Vuoden viimeiset rutistukset

Nyt on meillä harrastusten osalta vuosi virallisesti pulkassa. Ohjatut tottikset on nyt jääneet piiiitkälle talvitauolle, viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Kaikki muukin on nyt tauolla, pelastuskoirailut onneksi jatkuvat jo parin viikon päästä ja pyörivät siis käytännössä ympäri vuoden. Hulluksihan tässä tulisi ilman mitään järkevää tekemistä! Tottikset sujuu ihan kivasti, vähän tuntuu, että junnataan paikoillaan. En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään uutta/vaikeuttaa vanhaa. Ehtiihän tuota... Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia edelleen. Nova on nyt kyllä rakastunut itse kapulaan, mutta tämä on tuonut tullessaan uuden ongelman, eli pureskelun. Aloitin kapulan nostamista ja pitämistä sheippaamalla, alkuun sujuikin hyvin mutta heti, kun pitämisen kestoa kasvattaa yhtään, alkaa armoton pureskelu. Oon nyt tehnyt niin, että pidän itse kapulasta kiinni, kun Nova istuu jalkojen välissä, ja kapulaan tarttuessaan vedän hieman vastaan. Tällöin ote on kyllä tiukka, eikä pureskelua esiinny, mutta Nova luulee hommaa vetoleikiksi ja alkaa taistelemaan kapulasta. Pitää siis olla tosi nopea palkkauksessa, ettei se ehdi mennä leikkimoodiin koko koira. On tää niin vaikeaa!

Tässäpä ois video, missä hinkataan perusasentoa. Video on otettu kyllä jo useampi viikko sitten, olen vain unohtanut sen julkaista.

                            

Tänään oli sitten vuoden viimeiset pelastuskoiratreenit, teemana jälleen taajamaetsintä, paikka vain vaihtui ihan oikeaan taajamaan. Alue oli tosi iso, taisipa olla isoin, mitä meillä on koskaan Novan kans ollutkaan. Siihen kuului niin kauppaa, baareja, parkkipaikkoja kuin metsääkin ja lenkkipolkuja. Ja ihmisiä oli paljon. Ja koiria. Ja maahan nakattua ruokaa. Hip hei.

Mistähän sitä alottaisi.. Noh, meillä kesti ukkojen nostaminen pitkään. Ekasta ukosta mentiin ohi niin että hujahti, se olisi ollut aivan alussa. Kierreltiin ja kaarreltiin parkkipaikkoja ja metsänreunoja, Nova teki hommia hemmetin hyvin, mutta hajuja ei vain tullut nenään. Itse aloin jo vähän tuskastua ennen seuraavan ukon nostamista, olin ihan varma, että oltiin menty jo kaikista ohi. Tätä miettiessäni perässäkävelijä totesi vain, että "luota siihen koiraan". Niinpä niin. Miksi se on joskus vaan niin vaikeaa? Nova on ihan perkuleen hyvä etsimisessä, miksi mulla loppuu siihen usko aina välillä? Seuraava ukko löytyikin lopulta melkeinpä alueen perimmäisestä kulmasta lumikinoksen takaa, eipä oltu menty ohi. Loput kaksi nousikin sitten jo nopeampaan tahtiin, yksi makasi korkean lumivuoren päällä. Siitä Nova ei saanut hajua vuoren toiselta puolelta, mutta heti kun lähdettiin  vuorta kiertämään, se suorastaan sinkosi sen päälle. Ei kauan nokka tuhissut. Lopuksi käytiin vielä noukkimassa se ensimmäinen ukko ihan alusta.

Oli muuten haastavat treenit, voin kertoa. Iso alue ja hirveästi häiriötekijöitä. Oli vähän maalaistollo ihmeissään. ;) Tosi hyvin Novalla kuitenkin säilyi työmoodi, eikä turhautumista tapahtunut. Ohikulkijoihin se reagoi kyllä (ja niitä ohikulkijoitahan riitti), mutta kehujen jälkeen unohti ne heti ja jatkoi hommia. Kiva oli huomata, että Nova reagoi myös maassa oleviin esineisiin. Vanhoja piilojakin se kävi tarkistamassa, jos joku kuitenkin olisi sinne vaikka jäänyt. Ja mitä näistä treeneistä opimme? LUOTA SIIHEN KOIRAAN. Kyllä se osaa. Paitsi alut, ne kannattaa tarkistaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. ;)

Me jäädään nyt Novan kans ansaitulle joululomalle harrastuksista. Sitten onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet.