onneksi jatkuvat jo parin viikon päästä ja pyörivät siis käytännössä ympäri vuoden. Hulluksihan tässä tulisi ilman mitään järkevää tekemistä! Tottikset sujuu ihan kivasti, vähän tuntuu, että junnataan paikoillaan. En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään uutta/vaikeuttaa vanhaa. Ehtiihän tuota... Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia edelleen. Nova on nyt kyllä rakastunut itse kapulaan, mutta tämä on tuonut tullessaan uuden ongelman, eli pureskelun. Aloitin kapulan nostamista ja pitämistä sheippaamalla, alkuun sujuikin hyvin mutta heti, kun pitämisen kestoa kasvattaa yhtään, alkaa armoton pureskelu. Oon nyt tehnyt niin, että pidän itse kapulasta kiinni, kun Nova istuu jalkojen välissä, ja kapulaan tarttuessaan vedän hieman vastaan. Tällöin ote on kyllä tiukka, eikä pureskelua esiinny, mutta Nova luulee hommaa vetoleikiksi ja alkaa taistelemaan kapulasta. Pitää siis olla tosi nopea palkkauksessa, ettei se ehdi mennä leikkimoodiin koko koira. On tää niin vaikeaa!

Tässäpä ois video, missä hinkataan perusasentoa. Video on otettu kyllä jo useampi viikko sitten, olen vain unohtanut sen julkaista.


                            

Tänään oli sitten vuoden viimeiset pelastuskoiratreenit, teemana jälleen taajamaetsintä, paikka vain vaihtui ihan oikeaan taajamaan. Alue oli tosi iso, taisipa olla isoin, mitä meillä on koskaan Novan kans ollutkaan. Siihen kuului niin kauppaa, baareja, parkkipaikkoja kuin metsääkin ja lenkkipolkuja. Ja ihmisiä oli paljon. Ja koiria. Ja maahan nakattua ruokaa. Hip hei.

Mistähän sitä alottaisi.. Noh, meillä kesti ukkojen nostaminen pitkään. Ekasta ukosta mentiin ohi niin että hujahti, se olisi ollut aivan alussa. Kierreltiin ja kaarreltiin parkkipaikkoja ja metsänreunoja, Nova teki hommia hemmetin hyvin, mutta hajuja ei vain tullut nenään. Itse aloin jo vähän tuskastua ennen seuraavan ukon nostamista, olin ihan varma, että oltiin menty jo kaikista ohi. Tätä miettiessäni perässäkävelijä totesi vain, että "luota siihen koiraan". Niinpä niin. Miksi se on joskus vaan niin vaikeaa? Nova on ihan perkuleen hyvä etsimisessä, miksi mulla loppuu siihen usko aina välillä? Seuraava ukko löytyikin lopulta melkeinpä alueen perimmäisestä kulmasta lumikinoksen takaa, eipä oltu menty ohi. Loput kaksi nousikin sitten jo nopeampaan tahtiin, yksi makasi korkean lumivuoren päällä. Siitä Nova ei saanut hajua vuoren toiselta puolelta, mutta heti kun lähdettiin  vuorta kiertämään, se suorastaan sinkosi sen päälle. Ei kauan nokka tuhissut. Lopuksi käytiin vielä noukkimassa se ensimmäinen ukko ihan alusta.

Oli muuten haastavat treenit, voin kertoa. Iso alue ja hirveästi häiriötekijöitä. Oli vähän maalaistollo ihmeissään. ;) Tosi hyvin Novalla kuitenkin säilyi työmoodi, eikä turhautumista tapahtunut. Ohikulkijoihin se reagoi kyllä (ja niitä ohikulkijoitahan riitti), mutta kehujen jälkeen unohti ne heti ja jatkoi hommia. Kiva oli huomata, että Nova reagoi myös maassa oleviin esineisiin. Vanhoja piilojakin se kävi tarkistamassa, jos joku kuitenkin olisi sinne vaikka jäänyt. Ja mitä näistä treeneistä opimme? LUOTA SIIHEN KOIRAAN. Kyllä se osaa. Paitsi alut, ne kannattaa tarkistaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. ;)


Me jäädään nyt Novan kans ansaitulle joululomalle harrastuksista. Sitten onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Taajamaetsintää!

