Uusi aluevaltaus

Käytiin Novan kans tiistaina pitkästä aikaa tokoilemassa oikein koira- ja ihmisseurassa. Mun motivaatio tokoa kohtaan on edelleen pakkasen puolella ja treenailut jääneet vähiin, ja sen kyllä huomaa. :D Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla, luoksepäästävyydessä piti taas vaihteeksi muistuttaa, että se pylly voisi pysyä maassa. Mutta positiivista sentään se, että kerran huomautuksen jälkeen se myös pysyi siellä maassa, joskin häntä vispasi siihen malliin, että koko koira vaappui. Paikkamakuu tehtiin piilopaikkiksena, hörökorva oli ihan hölmistyneen näköinen, kun mamma katosi silmistä. Olin siis auton takana piilossa ja kurkin välillä, mitä tyyppi touhuili. Eikä se mitään touhuillut, paikallaan pysyi kuin tatti, eikä edes lonkalle valahtanut. Tehtiin sitten alokasluokan liikkeet liikkuroituna. Seuraamiset aika jees, jokunen vino perusasento ja hihnattaseuruun lopussa alkoi täyskäännökset levitä, mutta siihen asti ihan ok. Luoksetulossa jäi hölmistyneenä seisomaan eikä oikein tiennyt, mitä tehdä, olipa surkean näköinen pieni otus. :D Todnäk tämä johtui meidän vielä vaiheessa olevasta luoksetulomuutoksesta, ihan omalla pihalla ollaan vasta tehty uudella tyylillä ja tämä saattoi aiheuttaa epävarmuutta. Uusinta oikein hyvä. Samoin liikkeestä seisominen uusittiin, kun meni ekalla maahan. Loppuun vielä parit vauhtinoudot, ne oli sentään tosi hyvät. Että joo, pitäisiköhän treenaillakin välillä... Ostetaan halvalla säkillinen toko-motivaatiota!

Keskiviikkona oltiin sitten agility-kurssilla, jossa oli peräti yksi toinenkin koirakko! Tehtiin allaolevaa rataa, jossa pointtina treenailla sylkkäriä 2. ja 3. sekä 6. ja 7. esteen välissä. Sylkkäriä me ei olla treenattu kertaakaan sitten pentuagility-kurssin, joten oltiin aikalailla hukassa molemmat. Nova jotenkin tuntui lukitsevan hyppyesteet tosi aikaisin, ja kun se oli päättänyt sen hypätä, niin sehän myös hyppäsi. Ei auttaneet meikäläisen huutelut tai käsillä huitomiset, kun tyyppi päätti, miten haluaa radan suorittaa. :D

Tehtiin lopulta niin, että pidin lelua koko ajan esillä, ja sillä vedin koiran 2. esteen jälkeen mun luo ja siitä hypylle, ja tää toimi ihan hyvin. Mutta helvata sentään, miten vaikea rata taas vaihteeksi!

Torstaina pelastuskoirailtiin hirvikärpästen seurassa Urajärvellä. Novalle 4 ukkoa piiloon, alue aika iso verrattuna viimeaikaisiin alueisiin. Nyt kun meidän ilmaisut on ihan mukavasti kasassa, tarkoituksena on alkaa haastaa koiraa esim. isoilla alueilla, useammilla maalimiehillä tai vaikeammilla piiloilla. Nova oli taas ihan huippu, ilmaisut pelasivat kolmella ekalla ihan mahtavasti. Toisen ukon se löysi ollessaan tosi kaukana minusta, koskaan se ei ole vielä noin pitkältä matkalta joutunut ilmaisua tekemään, mutta oikein hienosti handlasi poika tämänkin. Loppua kohden alkoi vauhti hiipua ja koira selvästi väsyä, kolmannen löytymisen jälkeen oli selvästi jo paras puhti pois. 4. ukko oli tosi lähellä kolmatta ja oli seisova. Nova kävi nuuskaisemassa ja jatkoi muina miehinä matkaansa. Whaaat... Aikani kun odottelin, se kävi siinä toisen kerran ja sama juttu. Ihan ku se ei ois tajunnut, että kyseessä oli maalimies! Mä en usko, että koira ois ollut paineistunut/liian väsynyt, ei se siltä näyttänyt. Ihan ku se ei vaan ois hoksannu. Kun se kolmannen kerran meni piilolle, kehuin sitä, ja silloin nousi tyypin korvat pystyyn, päässä syttyi lamppu ja se tuli ilmaisemaan. Hölömö otus. :D

