maanantai 16. syyskuuta 2013

Näyttelydebyytti ja Riikka Pulliaisen TOKO-valmennus

Novan show-puudelin ura on nyt saatu käyntiin, sunnuntaina siis suunnattiin Helsingin ryhmänäyttelyyn kauhunsekaisin tuntein. Kyllä mä mietin siinä autoa ajaessani, että pakko mun on olla päästäni sekaisin, kun sunnuntai-aamuna herään klo 6.30 ja lähden ajeleen näyttelyyn! Siis minä! Asiaa ei yhtään helpottanut se, että perjantai 13. päivän kunniaksi sähköpostiin oli tupsahtanut ilmoitus tuomarimuutoksesta, uutena tuomarina kukas muukaan kuin Johan Juslin. Minähän en näyttelyistä ja eri tuomareista tiedä hölkäsen pöläystä, mutta sen minäkin ymmärsin, että tämä ei ollut hyvä juttu. Ei yhtään hyvä juttu. Halukkaat voi kaivella netistä informaatiota kyseisestä herrasta, mutta todettakoon lyhyesti, että herran tyyli kohdella niin koiria kuin handlereitakin kehässä on suorastaan luokatonta ja ala-arvoista. En suosittele kenellekään.

©Aino Vakkilainen
Ei mennyt Wirneen porukalla ihan putkeen nämä kekkerit. Tai siis, koirat olivat toki ihan mahtavia niin käyttäytymiseltään kuin ulkonäöltäänkin, mutta tuomari ei vaan arvostanut. Ylläri. Mutta minkäs sille voi, jos ihminen ei ymmärrä hyvän päälle. Tuloksena päivästä 1xH, 3xT ja 2xHYL. Olisipa ollut kiva päästä kurkistamaan, mitä tuomarin päässä liikkui, kun toinen toistaan "epärodunomaisempia" otuksia pyyhälsi kehään. Selvästi muuttui nimittäin kireämmäksi arvon herra loppua kohden... Onneksi paikalla oli sentään kaksi massakasta karvapalloa pelastamassa aussieiden maineen näissä kemuissa, saattoi Juslinkin huokaista helpotuksesta. Novalle tuloksena siis JUN T seuraavalla arvostelulla:
"Erittäin narttumainen uros, jolla kevyt ja voimaton pää. Hyvä kaula. Kevyt raajaluusto. Tarvitsee enemmän tilavuutta runkoon. Seisoo ja liikkuu kapeasti edestä. Vahva selkä. Hyvät takakulmaukset. Voimaton, kapea takaosa. Liikkuu melko hyvin sivusta."
Se kovasti toivottu H jäi siis vielä saamatta, mutta en mä voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Nova oli kehässä ihan huippu, siis ihan todella loistava! Ihan kuin olisi näyttelyissä pyörinyt koko ikänsä. Totuushan oli se, että Lauran hovi-handleri ystävällisesti antoi viimehetken vinkkejä meille panikoijille 5min ennen kehää ja niillä mentiin. :D Erityisen onnellinen olen siitä, että myös tuomarin kopelointi sujui Novalta ihan ilman ongelmia, vaikka kyseinen herra ei koiria mitenkään kauniisti kohtele. Tämä onneksi oli tiedossa jo etukäteen, joten osattiin varautua. Onnellinen olo homman jälkeen, mutta vähän kieltämättä kyrsii se, että joudutaan vielä moisiin humputteluihin tuhlaamaan rahaa ja aikaa. Näin siis ihmisenä, jonka asenne näyttelyitä kohtaan on jo lähtökohtaisesti luokkaa kiinnostaa kuin kilo paskaa. :D Musta on lähinnä surullista kattoa etenkin monia paimenkoirarotuja näyttelyissä: voi luoja sitä massan ja karvan määrää, mitä yhteen näyttelykehäänkin pahimmillaan mahtuu! Mitä helvettiä se koira sillä kaikella massalla ja karvalla tekee, kysynpähän vaan. Hyi yök.

