Vaellusturinaa ja luustokuvaukset

Lauantaina oltiin pelastuskoiraporukalla päivävaelluksella Padasjoen suunnalla, Iso-Taruksen liepeillä. Lähdettiin matkaan heti 9 jälkeen aamulla ja vaellettiin vähän vajaa 6h. Kilometreistä mulla ei valitettavasti tarkkaa tietoa ole, heittäiskö jotain 15km? Sää kyllä suosi meitä, oli tosi ihanteellinen keli vaeltamiselle. Lämmintä riitti, mutta liian kuuma ei silti ollut. Mun oli tarkoitus ottaa järkkäri reissulle mukaan, mutta paikan päälle saapuessani tajusin jättäneeni muistikortin koneeseen. Noh, olipahan vähän kevyempi kuorma kannettavana... Reissukuvat ovat siis taattua kännykkäkameralaatua, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.

Meitä oli siis neljän ihmisen ja kuuden koiran poppoo reissussa. Juonirijengi ja seniorijengi. Nova pääsi olemaan oikein kukkona tunkiolla, kun sai rallatella menemään viiden nartun kanssa. Yksi oli kuitenkin sen verran topakka täti, että piti kyllä jöötä nuorelle herralle. ;) Nova rakastui palavasti blondiin labbisneitiin ja kovasti yritti lirkutella ensimmäiset 4h - tuloksetta. Mikään selässä hyppijä tuo ei onneksi ole, vaan käytössä oli paljon hienovaraisemmat iskuyritykset, joten mun ei tarvinnut yhtään puuttua tyypin tekemisiin. Kivasti meni jengillä kemiat yksiin, vaikka kaikilla ne omat kotkotukset olikin.

Reitin varrella oli muutamia paikkoja, joissa koirat pääsivät viilentämään itseään uimalla. Ja innokkaimmat hyödynsivät myös suonsilmäkkeitä ja erinäisiä rapaojia tähän tarkoitukseen - löyhkä oli välillä melkoinen. ;) Reitti oli tosi hiljainen, ihmisiä ei juurikaan näkynyt ja koirat saivat olla lähes koko matkan irti. Tosi kiva reissu, ja alettiinkin heti sunnittelemaan jo seuraavaa. Haaveissa olisi päästä joskus ihan Lappiin asti useamman päivän vaellukselle, mutta harjoitellaan nyt näillä päiväreissuilla ensin. Voisi muuten olettaa, että hälyryhmän jäsenten kanssa on varsin turvallista lähteä vaeltamaan, mutta kaikkea voi näemmä tapahtua silti. ;) Kuitenkin kahden kartan ja GPS:n turvin pysyttiin reitillä, vaikka välillä ilmansuunnista vähän vääntöä tulikin. Ja voisi myös olettaa, että tollanen 6h rutistus koirakaverien kanssa riekkuen imisi mehut koirasta suhteellisen tyhjiin, mutta ei. Ei mennyt pitkään, kun tyyppi oli jo jaloissa toljottamassa sillä kuuluisalla "mullon tylsää, tehdäänkö jotain?"-ilmeellä. Se ilme näyttää kutakuinkin tältä:

Reissussa Nova esitteli myös ihan uusia ääniskaaloja, joita en ennen ollut kuullutkaan sen kurkusta tulevan. Tyyppi yritti nimittäin ulvoa! Todella hupaisan kuulosta, onneksi tajusin jossain vaiheessa kaivaa puhelimen esiin niin sain pienen pätkän ikuistettua videolle. Älkää välittäkö taustalla hirnuvasta omistajasta. :D

Tänään oli taas hyvin jännät paikat, kun Nova kärrättiin luustokuviin kasvattajatätin hoteisiin. Virallisesti kuvattiin lonkat ja kyynärät sekä osa selästä, epävirallisesti vielä polvet, olat ja loppuosa selkää. Hyvältä kuulemma näytti kuvat, huh huijaa! Neurootikon elämä muuttui juuri astetta kevyemmäksi. :D Virallisia tuloksia nyt sitten odottelemaan.

Humaltunut Hukkapala

Kun kaasu hirttää kiinni

Ensin pieni varoituksen sana: seuraa ihan mammuttimainen postaus. Mutta kun on taas tullut tehtyä vähän sitä,  tätä ja tuota. Mutta aloitetaan tärkeimmästä: mamman muru täyttää tänään yks vee! Hurjaa, miten aika vaan menee. Syntymäpäivän kunniaksi poitsu pääsee huomenna vaeltamaan hemaisevan narttulauman kanssa! Ja sunnuntaina isketään sitten taju kankaalle ja tehdään luuston läpivalaisu. Jänskää jänskää.

