ERInomainen päätös näyttelyuralle!

Tänään koitti se Suuri Päivä, kun surkeasti alkanut näyttelyuramme ja H:n metsästyksemme sai jatkoa. Aamu sujui kutakuinkin päin sitä itseään ja hyvin lähellä oli, että missattiin koko kemut. Ensin aamulenkillä pidin Novaa fiksusti irti, ja eiköhän se rymistellyt suoraan mutaojaan ja oli mahaansa myöten mustassa liejussa. Siinä sitten kotona kattelin kelloa koiran perskarvoja hinkatessa ja mietin, mahtaako karvat ehtiä kuivua ollenkaan. Ja jotta ei liian vähällä päästäisi, ei autokaan suostunut käynnistymään, vaikka virtaa annettiin kahdesta eri akusta. Onneksi sain kyydin Lahteen vaikka mietin kyllä muutaman kerran, josko vain luovuttaisi ja jäisi kotiin. Mutta olin koko yön ja aamun jännittänyt ja stressannut noita näyttelyitä, joten pakkohan se oli paikalle lopulta raahautua.

Nova kuuli juuri, että joutuu taas näyttelyihin

Vielä messuhallin ovella olisi tehnyt mieli kääntyä kannoillani ja häipyä. Mua jännitti ja hermostutti, koiraa jännitti ja hermostutti, ja siinä me sitten oltiin molemmat pahalla tuulella. Alkuhösellyksen jälkeen Nova rauhoittui ihmisiä ja koiria pursuavaan messuhalliin yllättävänkin hyvin. Kunnes sitten muu Wirnistelevä sakki saapui ja ihana, juoksuinen sisko sai pienen miehen pään ihan pyörälle. Muutama ärräpää saattoi päivän aikana päästä ilmoille... Siskon ollessa hieman kauempana Nova pystyi kuitenkin ottamaan ihan lunkisti vilinästä huolimatta. Häkki olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto, kun odottelua tuli reilusti yli 3h, mutta en sitten jaksanut sitä kuitenkaan raahata mukaan. Ja ihan hyvinhän me pärjättiin ilmankin.

Mutta asiaan. Tuomarina tällä kertaa oli Hilkka Salohalla, joka oli kyllä aivan ihana tuomari edelliseen verrattuna! Käsitteli koiria tosi nätisti ja oli ystävällinen sekä kirjoitti vielä kattavat arvostelut. Tykkäsin. Novan arvostelu näytti tällä kertaa tältä:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Hyvät etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite ja väritys. Liikkuu hieman löysästi edestä, kapeasti takaa, hyvin sivusta."

Ja tuloksena...TITTIDIDII... NUO-ERI NUK1! Meinasi leuka loksahtaa lattiaan asti, kun punaista nauhaa tarjottiin (tuolla oli jostain syystä vielä nuo nauhat käytössä). Noh, mikäs siinä, kerrankin ymmärsi tuomari hyvän päälle! ;) Meidän luokassa tosin oli koiria tasan Nova ja velipoika Hoppu, mutta kuitenkin. Ja olipa muuten kiva ylläri, kun näyttelyissä oli ihan oikeasti monta tosi nättiä aussieta, siis vielä meidänkin lisäksi. Ei ollut samanlaista karvatynnyrien juhlaa, kuin yleensä.

Ihan kiva reissu oli, mutta eiköhän meidän näyttelyt ole nyt näytelty. Niinhän sitä sanotaan, että huipulla kannattaa lopettaa. ;)

Palkinnoksi ukkeli sai possunkorvan

Myös terveysrintamalla kuuluu nyt hyvää. Novahan kävi ennen joulua hierojalla ja selässä todettiin melkoiset jumit. Loppiaisen jälkeen käytiin tsekkaamassa tilannetta uusiksi ja kaikki on kunnossa! Taisi tehdä lepo ja magnesium-kuuri hyvää. Pientä kireyttä oli siellä täällä, vasen puoli kokonaisuudessaan oikeata kireämpi, mutta normaalin rajoissa kuulemma mentiin eikä syytä huoleen. Käydään vielä parin viikon päästä tarkastuttamassa uusiksi ja mikäli edelleen kaikki on ok, voidaan tahtia harventaa.

Hieronnassa Nova oli tällä kertaa kuin ihan toinen koira. Alkuun se yritti muutaman kerran nousta ylös, koska oli vaan niin hemmetin tylsää maata jossain lattialla. Alistuttuaan kohtaloonsa se rentoutui oikein hyvin ja nosti päätään vain reagoidessaan vähän kireämpään kohtaan. Hierojan venytellessä Novan raajoja, Nova välillä päästi pientä, vaimeaa ininää, mutta ei liikauttanut eväänsäkään. Olin oikein ylpeä pienestä miehestä, melkoinen ero verrattuna edelliskertaiseen hösellykseen. :)