Nova 5kk

Novalla pärähti eilen 5kk plakkariin, niin se aika vaan kuluu. Stellakin täytti tällä viikolla vuosia. Painoa löytyy pikkumieheltä vähän vajaa 14 kg, hampaatkin on vissiin kaikki jo vaihtuneet. 

En olekaan kirjoitellut tottiksista nyt muutamaan viikkoon, mutta siellä ollaan viikottain siis käyty. Sieltä Nova on myös löytänyt kadoksissa olleet äänihuulensa. En tiennytkään, että tuosta voi päästä niin kamala huuto. Ei se siellä kentällä siis huuda, vaan häkissä, ennen kuin pääsee sieltä pois. Kyllä se nopeasti nykyään hiljenee, kun tajuaa, että autosta ei huutamalla päästä mihinkään. Novalta on treenien alussa tarkasteltu myös hampaita, mikä sujuu ihan hyvin. Ollaan tehty liikkeestä istumista ja maahanmenoa, mistä on tullut paljon kehuja, samoin kuin luoksetulosta. Seuraaminen on parhaimmillaan ihan älyttömän hyvää, mutta etenkin treenien loppupuolella muuttuu välillä laiskaksi. Täyskäännöksissä oon ite vähän pihalla, pitää nyt harjoitella niitä askelkuvioita ennen koiran mukaan ottamista. Päästään Novan kans aina välillä treeneissä näyttään muille esimerkkiä. :) Kouluttaja kysyi multa tällä viikolla, käydäänkö muuallakin koulutuksissa kun on tottis niin hyvissä kantimissa. Tulipa hyvä mieli, vaikka kysymys olikin vähän pöhkö. Kai sitä voi ihan kotonakin treenata? 

Keksinpäs muuten tällä viikolla uuden häiriötekijän paikkamakuun treenaamiseen: pompin itse sängyllä Novan ollessa paikkamakuussa lattialla. Hyvin pysyy! :D Onneksi ei ole naapureita näkemässä.

Jälkeä ollaan tehty pari kipaletta. Sunnuntaina n. 140 askeleen namiton jälki pimeään metsään, 4 keppiä jäljellä. Otsalampun valossa touhotettiin siis menemään. Pari kertaa Nova harhautui hihnan mitan päähän jäljestä, mutta löysi itse takaisin. Vauhtia oli melko paljon ja nenä turhan korkealla, mutta tää olikin vaan keppitreeniä. Kolmella ekalla kepillä Nova meni käskystä maahan, viimeisellä ihan oma-alotteisesti. Edistysaskel! Eilen 140 askeleen namijälki nurmikolle, iltaruoka tuli jäljeltä. Joka 3. askel oli nyt tyhjä, askelväliä olen taas pidentänyt vähän. Vauhtia oli ajoittain, mutta pääsääntöisesti oikein rauhassa Nova eteni. Muutamia askeleita taisi jäädä väliin, mutta ei montaa. Jäljen päässä taas keppi, ei mennyt oma-alotteisesti maahan mutta käskystä kyllä. 

Tänään oltiin hakuilemassa pilkkopimeässä. Tai Novan vuorolla oli vielä vaan hämärää. Kolme maalimiestä taas valmiiksi, kaksi oli kaulaan asti peitettyinä pressulla. Novalla oli intoa ihan järjettömästi, mun oli tosi vaikea saada sitä alussa rauhoittumaan. Se huusi ja pomppi ja sinkoili hihnassa. Käskystä istui hetkeksi, kunnes sinkosi jälleen. Tässä onkin sitten vähän työstämistä.. Kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyi tosi nopeasti, vitsit mitä nenänkäyttöä. <3 Toinen näistä oli sellaisen kumpareen päällä, minkä olisi voinut olettaa olevan vähän vaikea. Tai mistäs sitä tietää, miten ne hajut siellä menee.. Kolmatta ukkoa saikin sitten etsiä hyvän tovin, se sijaitsi aika kaukanakin tokasta. Nova jaksoi tosi hienosti, kävi välillä moikkaamassa perässä kävelijöitä. Viimein se ukko löytyi montun pohjalta. Nova sai siitä hajun ihan eri suunnasta, mistä olisin itse kuvitellut sen saavan.

