2 x 2 = 6

Nova sai/joutui viikonloppuna viettää kolme päivää putkeen oikein tylsää kotikoiran elämää vailla minkäänlaista aivotoiminnan aktivoimista, kun mamma huiteli työporukan kanssa risteilyllä ja paiski hommia agilitykisoissa. Hermoloman jälkeen oli koira ainakin virtaa täynnä, vaikka hihnan toinen pää olisi mielellään nukkunut vuorokauden putkeen... Päätin kuitenkin paneutua pörräävän virtapiikin kanssa 2x2-keppiprojektimme pariin ja ottaa taas askeleen eteenpäin: 6 keppiä! Olin henkisesti varautunut hinkkaamiseen ja takapakin ottoon, mutta mitä vielä. Nova empi ehkä sekunnin murto-osan kolmannella keppiparilla, mutta siitähän tuo sitten sujahti. Jee! Novalla on kepeillä tasan yksi vaihde, ja se on täysiä. Ihan kiva juttu noin jatkoa ajatellen, mutta tässä opetteluvaiheessa tämä on kyllä aiheuttanut harmaita hiuksia roppakaupalla, kun aina ei ehdi pääkoppa jalkojen mukaan. Ja nyt kun keppivälejä on useampi rivissä, on munkin keskityttävä ihan tosissaan kattomaan, että se myös menee jokaisen. Ei aina ihan helppo tehtävä, kun silmien editse vilahtaa punaisenkirjava sähköjänis. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun kepit vielä lisääntyy...

Agilitykurssimme on nyt saatu päätökseen ja jatkossa aksailemme jälleen vain kerran viikossa. Viime viikolla teemana oli takaakierrot ja rata seuraavanlainen:

Koira siis meni molemmat hypyt takaakierron kautta, tuo kolmas hyppy oli vain hämyesteenä. Ja kappas sentään, viattomasta hämystä muodostui meidän ainoa kompastuskivi radalla. Putkesta tullessaan Nova lukitsi sen ihan heti ja sehän oli menoa sitten. :P Tuota sai kyllä kans hinkata kerran jos toisenkin, ennen kuin alkoi herra tajuamaan, että ei se ohjaaja ole radalta mihinkään kadonnut sen putken aikana. Mutta kyllä se sieltä sitten tuli. Muuten tuossa ei ongelmaa ollutkaan, takaakierrot sujui kivasti.

Tällä viikolla kurssilla treenailtiin välistävetoa, esteet samoilla paikoilla mutta tekniikka ja järjestys eri:

Ylläri pylläri, taas sai tuota ekaa välistävetoa hinkuttaa, kun Novalla oli jälleen oma suunnitelma radan suorittamisesta. Muutaman kerran kun lelulla palkkasi heti ekan hypyn jälkeen, alkoi tuo kuitenkin sujua ja loput välistävedot sujui ihan mukavasti.  Vaikeaa Novalle oli myös juosta 2. hypyltä putkeen, kun ohjasin sitä oikealla kädellä. Sinnikkäästi se yritti tunkea itseään vasemmalle puolelle. Oikealla kädellä kuljettamista ja ohjaamista täytyy selkeästi vahvistaa lisää, se on meille molemmille tosi vaikeaa.

Seuraamista. ©Aino Vakkilainen

Ja mehän ollaan myös tokoiltu! Kahdesti! Viime viikolla tapahtui jotain historiallista, kun Novan peräpää pysyi maassa luoksepäästävyydessä ihan ilman nakkia. Kaksi kertaa peräkkäin. Wooah. :D Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että viereinen koira teki kaukoja ja lopuksi luoksetulon, ja Nova pysyi maassa kuin tatti. Kaukojen aikana Nova ei vaikuttanut olevan mitenkään hämillään, mutta luoksetulo aiheutti pienen reaktion. Tuota reaktiota tuskin kukaan muu edes huomasi, mutta itse näin kyllä. Novalla käy sellainen tietty ilme tuollaisissa tilanteissa, kun tekisi mieli lähteä perään. Silmät laajenee hetkeksi ja se siirtyy tuijottamaan mua oikein intensiivisesti. Tehtiin myös seuraamista liikkuroituna sekä luoksetuloa ja noutoa. Kovin olin tyytyväinen pikkumiehen työskentelyyn, kaikki sujui oikein kivasti. Tässäpä kuvasarjaa noutamisesta, kaikki ©Aino Vakkilainen.