Eilen oltiin pelastuskoirailemassa Lahden satamassa taajamaetsinnän merkeissä. Ajatuksena oli ollut harjoitella etsimistä kunnon häiriössä eli ihmisten keskellä, mutta lumimyräkän vuoksi populaa oli liikkeellä harmillisen vähän. Jonkin verran lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia onneksi oli uhmaamassa kovaa viimaa. Taajamaetsintähän poikkeaa maastoetsinnästä esim. siinä, että koiran tulee olla kytkettynä, ja tämän vuoksi siltä ei myöskään vaadita maalimiehen ilmaisua. Äkkiseltään tuntuu hassulta, miten etsiminen ihmisjoukossa voi koiralta onnistua, mutta jotenkin ne vaan sen homman tajuaa. Uskomatonta.


Novalle otettiin 4 maalimiestä, yhden toivoin olevan samanlainen "nököttävä mörkö", jollaisen se kohtasi pari viikkoa sitten metsässä, ja joka aiheutti koirassa pientä pöhinää. Tällä kertaa mörkö nökötti lumikinoksen päällä, mutta ei se ollut yhtään pelottava, syliin asti piti tunkea. Yksi ukko oli tunkenut piiloon kahvilan terassin alle, eikä se tuottanut Novalle vaikeuksia. Nova haistoi terassin alla lymyilevän tyypin melko vaivattomasti ja bongasi pian epämääräiset jäljet lumessa, jotka johtivat suoraan lihapulla-automaatille. Tämän jälkeen kierrettiin parin kahvilarakennuksen taakse, Nova nuuskutteli kovasti toisen rakennuksen seinää, haistoi kai seinän takana istuskelevat asiakkaat. Tai korvapuustit, mene ja tiedä. Sieltä Nova johdatti minut toisen kahvilan terassille ja sinne kasattujen tuolien takaa löytyi kolmas ukko. Neljännestä Nova sai hajun jo kaukaa ja lähti määrätietoisesti sitä työstämään. Kohdalle osuneet kaksi ohikulkijaa katkaisivat puppelin ajatuksen hetkeksi, mutta reagoinnista kehumisen jälkeen herra palautui takaisin keskenjääneeseen missioonsa. Viimeinen ukko löytyi sellaisen mökin takaa.



Oli tosi hienoa katsoa, miten Nova ja muut koirat osasivatkin poimia ne oikeat hajut kaikkien muiden joukosta ja löytää kadonneet. Me ollaan Novan kans viime aikoina lenkkeilty tosi vähän ihmisten ilmoilla, ja Nova tuppaa kyllä reagoimaan jokaiseen näkemäänsä ihmiseen ja eläimeen. Ihan hämmästytti, miten hyvin se nyt onnistui säilyttämään työmoodinsa häiriötekijöistä huolimatta, pari kertaa tosin reagoi lähellä käveleviin ihmisiin. Kaikkiaan ihan hirmuisen mielenkiintoiset treenit! Ja tulipa samalla kasvatettua jonkinlaista hullun mainetta ihan itsekin, kun ihan pokkana kökötti jossain kinoksen päällä keskellä satamaa tai makasi kahvilan pöydän alla ohikulkijoiden tuijottaessa. Sitä se koiraharrastus teettää.

Ja kuvathan eivät liity itse aiheeseen mitenkään, ne on napsittu viime viikon pentutreffeiltä.




perjantai 7. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Kakolassa

5.12-6.12 Varsinais-Suomen pelastuskoirat järjestivät perinteikkään itsenäisyyspäivän vastaanoton Turun Kakolassa. Yön yli kestävät rakennusetsintätreenit vetivät paikalle yli 100 koirakkoa ympäri Suomen. Tapahtuma järjestettiin Kakolassa nyt viimeistä kertaa, ja ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi ehdittiin tuonne vielä mukaan. Kokemus oli aivan mahtava.

Tapahtuma alkoi siis keskiviikkona klo 20 ja päättyi torstaina klo 6. Koirakot oli jaettu 17 ryhmään, harjoitusalueita oli yhteensä 22. Jokainen ryhmä treenasi neljällä eri alueella, koirat majoittuivat harjoitusten ajan selleissä. Tapahtuman puolivälissä oli tunnin mittainen ruokatauko, jolloin oli mahdollista vaihtaa kuulumisia muun porukan kanssa.