Maalimieskäyttäytyminen on muuttunut Novalla rasioiden myötä aika kamalaksi söheltämiseksi. Voihan kökkö, oon ollut niin ylpeä siitä, miten nätisti se aina on ukoilla ollut. Tätä pitäisi myös jotenkin harjoitella. Mutta erittäin positiiviset tunnelmat jäi kuitenkin päällimmäisiksi, hakuilu on kyllä niin Novan juttu ku olla ja voi. Ja etsimisessä se on ihan super. <3

Kun tylsyys iskee

No niin. Seuraavaksi aion esitelle teille, mitä kaikkea koirat voivat tylsän työpäivän aikana keksiä pitääkseen mielensä virkeänä! Tämä postaus ei sen enempää selittelyjä kaipaa, annetaan kuvien puhua puolestaan. Vuorossa taideteokset à la Stella ja Nova (enimmäkseen kyllä Stella).

Sohva

Takaovi

Samainen takaovi

Ikkunan karmi

Novan toistaiseksi suurin masterpiece

Laatikon kulma

                                                       Ja lopuksi itse taiteilijat:

Lauantai-illan tunnelmia

Tänään meillä oli taas hakutreenit varikolla. Novalle jälleen kolme maalimiestä valmiiksi piiloon, kuten viimeksikin. Nyt oli vaan tosi paljon helpompaa, kun oli valoisaa sekä alue pienempi ja helppokulkuisempi. Olen alkanut nyt vaatia Novalta rauhoittumista ennen lähetystä, se hengailee perusasennossa ja kärsimättömänä vilkuilee mun ja maaston väliä. Luvan saatuaan Nova ampaisi hurjaa kyytiä menemään, vähän katkesi ajatus alussa kun maassa lojuvat omenat houkuttelivat kovasti. Käskystä Nova irrotti herkkunsa ja paineli hommiin. Ekan maalimiehen Nova löysi melko nopeasti, kyseessä oli Novalle ensimmäinen osittain peitetty ukko joka oli vielä makuuasennossa. Ingen problem, hienosti meni. Toisella maalimiehellä Novalla kesti vähän aikaa, ennen kuin se sai hajun tarkennettua. Se risteili menemään maalimiehen lähellä tovin, tuli vähän kauemmas ja meni taas lähelle. Tuli taas todettua, että ei, ei se vaan käytä niitä silmiä ollenkaan. Loistava pupsi. Lopulta se ukko sieltä pusikosta sitten löytyi ja riemu oli valtava. Viimeinen maalimies oli vähän syrjemmällä, jotenkin Nova vaan osasi suunnistaa oikeaan suuntaan. Se sai hajun melko aikaisin ja veti hirveää kyytiä menemään, mä en pysynyt perässä. Vasta kun erinäisten putkien luota alkoi kuulua kovaäänisiä kehuja, totesin sen löytäneen ukon.

Tahtoo hommiin

Puhuttiin vähän sellaista, että Novalle voi ihan hyvin alkaa tekemään jo näitä valmiita piiloja, kun se etsii niin hyvin. Vläillä otetaan sitten näkölähtöjä motivaation hilaamiseksi tappiin. Puoliksi peitetyt maalimiehet ovat näköjään myös ihan ok juttu. Meillä oli nyt ekaa kertaa käytössä rasiat palkkaamista varten, ja maalimieskäyttäytyminen otti tämän vuoksi takapakkia. Nova on aina ollut tosi nätisti maalimiehellä ja mennyt maahan syömään palkkaa, rasiat nähdessään se vouhotti ja touhotti ihan kamalasti. Nyt siltä aletaan vaatia rauhoittumista myös maalimiehillä ja palkka vaihetaan esim. isoihin lihapulliin, joita ei tarvi montaa sekuntia hotkia. Ja minä lopetan sen koiran raahamisen maalimieheltä pois!! Just kaks päivää sitten mulle tästä sanottiin, eikä vieläkään ollut mennyt kaaliin. Näillä eväillä siis eteenpäin.

Tehtiin tänään myös jälkeä, ihanaa kun ei aina sada! Nova sai imuroida iltaruokansa siis sieltä. 115 askelta ja 4 keppiä. Vähän pelkäsin, että eilisen namiton jälki olisi voinut aiheuttaa rynnimistä, mutta onneksi ei. Nova jäljesti tosi hienosti, mun ei tarvinut jarruttaa kertaakaan koko matkan aikana. Harvensin nyt vähän nameja väliltä, joka 3.-5. jälki oli tyhjä. Nova nuuskutti tarkasti kaikki askeleet läpi, olin kieltämättä vähän yllättynyt, koska sillä varmasti oli nälkä jo tuossa vaiheessa ja olisin odottanut edes pientä kaahailua. Ekalla kepillä Nova ei olisi halunnut mennä maahan märkään nurmikkoon, myös myöhemmillä kepeillä meinasi peppu jäädä ylös. Nova ei mennyt maahan pelkästä käskystä kuin vasta viimeisellä kepillä, muilla piti käydä vieressä ohjaamassa. Vähän luulen, että tuolla märällä nurmikolla on osuutensa asiassa, kun se aikaisemmin on mennyt maahan ihan pelkällä käskyllä.