Tommonen se joskus oli <3

Maanantaina oltiin esineruututreeneissä. Mähän tein Novalle viime kesänä jonkin verran esineruudun alkeita, mutta kuten arvata saattaa, tyyppi oli unohtanut jo kaiken. Tehtiin niin, että appari näytti Novalle esinettä, meni viemään sen piiloon ja päästin koiran etsimään. Sehän suorastaan sinkosi pusikkoon, löysi esineen, otti suuhun, totesi sen paskaksi, sylki pois ja lähti etsimään jäniksen papanoita. :D Tämä toistui joka kerta, myös ihan lyhyeltä etäisyydeltä ja niin, että itse heitin esineen lähelle. Hirmuisella innostuksella ja hetsauksella se hetken aikaa saattoi leikkiä esineellä (toisen koiran lelu), mutta korkeintaan metrin verran se malttoi sitä kantaa mua kohti. Kokeiltiin myös mun omalla esineellä (lapanen), mutta se kiinnosti vielä vähemmän. Että eiköhän aleta rakentamaan hommaa ihan alusta. Harmillisen vähän olen tajunnut vahvistaa tuota tavaroiden mulle tuomista. Leluja se on aina tarjonnut mulle ihan ilman vahvistamistakin, mutta neutraalien esineiden kantamista ja mulle tuomista ei juurikaan olla tehty. Siispä meillä on käsissä taas uusi projekti, vielä kun jostain löytäisi sille aikaa...

Tiistaina oltiin tottistelemassa. Arvoin pitkään menenkö vaiko enkö, mutta onneksi menin, oli hyvät sessiot. Aloitettiin kokeeseen ilmottautumisella, namppa kädessä sujui oikein mallikkaasti, mitä nyt kerran pomppasi kohti "tuomaria". :D Paljon kehuja saatiin sekä jäävistä että seuraamisesta, kontakti oli kuulemma loistava. No oli kai, kun oli lelu kainalossa... Mutta yhtään ei ollut seuraaminen liian tiivistä, niih! ;) Täyskäännös on parantunut hurjasti, tosin teen sitä vielä aika paljon namppa kädessä, siirtyminen lelupalkkaan ei siinä ole vielä oikein sujunut. Kovasti meitä yritettiin taas sinne BH-kokeeseen jo yllyttää, mutta harmi kun siellä ei ehkä katsota kovin hyvällä sitä lelua siellä kainalossa. Tosin suurin kompastuskivi meillä on kyllä se paikkamakuu siinä kohtaa, kun toinen koira tekee luoksetuloa. Ja tätähän me sitten treenattiinkin! Appari piti koiraa liinassa, itse olin 15m päässä selin koiraan ja toinen koirakko teki luoksetuloja ihan vieressä. Eka meni loistavasti, ihan rauhassa makasi. Tokalla sattui yleinen härdelli, kun viereisestä porukasta pääsi koira karkuun ja sinkoili kentällä karjuva omistaja perässään. Nova reagoi tähän ja syöksyi kohti, onneksi oli se liina... Kolmas meni pipariksi kun Nova oli edellisestä episodista vielä niin täpinöissään, neljäs oli kuitenkin ihan super ja siihen oli hyvä lopettaa. Tämä nyt meille tehotreeniin niin päästään joskus sinne kokeeseen.

Keskiviikkona sain aikaiseksi tallata jäljen taas pitkästä aikaa, nyt kokeiltiin ekaa kertaa niitä kulmia. Jälki niityllä, kolme 90 asteen kulmaa, vanheni 30min ja jäljen päässä keppi. Ihan superhienoa työskentelyä! Tosi rauhallista ja tarkkaa, ihan huippua. Kulmissa Nova eteni todella määrätietoisesti, ei epäröinyt tai hapuillut yhtään, ihan kuin ois hommia tehny vähän enemmänkin. Toki helpotin kulmia tihentämällä askelia, mutta silti. En mä ois arvannu, että ne näin helposti lähtee sujumaan. Kepin Nova ilmaisi taas ihan itsekseen, vähän hitaasti kylläkin, koska olin jättänyt namirasian alta pois. Mutta hokasi tyyppi idean silti. Saatoin just vähän innostua jäljestämisestä uudelleen! :D

Torstaina käytiin ryssimässä taas vaihteeks yhdet tokokokeet. Lähdettiin kokeisiin 3 päivän varoitusajalla ajatuksella, että millään muulla ei ole minkään valtakunnan väliä, mutta paikkamakuusta pitää nyt saada onnistuminen. Ja saatiinko? No v**tu ei. Ei saatu. Siinä 30sek paikkeilla yksi koira ampaisi kuin tykin suusta ohjaajan luo - Nova perässä. Kaikki maailman kirosanat tähän. Nyt en voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa, että hyvä mieli jäi silti. Ei jäänyt. Jäi ihan paska fiilis. Nyt tuo paikkamakuu taitaa olla mulle melkoinen kynnyskysymys, en mä uskalla enää mihinkään kokeisiin mennä arpomaan, että pysyyköhän siellä muut koirat vai ei. Nova kyllä pysyy - jos kaikki muut pysyy. Onhan meillä ennenkin lähtenyt rivistä koiria lätkimään, eikä Nova ole mihinkään noussut, mutta nytpä nousi. Mietin jo, että josko jättäis alo-luokan tähän ja tähtäis seuraavaks jo avoimeen, jos siellä ois paikkamakuu muillakin varmempi ja mun ei tarttis ressata, lähteekö rivistä joku litomaan. Mutta se nyt ois vaan ongelman kiertämistä. Ja kai niitä koiria rivistä lähtee sielläkin. Voi huoh.