T niin kuin täydellinen ;)
©Maija Piippo
Minähän en myöskään kykene ymmärtämään, mitä hienoa jossain muotovalion tittelissä on. Mitä se koirasta kertoo? Että se vastaa rotumääritelmää? Wow. Tai itse asiassa, eihän se kerro edes sitä. Koko näyttelytoiminta on jotenkin ihan älytöntä, koska kaikilla tuomareilla on se oma ihanne rodusta ja tuomarin arvio koirasta ei todellakaan ole mitenkään objektiivinen.  Siispä mun maailmassa muotovalion arvo kertoo koirasta tasan sen verran, että kyseinen yksilö on mun silmään todennäköisesti vain todella ruma eläin. Liian massakas ja karvainen, todennäköisesti. ;)

Näyttelyiden innoittamana kävinkin sitten selaamassa australianpaimenkoirien valiogalleriaa, ja olihan se melkoinen horror gallery. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että sentään muutama muotovalio miellytti munkin silmää edes jossain määrin. Tässä esimerkiksi muutama muotovalioksi ihan näppärän näköinen aussie:

Patchcoat Pamela (tosin korvista en tykkää)
Kampakorvan Triumph Triple
Pyrzillac's Ax-On-Man (veikkaan kyllä että väri vaikuttaa tässä eniten, se on upea<3)

Joo. Siinäpä ne sitten taisi ollaki. Mutta lopetan avautumiseni tähän ja siirryn seuraaviin aiheisiin. Lisää näyttelyaiheista avautumista luvassa varmaan seuraavien näytelmien jälkeen. Ja jos jollain on suinkin ideaa siitä, kenelle tuomarille kannattaa tällainen kevyt, narttumainen uroksen rääpäle viedä tyrkylle sääli-H:n toivossa, vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Nova ja mini-Nova
Peltorallia kehän jälkeen
Lauantai me vietettiin Riikka Pulliaisen toko-valmennuksessa, olipa taas hyvä koulutus. Tehtiin Novan kans ekalla kierroksella alokasluokka kokeenomaisesti (yksilöliikkeet siis). Ajatuksena mulla oli lähinnä päästä palkkaamaan koira kesken "kokeen", oletin siis raahaavani kehään laiskanpulskean kisalaaman, koska onnistuin saamaan ihan hyvän jännityksenkin tuossa pintaan. Ja tietysti halusin saada vinkkejä, mihin erityisesti kiinnittää huomiota treeneissä. Mutta kuten yleensä koulutuksissa käy, ei ne meidän tavallisimmat ongelmat juurikaan näyttäytyneet, sen sijaan tilalle tuli ihan uusia ongelmia! Mutta positiivista siis kuitenkin se, että jännityksestä huolimatta ei laamailusta ollut tietoakaan, päinvastoin. Tekeminen oli oikein "iloista ja reipasta menoa, hiukan näkyy nuoruuden sähellys. Molemmissa" :D Oltaisiin kuulemma saatu kokonaisvaikutelmaksi 10 tuolla suorituksella. Myös luoksetulo olisi ollut 10 arvoinen. Hoh, meidän isoimmat ongelmat...

©Aino Vakkilainen
Seuraamisessa oli sitten vähän enemmän viilattavaa. Hihnaseuruussa Nova ei tehnyt viimeistä perusasentoa mutta muuten ok. Vapaaseuruussa paikka eli aika paljon, etenkin juoksuosuudessa pakka aukesi ihan liikaa. Käännöksissä vasempaan Nova jäi hieman jälkeen ja törmäsi, joutui käännöksen jälkeen aina kirimään takaisin oikealle paikalle. Riikka tätä ihmetteli, että mistä johtui, mutta olen melko varma Novan olettaneen, että nyt tulee täyskäännös -> nakkasi peräpään taakse ja hidasti. Täyskäännöksistä saatiin sentään paljon kehuja, mutta on niitä kyllä treenattuki! Monet ongelmat seuraamisessa johtui varmasti siitä, että liikkuroitu seuraaminen ei ole mulle mikään rutiinijuttu ja niitä tulee tehtyä harvoin, jolloin mulla menee hirveästi aivokapasiteettia ihan vain käskyihin keskittymiseen ja käännöksistä tulee usein töksähtäviä enkä muista valmistella koiraa niihin. Lisää liikkuroituja treenejä siis! Samoin mulle huomautettiin mun kävelevän ihan liian nopeaa. Myönnän tuon, mutta se on ollut ihan tietoinen valinta ja perua siltä ajalta, kun Novalla oli taipumusta jätättää seuraamisessa. Tuolloin se nimittäin skarppasi tosi paljon, kun minä paahdoin kovempaa vauhtia menemään. Mutta täytyy ehdottomasti testata, mitä tapahtuu, jos mun vauhti vähän hidastuu.