Mua on alkanut vähän nyppimään, kun tämän blogin sisältö on lähinnä siirappimaista ihqulässytystä (vaikka toki on kivaa että hommat sujuu), se ei ollut alunperin tarkoitus. Ja muistaakseni olen mennyt vielä lupaamaan, että kirjoitan myös niistä vähemmän ruusuisista hetkistä koira-arjessa. Sen aika olkoon siis ensi viikolla, vähän esimakua on tässä:

Tyypit löysi imurin

PS. Novalta pääsi tänään ensimmäinen vahtihaukku. Ei ihan ollut uskottava pöhähdys vielä. :D

Haastetta peliin

Torstaina oltiin Novan kans ensimmäistä kertaa hakuilemassa pimeässä metsässä, olipas jännää. Pimeyden lisäksi treenit olivat muutenkin meille haastavimmat tähän mennessä, kaikki maalimiehet kun katosivat metsään yhtäaikaa meidän odotellessa muualla. Sitten tuli ns. ratamestari meidät alueelle noukkimaan todeten, että "alue alkaa tästä, maalimiehiä on kolme, olkaa hyvä." Hipskukkuu vaan. Voin kertoa, että oli itselläkin pikkuisen jännät tunnelmat keskellä pimeää metsää, kun ei nähnyt juuri mitään eikä ollut mitään käryä siitä, missä ne ukot on. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähettää koira ja seurata itse perässä. Nova on onneksi todella helppolukuinen tapaus, siitä näkee näin kokematon ihminenkin ihan heti, kun se on hajulla. Innokkaasti Nova paineli metsässä menemään, välillä kävi hakemassa multa tukea, kun ei tuntunut ukkoja löytyvän. Itsehän en voinut koiraa tässä auttaa, koska olin ihan yhtä ulalla. Niin se vain pikkupupsi jonkin ajan päästä löysi kadonneen ihan itsekin. Myös toista ukkoa sai etsiä jonkin aikaa, mutta hienosti Nova kyllä jaksoi työskennellä. Ei piippauksen piippausta kuulunut (turhautuneena siltä yleensä pääsee sellainen pieni inahdus). Lopulta löytyi tämäkin, kun haju leijaili jostain pikkunenään. Jälkikäteen ajatellen tähän olisi ehkä ollut hyvä lopettaa, koska näiden kahden löytymiseen oli mennyt aikaa jo hyvä tovi, mutta jatkettiin nyt sitten kuitenkin. Kolmas maalimies olisi ollut ihan sen tokan lähellä, mutta koska ohjaajana oli yksi pölkkypää, joka raahasi koiran ukosta kauemmas, oli sen löytyminen vaikeampaa. Jossain vaiheessa Nova keksi, että hän osaa myös jäljestää! Se tuhisi nenä maassa menemään, valitsi jotkut jäljet ja seurasi niitä, kunnes törmäsi jo löytyneen maalimiehen jalkoihin. Ai vitsit, että oli hauskan näköinen episodi, kun toinen katsahti ylöspäin ja häntä alkoi vispaamaan niin vimmatusti. "Siinähän sinä, löysinpäs sinut!" Jäljestämisen makuun päästyään Nova keskittyi sitten tuhisemaan nenä maassa viistäen, valitsi toiset jäljet ja lähti seuraamaan niitä. Ja jumaliste, sehän jäljesti suoraan maalimiehelle asti! Jatkossa pitää toki olla tarkkana, että oppii kunnolla käyttämään ilmavainua, mutta kyllä mä haluan ajatella, että tuo osoittaa ihan hemmetin hyvää ongelmanratkaisukykyä alle 5kk:n ikäiseltä pennulta! Plus toki sitä, että osaa se jäljestää ilman niitä namejakin. ;) Minun pätevä rakkauspakkaus <3 Itse sain vähän noottia omasta mokasta tuon toisen maalimiehen jälkeen, mutta koira oli kyllä hieno ja jaksoi upeasti. Ensi kerralla jotain vähän helpompaa sitten.