Kokeet käytiin tällä kertaa sateessa, kenttä oli ihan kamalaa liejua ja lätäkköä. Tämän arvelin aiheuttavan lisää ongelmia, ja niinhän se aiheuttikin: nollattiin liikkeestä maahan,  meidän ehkä varmin liike. Tuo on kyllä sellanen hienostoperse, ettei mielellään likaa karvojaan kurassa, joten osasin kylläkin vähän aavistaa. Tuomarina kokeessa Hannele Pörsti ja pisteet oli seuraavat:

Luoksepäästävyys 9
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 0
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 7

Jotain hyvää kokeessa kuitenkin oli, vaikka se tahtookin juuri nyt unohtua paskan fiiliksen alle. Mutta seuraaminen! Ah, rakkautta. Ihan parasta ikinä, saakelin upea vire, kontakti ei tippunut kertaakaan ja pyllykin meni maahan pysähtymisissä kaikesta liejusta huolimatta. Täyskäännöksistä en tykännyt, mutta kaikki muu oli rakkautta. <3 Liikkeestä maahan nollattiin, koska kolmoiskäsky. Luoksetulo muuten ok, mutta taas tiputti lopussa raviin ja jäi myös mun makuun vähän turhan kauas istumaan. Liikkeestä seisomisessa ja estehypyssä molemmissa tuplakäsky perusasentoon. Koska lieju. Veikkaan. Ja Pörstistä tuli juuri mun lempparituomari huiman kolmen tuomarin kokemuksella, vaikka alkuun stressasinkin hirveästi mennä hänen tuomaroitavakseen.

Tämä koe avasi kyllä meikäläisen silmät nimenomaan viretilan suhteen. Ja viretila oli varmasti isoin syy siihen, miksi Nova lähti paikkamakuusta kaverin perään.  Mä oon koko ajan ressannut sitä, että koira paineistuu mun jännittämisestä ja alkaa laamailla. Oon ottanut sen ihan viime hetkillä autosta pois, ettei se muutu ihan fleguksi, kun ite jännitän. Kappas keppanaa, nyt puhalsikin ihan uudet tuulet ja herralla keitti totaalisesti yli. Kaasu hirtti kiinni, jarruja ei löytynyt. Tuo kävi niin kierroksilla kokeen alussa, että en meinannut saada sitä edes perusasentoon! Niin se sitten ampaisi saaliin perään, kun sellainen näkökenttään ilmaantui. Muistuu mieleen HOT:n tokokoulutus tältä keväältä, jossa mainittiin, että koiran todellinen viretila alkaa näkyä vasta siinä vuoden iässä. Kappas. Mutta nyt se on selvää: ei mulla tule olemaan ongelmaa alivireisen koiran kanssa. Päinvastoin. Mulla tulee todennäköisesti vielä olemaan ongelma ylivireen kanssa. Yksi iso syy ylivireeseen oli varmastikin iltakoe. Koira oli ollut koko päivän yksin, ehdin käyttää sitä vain pikaisella kusetuksella, sitten koira pariksi tunniksi autoon ja kentälle. Juu ei. Ei näin. Mutta nää on taas niitä asioita, jotka täytyy mun ainakin kantapään kautta näköjään oppia. Toisaalta yksilöliikkeissä koiran viretila olikin sitten ihan optimaalinen, yhtään ei mennyt yli, mutta myöskään laamailusta ei ollut tietoakaan. Kyllä koiran viretilan hallinta on yksi iso asia, jossa yksinkertaisesti tuntee itsensä ihan uunoksi. Kun ei osaa, niin ei osaa.

Tokokoe 19.5

Tänään käytiin toisen kerran virallisissa kokeissa. Ei mennyt niinkuin Strömsössä tämä keikka, mutta erittäin iloinen olen, että mentiin. Paikan päälle luvattiin viime metreille asti kunnon ukkosmyräkkää, ja tämä vähän jännitti, mutta lopulta kisat käytiin kuitenkin armottomassa helteessä - ei yhtään sen parempi vaihtoehto, tuli huomattua. Varjossa mittari näytti 23 C, en edes halua tietää, millainen lämpötila aurinkoisella hiekkakentällä oli... Mutta kuuma oli, ihan läkähdyttävä ilma. Tämä näkyi Novan lisäksi kaikissa muissakin, mehut oli vähissä porukalla. 10 koirasta ainoastaan 3 sai 1-tuloksen, mikä kertoo jo jotain, etenkin kun tuomari ei mistään tiukimmasta päästä ole. Tuomarina siis Harri Laisi.

Me oltiin tällä kertaa toiseksi viimeisenä vuorossa. Pisteet eivät päätä huimaa, mutta tässäpä ne tulee:

Luoksepäästävyys 8
Nova otti tuomarin vastaan rennosti ketarat kohti taivasta, tämä aiheutti pienen naurunröhähdyksen sekä tuomarissa että yleisössä... :D

Paikalla makaaminen 0
Tässä mä mokasin. Sain jonkunlaisen älynväläyksen ja sanoin koiralle "odota" ennen lähtemistä. MIKSI? Mä en koskaanikinämilloinkaan ole sanonut sille "odota", kun jätän paikkamakuuseen, niin minkä hemmetin takia teen sen kokeessa?! Koiran reaktio oli kutakuinkin "mikä v*tun odota? Onks se sama ku seuraa?" Nova lähti maasta seuraamaan mun mukaan, ja mitä teen minä? No en mitään!? Moka vol. 2. Ihan hyvin olisin voinut sanoa toisen käskyn niin oltais edes jonkin verran pisteitä saatu. Nova tajusi itsekin mokan ja oli tosi hämmentyneen näköinen, jäi sitten seisomaan parin metrin päähän muusta rivistä ja pönötti siinä koko 2min. Aiheuttaen vielä vähän lisää hilpeyttä yleisössä. Mun jännittäminen loppui kuitenkin tähän, koska tiesin, että mitään mahiksia ei 1-tulokseen enää ole.