Linnakundi
Meidän harjoitukset pyörähtivät käyntiin klo 20.30 länsisellin 2. kerroksessa, alue oli jonkinlainen selliosasto. Pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsi sellejä. Simppelin oloinen paikka, joka ei sitten kuitenkaan ollut mitenkään hirveän simppeli. Osastolla oli pölyä aivan käsittämättömiä määriä, eikä ilma siellä kulkenut juuri lainkaan. Me oltiin Novan kans kolmansina vuorossa, otettiin alueella 2 maalimiestä. Mulla oli alkuperäinen suunnitelma antaa Novan tehdä mahdollisimman itsenäisesti hommia niin, etten itse siihen juuri puuttuisi. Tämän suunnitelman jouduin hylkäämään melko pian. Hajut nousivat paikassa ilmeisesti ylöspäin, ja Nova oli aivan varma, että maalimiehet löytyisivät katosta. Kovasti se kipitteli kahdella tassulla menemään ja kurkotteli nenällään kattoon. Kun se ei onnistunut paikallistamaan hajuja, se alkoi turhautua. Niinpä lähdin ohjaamaan Novaa selleihin vähän sen mukaan, miten se reagoi hajuihin. Jotkus toiset ohjasivat koiran järjestyksessä jokaiseen selliin, itse halusin ainakin yrittää lukea koiraa ja miettiä, mistä se hajun oikein voisi saada. Vähän meni kyllä roiskimiseksi mulla tämä touhu kieltämättä, mutta kyllä ne ukot sieltä löytyi.


1. alue ja sen pölypilvi
Klo 22.30 oli vuorossa alueiden vaihto, siirryttiin koirinemme ja kaikkine kamppeinemme yhteisvankilan tiloihin. Kyseinen alue siellä oli jonkinlainen poliklinikka/sairaala, jossa oli vastaanottotiloja sekä sellejä. Paikka oli edellistä isompi ja sokkeloisempi ja ennalta vaikutti haastavammalta. Tosiasiassa tämä alue osoittautuikin kaikista helpoimmaksi. Siellä ilma virtasi hyvin ja hajuvanaa oli helpompi seurata. Kaikki koirat taisivat tehdä täällä parhaan suorituksensa. Nova pystyi täällä työskentelemään melko hyvin itsenäisestikin, en ohjaillut sitä kovin paljon. Välillä pyysin tarkastamaan joitain huoneita, kun tuntui poika painattelevan niin hurjalla vauhdilla eteenpäin. Otettiin alueella kolme maalimiestä ja kaikki löytyivät aika helposti ja nopeasti. Novan ohjattavuus oli todella upeaa, hommia tehdessäänkin se oli koko ajan kuulolla.


Nomppe löysi ukon
Tässä välissä pidettiin ruokatauko ja treenit jatkuivat klo 01.45, meillä alue oli samassa rakennuksessa mutta kerrosta ylempänä. Tämä alue oli ihan hurjan iso, sokkeloinen ja monipuolinen. Siellä oli huoneita jos jonkinlaisia, ilmeisesti perhehuoneita osa sisustuksesta päätellen. Alueella sijaitsi myös kappeli sekä vankilapastorin ja joidenkin muiden työhuoneita. Tämä alue me rajattiin Novalle vähän pienemmäksi, jätettiin perhehuoneet meiltä pois. En tiedä alkoiko tässä jo Novalla väsymys painaa, vai oliko se vaan yli-innokas, mutta ohjattavuus oli tosi heikkoa. Siellä se veteli menemään kuten itseä huvitti, ei paljon korviaan lotkauttanut mun huudoille. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänytkin sen antaa tehdä ihan itse, kun se on mulla on ollut vähän niinkuin tavoitteena. En vaan sitten jostain syystä luottanutkaan koiraan enkä oikein tiedä itsekään, mitä tuossa kohtaa oikein ajattelin. Alkoi itselläkin väsymys painaa, joten ehkä en ajatellut yhtään mitään. Alueella oli kolme ukkoa. Niistä 2 Nova taisi löytää ihan itse juurikin niin, että ignoorasi meikäläisen kokonaan. Kolmas löytyi sitten sellaisesta paikasta, mihin itse Novan pyysin. Täälläkin hajut nousivat selvästi ylöspäin, Nova  kävi mm. kappelin parvella pyörähtämässä. Novan työskentely oli täällä hyvää, ohjaaja oli vaan ihan ulalla.