Tänään käytiinkin sitten jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Tehtiin ruutua sen aikaa, kun jälki vanheni, n. 15mx10m alue. Novaa ei ensin kiinnostanut homma pätkääkään, se oli ihan lähdössä jäljestämään. Hetken hetsauksen jälkeen alkoi kuitenkin luistaa paremmin. Nova odotteli puuhun sidottuna, kun kävin piilottamassa lelun alueelle (ollaan harjoiteltu tätäkin, nyt se oli jo melko rauhassa). Tehtiin 4 toistoa, Nova toi joka kerta hienosti lelun ihan mulle saakka, palkkasin sen toisella lelulla.

keppireeniä

Sitten lähdettiin jäljelle, joka oli tällä kerta täysin namiton ja 4 kepillä. Kepeillä sitten palkka maahanmenosta. Nova pysyi tosi hyvin jäljellä, mutta vauhtia oli paljon kun ei ollut nameja jarruttamassa. Hienosti meni kuitenkin, kyllä siitä vielä jälkikoirakin tulee. ;) Huomenna olisi sitten taas hakuilua luvassa ja sään salliessa varmaan jälkeäkin. Miks viikonloput on niin lyhyitä?

Treeniä ja treffejä

Eilen oli ohjelmistossa pentutreffit vol. 3, jotka kyllä kutistuivat melkoisen tynkätreffeiksi kahden pennun päästyä paikalle. Mutta mitäpä pienistä, oikein kivaa oli ja hyvät treenitkin saatiin aikaiseksi kasvattajatätin valvovan silmän alla. ;) Päästettiin ensin pentuset hurvittelemaan hetkeksi hiekkakentälle, jotta saivat päästellä pahimmat höyryt ulos. Meno näytti kutakuinkin tältä:

Hetken riehumisen jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon satojen hanhien joukkoon jälkiä tallaamaan. Molemmille 90 askeleen jäljet ja oikein mallikkaasti veti molemmat poitsut vieraan tekemät jäljet. Nova oli alussa vähän hoo moilasena ilmeisesti juurikin tästä syystä, pyöriskeli siinä hetken ja välillä tuijotteli mua ihmeissään. "Mamma ei nää kyllä ole sun askeleita." Kotvasen ihmettelyn jäljeen päästiin kuitenkin vauhtiin, ja vauhtiahan siinä alussa kyllä olikin ihan kiitettävästi. Nopeasti Nova kuitenkin rauhoittui ja alkoi nuuskutella maltillisemmin, touhu parani koko ajan loppua kohden, kuten yleensäkin. Vähän Nova otti häiriötä lähellä kulkevista ihmisistä ja kamerasta kuuluvista äänistä, nosti tuolloin pään hetkeksi ylös ja tiiraili ympärilleen. Nopeasti palautui kuitenkin huomio takaisin namipalleroihin ruohikossa. Mutta hyvinhän tuo kuitenkin loppupeleissä meni, kovin tyytyväinen olen. <3 Pitäisi vähän ehtiä niitä keppejäkin harjoitella ennen lumen tuloa...

Jälkien jälkeen otettiin pienet tottissessiot nurtsilla. Novalle on tuo nurmikolla tekeminen ollut jotenkin vastenmielistä, mutta eipä tuo nyt tuntunut häiritsevän yhtään. Ehkä märkyys onkin ollut se häiritsevä tekijä, eikä nurmi sinänsä. Runsas hanhenpaskatarjonta vähän vaikeutti hommaa, kun aina tilaisuuden tullen piti nuuskutella ihania kakkakikkareita..ja niitähän riitti! Tottikset meni oikein kivasti, jätättäminen seuraamisessa on alkanut korjaantua hyvin. Jäävät liikkeet on myös hyvällä mallilla. Ja oikeastaan kaikki muukin sujuu näin vaatimattomasti sanoen, ts. ei mitään isoa ongelmaa missään. Se maahanmenon käsimerkki on ehkä ainoa, missä ei tunnuta menevän kauheasti eteenpäin. Mutta eiköhän sekin siitä. Joskus. Varmaankin noutokapulaan tutustuminen olisi seuraavaksi tavoitteena.