Seuraaminen kytkettynä 7½
Liian tiivistä, sanoi Laisi. Omasta mielestä paikoitellen erittäin hyvää, mutta väsyminen näkyi kuitenkin hetkittäisinä laamailuina, kunnes tyyppi taas tsemppasi hetkeksi. Käännökset meni hyvin.

Seuraaminen taluttimetta 7
Edelleen liian tiivistä, sanoi Laisi. Yks täyskäännös levisi ja juokseminen meni pipariksi, kun Nova jäi hetkeksi tuijottamaan kehän vieressä leikkivää koirakkoa. Muuten tykkäsin. Seuraamiskaavio itsessään oli mun mielestä tosi ärsyttävä! Pitkää suoraa ja käännös. Ja pitkää suoraa ja käännös. Ja vielä vähän pitkää suoraa ja  ehkä jopa täyskäännös. :D Lopussa pyörittiin myös ikävästi hyppyesteen vieressä. Pätkät tuntui tosi pitkiltä verrattuna edelliseen kokeeseen, mutta se voi johtua myös kuumuudesta sekä tylsästä kaaviosta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
En tiedä, mistä piste lähti. Tykkäsin itse.

Luoksetulo 7
Lähti vauhdilla, tiputti lopussa raviin. Jäi sitten seisomaan vinosti mun eteen ihan hölmistyneen näköisenä, ohjasin kädellä perusasentoon. Ollaankohan me tehty liikaa läpijuoksuja, kun ei enää muistanut, miten homman kuuluisi sujua...

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Tästäkään en oikein tiedä, mistä piste lähti. Olisko istunut hitaasti perusasentoon?

Estehyppy 9
Wuhuu, meidän ensimmäinen onnistunut hyppy kokeessa! Mun mielestä ihan super, piste tais lähteä siitä kun herra kävi nuuskaisemassa estettä matkalla hyppypaikalle. Ehkä?

Kokonaisvaikutus 7½
"Kuumuus verotti selvästi eikä koira jaksanut ihan parastaan antaa. Seuraaminen liian tiivistä, mutta muuten erittäin hyvä koira." Luulen, että pisteitä ropisi myös liikkeiden väleistä, ne oli aika...kamalat. :D

Loppusaldona siis vaatimattomat 133,5p ja ALO3. "Huonosta" tuloksesta huolimatta mun fiilikset oli ihan katossa kokeen jälkeen. Meillä oli oikeasti tosi hauskaa, Nova oli ihan näännyksissä mutta jaksoi silti yrittää. Mua ei jännittänyt ollenkaan. 1-tulos jäi toki saavuttamatta, mutta tästä voin syyttää ihan vain itseäni. Jos paikkamakuu olisi ollut 10, niin pisteet olisivat siihen riittäneet. Yllättävää kyllä, mua ei edes harmita. Lähinnä helpottunut olo, kun "epäonnistuminen" tuli heti tässä vaiheessa. Tuli nimittäin huomattua, että ei siihen kuole! Miettikää. :D Mulla on taipumusta liialliseen suorittamiseen ja perfektionismiin, josta kovasti pyrin kyllä pääsemään eroon, joten nämä tällaiset kokemukset tekevät vain ja ainoastaan hyvää. ;) Sitten vain seuraavaa koepaikkaa katselemaan.

Moi. Mulla on uus frisbee.

Alkuviikon sillisalaatti

Tuntuu, että tällä viikolla ollaan tehty hirveästi kaikkea, mutta koska mitään en ole kirjannut ylös, olen ehtinyt jo unohtaa, mitä tämä "kaikkea" mahtaisi olla. Maanantai muistuu kuitenkin mieleen päivänä, jolloin ajelin rapeat 100 km etsimässä tyhjillään olevaa koulutuskenttää - sellaista löytämättä. Treenattiin sitten parkkipaikalla. :D Joo, meiltä ei siis niin vain "kipaista nopeasti treenamaan läheiselle kentälle". Mutta treenit itsessään meni mukavasti, tehtiin kaukopalkalla muutama seuraamispätkä, jäävät ja luoksetulo. Nova otti parkkiksella liikkuvista satunnaisista autoista aika paljon häiriötä, sen sijaan ihmisiä ja koiria ei niinkään noteerannut.