Toisella kierroksella me keskityttiin viilaamaan jääviä nopeammiksi sekä hypyn seisomiseen lisää täpäkkyyttä. Myönnän, että tuo hypyn seisominen on asia, johon en ole juurikaan vaivautunut panostamaan. Mulle on riittänyt, että se nyt siihen seisahtuu. Sama homma seisomaan jäämisessä, en ole hakenut siihen sellaista "täysiä jarrut pohjaan"-meininkiä, vaan Nova on vain seisahtunut. Nyt treeneissä seisominen kusi aika pahasti, mutta yleensä se on ollut mun makuun ihan hieno. Mutta siis, nyt lähdettiin hakemaan sekä seisomiseen että maahanmenoon lisää asennetta. Novalle kyllä saa suht helposti nopeat maahanmenot ja seisomiset lelun kanssa, pitäisi vaan muistaa hirveästi vahvistaa sitä nopeutta. Eikä vaan olettaa, että kun koira kerran jonkun asian on oppinut, se säilyy hyvänä ikuisesti. :P

Hyvä päivä siis ja paljon sai taas irti ihan vain muita katsomalla. Monet teki avoimen liikkeitä ja etenkin luoksetulon pysäytystä, ja sainkin hirveästi ideoita näihin. Herranjestas sentään, saatoin löytää orastavan toko-motivaation!! Riikka oli myös ihan huippu tyyppi ja hyvä opettaja, ehdottomasti haluan päästä hänen tuomaroitavakseen jossain vaiheessa. Siis sitten kun on hommat sillä mallilla, että kehtaan mennä esittelemään, miten ollaan edistytty. Eli ei ihan hetkeen. ;) Ja eipä me ihan hetkeen olla kokeisiin muutenkaan menossa, aikaisintaan kuukauden päästä, mutta mahdollisesti vasta marraskuussa. Kattellaan.


6 kommenttia:

  1. Täydellinen pikku Nompsukka! <3

    VastaaPoista
  2. Huomioi linkittämiesi koirienkin ikä: min. 10 vuotta eli todennäköisesti valioitumisestakin on jo hieman aikaa.. Se siis selittänee miellyttävän ulkonäön :D Aussieiden ulkonäkö kyllä menee huonompaan suuntaan vuosi toisen jälkeen :(

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa T-kerhoon! :D Mekin etsiskellään tuomaria, joka ymmärtäisi vähäkarvaisen, kevyen ja pienen aussienartun päälle jotain :) Aksu on muuten hoikka ja pitkäkoipinen (nuorena vielä enempi sellainen) ja sai Ruskovaaralta sen tarvittavan näyttelyarvostelun. Toisaalta Aksu on oikeasti aika iso ja sekin tuomari olisi halunnut, että Aksulla olisi isompi pää :D

    Näyttelyt on kyllä pilanneet monta rotua ulkonäöllisesti. Hurjimmasta päästä on ne ruttukuonot, joiden kuonot ovat vuosien saatossa vain lyhentyneet entisestään.

    VastaaPoista
  4. Nova on erittäin komea nuori aussie <3

    Itselläni myös australiankarvaton pussirotta-tyyppisiä koiria, ja paljon saan kuulla kommenttia että miten nää voi olla näin pieniä ja kevyitä? Suosittelen viemään ne näytille jollekin itä-eurooppalaiselle tuomarille, mun kokemuksen mukaan antavat aika helposti sen H:n. Dracu kun sai tarvittavan H:n, tuomari oikein pahoitteli että joutuu antamaan näin "huonon" arvosanan, vaikka parempaa en kiyllä nykyaussie standardeilla edes haluaisi... ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkeistä, Ruskovaaraa suositteli toinenkin aussie-ihminen ja samansuuntaista olen kuullut myös noista itä-eurooppalaisista. Hetken jopa harkitsin Jyväskylä KV:ta, siellä kun on joku itä-Euroopan ihminen, mutta mielellään en ehkä kuitenkaan lähde KV-näyttelyihin tuon sittiäisen kanssa (siellä jos missä ne massapallot pyörii).. :D Todnäk mennään yrittämään onnea tammikuussa Hilkka Salohallan silmien alle, jos sieltä ei tulosta tule niin kierretään kaikki kissanristiäiset kunnes napsahtaa. ;)

    VastaaPoista