Hoppu jäljestää

Treenien jälkeen pojat pääsivät vielä hetkeksi rälläämään nurtsille, minkä jälkeen käytiin heittämässä pieni lenkki, jolle äiskäkin pääsi mukaan. Nova oli ihan sikahieno, tarjosi seuraamista metritolkulla useampaan otteeseen. Hienosti sujui lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden ja toisten koirien ohittaminen vapaana ollessa. Meillä tuota taitoa on vähän vaikea harjoitella, kun ei täällä koskaan liiku ketään... Aluksi arvelutti, kun tuo on niin yltiösosiaalinen, mutta ihan turhaan. Siinä se ihan onnellisena veti seuraamismaratonia eikä välittänyt muista <3

Lopuksi otettiin vielä syyskuvia

Lauran ottamia kuvia penneleistä plus Novan treenisessioista löytyy täältä: Pentutreffit

Pikku-Rekku Rescues

Tänään oltiin Novan kans pelastamassa ihmisiä oikein Sipoossa asti. Meinasi iskän ja velipuolen treenit kuihtua kasaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, joten riensimme siis Supernovan, joka myös Pikku-Rekkuna tunnetaan, kanssa hätiin. ;) Metsässä me ei olla treenattu nyt useampaan viikkoon, joten oli mukavaa käydä sielläkin välillä. Maastoa voisi kuvailla hankalaksi. Oli jyrkkää mäkeä, kaatuneita puita, liukasta kalliota ja kaikkea siltä väliltä. Oman lisämausteensa ja sydämentykytyksensä hommaan toi lähellä pyörivät hirvestäjät. Onneksi oli punainen pipo (laiha lohtu, kun onhan nuo onnistuneet ampumaan kanssahirvestäjiäkin). Novalle otettiin kolme maalimiestä yksi kerrallaan piiloon. Eka taisi olla kompostikehikossa, jonka yksi sivu oli auki. Se olikin helppo piilo, ei kauan nenä tuhissut ukkelilla. Seuraava oli vähän kauempana ison juurakon takana, sitä sai jo vähän etsiäkin, mutta nopeasti löytyi kuitenkin. Viimeinen ukko katosi ylös jyrkkään rinteeseen, Nova lähti kamalaa kyytiä kapuamaan rinnettä ylös, en itse pysynyt edes perässä. Nova syöksyi maalimiehen ohi rinteen päälle ja painatteli siellä menemään. Tuli kutsusta takaisin. Itse olin pöljästi jäänyt patsastelemaan ihan maalimiehen lähelle, ja siitähän se sitten nopeasti löytyi. Noh, virheistä oppii ja silleen, tästä lähtien seuraan kyllä sitä koiraa ainaki jonkun matkaa, vaikka lähtisikin huitelemaan kauemmas.

Nyt mä sitten pääsin näkemään sitä kisaorientoituneiden ihmisten treeniä, ja olihan se tosi erilaista. Mä alan kuitenkin kallistua siihen, että hylkään kisa-ajatuksen haun osalta romukoppaan ja keskityn treenaamaan Novasta suoraan hälykoiraa. Tavoitteet kun kuitenkin on siellä, joten mun motivaatio ei ehkä riitä hinkkaamaan suoria pistoja. Toivottavasti en tule katumapäälle, niistä pistoja kun voi olla pikkusen vaikeampi alkaa opetteleen siinä parin vuoden päästä...

Paluumatkalla oli sitten ihan pakko pyörähtää Järvenpäässä Petpostissa ostamassa Novalle asiaankuuluvat vermeet. Pieni pelastuspoika <3

Kirjoitellaanpas samaan syssyyn vielä eilisestä jäljestä. Rikottiin taas ennätyksiä, 95 askelta. Vähän oli alussa enemmän vauhtia edelliskertaan nähden, mutta en nyt ihan rynnimiseksi sitä kuitenkaan sanoisi. Siinä puolenvälin paikkeilla alkoi Nova rauhoittumaan ja mun ei sen jälkeen tarvinnut puuttua hommaan yhtään. Rauhallisesti eteni askel askeleelta. Pari kertaa vilkaisi mua jäljen loppupuoliskolla, oisko alkanut väsyä? Huomenna sitten luvassa lisää ajelua, kun suuntaamme jälleen pentutreffeille!