Oon nyt pienessä mielessäni miettinyt, mikä tuossa viimeisessä ukossa oli sellaista, että meni pojalla pasmat sekaisin. Vahva veikkaus on, että seisova asento ainakin hämäsi. Plus että minä itse olin tosi lähellä, joten mitä sitä ilmaisemaan, kun "nääthän sä että tää on tässä". Ja yksi tekijä, mikä myös saattoi vaikuttaa, oli muut ryhmäläiset, jotka kömpivät kolmannelta piilolta pois aika laajalle alueelle levittyneenä. Joten kun käveleviä ja seisoskelevia ryhmäläisiä oli pienellä alueella useampia, saattoi Nova hämääntyä tuosta seisovasta ja kuvitella sen kuuluvan messiin. Mutta mistäs sitä tietää, mitä tuossa oikeasti tapahtui. Kaikkiaan jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis treeneistä, viimeistä ukkoa lukuunottamatta Nopsukka oli ihan super. Saatiinkin kommenttia, että kokeisiin vaan. Hoh, jospa ei kuitenkaan ihan vielä.

Lauantaina käytiin toista kertaa mätsäreissä Showhau-tapahtumassa. Paikalla oli mahdollista myös valokuvauttaa koira ilmaiseksi. Nova pääsi kuvaukseen ennen kehiä ja paatuneena linssiludena oli kovin pätevä otus. Monilla näytti hommassa menevän useampia minuutteja, mutta Novan kun istutti penkkiin, se poseerasi siinä kuin vanha tekijä ja homma oli ohi ehkä 15 sekunnissa. Kivasti tuijotti kameraan ja kallisteli päätään kuin malli konsanaa. ;) Jännä nähdä, millainen kuva siitä nettiin aikanaan tupsahtaa. Kehässä Nova ei sitten enää niin loistanutkaan, oli taas vaihteeksi neliveto päällä. Etenkin kun kehän reunalla näkyi tuttuja koiria ja ihmisiä, ei siihen juoksemiseen voinut keskittyä kun olisi moikkaamaan pitänyt päästä. Saatiin me kuitenkin punainen nauha, mutta ei sijoituttu. Tuomarin kopelointi sujui taas ihan ongelmitta, joskin pusuttelun säestämänä. Nyt ois pari viikkoa aikaa niihin näyttelyihin, pitäisköhän tuota juoksemista treenatakin? Näytelmistä onkin muodostumassa oikein jännittävä kamppailu, kun 8 aussiesta 6 tulee Wirneeltä. Eli voin varmuudella sanoa, että kerrankin näyttelyissä tullaan näkemään hyvännäköisiä aussieita useampi kappale samassa kehässä. Historiallinen hetki tiedossa, kannattaa tulla todistamaan. ;)

15kk

Sunnuntaina aksaltiin Heinolassa vuoronperään sateessa ja auringonpaisteessa, muutama yksittäinen hirvikärpänen edelleen seuranamme. Tehtiin seuraavanlaista rataa:

Meille yllättäen vaikein kohta koko radassa oli 1. ja 2. esteen väli. Jumatsuikka sai sitä hinkata, ennen kuin sujui! Mun alkuperäinen ajatus oli aloittaa ohjaus noiden esteiden välistä ja hypyn jälkeen valssilla siirtyä kolmannelle. Mutta ehei, ei onnistunut tämä. Nova hyppäsi sinnikkäästi 2. esteen väärältä puolelta, aina ja joka kerta. Tai sitten kierrä-käskyllä kiersi koko esteen. Yritin aloittaa ohjaamista myös 2. esteen vierestä, mutta ei toiminut tämäkään, vaikka yritin olla tukkeena, ettei pääsisi väärältä puolelta hyppäämään. Mutta siitä se vaan tunki, "läpi vaikka harmaan kiven minähän tästä menen". :P Noh, ratkaisu oli sitten aloittaa ohjaus 2. esteeltä riman kohdilta, niin että käsi oli valmiina toisella puolella ottamassa koiraa vastaan. Olipahan projekti. Haastava oli alkuun myös 4. hypyltä ohjaaminen putken oikeaan päähän, pari kertaa väärä pää imaisi koiran. Sitten minulle ystävällisesti huomautettiin, että ihan itse mä sen koiran sinne ohjaan, kun kroppa osoitti väärään päähän. Köh köh... Ja niinhän se oli, kun rintamasuunta vaihtui, tuli koirakin perässä. Kumma juttu. :P

Iloinen otus

Maanantaina me tehtiin sitten ihan uusi aluevaltaus! Tulipa nimittäin ängettyä mukaan rally-tokon alkeiskurssille. Tehtiin 7 kyltin rataa, meille ehdottomasti vaikein kohta oli täyskäännös vasempaan niin, että koira kiertää ohjaajan. Eihän me tollasta koskaan olla tehty ja alkuun oli jalat, kädet ja hihnakin solmussa. Mutta kyllä se sieltä sitten alkoi tulla, kun oikein keskittyi. Ihan hauskaa touhua kyllä, kivan rentoa ja iloista meininkiä. Tykättiin molemmat. :)