Tiistaina oltiin tottiksissa parin viikon tauon jälkeen, päivän teemana hyppy. Aloitettiin matalalta ja korotettiin aina vähän, ihan täyskorkeaa en uskalla ottaa ennen luustokuvia. Myös A:n jätin väliin samasta syystä. Ja ehtiihän noita hinkkaamaan. Mutta asiaan, Nova rakastaa hyppyä! Ihan saakelinmoisia loikkia se kyllä teki ja kouluttajakin naureskeli, että eiköhän pistetä samantien 120cm korkeutta. Ja en kyllä epäile hetkeäkään, etteikö tuo olisi siitä selvinnyt - mutta kokeillaan sitä sitten kun on läpivalaisu koiralle tehty. Neurootikko mikä neurootikko. ;)

Jälkeä ollaan ajettu huimat yksi kappaletta nyt viikon sisään. Mutta laatu korvaa määrän, vai miten se nyt oli... :D Nyt pitäisi oikeasti alkaa niitä kulmia kokeilemaan sekä vanhempaa jälkeä ajamaan, mutta jotenkin ei  ole ollut kamalasti inspiraatiota moiseen hommaan. Vaikka mullahan on tässä tätä lääniä ympärillä, ettei tarttis edes kauas lähteä... Mutta sain sentään ilmottauduttua kesäkuussa pidettävään jälkiviikonloppuun! Ehkä sieltä löytäisin kadonneen motivaation.

Tokoilut meillä on ollut aika vähässä kokeista lähtien. Tällä viikolla totesin kuitenkin, että meidän hyvällä mallilla ollut tunnari on levinnyt käsiin. Me päästiin jo siihen vaiheeseen, että Nova nosti oikean kapulan 4 joukosta ehkä 70% varmuudella, mutta eipä nosta enää. Joku blackout tässä on nyt täytynyt tapahtua, se kyllä saattaa nostaa ensin oman ja vaihtaakin sen väärään. Tai sitten se marssii kapuloille nenäänsä käyttämättä ja nostaa vain jonkun. Pari viimeistä toistoa olen tehnytkin nyt naksuttimen kanssa niin, että naksautan jo siitä, kun se nuuskaisee sitä omaa. Pitää miettiä, miten tästä nyt sitten jatkaisi... Mutta noutoon me ollaan saatu aivan uusi vaihde päälle! No okei, se saattaa johtua siitä, että pitoharjoitukset ollaan unohdettu kokonaan ja tehty vain vauhtinoutoa. :D Mutta ainakin homma on ihan huisin hauskaa Novan mielestä nykyään! Ja löysin ihan parhaan palkkaustavankin tähän: frisbee. Ruutuakin tehtiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa...ööh...kahteen kuukauteen? Juostiin ihan vain kilpaa ruutuun ja ruudussa sitten bileet pystyyn. Tää on kyllä sellanen liike, jossa mulla ei ole harmainta haisuakaan, miten kannattaisi edetä. Ehkä me harrastetaan tuota kilpajuoksua hamaan tulevaisuuteen...

Pelastuskoirapuolella meillä on taas jonkinlainen seinä vastassa. En oikeastaan osaa sanoa, mikä se ongelma on, koska se vaihtaa muotoaan joka viikko. :D Ensin pistin sen vain teineilyn piikkiin, kun tuo nenä tuntuu välillä vievän miestä ihan 100-0, mutta nyt en ole enää ihan varma. Ollaankohan me taas edetty liian nopeasti jossain kohti? Varmaankin. Onhan tässä nyt lyhyen ajan sisään tullut paljon uusia juttuja. Tätä voin analysoida joskus syvemminkin, ensin täytyy selvittää ajatukset omassa päässä.

Tänään me oltiin myös paimentamassa, matkalla sinne tehtiin kuitenkin pikapyrähdys koulutuskentälle. Tehtiin lyhyt palkkaamattomuustreeni vain: seuraaminen ja jäävät. Palkkauksen jälkeen luoksetulo läpijuoksuna ja toinen seuraamispätkä. Loppuun vielä muutaman minuutin paikkamakuu näkösuojassa. Upeasti meni kaikki.

 Paimennuksessa lähdettiin nyt ensimmäistä kertaa treenaamaan koiran pysäyttämistä kesken ajon. Asennolla ei sinällään väliä ollut, joku sellainen vaan, minkä koira varmasti jo osaa. Valitsin sitten maahanmenon, koska pitkällä tähtäimellä haluaisin Novan menevän maahan ennemmin kuin vain seisahtuvan - syytä tähän en kyllä osaa antaa. Maahanmeno on Novalla melko vahva ja me ollaan ihan tietoisesti treenattu sitä, että se menee maahan myös kaukana minusta. Mutta kappas kummaa, kun ei ihan mennyt  niinkuin oppikirjoissa, kun pistettiin koira samaan boxiin lampaiden kanssa. :D Novan sai kyllä seisahtumaan varsin helposti, mutta maahanmeno oli ihan toinen juttu, ja sitä käskyä sai hokea monen monituista kertaa, ennen kuin tyypin aivosolut sen rekisteröivät. Nyt olen vähän epävarma siitä, kannattaisiko kuitenkin opettaa se ensin seisahtumaan ja sitten vasta menemään maahan, vai onko sillä mitään väliä... Hienoa, miten kysymykset tulee mieleen aina jälkijunassa. :) Pitänee tiedustella asiaa seuraavalla kerralla. Mutta voin kertoa, että olo oli treenien jälkeen kuin jyrän alle jääneellä! Huh huijaa sentään. Kerrankin taisi ohjaaja olla koiraa väsyneempi paimennuksen jälkeen! Kouluttaja meille lopuksi totesi, että Novan kanssa tie tulee todennäköisesti olemaan pitkä ja kivinen, mutta kyllä se lopuksi palkitsee. Ei kai tässä auta kuin uskoa siihen ja painaa menemään. :)





















