torstai 16. elokuuta 2012

12 viikkoa

Nyt se jätkä sitten täytti sen maagisen 12 viikkoa. Tarkoittaa sitä, että paras sosiaalistamiskausi alkaa olla takana päin ja myös sitä, että omistajalle hiipii pienoinen epävarmuus. Onko se nyt varmasti totutettu kaikkeen olennaiseen? Onko jotain tärkeää unohtunut? Piti ihan alkaa miettiä, mitä kaikkea Novan kanssa ollaan ehditty nähdä ja kokea tässä neljän viikon aikana - ja olihan siinä listaa kerrakseen. Tutuksi on tulleet sekä maaseudun rauha että keskustan vilske. Ollaan käyty sekä agi- että toko-kisoissa plus mätsäreissä. Ollaan treenailtu kotona rauhassa ja pentukurssilla häiriössä. Ollaan leikitty pentujen ja aikuisten koirien kanssa. Ollaan tavattu paljon ihmisiä: miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia. Ollaan käyty kylässä sekä oltu myös reissun päällä. Autossa Nova on matkustanut arviolta 2000 km. Ollaan kävelty erilaisilla alustoilla metallista pressuun sekä tallusteltu kauppakeskuksen liukkailla lattioilla. Nova on käynyt myös uimassa. Ollaan leikelty kynsiä, puhdistettu korvia, katsottu hanpaita ja harjattu turkkia. Ollaan kuunneltu kaikua parkkihallissa ja kuulutuksia kisoissa. Ja tähän kaikkeen Nova on pääsääntöisesti suhtautunut tyynen rauhallisesti (paitsi siihen harjaamiseen, se on edelleen ällöä). Ehkä meillä kuitenkin on hommat melko hyvin hanskassa.

Mutta sitten itse asiaan. Kirjoittelin eilen vähän pieleen menneestä jäljestä, ja tänään lähdin sitten sisuuntuneena ratkomaan tätä Ongelmaa. Tein taas jäljen metsään, tällä kertaa vaihdoin oman ruoan takaisin nakkeihin, vein koiran jäljelle vähemmän nälkäisenä ja annoin jäljen myös vanheta aavistuksen pitempään. Ja oliko millään mitään vaikutusta? No v**** ei. :D Voisin jopa sanoa, että jälki oli vielä kaameampi kuin se eilinen, Nova rynni jäljellä kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Ja minä roikuin perässä yrittäen edes vähän jarruttaa. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin motivaatiota ainakin löytyy! Alan vaan itse olla aika hukassa sen kanssa, miten tuota suunnatonta paloa voisi suunnata vähän rauhallisempaan työskentelyyn. Seuraavaksi aion kai yrittää pidentää askelväliä hiukan, nyt askeleet ovat vielä olleet ihan kiinni toisissaan. Voisi myös yrittää antaa jäljen vanheta vaikka vajaan tunnin. Ehkä myös pidempi jälki voisi olla kokeilemisen arvoinen, josko se jossain vaiheessa vähän rauhoittuisi. Muitakin vinkkejä otetaan vastaan..! Nova on muuten kiukkuinen kuin ampiainen, kun sen vie jäljeltä pois, niin kovasti haluaisi vielä jatkaa nenä maassa tuhisemista.

Tänään meillä koettiin myös kauhunhetkiä, kun Nova pääsi oven raosta livahtamaan Stellan ruokakupille. Ehdin jo pelätä, että se syö koko pennun, mutta eihän se mitään tehnyt, ei edes ärähtänyt. Hotki vaan kahta kauheammin. Nova sai tänään myös ihka ensimmäisen Oman Luun, ennen on saanut tyytyä Stellan kaluamiin jämäpaloihin. Kyllä maistuu. ;)


5 kommenttia:

  1. Älä tee nakkijanaa! Siinä sulle ratkaisu :) Todellisuudessa nakkijana opettaa ainoastaan koiralle sen, että maassa on nakkeja > se syö ne > jana loppuu. Tallaa mieluummin 2m x 2m ruutu todella tiheällä askelella, jonka nurkkiin laitat kasat nameja ja sitten heittelet niitä myös muualle ruutuun. Aloita ruutu niin, että harppaat metrin eteenpäin ennen kuin alat tallata, jotta koiralle selviää hajuttoman ja hajullisen kohdan ero. Sama, kun poistut ruudusta, metrin harppaus ja kierto väh. metrin etäisyydeltä. Viet koiran valjaissa + liinassa ruudun viereen. Et anna käskyä, et mitään. Koira alkaa itse haistella maata. Ensin näyttää, että se vaan syö, mutta todellisuudessa se oppii vetämään hajua samalla nenäänsä, kun se nuuskii nameja maasta. Lopeta harjoitus niin, että ruudussa on vielä nameja ja joudut hilaamaan pennun väkisin pois ruudusta > jää mielikuva, että sinne jäi vielä jotain, joten se haluaa palata sinne.