Rakennusetsintää

Tänään meillä oli ensimmäiset rakennusetsintätreenit, paikkana sellainen 2 kerroksinen, vanha navettakompleksi. Alakerrassa oli valot, mutta yläkerta oli pimeä. Navetassa oli paljon tavaraa, erinäisiä lautakasoja, puuhäkkyröitä ja sen sellaista. Yläkerran lattia paikoin narisi ja antoi myöten, pari kertaa säikähdin itsekin, että antaa periksi koko höskä. Novan kanssa suunnattiin suoraan tulta päin, eli tuonne pimeään yläkertaan otsalamppujen valossa heilumaan. Olipa pojassa vauhtia! Otettiin kolme maalimiestä tuonne ylös, yksi kerrallaan. Nova näki jokaisen katoavan rakennukseen, ja meinasi joka kerta revetä liitoksistaan. Eka maalimies löytyi suhteellisen helposti ensimmäisen "huoneen" takakulmasta. Novasta huomasi kuitenkin heti, että hajun paikallistaminen ei tuolla käynytkään ihan niin helposti, kuin vaikka metsässä. Toinen maalimies oli parin mutkan takana ihan rakennuksen perällä jonkin lautahäkkyrän takana. Sinne päästäkseen Novan piti taituroida pikkuisen keikkuvalla laudalla, mutta se ei tuottanut ongelmia. Ukko löytyi myös kohtuu helposti hetken pyörimisen jälkeen, kun Nova sai hajun tarkennettua. Kolmas ukko oli sitten se kaikkein haastavin. Vähän mietittiin aluksi, meneekö jo liian vaikeaksi, mutta päätettiin sitten kuitenkin kokeilla. Ukko oli piilossa sellaisen vanhan traktorilavan tms. alla, mutta koska haju nousikin rakennuksessa ylöspäin, oli sen paikallistaminen kokemattomalle koiralle vaikeaa. Nova pyöri maalimiehen ympärille melko pitkään ja kulki ihan muutamien senttien päästä monta kertaa, mutta yritti vain itsepintaisesti kurotella sen lavan päälle. Vaikka piilo oli vaikea, Nova työsti hajua tosi hyvin ja jaksoi sinnikkäästi jatkaa, kunnes vihdoinkin törmäsi (vahingossa?) maalimieheen ja makkaraan. Viimeinen maalimies otettiin sitten valoisaan alakertaan, siellä olikin Novalle juuri sopivan vaikea piilo. Hetken joutui etsiskelemään, mutta kuitenkin kohtuu helposti se löytyi. Upeasti meni ekat rakennustreenit ja virtaa oli taas pojassa kuin pienessä kylässä.

Oli tosi jännä nähdä tällaistakin etsintää ja sitä, miten paljon se tosiaan eroaa siitä metsässä etsimisestä, kun ilmavirrat menee miten sattuu. Etukäteen helpon oloiset piilot tuottivat yllättävän paljon vaikeuksia kokeneillekin koirille, ja vastaavasti jotkin haastavammiksi tarkoitetut piilot olivatkin ihan lällykamaa. Ja vitsit, että olen ylpeä Novan rohkeudesta ja reippaudesta! Se ei arastellut tuolla pätkän vertaa, ei missään tilanteessa! Vaikka oli tosiaan pimeää, vieras ympäristö, paljon erilaista roinaa ja esteitä ympärillä. Rakennuksen pihalla oli lisäksi yksi laumanvartija ja kolme muuta koiraa, jotka pitivät melkoista älämölöä aina ohi kuljettaessa. Nova ei hätkähtänyt tästäkään tippaakaan, päinvastoin. Sinne se oli menossa häntä tötteröllä tutustumaan karjuvaan keskiaasianpaimenkoiraan. "v**tuakos siinä uhoat, häh?!" Saapa nähdä, millainen tättärä tuosta vielä kasvaakaan, toistaiseksi ainakin asennetta löytyy isommankin koiran edestä...

Kyllä tämmöisellä turvalla kelpaa etsiä.

Loppuviikon treenipläjäys

Jälkeä ollaan tehty keskiviikkona ja eilen, molemmat märälle nurmikolle. Keskiviikkona 75 askelta, eilen meidän ennätys 90 askelta. Namit edelleen jokaiselle askeleelle. Nameina olen alkanut käyttämään oman ruoan sijasta juustoa, lähinnä koska nappulat on melko isoja ja juuston saa ihan pieniksi murusiksi. Meidän jäljestyksessä on tapahtunut jonkin sortin läpimurto! Nova jäljestää ihanan rauhallisesti, ei tarvitse paljon puuttua hommaan. Rytmi on alkanut myös löytyä, Nova siksakkaa nätisti askel askeleelta. Näillä molemmilla jäljillä jäi pari askelta välistä, mutta muuten se nuuski kaikki läpi - rynnimättä! Voittajafiilis suorastaan. :D Olen miettinyt, mikä on saanut muutoksen aikaan, ja hypoteeseja on muutama. Ensinnäkin vien Novan jäljelle nykyään vähemmän nälkäisenä, lisäksi olen hieman pidentänyt askelväliä. Ei se ole vielä lähelläkään täysimittaista, mutta reippaasti pidempi aiempaan nähden. Ja namit on ihan pieniä juustonpaloja, joita joutuu vähän etsiskelemään sieltä ruohon seasta. Toimii. :)