Eli kyllähän tää viikko taisi melkoinen sillisalaatti ollakin. Eikä se ole vielä edes ohi. ;)

Paimennusta ja kisatunnelmia

Sunnuntaina oltiin treffaamassa sisaruksia paimennuksen merkeissä, oli huisin hauskaa! Nova pääsi ensimmäisenä paimeneen, velipoika Hoppu paimensi samaan aikaan toisessa aitauksessa. Nova oli autosta päästyään...äänekäs. Kouluttaja kommentoikin, että tyyppi taitaa tietää, mihin ollaan tultu. Ja oi kyllä, Nova kyllä tiesi tarkalleen. Tästä huolimatta Nova yllätti minut totaalisesti aitaukseen päästyään: se oli melkoisen rauhallinen. Härregud sentään, mehän edistytään! :D Kouluttaja kyllä varoitteli, että tämä voi olla vain ohimenevä vaihe, kun aloittelevilla koirilla kiihkeys vs rauhallisuus voi heitellä suurestikin kerrasta toiseen ja vasta n. 5 kertaa lampaille päästyään voidaan sanoa jotain siitä, millainen paimennustyyli koiralle mahdollisesti asettuu. Ja täähän oli muuten meidän 5. kerta... ;)

Kuva: Tuuli Mertanen

Toisella kierroksella Novalla oli jo himppusen verran enemmän vauhtia mukana, mutta ei se mikään mahoton ollut. Tuo isompi aitaus oli kyllä haastava, kun siinä piti pomppia mutaisen ojan yli sen miljoona kertaa ja Novalla kilahti päässä yleensä siinä vaiheessa, kun lampaat loikkasi ojan yli ja tyyppi itse jäi toiselle puolelle. :D Mutta kaikkiaan oikein tyytyväinen voin olla tuohon lehmänkirjavaan säihkysilmään, edistyy koko ajan! Ja ehdottoman positiivista oli myös sen kyky rauhoittua kesken treenien. "Käy siihen" -käskyn kuultuaan se asettui oljille makaamaan täysin riippumatta siitä, mitä hetkeä aikaisemmin oli tapahtunut tai kuinka lähellä lampaat sattuivat olemaan. Hieno mies.

Tauolla. Kuva: Tuuli Mertanen

Oli hauska nähdä myös sisarusten treenejä ja sitä, kuinka erilainen meininki monilla olikaan viime kertaan verrattuna! Aikaisemmin hyvinkin rauhalliset tapaukset olivat saaneet lisää intoa ja kiihkoa touhuun ja vastaavasti kiihkeät tyypit himmanneet vähän. Niin se vaan vaihtelee kerrasta toiseen, hyvin jännää. Novasta tuskin mitään hirmuisen rauhallista paimentajaa tulee koskaan, mutta toisaalta harvemmin aussiet taitaa sellaisia ollakaan. Tietää haastetta ohjaajalle, mutta se nyt ei ole mitään uutta. ;)

Kuva: Tuuli Mertanen

Loppuun vielä yhteispotretin viritelmää sekä pakollista pentusaastetta, jota teille tarjoaa ihanat Nauru ja Inari.

Ja sitten tämänpäiväiseen. Vapun kunniaksi käytiin Novan kans Tampereella korkkaamassa myös virallinen kisaura, kun kerta mukaan päästiin peräti varasijalta 21. Tuloksena reissusta olikin 177p ja ALO1, tuomarina Marita Packalén. Me oltiin vuorossa viimeisenä, viimeinen koirakko koko päivänä. 

Luoksepäästävyys 10

Tosi kiva, nousi seisomaan mutta hirmu rauhallinen oli.

Paikalla makaaminen 10

Yksi koira nousi aika alussa ja juoksi takaisin ohjaajan luo. Nova pysyi onneksi rauhallisena eikä näyttänyt missään vaiheessa siltä, että olisi käynyt mielen vieressäkään nousta.

Seuraaminen kytkettynä 9

Jätätti välillä, tais joku käännöskin vähän levitä. Ei voi muistaa, kun olin niin kipsissä. 

Seuraaminen taluttimetta 9

Sama kuin edellä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tämä oli hieno!

Luoksetulo 8

Kamalaa... Tää oli ehkä se liike, jota jännitin kaikkein eniten, koska viime mölleissä Nova ei tullut ekalla. Noh, nyt se tuli, mutta hiiiitaaasti, saattoi jäädä nuuskimaankin välille ja jouduin kutsumaan uudestaan. Ei sentään törmännyt ja perusasento oli tällä kertaa suora. ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Kaipa se hyvä oli kun täydet pisteet tuli. Luoksetulon jälkeen oli pasmat taas niin sekaisin, etten muista yhtään.

Estehyppy 8

Meidän toinen murheenkryyni. Nova lähti ekasta käskystä, jäi nuuskuttelemaan estettä ja tuli takaisin vierelle. Toisella käskyllä täydellinen suoritus. Että joo, onneksi homma loppui siihen. :D

Kokonaisvaikutus 9

Sellainen kisa se. Pisteet näyttää päällepäin kyllä hyvältä, mutta mun tunnelmat kokeen jälkeen oli tosi kököt, koska suoritus oli niin kaukana siitä, mihin me pystytään. Mua jännitti ihan sairaasti ja olin aivan kipsissä, mistä Nova paineistui selvästi. Ja tämä yhdistettynä palkkaamattomuuteen, mitä me ei hirveästi olla tehty, niin onhan se selvä ettei homma mene ihan niinku Strömsössä. Ihme että meni edes näin hyvin. Koiraan olen kyllä supertyytyväinen, itseeni en. Mutta ALO1 tuli ja sehän on pääasia, sitten vaan palkkaamattomuutta treenaamaan lisää. Paitsi että nyt me ollaan kyllä ansaittu muutaman päivän tauko koko touhusta. ;)

Hei, me ilmaistaan!

Hyvät naiset ja herrat, meillä on ilmaisu kutakuinkin kasassa! Viime viikolla järkättiin ilmaisukoulutus part II Löfmanin Minnan opissa Hyvinkäällä, siellä Novalle liitettiin kertomistapa mukaan ilmaisemiseen. Käytännössä maalimiehen löydettyään Nova juoksee mun luo, hyppää mua vasten ja aloittaa sahaamisen mun ja maalimiehen välillä kunnes itse saavun perille. Nova rrrrakastaa sen ilmaisua ja minä rakastan sitä, että se rakastaa sitä. Joku kommentoikin, että kaikilla on hyvä mieli, kun Nova on treeneissä. ;)

Torstaina oltiin ekaa kertaa metsässä treenaamassa syksyn jälkeen, koirat oli ihan täpinöissään. Itsehän sorruin taas ahnehtimaan ihan liikaa, halusin koittaa ekaa kertaa ilmaisun kanssa sitä, että 3 maalimiestä on valmiina piilossa. Eka löytyikin hienosti ja myös ilmaistiin pienen avun kera. Toinen ja kolmas oli kuitenkin harmillisesti sijoitettu liian lähekkäin, jolloin Nova sai 2. maalimiehellä hajun myös 3.:sta. Ja herrahan juoksi toiselta maalimieheltä kolmannelle, tuli ilmaisemaan, ja johdatti mut sille tokalle. Noh, näitä sattuu. Lähetin koiran sen jälkeen uudestaan, jolloin se rynni heti jo löytämälleen ukolle, ja tässä sattui paha fiba. Maalimieheltä oli ohjeet menny vähän ohi tai itse en ollut niitä tarpeeksi selkeästi antanut, ja homma kusi siihen. Kertovalla koiralla maalimiehenä oleminen on maailman yksinkertaisin asia: et tee yhtään mitään. Tämä maalimies oli kuitenkin tottunut kieltämään koiria pussaamisesta ja alkoi tuuppia ja komentaa Novaa. Siitäkös Nova vain yltyi pomppimaan kahta kauheammin, jolloin homma vihellettiin pois ja otettiin uusi yritys. Mutta Novapa oli jo päättänyt, että pitäkää tunkkinne, eikä tullut enää ilmaisemaan. Yritettiin useamman kerran eri maalimiehillä ja lopulta saatiinkin jonkinlainen "onnistuminen" johon homma lopetettiin. Harmitti ihan sikana. Ihan lopussa otettiin sitten autoilla ihan yksinkertainen ilmaisukerta, joka onneksi menikin sitten vallan mainiosti, ja molemmille jäi hommasta hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jälkikausikin me ollaan ehditty korkkaamaan, 3 jälkeä ollaan ajettu. Kaksi ensimmäistä oli täysin namittomia jälkiä, joilla ideana oli vain opettaa keppien ilmaisua namirasioiden avulla. Ekalla jäljellä 5 ja toisella 6 keppiä. Melkoista tohottamistahan se oli, mutta tästä en nyt repinyt ressiä, kun ideana oli vain ja ainoastaan ne kepit. Ja jumantsuikka sentään, 2. kepin jälkeen tyyppi ilmaisi kaikki ihan itse. Kolmas jälki oli suora namijälki, arviolta 100m. Alku takkusi vähän, mutta loppu meni kivasti. Aika paljon niitä namppoja taisi pellolle jäädä, mutta jäljen päässä oleva keppi sentään löytyi ja se myös ilmaistiin ihan oma-aloitteisesti. Go Nova!

Tottiksien suhteen iski omistajalle tällä viikolla laiskuus, ja ohjatut treenit jäi väliin, kun satoi ja tuuli niin perkuleesti. Mutta niin siinä vaan sitten kävi, että lopulta löysin kuin löysinkin itseni ja koiran toiselta kentältä illan suussa... :D Joku muu saattais vähän miettiä, onko siinä ihan hirveästi järkeä, kun ajaa 30 min kentälle, tekee alle 10 min treenin ja ajaa 30 min kotiin. Mutta onneksi minä itse tiedä, että kyllä siinä on. ;)

Möllitoko vol.2

Tänään käytiin toisen kerran möllitokottamassa Novan kans, tällä kertaa Tampereen suunnalla. Matkaan lähdettiin jo edellisenä päivänä ja oltiin yökylässä kaverin luona, joka sattui asumaan ihan kivenheiton päässä tapahtumapaikalta.