Mammaaaa
Klo 03:45 oli aika siirtyä viimeiselle alueelle, meillä se sijaitsi pohjoissellin ylimmässä kerroksessa.  Alueella oli yösellejä, jotka oli tarkoitettu töissä käyville vangeille. Taas pitkä käytävä täynnä sellejä sekä yksi iso, avoin tila kuului tähän. Tänne otettiin 2 maalimiestä, molemmat avoimiin selleihin. Nova selvästi sai hajun nopeasti, mutta ei joko jaksanut tai malttanut sitä enää työstää kovin hyvin. Käytiin kierros läpi niin, että Nova nuuskutteli käytävällä ja välillä oli selvästi hajulla, mutta selleihin se ei omatoimisesti mennyt. Seuraava kierros tehtiin sitten niin, että lähetin Novan järjestelmällisesti jokaiseen selliin. Huomasi, miten maalimiehen selliä lähestyttäessä alkoi haju voimistua, mutta se nousi taas kattoon, ja Nova oli aivan ihmeissään, kun ei siellä ylhäällä ketään näkynyt. Täältäkin ne ukot sitten löytyi, ja meidän vuoro päätti koko ryhmän treenin. Ihan huisia oli. Klo 6.00 vankilan portit avautuivat ja oli edessä se rankin vaihe: pitkä paluumatka takaisin kotiin.


Mä olen niiiin ylpeä Novasta, se oli aivan mahtava. Ensinnäkin me matkustettiin Turkuun kimppakyydein, Nova tuli eri autossa kuin minä itse, yhdessä parin toisen koiran kanssa. Nova oli kuulemma matkustanut tosi nätisti eikä ollut yhtään uikuttanut mun perään, nukkunut rauhassa vain. Perille päästyämme piti tietysti vähän kiljua jälleennäkemisen riemua ja muuta jännitystä ulos, mutta nopeasti Nova rauhoittui. Paikalla oli tosiaan yli 100 koiraa ja ihmisiä vielä enemmän. Meteli ja tungos oli välillä melkoinen. Nova ei ollut tästä mitenkään hirveän ihmeissään, yritti kyllä kovasti päästä moikkaileimaan vähän kaikkia. Siirtymät olikin haastavia, kun raahattavana oli kahden kassin lisäksi hemmetin painava häkki sekä poukkoileva koira... Kahdella alueella Nova majoittui omaan selliin, yhdessä oli huonekaverina kaksi muuta koiraa. Nova pystyi hyvin rauhoittumaan häkkiinsä, vaikka älämölö oli välillä ihan järkyttävä kaikuvissa tiloissa. Tosi hyvää treeniä ihan jo tämäkin! Ainakin yksi koira oli tullut häkistään läpi ja toinen saanut hihnansa katki/irotettua patterista. Mörköjäkään ei Kakolassa tullut vastaan ainoatakaan, eivätkä uudet tilat tai ihmiset aiheuttaneet minkäänlaista epäröintiä pikkumiehessä. Se oli aivan hurjan reipas ja oma iloinen itsensä ihan joka tilanteessa. On se mahtava. Ulkoilutilanteissa se kyllä äänteli jonkin verran, mikä saattaa liittyä myös hihnassa lenkkeilyyn (Novalle hihna=nyt mennään tekemään jotain hirveän hauskaa ja jänskää).


Omien treenien lisäksi oli tietysti tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan muiden koirakoiden työskentelyä. Tuli huomattua, miten erilaiset tyylit ihmisillä on ohjata koiriaan, ja se pisti vähän miettimään. Toiset kävivät aina järjestelmällisesti huoneet läpi ja kertoiva aina koiralle, mihin sen piti seuraavaksi mennä. Toiset luottivat koiraan ja antoivat sen tehdä itse omat ratkaisunsa. Kaikki siis hakivat harjoitukselta vähän eri asioita. Pisti myös mietityttämään ohjaajan rooli ja vastuu, kun työskennellään rakennuksessa. Kuinka suuri rooli ohjaajalla on auttaa koiraa ja miettiä itsekin, mistä se haju koiran nenään tulee? Toiset halusivat antaa koiran tehdä kaiken alusta loppuun ja vaativat koiralta hajun paikallistamista, toiset pyrkivät auttamaan koiraa tässä tehtävässä. Jos esim. on kolme suljettua selliä vierekkäin, koira saa hajun maalimiehestä ja ilmaisee ohjaajalle reunimmaiset sellit, jotka ovatkin tyhjiä. Voisiko ohjaaja tuossa tilanteessa todeta, ettei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se keskimmäinen selli, ja kurkata sinne? Vai pyytää koiraa tarkentamaan vielä uudelleen? Valintoja, valintoja.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus takana, ja tässä riittää pohtimista vielä pitkään. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan jossain toisessa paikassa. Kuvista sen verran, että ovat vähän kökköjä (enpä viitsi julkaista kuvia, joissa ihmisten kasvot ovat tunnistettavissa, enkä jaksa alkaa niitä muokkaamaankaan). Kuvat on tosiaan otettu ihan pimeässä, vaikka valoisalta näyttävätkin.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Niks Naks Naksutellen

Olenpas vihdoinkin saanut aikaiseksi alkaa treenailemaan kosketusalustaa sheippaamalla. Kuten oletinkin, Nova tarjosi ensimmäiseksi kuonokosketusta maahan, mitä ollaan tehty agilityn kontakteilla. Palkkasin aluksi siis tästä, kunhan nyt tarjosi edes jotain. Sitten Nova alkoi tarjoamaan maahanmenoa alustan vieressä, palkkasin siitä. Sitten se kierähti kyljelleen, mistä palkkaa ei herunut, sen jälkeen kipitti alustalle ja meni siinä maahan -> palkka. Kahden harjoitussession jälkeen oltiin jo siinä pisteessä, että Nova hakeutui hyvin alustalle, mun tehtävä oli yrittää naksauttaa niin nopeasti, ettei se ehtinyt mennä maahan asti. Kolmannen session jälkeen se tajusi jutun jo kunnolla, osasi mennä kauempanakin olevalle alustalle eikä enää pyrkinyt maahan. Sitten vaan vihjesana mukaan ja hissukseen hommaa vaikeuttamaan. En ole kyllä vielä hirveästi miettinyt, mihin ajattelin tätä taitoa hyödyntää. Kaipa sille jotain käyttöä joskus tulee. :D Sheippasin samaan syssyyn käsikosketuksen, eli Nova koskettaa kuonollaan mun kämmentä. Tää ois yks vaihtoehto kertomistavaksi pelastushommissa.


Lauantaina oltiin hakuilemassa varikolla. Lunta oli tullut about nilkkoihin asti, otettiin kaikki koirat mukaan tallaamaan aluetta niin päästiin itse vähän helpommalla. ;) Novasta oli ihan ällöä, kun lumipallot tarttuivat varpaiden väliin, ja se  jäi välillä hankeen istumaan ja itkemään kurjaa kohtaloaan. Hakuilut menivät tällä kertaa tosi upeasti, torstaisesta mörköilystä ei näkynyt jälkeäkään. Novalle yritettiin kehitellä mahdollisimman vaikeita piiloja, joissa se kuitenkin pääsi maalimiehen luokse palkalle. Pitäisi alkaa sitä ilmaisua kohtapuolin treenaamaan, niin pystyy ottaan umpipiilojakin. Eka maalimies löytyi kiinniolevasta roskakatoksesta, Nova joutui vähän puikkelehtimaan roskapönttöjen seassa päästäkseen palkalle. Ei mitään ongelmaa. Toinen oli umpinaisessa kopperossa, jonka ovi oli raollaan, erinäisten romujen takana. Tämäkin meni varsin mallikkaasti, kamala kolina vaan kuului kun Nova paukkasi koppiin sisään. Viimeinen oli sitten kahden roskiksen välissä vähän kauempana, hienosti sai hajun jo kaukaa ja työsti sitä perille asti. Aikaa meni kaiken kaikkiaan alle 10 minuuttia. Hirmuisen hienot treenit ja olen tosi tyytyväinen.


Sunnuntaina oltiin taas ohjatuissa tottiksissa, vain kourallinen koirakoita oli taas paikalla. Pidettiin vain vajaan puolen tunnin treenit, kun ilmakin hipoi jo pakkasrajoja. Tehtiin vähän seuraamista, luoksetuloja sekä paikallaoloa istuen. Meni ihan hyvin kaikki, mitä nyt ekassa luoksetulossa istui vinoon. Eniten harmaita hiuksia tuon kanssa aiheuttaa ne hetket ennen treenien alkua, kun on niin hirvittävän kamalaa olla tekemättä yhtään mitään. Tuosta on kehkeytynyt ihan hirveä kiljukaula! Onhan se kiva että on kivaa, ja pääasia että hommia tehdessä pysyy se turpavärkki kiinni.


Tänään meillä oli sitten pentuagilityn viimeinen kurssikerta. Nyt kieltämättä harmittaa, ettei ilmottauduttu heti perään jatkokurssille! Me ollaan nyt päästy niin hyvin vauhtiin, että olisi ollut ihan kiva jatkaa. Nova on loistavassa kontaktissa kentällä, hyvin pystyy pitämään irti, vaikka 5 muuta koiraa treenaa ihan vieressä omia juttujaan. Harjoiteltiin tänään takaakiertämistä, Nova hoksasi homman heti vaikkei yhtään olla tehty sitä kotona. Se irtosi jo lopputreeneistä reilun metrin päästä kiertämään siivekettä ja jatkoi käskystä esteelle. Harjoiteltiin takaakiertämistä myös kolmen hyppyesteen sarjassa, siinä oli jo haastetta tumpelolle ohjaajalle. "Eiku oota...siis kummalla kädellä mun nyt pitikään ohjata?" :D Ja luonnollisestikaan omaa kroppaansahan ei pysty handlaamaan, jos aivokapasiteetti menee sen miettimiseen, kummalla kädellä sitä koiraa oikein ohjataan... No mutta kivaa oli silti! Yksittäiset esteet sujui hyvin, kepeistä on tullu Novan lempparit. Ei meinaa jätkä nahoissaan pysyä, kun pääsee pujottelemaan (lue: rynnimään) mamman luo. Keväällä sitten suunnataan sinne jatkokurssille, toivottavasti ei ihan unohdeta kaikkea tässä välillä...

2on2off

Huomenna sitten nokka kohti Kakolaa! Jännittää ihan perkuleesti.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Mörkö saapui muumilaaksoon

Sunnuntaina oltiin ohjatuissa tottiksissa. Vesisade ja kolea ilma oli selkeästi verottanut osallistujamäärää, paikalla ei montaa koirakkoa ollut. Meidät jaettiin taas pienryhmiin, jokaiselle kouluttajalle kaksi koirakkoa. Meidän porukan toinen koira oli kuitenkin niin stressaantunut ettei pystynyt kentällä mitään tekemään, joten me saatiin sitten Novan kanssa ihan privaattiopetusta koko sessio. Ja oli muuten antoisaa. Saatiin paljon vinkkejä mm. seuraamiseen sekä luoksetuloon, kouluttaja huomasi heti mun virheet, joita itse en ole tajunnut ollenkaan. Olen esim. huomaamattani ottanut käsimerkin takaisin sivulletuloon, vaikka Nova ei sitä ole tarvinnut enää pitkään aikaan, en vaan ole itse tajunnut tekeväni tuota. Luoksetulossa olen pakittanut liikaa, ja kun tämän jätin pois, koirahan törmäsi suoraan päin. Ohjeeksi sain ottaa koiraa vähän kädellä vastaan ja "vetää" se oikeaan asentoon liikkumatta itse yhtään. Toimi heti. Sellaisia pieniä juttuja, jotka loppupeleissä merkkaa aika paljon.

Nova 6kk
Tiistaina oltiin aksaamassa. Hämmennystä herätti kymmenien sotilaiden ja panssariajoneuvojen joukko siinä hallin pihassa, jotku harjoitukset oli heillä menossa. Novaa ei moiset erikoisuudet kummastuttaneet yhtään, siellä se puikkelehti panssarivaunujen, kuorma-autojen, mönkijöiden ja aseistettujen sotilaiden seassa kuin kotonaan, katse tiiviisti kohti hallin ovea. "Pois alta risut ja männynkävyt, meitsi lähtee nyt hommiin!" Ohjaustekniikkana treenattiin tällä kertaa välistävetoa kolmella hyppyesteellä, olipa tosi vaikeaa hallita omaa kroppaansa vauhdissa. :D Aina se sojotti väärään suuntaan. Nova pyrki pari kertaa myös oikomaan esteet ja juoksemaan suoraan namikipolle, ketku. Puomin ylitykset menivät jo varmemmin. Keppejä nostettiin taas pystymmäs, yhtä vauhdilla Nova ne suoritti. Putkessa ei tänään asunut mörköjä, sinne Nova sujahti nyt mielellään molemmista päistä. Harjoiteltiin itsekseen sylkkäriä yhdistettynä joko pöytään tai renkaaseen, menivät paljon paremmin, vaikkei yhtään olla niitä tässä välillä treenattu. Tänään mulla oli Nova ekaa kertaa treeneissä irti, ei yhtään häiriintynyt, vaikka toiset harjoittelivat ihan vieressä. Kerran siinä ohjaustekniikkatreenin aikana juoksi hypyn jälkeen moikkaamaan toista koiraa, mutta muuten homma sujui ilman välikohtauksia.