Tällä viikolla tokoiltiin piiiitkästä aikaa nurmikentällä, alkuun oli ihan hervottomat häiriöt, kun paikalla oli "muutama" jalkapalloilija pelaamassa. Novalle vieraita koiriakin saatiin seuraksi. Novan kans tehtiin lähinnä seuraamista, piti hyödyntää noin hienot häiriöt. ;) Kyllähän se kontakti joitain kertoja katkeili, mutta tosi hienosti tyyppi kyllä työskenteli. Etenkin vireeseen olen supertyytyväinen. Paikkamakuukin sujui hyvin vieraan uroksen vieressä. Kävin joitain kertoja palkkaamassa välissä, tää ei ole hyvä idea. Nova lösähtää aina lonkalle, kun kesken kaiken saa palkkaa. Aina.

Rally-tokoakin ollaan ehditty taas treenailemaan, tosin näistä treeneistä ei kovin kummoista juttua aikaiseksi saa. Tehtiin aika simppeleitä juttuja, ei mitään kovin uutta meille. Tällä hetkellä tuntuu, että meidän suurin vaikeus lajissa on kyllä yksinkertaisesti noiden kylttien olemassaolo! Tuo kun haluaisi niin nuuskuttaa kaikki vastaantulevat objektit radalla...

Pelastuskoiratreeneissä meille tehtiin viime viikolla kokeenomainen setti ihan luoksepäästävyyksineen ja paikkamakuineen. Kyseessä siis ns. peruskoe, eli alue 1,5 ha, alueella kolme maalimiesta jotka vähintään kahdessa eri asennossa ja yksi heistä peitetty, aikaa etsinnässä 20 minuuttia. Etsintäsuunnitelman laatiminen kuului tietysti myös hommaan. Mähän oon hirveän hyvä laatimaan suunnitelmia, mutta niissä pysyminen onkin sitten asia erikseen. ;) No joo, ei ollu mun suunnitelmakaan ihan loppuun asti harkittu ja aikahan siinä kesken loppui, mutta suurimman yllärin aiheutti kyllä koira. Ja ei niin positiivisessa mielessä tällä kertaa, oon kai hehkuttanut sitä liikaa viime aikoina, karman laki tai jotain. Nova teki ihan etsinnän alussa elämänsä ensimmäisen valeilmaisun. Kolmesti peräkkäin. Tai oletan sen olleen valeilmaisu, koska ei se mua mihinkään siitä vienyt, mutta sinnikkäästi kyllä hyppi vasten ja oli ilmaisevinaan. Mietittiin oisko se ilmaissut pelkkää hajua, mutta en usko, kun oli lähinkin maalimies sen verta kaukana. Todennäköisesti itse tiedostamattani aiheutin ilmaisun jollain eleellä, koska koira juoksi sen näköisenä mua vastaan, että olinkin kieltämättä ihan varma, että se tulee ilmaisemaan. Novalla selkeästi meni tästä episodista ihan pasmat sekaisin ja etsintä oli melkoista haahuilua, mutta kyllä se ne ukot lopulta nosti. Ja okei, ei se aikakaan ylittynyt kuin 5 minuutilla, ja kuitenkin etsinnän aikana pidettiin palaveria jos jonkinlaista sattuneesta syystä. Viimeisellä ukolla Nova selvästi sai itsensä kasaan ja oli taas oma itsensä. Vaikka kyllähän se siihenkin asti toki hommia teki ja ukot ilmaisi. Vaikea selittää, missä se ero näkyy, ja ei kai sitä sanallisesti voikaan. Kun koiran tuntee, sen vain huomaa.

Tällä viikolla saatiin onneksi korjaava kokemus noista puuhista ja ei tässä auta kuin palata hehkuttamaan sitä, kuinka sairaan hieno koira mulla on. <3 Tällä kertaa Novalle vain kaksi ukkoa, toinen näistä mies ja makaavassa asennossa, verkolla peitetty. Nova työsti hajua tosi pitkään mutta sinnikkäästi, lopulta ukko löytyi ihan meidän vierestä! Nova tuli kuitenkin hienosti ilmaisemaan tuon hurjan 2m matkan, hyvä homma. Olisi nimittäin saattanut jättää ilmaisemattakin, koska "tässähän tää on". Ekan ukon jälkeen mun etsintäsuunnitelma jossain vaiheessa levisi ja lähdin (taas) seuraamaan koiraa. Toisaalta ihan hyvä päätös, koska pian tämän jälkeen näin sen nappaavan hajun ja lähtevän sitä työstämään, sitten sain ihan hyvällä omatunnolla vaan seurata sitä. :P Ilmaisu tällä kertaa pitemmältä matkalta, useampi kymmenen metriä, ihan loistavasti pelasi. Hirrrveen hieno oli koira koko etsinnän ajan ja eiköhän meille alettu taas siitä kokeesta vihjailemaan. Keväällä, keväällä...