Rauniovierailu Kotkaan

Päästiinpäs taas piiitkästä aikaa raunioille treenaamaan, tällä kertaa suuntana Kotka. 8 ihmistä ja 12 koiraa, siinäpä se sunnuntai kuluikin oikein rattoisasti. Nova pakattiin pakettiautoon kolmen muun koiran kanssa, ilme herralla oli luokkaa "et v**** jätä mua tänne". :D Noh, sinne se kuitenkin jäi ja matka sujui mitä ilmeisimmin sikeässä unessa. Raunioilla otettiin kaksi treenikierrosta, molemmilla kolme maalimiestä. Ensimmäisellä kierroksella kaksi avopiiloa putkistoissa (joista toinen suht syvällä) ja yksi "umppari" kaivossa. Umppari lainausmerkeissä siksi, että kaivon kansi oli pikkuisen raollaan. Raollaan sen verran, että Nova oli saanut kielensä ujutettua reikään ja yrittänyt päästä pusuttelemaan. <3 Maalimiehet löytyivät varsin helposti, viimeinenkin heti sen jälkeen kun mulle kerrottiin, mitä kohtaa radalla en ollut tajunnut tarkistaa. Hups heijaa... Ilmaisut sen sijaan eivät pelittäneet. Nova kyllä juoksi mun luo - ja jäi patsastelemaan. Tuijottamisen voimalla yritti saada mua mukaansa. Aikani kun siinä odotin, niin kyllähän ne hypyt sieltä tuli, mutta voihan plääh sentään.

©Iris Söderholm

Toisella kierroksella iski sitten kunnon vesisade, mutta eipä tuo menoa haitannut. Tällä kertaa mulla oli jopa etsintäsuunnitelma tehtynä! Tosin hylkäsin sen samantien, koska koira ampaisi ihan toiseen suuntaan. Päätin sitten tehdä suunnitelman peilikuvana, kätevää. :P Kaikki ukot nousivat alle 10 minuuttiin ja mikä parasta, ilmaisut pelittivät taas. Tyyppi oli ihan liekeissä. Mulla on nyt kaksi hypoteesia noiden ilmaisujen suhteen, miksi eivät ekalla kierroksella toimineet: A) outo paikka: rauniot on vielä vieras ympäristö Novalle, ihan erilainen mihin on tottunut. Voisiko epäröidä siksi? Tokalla kierroksella paikka jo tuttu. B) mun etäisyys koiraan: yleensä ilmaisut pelittää paremmin pitemmältä matkalta, kun koira ehtii kerätä vauhtia. Raunioilla välimatkat lyhyet etenkin ekalla kierroksella, toisella jäin tietoisesti kauemmas koirasta.

Treenien päätteeksi otettiin koiria vielä kiipeilemään telineillä. Metalliputkesta juokseminen ja keinu olivat Novalle ihan piece of cake, jyrkkien ritiläportaiden nouseminen korkealle tasanteelle jännitti vähän, alastulo vielä enemmän. Mutta hienosti tyyppi selvisi. Olipahan taas hauska reissu, miks meillä ei oo raunioita...