    Kun koira handlaa ruudun niin, että se osaa nuuskia pientäkin aluetta niin voit tallata ruudulle ns. katon, josta lähtee ihan lyhyt jana, jota sitten aina pidennetään. Janan päähän loppupalkaksi iso keko nameja. Askeltiheys pitää noin nuorella pennulla olla vielä tosi tiheä, muuten se ei todellisuudessa tee muuta kuin syö namit eikä tajua haistelusta mitään. Turhaa kiirehdit vielä, Nova on niin nuori, että tottakai sillä on intoa tehdä :)

    VastaaPoista
  2. Ai niin ja unohdin sanoa, että kun Nova saa varmuutta ja alkaa itse hoksata haistelun sen tekeminen muuttuu rauhallisemmaksi. Malttia vain :)

    VastaaPoista
  3. Täältä toinen erisuuntainen kommentti Novan äipän jäljestyskokemuksista.

    Nessalle on jäljen pohjat rakennettu nimenomaan namijäljellä, eka kesä tehtiin oikeastaan pelkästään niitä. Namina aina oma nappula. Oma kikkani on tehdä jälki lyhyelle nurmikolle ja siten, ettei se ehdi vanheta. Kun jälki vanhenee, namin haju korostuu verrattuna jäljen hajuun. Jäljestyksessä ei koskaan pääse eteenpäin, mikäli ei nosta jokaista namia. Pituudet 30 askeleesta jopa sataan. Lopussa lelu tai keppi tms muu esine, jotta loppupalkka ei houkuta rynnimään. Ja kepillä houkuttelen maahan, josta loppupalkka. Nessa ainakin hiffasi melko nopeasti, ettei rynniminen kannata ja on pysynyt sopivan rauhallisena jäljestäjänä tähän päivään saakka.

    Hoppu oli viime jäljellä myös hyvin vauhdikas, mutta kun se ei päässyt rynnimällä eteenpäin, se rauhoittui kyllä.

    Ehkä tuossa ruudussakin on pointtinsa, se ei vaan koskaan ole ollut omaan mieleeni. Onneksi vaihtoehtoja löytyy :-).

    Mielummin järkkyinnolla kuin innottomasti <3!

    Mikäli ehdit viikonloppuna piipahtamaan niin katotaan ihmeessä mitä Nova tekee ja miten lähdettäisiin asiaa ratkomaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä! Niksit on tosiaan monet, sieltä pitäisi sitten osata poimia ne itselle sopivat. :) Tuo olikin uusi juttu, ettei antaisi jäljen vanheta. Oon ollut ihan siinä uskossa, että pieni vanhenemisaika nimenomaan korostaa sitä ihmisen jättämää hajua. Testaukseen, siis. :) Mulla on jälkien alussa ollut ihan pieni namiruutu, mistä se jana lähtee, ja mun mielestä tuo on kyllä tajunnut jo sen idean, mistä niitä nameja saa. Jatkan siis jarruttelua, eiköhän se siitä. Ja ihan totta, mieluummin tosiaan sillä innolla mennään!

    Mulla on tämä viikonloppu ohjelmaa täynnä, niin en Laura pääse tulemaan. Katsellaan vaikka myöhemmin jos on tarvista.

    VastaaPoista
  5. velipoika Shake rynnistelee kans ja joudun jarruttelemaan, hyvä idea tuo ettei anna jäljen vanheta. Ja se ruutu, pitääpäs kokeilla mikä sopii. Olen tehnyt 30-40 askeleen jäljet lyhyelle nurmikolle ja hosumisesta johtuen niin se ohittaa 4-6 nakinpalaa. Vois kans kokeilla noilla omilla nappuloilla kun tota ruokahimoa on yllin kyllin.ja joku lelu loppuun ettei sillä ole niin kiire sinne.

    VastaaPoista