Torstaina oltiin pelastamassa ihmisiä varikolla. Oli oikein junnureenit, kun mukana oli Novan lisäksi 3 pentua. Varikko on nyt Novalle tuttu paikka ja sehän tiesi heti, mitä oltiin tekemässä. Noin innoissaan en ole sitä kyllä vielä ennen nähnytkään, ei meinannut raukka nahoissaan pysyä! Otettiin 4 maalimiestä, yksi kerrallaan piiloon. Nova näki kaikkien lähtemisen, mutta ei sitä, mihin ne katosivat. 2 piiloa oli tosi helppoja, Novan ei tarvinnut juuri aivokapasiteettiaan niillä rasittaa. Viimeiset 2 oli sitten jo vähän haastavampia ja niitä joutui jo vähän etsimäänkin. Nova painoi alueella menemään aivan hirveää vauhtia, ei meinannut meikäläinen perässä pysyä. Siitä kyllä näkee hyvin, koska se saa hajun, ja koska revittelee ihan muuten vaan. Novan into säilyi alusta loppuun asti, ja innostui herra pallollakin leikkimään lopuksi. Kuitenkin heti häkin oven sulkeuduttua Nova rentoutui ja pisti maate, off-kytkin toimii. 

Tänään tehtiin ekaa kertaa esineruudun alkeita. Tallasin metsään sellaisen n. 4x3 metrisen alueen, Nova odotteli puuhun köytettynä. Siitähän pikkumies ei riemastunut yhtään, hyvä ettei puu lähtenyt matkaan kun riuhtoi niin perkuleesti. Tätä pitääki treenata jatkossa... Esineenä oli Novan narulelu, jonka heitin alueelle. Novahan ei luonnollisesti tajunnut aluksi hölkäsen pöläystä koko hommasta, yritti lähteä ilmeisesti jäljestämään. Hetsasin Novaa lelulla ja sen jälkeen heitin sen uudelleen, ja täähän toimi. Palkkasin Novan toisella lelulla, kun se toi löydetyn lelun mulle. Tätä tehtiin kolmisen kertaa, sitten sidoin Novan taas puuhun ja kävin itse piilottamassa lelun alueelle. Tämäkin meni tosi hyvin, Nova selkeästi tajusi homman jujun. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa, päätöksenä leikittiin vielä koko huima 5 minuutin kotimatka takaisin.

Löysin!

Tänään ollaan myös vähän tottisteltu kotosalla. Ei ollu ihan paras päivä tänään siinä hommassa, jotenkin tahmaista oli. Ensinnäkin herra hienohelma ei suostunut istumaan märälle nurmikolle. Siis yäk, siinähän voi vielä peppu kastua! Hiekalla sitten toimi vähän paremmin, mutta jokin siinä kuitenkin tökki. Ollankohan me treenattu liikaa sisällä? Seuraamisessa Nova on alkanut jätättämään tosi paljon, tätä oon pähkännyt, että mikä ihme siihen on menny. Videonpätkähän sen sitten todennäköisesti paljasti: mä oon palkannu sitä liikaa perusasentoon istahtamisesta, ja nyt se ennakoi sitä koko ajan. Voi että on taas idiootti olo. Tätä nyt sitten korjailemaan. Tässäpä vähän videota touhuista, tällaiselta siis näyttää meidän tottis huonona päivänä :D

Vaikka tottikset ei menny ihan putkeen, niin leikkiminen sujuikin sitten ihan huippuhyvin. Novan saalisvietti ja lelusta taistelu on kehittynyt paljon. Nykyään kelpaat lelut myös silloin, kun nakkiakin olisi. Hakutreeneissä mun on vielä ollut vaikea saada sitä leikkimään (paitsi tällä viikolla), koska A) se ei haluaisi lopettaa etsimistä eikä malta siten leikkiä ja B) siellä on aivan superihania ihmisiä, joilta saa herkkuja, ja joiden rinnalla mamma on ihan tylsä. Nova kuitenkin innostuu leluista koko ajan enemmän, joten eiköhän se sielläkin vielä joskus ala leikkimään ihan kunnolla. 