©Iris Söderholm

Pelastuskoirailtu ollaan myös ihan metsässä, näistä tulikin astetta kalliimmat treenit, kun onnistuin peruuttamaan auton takalasin paskaksi. Koira kyydissä, luonnollisesti. Lasi räjähti pieniksi pirstaleiksi, hieman lensi lasia myös koiran häkkiin. Nova säikähti tosi paljon, mutta palautui nopeasti. Pienen naarmun se oli kuonoonsa saanut, mutta onneksi selvittiin niinkin vähällä. Tulipa tämäkin sitten koettua. Treeneissä koira toimi ihan normaalisti säikähdyksestä huolimatta, ei moitteen sijaa. Alueella oli kohtuu jyrkkä, alaspäin viettävä rinne, jota piti hyödyntää. Kiinnosti tietää, miten ilma tuollaisessa paikassa kulkee (nouseeko ylös vai laskeeko alas). Otin Novalle siis yhden maalimiehen heti alussa olevaan isoon kuoppaan ja kaksi maalimiestä tuonne rinteeseen. Nova bongasi heti alussa olevan maalimiehen hienosti ja ilmaisi hyvin. Rinteessä mulla oli ajatuksena kiertää ensin ylhäältä ja sitten alhaalta ja vähän tsuumailla, miten koira hajut nappaa. Koira bongasi ekan maalimiehen rinteen yläpuolelta, tämän jälkeen lähdettiin kulkemaan alareunaa ja nopeasti löytyi se viimeinenkin ukko. Eli summa summarum: enpä mä nyt tuosta ottanut selvää, miten se ilma siellä rinteessä kulki. Mutta koira pelitti, mikä lienee pääasia. :D

Tokoiltu ollaan viime aikoina lähinnä kahdestaan, löysin pari hyvää treenipaikkaa tästä ihan meidän hoodeilta, helpottaa elämää kovasti kun ei tarvitse puolta tuntia ajaa suuntaansa muutaman minuutin treenin takia. Maahanmenoon ollaan saatu lisää nopeutta, stoppia vielä työstetään hieman. Hypyn seisomiseen saadut vinkit olen todennut Novan kohdalla toimimattomiksi. Toko-valmennuksessa Riikka neuvoi huutamaan käskyn ja heittämään pallon jo ennen kuin koira ehtii kääntyä kokonaan, tavoitteena saada koira syöksähtämään heti hypyn jälkeen odottamaan pallon lentämistä. Tätä kun muutaman kerran tein, oli tuloksena koira, joka jäi vinottain kyttäämään palloa perse muhun päin. Että eiköhän me palata takaisin vanhaan systeemiin, vaikka se vähän hitaampi oliskin. Ollaan myös tehty ruutua useammassa eri paikassa, tuloksena kasa harmaita hiuksia ennakoimisen kanssa (vaihteeksi): yhtä lelutonta ruutua kohti saa tehdä ainakin 10 lelullista, jotta vauhti palautuu hyväksi. Ollaan myös tutustuttu metallinoutoon, aloitin homman naksulla ja nyt Nova pitää kapulaa jo useamman sekunnin suussa ja tuo pienen matkan. Mitään ällöksyntää härveliä kohtaan ei toistaiseksi ole ollut havaittavissa. *kopkop*

Kuukausi sitten kirjoittelin mätsäreistä, joissa Nova kävi samalla kuvauttamassa itsensä ShowHau:n kiertueella. Järjestelyt kusevat kyseisessä formaatissa ja pahasti, eikä Novan kuvaa edelleenkään näy äänestettävien kuvien joukossa, mutta koevedokset ovat nähtävillä toisaalla. Tässäpä oli tuon kuvaussession tulos: Red Hölmön ruummillistuma!

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä... :D

Me ollaan myös kokeiltu canicrossia, oli ihan huisin hauskaa! Nova taisi tajuta jutun juonen heti kättelyssä, ei paljon tarvinnut vermeitä ihmetellä. Ollaan juostu muutaman minuutin pätkiä eri tempoilla ja pidetty välillä huilitaukoja - tai minä olen huilinut ja koira on rymynnyt pusikoita pitkin itseään toteuttamassa. En halua sitä heti alkuun kyllästyttää pelkällä juoksemisella (lue: olen rapakunnossa enkä jaksa juosta pitkiä pätkiä putkeen). :P Paremmat vermeet täytyy vain hankkia, tuo mun vetovyö on ihan kökkö. Mä en muuten muistanutkaan, miten kivaa koiran kanssa juokseminen on, ihan eri fiilis kuin yksinään hölkkääminen. Ihan parasta. Siinä köpötellessämme tihkusateessa metsätietä pitkin iski sangen kutkuttava ajatus pääkoppaan: aussievaljakko. Mä haluan aussievaljakon.