Torstaina oli vuorossa pelastuskoirahommia, oltiin samassa ryteikössä kuin viime viikollakin. Oli oikein kovan onnen treenit, ts. ei mennyt kaikki ihan putkeen. Nova irtosi aluksi ihan hurjan kauas, aivan takarajalle asti. Vähän näytti siltä, että olisi hajua työstänyt ison kiven kohdalla. Sitten kuului vinkaisu, Nova kääntyi ja jäi selvästi etsimään katseellaan meikäläisiä, ja tuli sitten kamalaa kyytiä mun luo. Olin jo siinä vaiheessa vähän WTF-fiiliksellä, tuo on ollut ihan älyttömän itsenäinen hakumetsässä eikä todellakaan ole jäänyt kuikuilemaan mamman perään, tuskin on muistanut että meikäläinenkin siellä tosiaan on mukana. Noh, jatkettiin matkaa ja pian löytyikin eka ukko. Tän ekan jälkeen aloin kattelemaan, että Nova on vähän outo, kävi jatkuvasti moikkaamassa mua ja perässäkävelijöitä. Yleensä se tekee tuota vasta sitten, kun on etsinyt pitkään ja alkaa väsyä. Sitten tapahtui vielä pieni työtapaturma, kun Nova jäi kiinni hännästään oksaan! Se karvatuppo hännänpäässä onnistui jotenkin kiertymään oksan ympäri, mistä seurasi tietysti kamala huuto. Olin itse onneksi ihan vieressä ja sain pojan heti pelastettua pinteestä. Nova ei näyttänyt tästä kuitenkaan mitenkään hätkähtävän, jatkoi hommia ihan hyvin. Lähellä se kuitenkin pysyi aina siihen asti, kunnes sai hajun ja lähti sitä työstämään. Ja sieltähän se toinenkin löytyi. Kolmas ukko oli sitten paha paikka. Olin toivonut, että yksi maalimies jäisi vain nököttämään kannon nokkaan menemättä mitenkään piiloon, mua kiinnosti, miten Nova siihen reagoisi. Nova löysi sen kyllä ihan hyvin, mutta jäi muutaman metrin päähän istumaan ja tuijottamaan. Sitten se siirtyi hieman, jäi taas tuijottamaan. Päästyäni Novan luo se alkoi pöhisemään ja nousi takajaloilleen tarkastelemaan tuota mustaa hahmoa, joka vain istui kannolla selin Novaan. Vasta kun itse lähdin ukkoa lähestymään, Nova uskaltautui menemään sen luo. Tyypin kasvot nähtyään se rentotui heti ja häntä alkoi vispaamaan niin vimmatusti. Tässäpä oli sitten Novan ensimmäinen mörkö.

I saw the boogie man!
En oikein tiedä, mitä tuosta nyt sitten ajattelisin. Vähän sikäli harmittaa, että mun päähänpisto osoittautuikin noin pelottavaksi. Toisaalta ehkä hyväkin, että tässä vaiheessa jo kokeillaan näitä erilaisia variaatioita, jolloin niihin voidaan koiraa totuttaa ja koiran kanssa todeta ne vaarattomiksi. Tiedänpä nyt, mitä treenataan sitten lauantaina... Pimeys sekä pressut on onneksi tulleet jo tutuiksi, en jaksa uskoa, että niistä mitään ongelmaa enää kehkeytyy. Minähän olen tosiaan koko ajan vähän jännännyt, että mitä jos Novalle iskee joku kamala mörköikä, kun ollaan Kakolaan menossa. Ja jumalauta, tasan viikkoa ennen reissua ne ekat mörköilyt sieltä näyttäytyy. Katsellaan nyt sitten, miten me Kakolasta selviydytään. Jotenkin kuitenkin uskon, että se ihan hyvin menee. Nova on niin hirmuisen reipas pentu ollut aina, että en vaan jaksa/halua uskoa, että sille kovin kummoista mörköilyä alkaa päälle pukkaamaan.