Tottiskatsaus II

Tänään oltiin taas tottistreeneissä. Tehtiin oikeastaan vaan samoja juttuja, mitä ennenkin ja ne kaikki sujui vieläkin yhtä hyvin. Päästiin Novan kans näyttämään pari kertaa oikein esimerkkiä muille. ;) Luoksetuloissa Nova on oppinut olemaan hiljaa sekä poukkoilematta hihnassa, kun lähden kävelemään pois. Kovin valppaana se kyllä on. Ainoana uutena juttuna aloitettiin tänään BH-kokeen versiota liikkeestä maahanmenosta (vai mikä sen nimi on BH-kokeessa?). Tajusin oikeasti vasta nyt, että niin, sehän on muuttunut ihan samalla tavalla kuin "liikkeestä" istuminenkin. Eli maahan mennäänkin istumisen kautta. Voi helvata sentään nää uudet säännöt on ihan arsesta! En nyt sitten tiiä, mitä tän maahanmenon kanssa tekis ja miten sen opettais. Koska kuitenkin se liikkeestä maahanmeno on nopeempi seisomisen kautta plus TOKO:n kaukoissakin pitäis niin tehdä. Huoh. Mutta niin, ohjeena oli maahanmenon jälkeen ottaa puolikas askel koiran eteen. Mä otin kokonaisen, koska tiesin, että Nova pysyy maassa. Vaan kouluttajapas sanookin mulle, että "älä vaadi siltä liikaa". Touché! :D Meidän seuraaminen on edistynyt hurjasti, otettiin jo 10 askelta ja täyskäännös oikealle. Muuten meni hyvin, mutta sain ohjeeksi tehdä käännökset enemmän saaliin kautta niin tulee lisää vauhtia. Nyt se vähän jäi jälkeen.

Tottistreeneistä innostuneenä piti sitten väsätä uusi tottiskatsaus, à la Nova 4kk:

Istuminen
Pelkkää istumista tulee nykyään treenailtua hirveän vähän. Pitäisi harjoitella etenkin häiriössä. Nyt työn alla on liikkeestä istuminen (tai se BH-kokeen versio siitä), tähän tarvitsee käsiavun sekä vartalonkäännön että pysyy. Se on jo niin ehdollistunut siihen, että perusasennosta lähdetään aina mun mukaan...

Maahanmeno
Tää on ehkä tavallaan isoin haaste tällä hetkellä, ongelmana on käsimerkin häivyttäminen. Musta tuntuu, että jumitetaan samassa jamassa, heti jos enemmän häivyttää, liikkuu kyynärpäät eteenpäin. Testasin tätä niin, että istun itse lattialla, silloin sujuu ajoittain jopa niin että mun kädet pysyy selän takana. Toinen ongelmakohta on kestossa. Tai ei kestossa sinänsä, vaan siinä, että Nova lösähtää tosi nopeasti lonkka-asentoon. Siinä se kyllä on pysynyt parhaimmillaan jopa minuutin (ja vielä häiriössä), mutta pitäisi varmaan saada tuo kitkettyä pois heti alkuunsa. Vai pitäisikö, onko sillä väliä?

Perusasento
Edelleen hyvä, samoin kesto. Voisin jopa sanoa, että meidän vahvin liike. Käännös vasemmalle vaatii vahvan avun, oikealle ei enää mitään. Käännösten jälkeen voi joskus tulla vinoon ja oikein innoissaan liian eteen.

Seuraaminen
Hitaasti mutta varmasti. Kättä pidän vihjeenä mun vatsan päällä, näin menee sen 10 askelta. Käsi oikealla paikalla sujuu ehkä 3-4 askeleen verran, sen jälkeen usein jo alkaa vilkuilla sitä. Istuu automaattisesti perusasentoon mun pysähtyessä. Korkeassa vireessä voi edistää ja usein myös poikittaa.

Liikkeestä seisominen 
Edistymme! Etäisyyttä voi ottaa sen 3-4 askelta käsimerkin turvin, kestoa en ole uskaltanut lisätä 5 sekuntia enempää. Ollaan tehty enimmäkseen niin, että kuljen koiran edellä, nyt pitäisi tehdä samaa koiran vierellä. Pari kertaa ollaan koitettu ja vartalonkäännön avustuksella sujui.

Eteen istuminen
Tässäkin ollaan menty eteenpäin. Herkästi tulee vaan vinoon, pitää aika paljon ohjailla. Tottiskentällä joskus tulee niin vauhdilla, että törmää. Nyt työn alla on tekniikkan hiominen siirryttäessä eteen istumisesta perusasentoon. Tätä vasta aloitellaan, mutta hyvin on lähtenyt käyntiin.

Ja asenne on edelleen kohdillaan! Upea ukkeli.

Rakkauspakkaus