Tällä kertaa meillä oli pieniä vireongelmia Novan kans. Otin sen ihan liian aikaisin autosta hengailemaan kisapaikalle, parkkipaikka ja kehä kun olivat suht kaukana toisistaan, joten en halunnut riskeerata myöhästymistä... Hetsailin kyllä välillä lelulla ja tehtiin simppeleitä juttuja kehän laidalla, mutta joku nyt vaan vähän tökki. Ei pahasti, mutta sen verran että eron kyllä huomasi. Häiriöt olivat myös ihan omaa luokkaansa. Oli ihan kamala tuuli, ja tuulenpuuskat lennättivät lehtiä ja muuta potentiaalista saalistettavaa pitkin tonttia. Tuulessa lepattavat kehänauhatkin olivat Novalle ihan uusi juttu, samoin kun nauhojen painoiksi asetetut tavarat kiinnostivat. Koiria oli paikalla kohtuu paljon eikä rähinöiltäkään vältytty, nimittäin juuri ennen meidän astumista kehään sattui pieni välikohtaus kehän laidalla, joka pientä machomiestä kiinnosti kovasti. Puhumattakaan niistä hemaisevista aromeista, jotka saivat pojan nenäkarvat vipattamaan... No mutta, kaikesta tästä selvittiin kuitenkin seuraavin pistein:

Luoksepäästävyys 9
Nova meni taas pari askelta vastaan, vähän oli ehkä enemmän intoa mukana kuin viimeksi, mutta hyvin samalla tyylillä kuitenkin mentiin. Tämä tuomari rokotti pisteen nousemisesta.

Paikalla makaaminen 8
Paikkamakuu oli kyllä suuri pettymys! Koirasta sai mennä vain hihnanmitan päähän ja hihnasta oli pakko pitää kiinni. Harmitti tosi paljon, koska tää oli nimenomaan yksi tärkeimmistä asioista, mitä olisin halunnut treenata. Nova lösähti heti lonkalle, tuomarin mukaan ennakoi istumisen mutta todellisuudessa reagoi n. 3sek viiveellä. Oisko mennyt sanat sekaisin?

Seuraaminen kytkettynä 10
Tässä ei ihmeempiä, pientä haahuilua aluksi mutta tästä ei rokotettu. Käsi oli myös apuna täyskäännöksessä ihan tarkoituksella, tästä tuli sanomista mutta ei rokottanut.

Seuraaminen taluttimetta 9
Kämmäsin ihan huolella oikealle kääntymisessä! Aloin ensin kääntyä vasemmalle, tajusin sitten että ei saakeli väärä suunta, ja korjasin nopeasti oikealle. Tollasen kohtuu tarkan paimenen kanssa peli oli kuitenkin jo menetetty ja se jäi haahuilemaan, molemmilla meni vähän pasmat sekaisin ja loppu olikin enemmän tai vähemmän sähläystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Ei mitään erityistä, perussettiä.

Luoksetulo 7
Voi *****. Ensinnäkin jouduin antamaan kaksoiskäskyn, Nova teki tällä viikolla ekaa kertaa treeneissa sellasen tempun, ettei lähtenytkään ekalla tulemaan. Ja nyt se teki sen taas! Wtf?! Tuomarin mukaan se kaiken lisäksi törmäsi, mutta paskan marjat se mitään törmännyt. Tuo eteentuleminen oli just tasan sellainen, millaisen haluankin sen olevan, ja jos se jonku tuomarin mielestä on törmäämistä niin pitäkööt tunkkinsa, saakeli. :D Sivulle siirtymisessä jäi vinoon, mikä oli odotettavissakin. Me ollaan tuota lähdetty nyt rakentamaan uusiksi eikä homma ole vielä valmis. Nova oli selkeästi vähän hämillään, että mites tää nyt sitten pitikään tehdä, teki jonkinlaisen sekasikiöviritelmän ja istui reippaasti vinoon.

Seisomisen seuraamisen yhteydessä 8
Ennakoi perusasennon. Tuomarin mukaan tepasteli mun tullessa vastaan, itse en kyllä tällaista huomannut enkä videoltakaan sitä kyllä näe. Istumisen yhteydessä kyllä hakee vähän paikkaa.

Estehyppy 8
Viimeksi Nova varasti, ja nyt oon vahvistanut sitä, että ei hypätä ilman lupaa. Noh, täähän kostautui sitten siinä, että Nova alkoi varmistella, saako hypätä vaiko eikö. Eli kaksoiskäsky. Virallisissa olis kai mennyt nollille, koska mun jalat nitkahti toisen käskyn yhteydessä, mutta tuomari antoi armoa. :D

Kokonaisvaikutus 10
Jotain se kommentoi hyvästä kontaktista koiran hyvästä motivaatiosta. Mun mielestä me oltiin kyllä aika lahnoja tänään. :D

Yhteensä siis 172p ja sijoitus 3./16. Lopuksi vielä videomateriaalia, iso kiitos kuvaajalle!